Uuno Epsanjassa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uuno Epsanjassa
Elokuvan alkutunnus.
Elokuvan alkutunnus.
Ohjaaja Ere Kokkonen
Käsikirjoittaja Ere Kokkonen
Tuottaja Pertti Pasanen
Säveltäjä Jaakko Salo
Kuvaaja Mara Kakko
Leikkaaja Eva Jaakontalo
Lavastaja Kristine Elo
Pääosat Vesa-Matti Loiri
Marjatta Raita
Tapio Hämäläinen
Marita Nordberg
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomen lippu Suomi
Tuotantoyhtiö Filmituotanto Spede Pasanen Oy
Ensi-ilta 27. syyskuuta 1985
Kesto 100 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
espanja
Katsojat 607 939
Edeltäjä Uuno Turhapuro armeijan leivissä
Seuraaja Uuno Turhapuro muuttaa maalle
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Sörsselssönin viimeinen poikamiesilta.
DVD:n kansikuva

Uuno Epsanjassa on vuonna 1985 ensi-iltansa saanut, järjestyksessä kymmenes Uuno Turhapuro -elokuva. Elokuva oli vuoden 1985 katsotuin kotimainen elokuva.[1] Elokuvateattereissa sen kävi katsomassa 607 939 katsojaa.[2] Televisiossa elokuva on esitetty useita kertoja.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva sai alkunsa, kun äänittäjä Pekka Lampela valitti talvella 1984–85 Hei kliffaa hei -elokuvan kuvauksissa ohjaaja Ere Kokkoselle, että aina elokuvien kuvauksissa saa palella. Ere lupasi, että seuraavassa elokuvassa et palele, ja keksi tehdä Turhapuro-elokuvan Espanjassa.[1]

Elokuvan golf-kohtausta tehtäessä samalla golfkentällä oli pelaamassa näyttelijä Sean Connery. Työryhmä ajatteli kutsua hänet mukaan elokuvaan pieneen cameorooliin, mutta loppujen lopuksi kukaan työryhmän jäsenistä ei iljennyt kutsua ”suurta legendaa” mukaan elokuvaan[3] (joskin Ere Kokkonen mainitsee myöhemmin muistelmissaan, että pyynnöstä huolimatta Connery olisi kieltäytynyt kohteliaasti cameoroolista). Uunon härkätaistelukohtauksissa kokeiltiin aluksi käyttää paikallista näyttelijää, mutta hän ei ollut tarpeeksi turhapuromainen, joten Loiri päätti kokeilla itse.[1] Elokuvassa nähdään myös Loirin Nasse-setä-hahmo[1] sekä porilaisten urheiluautoilijoiden keksintö ”kaksikeulainen auto”. Elokuvaa kuvattiin Hotel Del Golfissa Marbellassa.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuvan alussa Uunon vaimo Elisabeth soittaa äidilleen aamuyöstä, että Uunoa ei ole näkynyt koko yönä. Lopulta Uuno palaa kotiin ja kertoo olleensa etsimässä yövahdin töitä, sillä kuka hullu etsisi yövahdin töitä kirkkaassa päivänvalossa?

Uuno saakin lopulta töitä Halpamatkat-matkatoimiston oppaana. Uunon appiukko vuoristoneuvos Tuura ei ehdi saada tärkeään - miljardikauppaan edellyttävään - paperiinsa liikenneministerin allekirjoitusta. Ja lopulta kuullessaan liikenneministerin lähteneen Espanjaan Marbellaan, tämä päättää lähteä vaimonsa Reetan ja tyttärensä Elisabetin kanssa Espanjaan Marbellaan metsästämään allekirjoitusta, ja Tuura iloitsee saavansa olla kaksi ihanaa viikkoa tuhansien kilometrien päässä Uuno Turhapurosta.

Tuuran suunnitelma epäonnistuu pahasti, sillä Uuno onkin matkaoppaana juuri hänen lennollaan ja matkalla. Espanjaan päästyään seurue matkustaa juuri ja juuri kasassa pysyvällä maasturilla lentokentältä hotellille, jossa Tuuralta meinaa pettää hermo, sillä heillä ei olekaan huoneita hotellissa vaan he joutuvat yöpymään hotellin pihassa olevassa teltassa.

