Ester Toivonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ester Toivonen
Ester Toivonen 1930-luvulla
Ester Toivonen 1930-luvulla
Henkilötiedot
Syntynyt 7. elokuuta 1914
Hamina
Kuollut 29. joulukuuta 1979 (65 vuotta)
Helsinki
Ammatti elokuvanäyttelijä
Puoliso Eero Sirelius, myöh. Siirala (1943–1979)
Näyttelijä
Taiteilijanimet Ester Toivonen-Siirala
Aktiivisena 1934–1943
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Ester Toivonen (vuodesta 1943 Toivonen-Siirala; 7. elokuuta 1914 Hamina29. joulukuuta 1979 Helsinki) oli suomalainen kauneuskuningatar ja elokuvanäyttelijä. Hän oli Suomen ensimmäinen ulkomailla menestynyt missi. Suomalaisen elokuvan kultakaudella 1930-luvulla hän teki keskeisiä rooleja komediaelokuvissa, kuten Syntipukin ensimmäisessä filmatisoinnissa. Seuraavalla vuosikymmenellä hänen roolityönsä kutistuivat sivuosiksi epookkidraamojen salonkikaunottarina. Toivonen ei mieltänyt itseään näyttelijäksi; kriitikot pitivät hänen komediallisia roolisuorituksiaan usein korkeintaan keskinkertaisina. Epookkielokuvien pukuloistossa hänen sen sijaan katsottiin olevan omimmassa elementissään.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ester Toivonen oli latoja Armas Toivosen ja Lempi Helteen esikoinen. Hänen biologinen isänsä oli Venäjän armeijan soitto-oppilas Adolf Haman. Kyseinen mies oli Puolassa syntynyt saksalainen. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä venäläissotilaat siirrettiin pois Haminasta, eikä Adolfista sen koommin kuultu.[1] Helle avioitui Armas Toivosen kanssa Esterin syntymän jälkeen. Perheeseen syntyi Esterin lisäksi kahdeksan lasta. Lempi Helteen sisar, Iida Mikkelsson-Hämäläinen puolestaan oli kirjailija Helvi Hämäläisen äiti. Vuonna 1934 Helvi Hämäläinen kirjoitti salanimellä Annikki Heinä serkustaan kirjan Miss Eurooppa: Totta ja kuvitelmaa. 1930-luvun suomalaiset ylistivät Ester Toivosta ajan hengen mukaisesti ”suomalaisen rodun pelastajaksi” (tuolloin pidettiin tärkeänä osoittaa, että suomalaiset eivät ole mongoleja).[2]

Miss Eurooppa 1934[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ester Toivonen vuonna 1934

Teini-ikäisenä Ester oli haminalaisen Brandt-muotiliikkeen kesäapulaisena, muttei osoittautunut tehtävässä järin taitavaksi. Hän muutti 16-vuotiaana kummitätinsä luo Helsinkiin, missä hän sai toimistotyötä Hankkijalta. Myöhemmin hän siirtyi myyjäksi Elantoon. Munkkiniemen Golf-kasinon omistaja kannusti Toivosta osallistumaan Miss Suomi -kilpailuun vuonna 1933. Kauneuskilpailuehdotukseen alkuun vastahakoisesti suhtautunut Toivonen tuli, näki ja voitti. Hän ei pitänyt seuranneesta julkisuudesta ja palasi joksikin aikaa Haminaan. Kun Toivosen saippuamainoskuva päätyi Miss Eurooppa -kilpailun järjestäjän käsiin, hän otti Toivoseen yhteyttä ja pyysi tätä kilpailuihin mukaan. Halu nähdä Eurooppaa oli Toivosen keskeinen motiivi kisoihin osallistumiselle: hän sai matkustaa Ranskaan ja Englantiin. Loppukilpailu järjestettiin Hastingsissä Englannin kaakkoisrannikolla. Toivonen vei voiton ja isot elokuvayhtiöt Yhdysvalloissa ja Saksassa kiinnostuivat hänestä; tuore kauneuskuningatar kuitenkin torjui filmituottajien kosiskelut.[3]

Elokuvaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mielestäni hän oli hyvin nokkelasti replikoiva komedienne. Kamera keskittyi kauneuteen, mutta siinä oli enemmänkin.

