Satu Silvo
Satu Silvo | |
---|---|
![]() Satu Silvo elokuussa 2015. |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Satu Irmeli Silvo |
Syntynyt | 2. elokuuta 1962 Sippola |
Ammatti | näyttelijä, poliitikko, yrittäjä |
Puoliso |
Heikki Kinnunen ( 1986; 2002) |
Lapset |
Paavo Kinnunen Vilma Kinnunen |
Näyttelijä | |
Merkittävät roolit |
|
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Satu Irmeli Silvo (s. 2. elokuuta 1962 Sippola)[1] on suomalainen näyttelijä.
Silvon taiteellinen ala on verraten laaja. Usein hänen roolityyppinsä on moderni, itsenäinen nainen, jonka maailmankuva joutuu vastakkain konservatiivisten arvojen kanssa.[2] Myös lukuisat koomiset roolihahmot, farssit ja musikaalit kuuluvat Silvon repertuaariin. Näyttelemisen ohella Silvo on toiminut ravintolayrittäjänä sekä kansalaisaktivistina.
Silvo nousi Helsingin kaupunginvaltuustoon vuoden 2017 kuntavaaleissa vihreiden listalta.[3]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puhenäyttämö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Silvo opiskeli näyttelijäntyötä Jouko Turkan oppilaana Teatterikorkeakoulussa vuosina 1981–1985, minkä jälkeen hänet kiinnitettiin näyttelijäksi Helsingin kaupunginteatteriin.[4] Vuodesta 1994 hän on toiminut vapaana näyttelijänä useissa teattereissa sekä elokuva- ja televisiotuotannoissa.
Helsingin kaupunginteatterissa Silvon rooleja olivat muun muassa Chantal (Parveke, syksy 1985), Noita (Macbeth, syksy 1989), Anja Hänninen (Eteisiin ja kynnyksille, kevät 1991) ja Stella Kowalski (Viettelyksen vaunu, syksy 1991).[5] Vapaana näyttelijänä ollessaan hän on näytellyt muun muassa Helsingin kaupunginteatterissa Hertta Kuusista näytelmässä Hertta ja Olavi keväällä 2003.[6] Silvo on nähty niin ikään Komediateatteri Arenan, Tampereen Komediateatterin ja Ryhmäteatterin lavoilla.
Musikaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2011 Silvo näytteli Luisaa Teatteri Imatran musikaalissa Nine.[7] Syksyllä 2012 Silvo näytteli Tampereen Komediateatterin Broadway-musikaalissa Annie neiti Hanniganin roolin.[8] Lisäksi Silvo on näytellyt musikaalissa Chicago.[9]
Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Silvon elokuvaura alkoi hänen opiskeluvuosinaan Matti Kassilan Niskavuori-filmatisoinnissa (1984). Hän tulkitsi keskeisen naisosan, Ilona Ahlgrenin vastanäyttelijänään Esko Salminen. Seuraavana vuonna hänellä oli Rositan osa Ere Kokkosen komediassa Uuno Epsanjassa. Päivi Hartzellin Lumikuningattaressa (1986) Silvolla oli nimiosa.[10] Vuosina 1993–1997 hänellä oli Pipsan rooli Timo Koivusalon komediallisten Pekko-elokuvien sarjassa. Muita 1990-luvun keskeisiä elokuvatehtäviä olivat Bella (Porttikielto taivaaseen, 1990), Ritva (Kaikki pelissä, 1994) ja Siru (Tie naisen sydämeen, 1996). Seuraavan vuosisadan puolella Silvon elokuvaroolit ovat olleet lähinnä sivuosia.
Televisio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Satu Silvo on näytellyt niin ikään useissa televisiotuotannoissa. Televisiosarjassa Musta tuntuu (1985 ja 1988) hänellä oli Anita Lainesalon rooli. MTV3-kanavan suositussa Ihmeidentekijöissä (1996–1998) ja sen jatko-osassa Parhaat vuodet (2000) Silvo näytteli Oona Hynnistä. Vuonna 2004 hän oli Armi Hiitolan roolissa sarjassa Pelkovaara. Vuonna 2012 Silvolla oli sivurooli MTV3:n sarjassa Helsingin herra.
