Uuno Turhapuro

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo kuvitteellisesta henkilöstä. Elokuvasta katso Uuno Turhapuro (elokuva).
Uuno Turhapuro
Uuno Turhapuro elokuvassa Kaksoisagentti vuonna 1987.
Uuno Turhapuro elokuvassa Kaksoisagentti vuonna 1987.
Luoja(t) Spede Pasanen
Vesa-Matti Loiri
Näyttelijä(t) Vesa-Matti Loiri
Ensiesiintyminen 1971 Spede Show -sarjassa
Kustantaja Spede-Yhtiöt
Ere Kokkonen Oy
Henkilötiedot
Ikä 70 (Syntynyt sanojensa mukaan 6. käskyn kohdalla, Heinolan maalaiskunnassa vuonna 1946)
Kotipaikka Heinolan mlk
Asuinpaikka Helsinki
Luonteenpiirteet laiskuus, ylensyönti, rahanhimo, puheliaisuus, rähjäisyys
Suhteet
Muut sukulaiset
Tutut Härski Hartikainen
Sörsselssön

Uuno Turhapuro on Vesa-Matti Loirin esittämä ja Pertti "Spede" Pasasen luoma Uuno Turhapuro -elokuvien päähenkilö. Hahmo esiintyi Spede Show -viihdeohjelmassa vuosina 1971–1976 ja 1984 sekä 19-osaisessa elokuvasarjassa vuosina 1973–2004.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuno Turhapuro on laiska ja epäsiisti mies, jonka tunnusmerkkejä ovat rikkinäinen verkkopaita, harva, osaksi musta hammasrivi (Häpy Endkö? -elokuvassa näytetään kuitenkin, että Tuura lyö Uunon hammasrivin harvaksi), likaiset kasvot ja d:n ääntäminen t:ksi. Hänen vaimonsa Elisabeth Turhapuro (Marjatta Raita) on rikkaan vuorineuvos Tuuran (Tapio Hämäläinen, Pehr-Olof Sirén, Heikki Nousiainen) tytär. Ensimmäisen elokuvan alussa näytetään, miten Uuno oli vielä pariskunnan häissä siisti, mutta rähjääntyi ja laiskistui välittömästi päästyään rikkaisiin naimisiin. Uunon pääasialliset harrastukset ovat sohvalla löhöäminen ja ylensyöminen sekä appiukon perinnön kärkkyminen. Hänen suurin avunsa ovat puhelahjat, joita hän käyttää niin aviollisten ongelmiensa selvittämiseen, ilmaisten lihapiirakoiden pummaamiseen grilliltä kuin vieraiden naisten vikittelemiseenkin. Uunon syntymäpäivästä ei ole tarkkaa tietoa mutta Tupla-Uuno elokuvan alussa on Uunon syntymäpäivä, ja vähän myöhemmin elokuvassa Sörsselssön juhlii vappua johon Härski tokaisee että vappu meni jo kaksi ja puoli viikkoa sitten. Näin ollen voidaan päätellä että Uunon syntymäpäivä olisi joko 18.5 tai 19.5.

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spede Show’n sketseissä Uunolla ja tämän vaimolla ei vielä ollut mitään vakiintunutta nimeä. Marjatta Raita sanoi syyksi, ettei kukaan muistanut mitkä nimet edellisellä kerralla oli valittu.[1] Sarjan ensimmäisessä elokuvassa Uuno Turhapuro (1973) Uunon koko nimeksi mainitaan Uuno Eero Turhapuro. Toisessa elokuvassa Professori Uuno D. G. Turhapuro (1975) nimi on kuitenkin Uuno Daavid Goljat Turhapuro. Kolmannessa elokuvassa Lottovoittaja UKK Turhapuro (1976) Uuno muuttaa nimensä virallisesti muotoon Uuno Kaavit Koljat Turhapuro saadakseen samat nimikirjaimet kuin presidentti Urho Kaleva Kekkosella. Uuno kutsuu itse itseään tittelillä johtaja Uuno Turhapuro, vaikka on tavallisesti joko lyhytaikaisissa hanttihommissa tai kokonaan työtön. Elokuvassa Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla (1990) selviää, että Uunon isä kutsuu poikaansa "johtaja Uuno Turhapuroksi" jo ennen tämän syntymää ja ensimmäisessä Uuno-elokuvassa Uuno kertoo Härski Hartikaiselle, että tämä on käynyt johtaja-kurssin kirjeopistossa. Uunon englanninkielinen nimi on Numbskull Emptybrook.[2] Nimen Uuno esikuvana on toiminut Spede Pasasen lukioaikainen saksan opettaja Uuno Hiltunen.