– Elokuvatutkija Riikka Pennanen Ester Toivosesta[2]

Näyttelijän ammatti ei kuulunut Toivosen lapsuudenhaaveisiin ja teini-iässä hän suorastaan karttoi esiintymistilanteita. Elokuvateollisuuteen hänet johdatti Suomi-Filmin johtaja Erkki Karu. Toivosen valkokangasdebyytti oli sivuosa Karun elokuvassa Meidän poikamme ilmassa – me maassa, joka sai ensi-iltansa joulukuussa 1934. Hän aloitteli elokuvauraansa samaan aikaan kun matkusteli ulkomailla kauneuskuningattaren edustustehtävissä. Karu uskoi Toivosen valovoimaan valkokankaalla ja pyysi häntä ensimmäiseen merkittävään rooliinsa komediaelokuvaan Syntipukki 1935. Hän näytteli tavaratalon myyjätärtä Irja Saloa ja sai myönteistä palautetta roolisuorituksestaan. Vuonna 1936 Toivosella oli naispääosat elokuvissa Onnenpotku ja Kaikenlaisia vieraita. Kovempi työtahti uusien ohjaajien kanssa ei ollut Toivosen mieleen. Hänen suorituksensa näissä elokuvissa eivät saaneet kehuja, vaan huomio kiinnittyi ensisijaisesti hänen ulkonäköönsä.[4] Helmikuussa 1937 tuli ensi-iltaan Asessorin naishuolet, jossa Toivonen näytteli naispääosan. Kriitikot arvioivat hänen suorituksensa heikohkoksi, mutta eivät unohtaneet mainita hänen kauneuttaan.[5]

Seurasi kolme elokuvaa, joissa Toivosella oli pienempi mutta parempi osa: Kuin uni ja varjo, Tulitikkuja lainaamassa ja Nummisuutarit. Arvostelijat pitivät hänen suorituksiaan pitkästä aikaa onnistuneina. Ilta-Sanomat arvioi: ”Ester Toivonen tuntuu sopivan vakavaan osaan paremmin kuin huvinäytelmän mitäänsanomattomaksi korunukeksi”. Draamaelokuvassa Halveksittu (1939) Toivonen näytteli jälleen naispääosan kauppaneuvoksen tyttärenä; kriitikot olivat penseitä suorituksen taiteellisen tason suhteen. Elokuva poikkesi aikansa linjasta, sillä siinä Suomea ei esitetty sinivalkeana lintukotona vaan luokkaristiriitojen ja sosiaalisen eriarvoisuuden leimaamana yhteiskuntana. Halveksitun jälkeen Toivonen näytteli jälleen naissivuosia. Maalaisdraamassa Suotorpan tyttö (1940) hän työskenteli Tauno Palon ja Regina Linnanheimon kanssa. Hänen Hildurin roolinsa sai myönteisen vastaanoton.[6]

Epookkidraama Kaivopuiston kaunis Regina keväällä 1941 oli pieni taiteellinen voitto Toivoselle. Sivuosa ruhtinatar Popoffina oli kuin valettu Toivosen näyttelijänlaadulle. Hän sai loistaa aristokraattisessa osassaan ja kriitikot olivat myytyjä. Toisessa sota-ajan todellisuuspakoisessa epookkidraamassa, vuoden 1943 Katariinassa ja Munkkiniemen kreivissä, Toivosen rooli oli merkittävämpi. Hän näytteli kreivitär Armborgia ja sai jälleen suitsutusta aikalaiskriitikoilta.[7]

Ester Toivosen valkokangasura päättyi elokuvaan Valkoiset ruusut, joka sai ensi-iltansa syyskuussa 1943. Elokuvan miespääosassa on Tauno Palon näyttelemä kirjailija, jonka lukuisista rakastajattarista yksi on Toivosen näyttelemä Irma. Toivonen ei pitänyt itseään näyttelijänä, eikä surrut elokuvauransa loppumista. Hän totesi näyttelemisen olevan kutsumustyötä, johon hänellä ei ollut tarvittavaa paloa ja kunnianhimoa. Hänelle jäi kuitenkin lämpimät muistot valkokangasvuosistaan.[8]

Elokuvauransa jälkeen Toivonen otti aktiivisesti osaa yhdistystoimintaan ja matkusteli paljon. Hänen suosikkikohteitaan olivat niin sanotut Raamatun-maat.[9]

Misseys ja filmitähteys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miss Eurooppana Toivonen sai kokea myös julkisuuden karun puolen. Hän oli yksi monista sen ajan julkisuuden henkilöistä, joista levitettiin perättömiä sanomalehtijuoruja. Eräs valheellinen lehtijuttu toi hänelle potkut työstään sotasairaalassa. Toivoselle ainoa mieleinen asia hänen missiajoiltaan olivat ulkomaanmatkat, joita hän teki elokuvien ja julkisten esiintymisten ohella. Pysyvä misseyden leima oli kuitenkin hänen kiusanaan vielä julkisuudesta vetäytymisen jälkeenkin.[10]