Uima-altaalla Uuno huomaa Rosita-nimisen naisen (Satu Silvo), ja yrittää saada aikaan kuuman lomaromanssin. Uuno ei kuitenkaan ota Rositaa uudeksi vaimokseen, vaan palaa Elisabetin luokse, ja yksin häämatkalle vahingossa päätynyt Sörsselssön menee elokuvan lopussa naimisiin Rositan kanssa. Sörsselssön oli periaatteessa naimisissa Suomesta lähtiessään, mutta hänen tuore vaimonsa ei ehtinyt lennolle, ja otti lopulta avioeron.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Vesa-Matti Loiri  … Uuno Turhapuro / Nasse-setä  
 Marjatta Raita  … Elisabeth Turhapuro  
 Tapio Hämäläinen  … vuorineuvos Tuura  
 Marita Nordberg  … rouva Tuura  
 Spede Pasanen  … Härski-Hartikainen  
 Simo Salminen  … insinööri Sörsselssön  
 Satu Silvo  … Rosita de Carlos  
 Ville-Veikko Salminen  … José, hotellin portieeri  
 Yrjö Parjanne  … Reino, liikenneministeri  
 Elli Castrén  … Tuuran sihteeri  
 Hellevi Seiro  … Sörsselssönin kihlattu  
 Eila Pehkonen  … Kaarina Kirppo  
 Tiina Brännare  … nuori aviovaimo lentokoneessa  
 Tarja Siimes  … neiti Stendöör, liikenneministerin sihteeri  
 Seppo Laine  … poliisi  
 Jyrki Kovaleff  … poliisi  
 Juhani Kumpulainen  … pappi  
 Riitta Väisänen  … Sörsselssönin uusi vaimo  
 Anna-Maija Kokkonen  … liikenneministerin vaimo  
 Marja Österberg  … Sörsselssönin kihlatun seuralainen  
 Jenni Loiri  … Nasse-sedän hoidokki  
 Joonas Loiri  … humalaisen isän lapsi  
 Riitta Loiri  … Nasse-sedän häiritsemä nainen  
 Kiti Kokkonen  … tyttö uima-altaalla  
 Irma Aaltonen  … lentomatkustaja  
 Tauno Lahtinen  … lentomatkustaja  
 Jukka Hirvikangas  … mies hotellin altaalla  
 Ere Kokkonen  … humalainen isä  
 Saija Hakola  … katsoja härkätaistelussa  

Tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TV-esitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[4]

Päivämäärä Kanava Katsojamäärä
1.5.1988 MTV1 1 318 000
10.5.1992 Kolmoskanava 878 000
1.5.2000 MTV3 718 000
27.1.2002 MTV3
19.6.2005 MTV3 665 000
29.4.2007 MTV3
30.12.2011 MTV3
23.11.2013 MTV3
30.8.2014 MTV3
11.1.2015 MTV3
22.7.2016 MTV3 536 000[5]
20.6.2018 Sub 124 000[6]
26.12.2018 Sub 178 000[7]
30.6.2019 Sub

Lisäksi elokuva oli tarkoitus esittää MTV3:lla 1. tammikuuta 2005, mutta se jätettiin Intian valtameren maanjäristyksen jälkimainingeissa vietettynä kansallisena surupäivänä pois ja tilalla näytettiin Risto Jarvan Jäniksen vuosi.[8][9]

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Ilkka Jauhiainen sanoo ympäristönvaihdoksen tehneen hyvää Uunolle ja antaa elokuvalle kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen kansallisfilmografia 9, Vuosien 1981–1985 suomalaiset kokoillan elokuvat. Helsinki: Oy Edita Ab, 2000. ISBN 951-37-2677-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kansallisfilmografia 9 s. 476
  2. Kansallisfilmografia 9 s. 474
  3. Marjamäki, Tuomas (toim.): Uuno Turhapuro Juhlakirja, s. 46. Ere Kokkonen Oy, 1998. ISBN 952-91-0167-8.
  4. Uuno Epsanjassa (Osio "Esitystiedot") Elonet. Viitattu 9.1.2019.
  5. TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 29/2016 finnpanel.fi. Viitattu 26.7.2016.
  6. TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 25/2018 finnpanel.fi. Viitattu 25.6.2018.
  7. TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 52/2018 finnpanel.fi. Viitattu 12.1.2019.
  8. HS Verkkoliite - MTV3 ei lähetä lauantaina mainoksia web.archive.org. 30.12.2004. Viitattu 9.1.2019.
  9. MTV3:lla ei mainoksia 1.1.2005 Mtv3.fi. 31.12.2004. webarchive.org. Viitattu 9.1.2019.
  10. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.