Satu Silvo
| Satu Silvo | |
|---|---|
 Satu Silvo elokuussa 2015. |
|
| Syntymäaika | 2. elokuuta 1962 |
| Syntymäpaikka | Sippola |
| Oikea nimi | Satu Irmeli Silvo |
| Ammatti | näyttelijä |
| Merkittävät roolit |
Anja Hänninen (Eteisiin ja kynnyksille) Stella (Viettelyksen vaunu) Ilona Ahlgren (Niskavuori) (elokuvarooli) Lumikuningatar (Lumikuningatar) (elokuvarooli) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Satu Irmeli Silvo (s. 2. elokuuta 1962 Sippola)[1] on suomalainen näyttelijä.
Silvon taiteellinen ala on verraten laaja. Usein hänen roolityyppinsä on moderni, itsenäinen nainen, jonka maailmankuva joutuu vastakkain konservatiivisten arvojen kanssa.[2] Myös lukuisat koomiset roolihahmot, farssit ja musikaalit kuuluvat Silvon repertuaariin. Näyttelemisen ohella Silvo on toiminut ravintolayrittäjänä sekä kansalaisaktivistina.
Silvo nousi Helsingin kaupunginvaltuustoon vuoden 2017 kuntavaaleissa vihreiden listalta.[3]
Sisällysluettelo
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puhenäyttämö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Silvo opiskeli näyttelijäntyötä Jouko Turkan oppilaana Teatterikorkeakoulussa vuosina 1981–1985, minkä jälkeen hänet kiinnitettiin näyttelijäksi Helsingin Kaupunginteatteriin.[4] Vuodesta 1994 hän on toiminut vapaana näyttelijänä useissa teattereissa sekä elokuva- ja televisiotuotannoissa.
Helsingin Kaupunginteatterissa Silvon rooleja olivat muun muassa Chantal (Parveke, syksy 1985), Noita (Macbeth, syksy 1989), Anja Hänninen (Eteisiin ja kynnyksille, kevät 1991) ja Stella Kowalski (Viettelyksen vaunu, syksy 1991).[5] Vapaana näyttelijänä ollessaan hän on näytellyt muun muassa Helsingin Kaupunginteatterissa Hertta Kuusista näytelmässä Hertta ja Olavi keväällä 2003.[6] Silvo on nähty niin ikään Komediateatteri Arenan, Tampereen Komediateatterin ja Ryhmäteatterin lavoilla.
Musikaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2011 Silvo näytteli Luisaa Teatteri Imatran musikaalissa Nine.[7] Syksyllä 2012 Silvo näytteli Tampereen Komediateatterin Broadway-musikaalissa Annie neiti Hanniganin roolin.[8] Lisäksi Silvo on näytellyt musikaalissa Chicago.[9]
Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Silvon elokuvaura alkoi hänen opiskeluvuosinaan Matti Kassilan Niskavuori-filmatisoinnissa (1984). Hän tulkitsi keskeisen naisosan, Ilona Ahlgrenin vastanäyttelijänään Esko Salminen. Seuraavana vuonna hänellä oli Rositan osa Ere Kokkosen komediassa Uuno Epsanjassa. Päivi Hartzellin Lumikuningattaressa (1986) Silvolla oli nimiosa.[10] Vuosina 1993–1997 hänellä oli Pipsan rooli Timo Koivusalon komediallisten Pekko-elokuvien sarjassa. Muita 1990-luvun keskeisiä elokuvatehtäviä olivat Bella (Porttikielto taivaaseen, 1990), Ritva (Kaikki pelissä, 1994) ja Siru (Tie naisen sydämeen, 1996). Seuraavan vuosisadan puolella Silvon elokuvaroolit ovat olleet lähinnä sivuosia.
Televisio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Satu Silvo on näytellyt niin ikään useissa televisiotuotannoissa. Televisiosarjassa Musta tuntuu (1985 ja 1988) hänellä oli Anita Lainesalon rooli. MTV3-kanavan suositussa Ihmeidentekijöissä (1996–1998) ja sen jatko-osassa Parhaat vuodet (2000) Silvo näytteli Oona Hynnistä. Vuonna 2004 hän oli Armi Hiitolan roolissa sarjassa Pelkovaara. Vuonna 2012 Silvolla oli sivurooli MTV3:n sarjassa Helsingin herra.
