Helge Herala

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Helge Herala
Helge Herala ja Marja Korhonen perheineen vuonna 1958.
Helge Herala ja Marja Korhonen perheineen vuonna 1958.
Syntymäaika 30. syyskuuta 1922
Syntymäpaikka Hämeenlinna, Suomi
Aktiivisena 1950–2004
Kuolinaika 27. helmikuuta 2010 (87 vuotta)
Kuolinpaikka Helsinki, Suomi
Oikea nimi Helge Frans Birger Herala
Muut nimet Heguli
Ammatti näyttelijä
Merkittävät roolit
Puoliso Marja Korhonen
Lapset
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas
Palkinnot

Parhaan miespääosan Jussi
1962 Kultainen vasikka

Helge Frans Birger ”Heguli” Herala (30. syyskuuta 1922 Hämeenlinna27. helmikuuta 2010 Helsinki)[3] oli suomalainen koomikko ja näyttelijä. 1950-luvulta alkaen hän näytteli teattereissa ja kymmenissä elokuvissa sekä esiintyi paljon myös televisiossa.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hämeenlinnassa vuonna 1922 syntynyt Helge Herala joutui näyttelijäksi vahingossa.selvennä Teatteriharrastuksen hän aloitti toisen maailmansodan jälkeen Turussa. Nuorenmiehen uravalinta oli järkytys vanhemmille, jotka toivoivat pojastaan insinööriä. Tuleva näyttelijä kasvoi kasarmeilla, sillä hänen isänsä työskenteli puolustusvoimissa asemestarina.[4]

Teatterissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotavuodet merivoimissa palvellut Herala aloitti teatteriuransa Turun Työväen Teatterissa vuonna 1946 ja jatkoi vuonna 1947 Turun kaupunginteatterissa. Siellä hän tapasi tulevan vaimonsa, näyttelijä Marja Korhosen. Liitossa syntyi kolme lasta: Jarkko (1952), Turo (1954) ja Heidi (1960).[5] Heralalla ja Korhosella on yhteensä kuusi lastenlasta, joista tunnetuin on heidän toisen poikansa Turo Heralan tytär Niina Backman.

Heralan ensimmäinen elokuvarooli oli nimiosa Roland af Hällströmin elokuvassa Hallin Janne vuonna 1950. Sitä seurasivat niin ikään af Hällströmin ohjaamat Tukkijoella (1951) ja Noita palaa elämään (1952). Hän näytteli koomiset pääosat muun muassa elokuvissa Paksunahka (1958) ja Vatsa sisään, rinta ulos! (1959). Elokuvarooleja hänelle kertyi kaikkiaan noin viitisenkymmentä.

Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatteriin Herala siirtyi yhdessä puolisonsa Marja Korhosen kanssa vuonna 1955 ja näytteli kaksi vuotta myös Intimiteatterissa, jossa hän esiintyi muun muassa Jaakko Hongan roolissa Maria Jotunin näytelmässä Kultainen vasikka. Saman näytelmän elokuvasovitus vuonna 1961 toi Heralalle parhaan miespääosan Jussi-palkinnon seuraavana vuonna.[1]

Myös televisiossa Herala oli mukana alusta alkaen, ensin suorina lähetyksinä esitetyissä draamoissa ja opereteissa, sitten suosituissa viihdeohjelmissa. Elokuvissa Herala esiintyi 1960-luvulla muun muassa Matti Kassilan filmauksessa Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962) majuri Vadenblickin roolissa ja Edvin Laineen ohjaamissa elokuvissa Täällä Pohjantähden alla (1968) ja Akseli ja Elina (1972) Kiviojan Vikkinä.

Kansallisteatteriin Herala ja Korhonen siirtyivät vuonna 1963. Vuonna 1973 Herala aloitti Kouvolan Teatterin johtajana. Heralan ja Korhosen esikoispoika Jarkko Herala menehtyi auto-onnettomuudessa vuonna 1974. Tuolloin Herala sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa jonkin hajonneen sisällään. Hän vaihtoi uraa, jätti teatterin ja perusti veljensä kanssa Turkuun leipomon, joka oli toiminnassa vuoteen 1991 asti.[1][6][2]

Herala jatkoi silti vielä myös esiintymistä, ja 1980-luvulla hänet muistetaan roolistaan television viihdesarjassa Valehtelijoiden klubi (1981–1983) sekä esiintymisistään etenkin Spede Pasasen elokuvissa. Myös näyttämöllä Herala vieraili vielä Turun kaupunginteatterissa ja Q-teatterissa.

Loppuelämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herala joutui vanhuusiällä pyörätuoliin. Vuonna 2003 hän sairastui diabetekseen, jonka seurauksena hänen molemmat jalkansa jouduttiin amputoimaan. Vuodesta 2006 hän asui vaimonsa Marja Korhosen kanssa Helsingin Etelä-Haagan Riistavuoren palvelutalossa.[1][6] Helge Herala kuoli 87-vuotiaana helmikuussa 2010.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Elokuva Rooli
1950 Hallin Janne Hallin Janne
1951 Tukkijoella Heikki Anselmi Huotari
1952 Noita palaa elämään Kauko, taiteilija
1953 Sillankorvan emäntä Hallan Jaakko
1957 Vääpelin kauhu insinööri Olavi Kautonen
Pikku Ilona ja hänen karitsansa
Nummisuutarit Mikko
Herra sotaministeri
1918 – mies ja hänen omatuntonsa pastori Hastig
1958 Pieni luutatyttö komisario
Paksunahka konna
Murheenkryynin poika everstiluutnantti Rantala
1959 Ei ruumiita makuuhuoneeseen kapteeni evp Matti Kaarna
Vatsa sisään, rinta ulos! kapteeni Tauno Routa, ”Tilda Nieminen”
Virtaset ja Lahtiset Veka
Hääyö
1960 Autotytöt pakettiauton kuljettaja
1961 Rakas... Saku, Gunvorin mies
Olin nahjuksen vaimo mainospäällikkö Hugo Ström, ”Huppe”
Miljoonavaillinki konttoripäällikkö Jakob ”Jaska” Ryhtilä, ”Yrni”
Kultainen vasikka Jaakko Honka
1962 Varjostettua valoa tohtori Petteri Holma
Tie pimeään pankinjohtaja
Tähdet kertovat, komisario Palmu majuri Carl Gustaf Vadenblick
Pikku Suorasuu kenraali Gustaf Stjernfelt
Älä nuolase... Bill Patton
1963 Villin Pohjolan kulta Tommi Vorna

Lähde: [7]

Vuosi Elokuva Rooli
1963 Turkasen tenava! apulaisnimismies Valpas
Obmolov Andrei Ivanitš Stolz
1966 Johan nyt on markkinat! Kustaa Akseli Korpinen, ”Kahle-Kustaa”
1968 Täällä Pohjantähden alla Kiviojan Vihtori, ”Vikki”
Noin 7 veljestä Rautahanska
Äl’ yli päästä perhanaa
1970 Akseli ja Elina Kiviojan Vihtori, ”Vikki”
1973 Pohjantähti
1977 Häpy Endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon Kalevi, kansakoulunopettaja
Viimeinen savotta Koppiaismäki, ”herastuomari Pykälämäki”
Aika hyvä ihmiseksi kapteeni
1979 Natalia Haapamäen asemapäällikkö Häivä
Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit hovimestari / komisario
1980 Tup-akka-lakko poliisipäällikkö
1981 Pölhölä kyläkauppias
1983 Koomikko Birger, manageri
1984 Uuno Turhapuro armeijan leivissä puolustusvoimain komentaja
1986 Uuno Turhapuro muuttaa maalle opettaja
Pekka Puupää poliisina nimismies O[ma] S[ulho] Jyrä
1990 Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla peruskoulun opettaja
Axel Axelin isä
1992 Uuno Turhapuro – Suomen tasavallan herra presidentti opettaja Happonen
1993 Marskin risti kirkkoherra
1994 Paratiisin lapset kaupunginjohtaja Eino Raivola
2003 Raid Keisari, Tarjan isä
2004 Uuno Turhapuro – This Is My Life opettaja


Televisiosarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Sarja Rooli
1966 Kuten haluatte
1967 Jatkoaika
1971 Lauantai-ilta MTV:ssä Peiton paikka -sketsi
Mummoni ja Mannerheim Marski
1977 Omat jutut
1981 Valehtelijoiden klubi Heguli
1987 Suomalainen lemmenlaiva
1993 Tuntemattomalle jumalalle Aseman hoitaja Jakob
1994 Milkshake Wolf Greg
1997 Nitrokabinetti
2000 Raid Keisari, Tarjan isä

Lähde: [7][8]

Televisioelokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Elokuva Rooli
1982 Saippuakauppias
1994 Maigret et le fantôme (Maigret ja aave)
1998 Poliisin poika Vanha Ollikainen

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Meri, Lauri: Herrasmies ja veijari teki pitkän uran näyttelijänä. Helsingin Sanomat, 3.3.2010, s. C 5. Sanoma News Oy. Artikkelin verkkoversio Viitattu 3.3.2010.
  2. a b Tähdet kertovat, komisario Palmu Waltari valkokankaalla. Viitattu 8.6.2010.
  3. Heidi Herala muistelee: Rakas isä on poissa Iltalehti. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 2.3.2010.
  4. Kuka kukin on 1978 Otava. Viitattu 8.3.2013.
  5. Kuka kukin on 1978 Otava. Viitattu 8.3.2013.
  6. a b Näyttelijä Helge Herala on kuollut
  7. a b Helge Herala Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 3.4.2017.
  8. Mummoni ja Mannerheim (1971) Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 3.4.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]