1930-luvun puolivälissä Toivosesta tuli Suomen Filmiteollisuuden ensimmäinen kassamagneetti. Ensimmäisten elokuviensa markkinoinnissa hänen kauneuskuningattaren mainettaan hyödynnettiin. Elokuvauran alkuaikoina Toivonen sai kuitenkin esiintyä lähinnä farsseissa, joita hän ei hallinnut. Myöhemmin hän osoitti soveltuvansa parhaiten historiallisiin pukuelokuviin, joissa hänen ylväs ja ruhtinaallinen olemuksensa pääsi oikeuksiinsa. Vastanäyttelijöiltään hän sai tukea epävarmuuteensa näyttelijänkyvyistään. Filmitähtenä Toivonen ei myöskään joutunut julkisuuden hampaisiin samalla tavalla kuin missinä.[11]

Toivonen esiintyi kaikkiaan neljässätoista elokuvassa. Hänet saatetaan kuitenkin muistaa paremmin missimenestyksestään kuin elokuvaurastaan. Kauneus vei Toivosen ensin missiksi ja lopulta valkokankaalle, mutta oli toisaalta rasite hänen uskottavuudelleen näyttelijänä. Roolit epookkielokuvissakin oli rakennettu enemmän hänen ulkoisten piirteidensä kuin näyttelijänkykyjensä varaan, komediennena häntä taas pidettiin nokkelana mutta teennäisenä.[2] Aikalaisarvostelijat eivät usein nähneet Toivosen ulkonäköä pidemmälle. Muistelmissaan Toivonen kritisoi teräväsanaisesti ihmisiä, jotka vähättelevät kauniiden naisten taitoja ja älyä.[12]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ester Toivonen tutustui jo ennen Miss Eurooppa -kilpailua viipurilaiseen upseerikokelaaseen Eero Sireliukseen, joka sittemmin muutti nimensä Siiralaksi. Toivonen ja metsänhoitaja Siirala avioituivat kymmenen vuoden seurustelun jälkeen vuonna 1943. He muuttivat Helsingin Kruununhaan Pohjoisrantaan syksyllä 1944. Perheeseen syntyi kaksi lasta: Seppo keväällä 1944 ja kuopus Satu kaksi vuotta myöhemmin. Vuonna 1965 Toivonen julkaisi muistelmansa Rikas on elämä.[1]

Ester Toivonen kuoli keuhkosyöpään 65-vuotiaana 29. joulukuuta 1979. Hänet on haudattu Helsinkiin Maunulan uurnalehtoon (kortteli 35, rivi 4, hauta 8).[13]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toivonen vuonna 1961.
Vuosi Elokuva Rooli
1934 Meidän poikamme ilmassa – me maassa sisar Ester
1935 Syntipukki Irja Salo
1936 Onnenpotku Maire Rauta
Kaikenlaisia vieraita Irma Karitie
1937 Asessorin naishuolet Aino Pakkola
Kuin uni ja varjo Ylitalon Johanna
1938 Tulitikkuja lainaamassa Maija-Liisa Ihalainen
Nummisuutarit Kreeta, Karrin kasvate
1939 Halveksittu Verna Merthen
1940 Suotorpan tyttö Hildur, lautamiehen tytär
1941 Kaivopuiston kaunis Regina ruhtinatar Kristine Popoff
1942 Puck Anna Kaarna, Raimon sisar
1943 Katariina ja Munkkiniemen kreivi kreivitär Margareta Armborg
Valkoiset ruusut Irma

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Toivonen-Siirala, Ester: Rikas on elämä. WSOY 1966.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rytkönen, Sisko: Ihanat naiset kankaalla – filmitähtiä suomalaisen elokuvan kultakaudelta. Helsinki: Kustannus Oy Majakka, 2008. ISBN 978-951-9260-88-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Järvenpää, Eeva: Ester Toivonen asui Pohjoisrannassa Helsingin Sanomat. 22.10.2005. Kaupunki – Kertomuksia keskustan kortteleista, osa 15. Viitattu 25.6.2020.
  2. a b c Ester Toivonen 100 vuotta – Euroopan kaunein torjui Hollywoodin kosiskelut Yle. 7.8.2014. Viitattu 25.6.2020.
  3. Ihanat naiset kankaalla, s. 45–49.
  4. Ihanat naiset kankaalla, s. 50–55.
  5. Ihanat naiset kankaalla, s. 56.
  6. Ihanat naiset kankaalla, s. 58–60.
  7. Ihanat naiset kankaalla, s. 63 ja 64.
  8. Ihanat naiset kankaalla, s. 65 ja 66.
  9. Ihanat naiset kankaalla, s. 66.
  10. Ihanat naiset kankaalla, s. 63–66
  11. Ihanat naiset kankaalla, s. 52 ja 64
  12. Nykänen, Riika: Miss Suomi Ester Toivosta houkuteltiin aikoinaan Hollywoodiin: ”Vastaukseni oli kieltävä” Ilta-Sanomat. 14.7.2016. Viitattu 4.3.2017.
  13. Helsinki-Vantaan srk.hautapaikkarekisteri.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]