Uunon perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uunolla on isä nimeltään Hugo Turhapuro (Olavi Ahonen), joka kasvatti hänet lapsena. Uuno tapaa vasta myöhemmin äitinsä Gunhild Donnersdotterin (Hannele Lauri) ja lähtee hänen kanssaan Helsinkiin sivistymään. Uunolla on elokuvissa kerrottu olevan useita veljiä, kuten Jeremias ja Veijo (Uuno Turhapuro muuttaa maalle), Peni (Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies), "johtaja" Tarmo Turhapuro (Uuno Turhapuron veli) sekä Mr. George Turhapuro (Uunon Amerikassa asuva kaksoisveli Rautakauppias-elokuvasta), kuitenkin Uuno Turhapuro Juhlakirjan mukaan Jeremias ja Peni olisivat sama henkilö. Uunon nuorempien veljien (kuten Jeremiaksen) äiti on kauppias Rentukka (Mirjam Himberg). Perheeseen kuului isoäitikin, jonka Tarmo myi orjaksi afrikkalaiselle kauppavaltuuskunnalle. Isoäiti oli myöhemmin kirjoittanut Tarmolle ja kiittänyt paljon, että hänet myyttiin orjaksi, sillä hän tykkäsi enemmän ulkomaalaisista kuin suomalaisista miehistä.

Uunon ammatit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • johtaja (syntyperäinen)
  • asianajaja (Tuuralle, elokuvan Armeijan leivissä lopussa)
  • diplomiviulisti (kirjekurssilta)
  • elokuvanäyttelijä (vain pääosat)
  • kaksoisagentti

Elokuvien perusidea ja keskeiset henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvien tavallinen juoni perustuu Uunon ja hänen appiukkonsa väliseen jännitteeseen; sotkuista vävyään inhoava vuoristoneuvos Tuura törmää urallaan toistuviin vastoinkäymisiin, kun Uuno tupsahtelee esiin väärissä paikoissa. Uuno myös toistuvasti voittaa appiukkonsa kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Kun puolustusministeriksi nimitetty Tuura määrää Uunon armeijaan (Uuno Turhapuro armeijan leivissä), tästä tulee varusmiespalveluksen aikana majuri. Kun Tuura osallistuu presidenttikilpaan (Uuno Turhapuro herra Helsingin herra), Uunosta tulee puolivahingossa tasavallan presidentti. Uunon vakituiset apurit ovat hänen autonkorjaajakaverinsa Härski Hartikainen (Spede Pasanen) ja insinjööri Sörsselssön (alussa Lettunen ja välillä Lörsson, Simo Salminen). Uuno-elokuvien keskeisiin henkilöihin kuuluu myös Uunon anoppi (Marita Nordberg, Anja Pohjola, Ritva Valkama) Yksi Uuno Turhapuro-elokuvien sivuhahmo on neljässä elokuvassa esiintynyt Uunon isä, Hugo Turhapuro (Olavi Ahonen). Muita merkittäviä näyttelijöitä Uuno-elokuvissa olivat muun muassa Elli Castrén, Helge Herala, Hannele Lauri, Juhani Kumpulainen ja Marja Korhonen. Marjatta Raita on ainoa, joka on esiintynyt jokaisessa elokuvassa, mikäli mukaan lasketaan epäviralliseksi elokuvaksi luokiteltu Uuno Turhapuron veli.[3]