Silvolla oli oma MTV3:lla esitetty Broadcasters-yhtiön tuottama keskusteluohjelma Satua ja totta vuosina 1998–1999.[11]
Yritystoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Satu Silvo on aina ollut kiinnostunut homeopatiasta, elävästä ravinnosta (raa'asta kasvisruuasta) ja astrologiasta. Homeopaatit ry myönsi Silvolle Similia-tunnustuspalkinnon työstä homeopatian hyväksi vuonna 2000.[12] Silvo teki vuonna 2004 Paula Heinosen kanssa kirjan Satumaista voimaa arkeen, Uutta puhtia jaksamiseen!, jossa keskityttiin raakaan kasvisruokaan.[13]
Silvolla oli Helsingin Kalliossa kasvisruokaan erikoistunut kahvila-ravintola Silvoplee, jonka omistajsyhtiö oli Satumainen Ravinto.[14] Yhtiö jätti konkurssihakemuksen Helsingin käräjäoikeuteen tammikuussa 2023.[15]
Silvo perusti yhdessä veljensä tilintarkastaja Jukka Silvon ja insinööri Marja-Leena Palviaisen kanssa Satulinna-nimisen hotellin Hirvensalmelle vuonna 2001.[16] Hotelli siirtyi myöhemmin Silvon silloisen kumppanin Juha Rantasilan omistukseen. Silvo sanoo toimineensa sen jälkeen palkattomana työntekijänä siihen asti, kunnes välit menivät poikki.[17] Vuonna 2007 toi4minta siirtyi Next Hotels & Restaurants -ketjuun ja hotelli- ja ravintolatoiminnan vetäjät vaihtuivat.[18]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Silvo oli naimisissa näyttelijä Heikki Kinnusen kanssa vuosina 1986–2002. Avioliitosta syntyivät lapset Paavo ja Vilma Kinnunen, jotka ovat myös näyttelijöitä.[19] Vuosina 2003–2009 Silvo seurusteli Juha Rantasilan kanssa.[20] Syyskuussa 2010 Silvo kihlautui kirjailija-näyttelijä Reidar Palmgrenin kanssa.[21]
Silvo joutui vakavaan onnettomuuteen vuonna 1998 jäätyään Saariselällä laskettelukeskuksessa rinnekoneen alle, mutta toipui vammoistaan työkuntoon puolessa vuodessa.[22]
Valikoitu filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Satu Silvon filmografia
- Niskavuori (1984)
- Lumikuningatar (1986)
- Ääninäyttelijänä
- Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Satu Silvo Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 28.11.2013.
- ↑ Honkala, Juha et al.: Uusi tietosanakirja 6. Espoo: WSOY, 2005. ISBN 951-35-6645-5.
- ↑ Malminen, Ulla: Näyttelijä Satu Silvosta Helsingin vihreiden valtuutettu – ”Jo vuosia olen miettinyt yhteiskunnallista vaikuttamista” Yle Uutiset. 13.4.2017. Yleisradio Oy. Viitattu 13.4.2017.
- ↑ Paavolainen, Pentti (toim.): ”Turkan viisaus, äly ja mielettömyys ja hulluus”, Aikansa häikäisevä peili, s. 125–138. Helsinki: Like, 1999. ISBN 951-578-680-0.
- ↑ Kalsto, Hanna: Esitysluettelo (PDF) 16.6.2017. Helsingin Kaupunginteatteri. Viitattu 28.11.2013.
- ↑ Hertta ja Olavi (arkistolinkki) Helsingin Kaupunginteatteri. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 28.11.2013.
- ↑ Vihavainen, Anne: Nine-musikaali luottaa lauluun ja naisvoimaan (arkistolinkki) Uutisvuoksi. 7.10.2010. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 10.8.2015.
- ↑ Rooleissa (arkistolinkki) Annie. Arkistoitu 11.9.2014. Viitattu 23.10.2014.
- ↑ Satu Silvo: Näin puhdistat mielesi MTV. 7.11.2011. Viitattu 23.10.2014.
- ↑ Lumikuningatar (1986) Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 10.8.2015.
- ↑ Helsingin Sanomat 21.2.1998
- ↑ Similia-palkinto Homeopaatit. Suomen Homeopaatit ry. Viitattu 24.3.2019.
- ↑ Satu Silvo ja Paula Heinonen antavat ravintoneuvoja
- ↑ Vaalisto, Heidi: Satu Silvo oli menettämässä Silvopleen nimen – ”Tehtiin suojaukset tänään” Ilta-Sanomat. 19.8.2016. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 10.3.2017.
- ↑ Satu Silvon legendaarinen Silvoplee-kasvisravintola ei aukea enää koskaan: ”Tämä on surullinen päivä” www.iltalehti.fi. Viitattu 12.1.2023.
- ↑ Apu. 21.4.2006
- ↑ Rämö, Matti: Satu Silvo oli Satulinnan palkaton piika Seura. 23.10.2014. Helsinki: Otavamedia Oy. Viitattu 10.8.2015.
- ↑ NEXT Hotel Satulinna (PDF) (arkistolinkki) 24.1.2007. Next Hotels. Arkistoitu 9.7.2016. Viitattu 10.8.2015.
- ↑ Kinnunen ja Silvo jättivät eropaperit Ilta-Sanomat. 10.1.2002. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 10.8.2015.
- ↑ Nieminen, Arja: Seura: Satu Silvolla porttikielto Satulinnaan Iltalehti. 22.10.2014. Helsinki: Alma Media Suomi Oy. Viitattu 23.10.2014.
- ↑ Silvo ja Palmgren kihloihin Iltalehti. 9.9.2010. Helsinki: Alma Media Suomi Oy. Viitattu 23.10.2014.
- ↑ Lehtikanto, Katariina: Tosielämän sankarit: Näitä tyyppejä ei lannisteta Iltalehti. 11.11.2014. Helsinki: Alma Media Suomi Oy. Viitattu 10.8.2015.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Satu Silvo Wikimedia Commonsissa
- Satu Silvo uuden elämänvaiheen edessä ”Rakastaminen on ihmisen perusoikeus” (Arkistoitu – Internet Archive) Eeva. 30.3.2010.
- Turkan lapset Yle Elävä arkisto.
|