Silvolla oli oma MTV3:lla esitetty Broadcasters-yhtiön tuottama keskusteluohjelma Satua ja totta vuosina 1998–1999.[11]
Yritystoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Satu Silvo on aina ollut kiinnostunut homeopatiasta, elävästä ravinnosta (raa'asta kasvisruuasta) ja astrologiasta. Homeopaatit ry myönsi Silvolle Similia-tunnustuspalkinnon työstä homeopatian hyväksi vuonna 2000.[12] Silvo teki vuonna 2004 Paula Heinosen kanssa kirjan Satumaista voimaa arkeen, Uutta puhtia jaksamiseen!, jossa keskityttiin raakaan kasvisruokaan.[13]
Silvolla on Helsingin Hakaniemessä kasvisruokaan erikoistunut kahvila-ravintola Silvoplee (Satumainen ravinto Oy).[14]
Silvo perusti yhdessä veljensä tilintarkastaja Jukka Silvon ja insinööri Marja-Leena Palviaisen kanssa Satulinna-nimisen hotellin Hirvensalmelle vuonna 2001.[15] Hotelli siirtyi myöhemmin Silvon silloisen kumppanin Juha Rantasilan omistukseen. Silvo sanoo toimineensa sen jälkeen palkattomana työntekijänä siihen asti, kunnes välit menivät poikki.[16] Vuonna 2007 toiminta siirtyi Next Hotels & Restaurants -ketjuun ja hotelli- ja ravintolatoiminnan vetäjät vaihtuivat.[17]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Silvo oli naimisissa näyttelijä Heikki Kinnusen kanssa vuosina 1986–2002. Avioliitosta syntyivät lapset Paavo ja Vilma Kinnunen, jotka ovat myös näyttelijöitä.[18] Vuosina 2003–2009 Silvo seurusteli Juha Rantasilan kanssa.[19] Syyskuussa 2010 Silvo kihlautui kirjailija-näyttelijä Reidar Palmgrenin kanssa.[20]
Silvo joutui vakavaan onnettomuuteen vuonna 1998 jäätyään Saariselällä laskettelukeskuksessa rinnekoneen alle, mutta toipui vammoistaan työkuntoon puolessa vuodessa.[21]
Elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pelastuspartio Bernard ja Bianca (1977) – Madame Meduusa (suomenkielinen ääni)
- Niskavuori (1984)
- Uuno Epsanjassa (1985)
- Pikkupojat (1986)
- Lumikuningatar (1986)
- Elvis kissan jäljillä (1987)
- Porttikielto taivaaseen (1990)
- Pilkkuja ja pikkuhousuja (1992)
- Akvaariorakkaus (1993)
- Pekko Aikamiespojan poikamiesaika (1993)
- Kaikki pelissä (1994)
- Pekko ja Poika (1994)
- Pekko ja massahurmaaja (1995)
- Tie naisen sydämeen (1996)
- Pekko ja muukalainen (1996)
- Pekko ja unissakävelijä (1997)
- Uuno Turhapuro – This Is My Life (2004)
- Onnen varjot (2005)
- Ralliraita (2009)
- Jos rakastat (2010)
- Luokkakokous (2015)
- Onnenonkija (2016)
- Äpärä (2016)
Televisiosarjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Merkitty (1984)
- Musta tuntuu (1985)
- Ottaako sydämestä? (1995–1996)
- Herkku & Partanen (1996)
- Ihmeidentekijät (1996–1998)
- Satua ja totta (1998–1999)
- Rakkauden FAQ (2014)
- Parhaat vuodet (2000–2002)
- Pelkovaara (2004)
- Tallitähdet (2008)
- Hurtta ja stara (2008)
- Tanssii tähtien kanssa (2010)
- Helsingin herra (2012)
- Uusi päivä (2013–2014)
- Mun ainoot 30 minsaa (2013)
- Putous (2014)
- Haamukirjoittaja (2015)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Satu Silvo Elonetissä Viitattu 28.11.2013
- ↑ Factum Uusi tietosanakirja 6, WSOY 2005
- ↑ Malminen, Ulla: Näyttelijä Satu Silvosta Helsingin vihreiden valtuutettu – "Jo vuosia olen miettinyt yhteiskunnallista vaikuttamista" yle.fi. 13.4.2017. Viitattu 13.4.2017.
- ↑ Paavolainen, Pentti (toim.): ”Turkan viisaus, äly ja mielettömyys ja hulluus”, Aikansa häikäisevä peili, s. 125–138. Helsinki: Like, 1999.
- ↑ Esitysluettelo Helsingin Kaupunginteatteri. Viitattu 28.11.2013.
- ↑ Hertta ja Olavi Helsingin Kaupunginteatteri. Viitattu 28.11.2013.
- ↑ Vihavainen, Anne: Nine-musikaali luottaa lauluun ja naisvoimaan Uutisvuoksi.fi. 7.10.2010. Viitattu 10.8.2015.
- ↑ Rooleissa Annie.fi. Viitattu 23.10.2014.
- ↑ Satu Silvo: Näin puhdistat mielesi MTV.fi. 7.11.2011. Viitattu 23.10.2014.
- ↑ Lumikuningatar (1986) Elonetissä
- ↑ Helsingin Sanomat 21.2.1998
- ↑ Helsingin Sanomat 20.3.2000
- ↑ Satu Silvo ja Paula Heinonen antavat ravintoneuvoja
- ↑ Satu Silvo oli menettämässä Silvopleen nimen – ”Tehtiin suojaukset tänään”
- ↑ Apu. 21.4.2006
- ↑ Rämö, Matti: Satu Silvo oli Satulinnan palkaton piika Seura.fi. 23.10.2014. Viitattu 10.8.2015.
- ↑ NEXT Hotel Satulinna 23.1.2007. Next Hotels. Viitattu 10.8.2015.
- ↑ Kinnunen ja Silvo jättivät eropaperit Iltasanomat.fi. 10.1.2002. Viitattu 10.8.2015.
- ↑ Seura: Satu Silvolla porttikielto Satulinnaan Iltasanomat.fi. 22.10.2014. Viitattu 23.10.2014.
- ↑ MTV3: Silvo ja Palmgren kihloihin Iltalehti.fi. 9.9.2010. Viitattu 23.10.2014.
- ↑ Tosielämän sankarit: Näitä tyyppejä ei lannisteta Iltalehti.fi. 11.11.2014. Viitattu 10.8.2015.