Elokuvien taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuno Turhapuro -elokuvia tehtiin vuosina 1973–2004 kaikkiaan 19 kappaletta. Alun perin elokuvia oli tarkoitus tehdä vain yksi, mutta suuren suosion ansiosta elokuvia tehtiin lisää. Uuno on Vesa-Matti Loirin ja Spede Pasasen kehittämä hahmo. Elokuviin päätyi materiaalia oikeasta elämästä, esimerkiksi Loirin harrastamia kepposia.[1]

Suurimman osan elokuvista on ohjannut Ere Kokkonen ja käsikirjoittanut Spede Pasanen. Vuonna 1984 ilmestyneestä Uuno Turhapuro armeijan leivissä -elokuvasta lähtien Kokkonen on käsikirjoittanut itse kaikki ohjaamansa Turhapurot. Kun MTV osti Spede Pasasen yritykset ja elokuvat 1980-luvun puolivälissä, Pasanen laittoi itse ehdoksi, että Kokkosen on tultava tuotantopäälliköksi ja ohjaajaksi, jolloin Kokkonen suostui vain jos pääsisi tulevien Uunojen käsikirjoittajaksi, sillä hänen mielestään Uunosta oli ajan myötä tullut liian ilkeä (mitä hän ei missään tapauksessa saisi olla) ja hän halusi pehmentää tämän luonnetta.[4] Vuosina 1987–1990 sekä 1993 Pasanen asettui vaihteeksi taas itse käsikirjoittajan penkille riitaannuttuaan Ere Kokkosen kanssa, toimien Hannu Seikkulan ja Pertti Melasniemen ohessa myös ohjaajana. Elokuvien juoni ja monet yksittäiset vitsitkin ovat kuitenkin Pasasen, Kokkosen, Loirin ja joskus myös Simo Salmisenkin yhdessä kehittelemiä kunkin tuoden mukaan omia ideoitaan. Niistä sitten lopullisen käsikirjoituksen kokosi milloin Pasanen, milloin Kokkonen.

Spede Pasasen vetäytyessä elokuvien teosta vuonna 1998 hän myi Ere Kokkoselle tuotanto-oikeudet Turhapuro-elokuviin 1990-luvulla. Kaksi viimeisintä Uunoa ovat Ere Kokkosen ohjaamia, tuottamia, toisen, Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies (1998), hän teki yhteistyössä Spede-tuotannon kanssa.

Vuonna 2003 Kokkonen ja Loiri alkoivat suunnitella viimeisen Turhapuro-elokuvan tekemistä Spede Pasasen muistoksi. Uuno Turhapuro – This is my Life (2004) perustuu Speden ja Ere Kokkosen kehittelemään ideaan, jossa Uuno soluttautuu rikkaille tarkoitettuun vanhainkotiin ja pääsee television tosi-tv-ohjelmaan muistelemaan elämänvaiheitaan. Viimeinen Turhapuro-elokuva tehtiin vanhan työryhmän voimin. Tässä elokuvassa Tapio Hämäläinen palasi näyttelemään vuorineuvos Tuuraa.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heti alusta alkaen kriitikot pitivät Uuno-elokuvia todella huonoina: niitä kutsuttiin esimerkiksi rakenteettomaksi mössöksi ja ylipitkien sketsien kokoelmaksi.[5] Myös hahmon rumuutta ihmeteltiin.[1]

Katsojat pitivätkin sitten Uunoista kriitikoita enemmän. Jo heti ensimmäinen elokuva sai jo 600 000 katsojaa, mutta menestystä ei kuitenkaan ollut osattu odottaa.[5] Suosituin Uuno-elokuva on Uuno Turhapuro armeijan leivissä vuodelta 1984, joka sai elokuvateattereissa yli 750 000 katsojaa. Se oli koko vuosikymmenensä katsotuin elokuva Suomessa (mukaan lukien ulkomaalaiset elokuvat) ja edelleenkin Suomen katsotuin kotimainen elokuva sitten vuoden 1968. Elokuva Uuno Turhapuro – This is my Life sai 145 000 katsojaa ja oli vuoden 2004 kolmanneksi katsotuin elokuva.[6]

Hahmon filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viralliset Uuno Turhapuro -elokuvat
Vuosi Elokuva Käsikirjoittaja Ohjaaja Katsojat
1973 Uuno Turhapuro Spede Pasanen Ere Kokkonen 613 409
1975 Professori Uuno D. G. Turhapuro 455 739
1976 Lottovoittaja UKK Turhapuro 480 083
1977 Häpy Endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon 407 877
1978 Rautakauppias Uuno Turhapuro – presidentin vävy 356 953
1981 Uuno Turhapuron aviokriisi 452 656
1982 Uuno Turhapuro menettää muistinsa 572 488
1983 Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin 381 181
1984 Uuno Turhapuro armeijan leivissä Ere Kokkonen 750 965
1985 Uuno Epsanjassa 607 939
1986 Uuno Turhapuro muuttaa maalle 556 519
1987 Uuno Turhapuro – kaksoisagentti Spede Pasanen Spede Pasanen 352 205
1988 Tupla-Uuno Hannu Seikkula 245 883
1990 Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla Pertti Melasniemi 233 485
1991 Uuno Turhapuro herra Helsingin herra Ere Kokkonen Ere Kokkonen 383 706
1992 Uuno Turhapuro – Suomen tasavallan herra presidentti 283 118
1993 Uuno Turhapuron poika Spede Pasanen Spede Pasanen 123 858
1998 Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies Ere Kokkonen Ere Kokkonen 73 581
2004 Uuno Turhapuro – This Is My Life 145 000
Epäviralliset Uuno Turhapuro -elokuvat
Vuosi Elokuva Käsikirjoittaja Ohjaaja Katsojat
1994 Uuno Turhapuron veli Hannu Seikkula 20 597
Vierailut muissa elokuvissa
Vuosi Elokuva Käsikirjoittaja Ohjaaja Katsojat
1979 Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit Spede Pasanen 490 439
1980 Tup-akka-lakko 317 185
1991 Vääpeli Körmy ja vetenalaiset vehkeet Ere Kokkonen 202 034

Tv-sarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oheistuotteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aitio, Tommi: Spede: Pertti Pasasen elämä. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2531-9.
  • Ere Kokkonen: Tarinoita Turhapurosta -DVD-haastattelu
  • Marjamäki, Tuomas (toim.): Uuno Turhapuro juhlakirja. Nurmijärvi: Ere Kokkonen Oy, 1998. ISBN 952-91-0167-8.
  • Tuomas Marjamäki: Naurattajat. Suomalaisen komiikan tekijät 2007-1907. Edita, 2007.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Marjamäki 2007, s. 175.
  2. Top 20 Domestic Films of All Time The Finnish Film Foundation. Viitattu 15.8.2009.
  3. Marjamäki 2007, s. 181.
  4. Marjamäki 2007, s. 216.
  5. a b Marjamäki 2007, s. 176.
  6. Marjamäki 2007, s. 39.
  7. Uuno Turhapurolle oma nettikasino Iltalehti. Viitattu 13.6.2016. Suomi

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aitio, Tommi: Uuno Turhapuro. Elämä. Helsinki: Johnny Kniga, 2014. ISBN 978-951-0-40301-3.
  • Ikonen, Stiina & Marjamäki, Tuomas (toim.): Uuno Turhapuron mietelmät. Legendaarisia leffalausahduksia ja Uuno-triviaa. Hyvinkää: Pupliser, 2006. ISBN 952-99535-5-0.
  • Sihvonen, Jukka (toim.): UT: Tutkimusretkiä Uunolandiaan. Helsinki: Kirjastopalvelu, 1991. ISBN 951-692-279-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]