Romanovin kivet

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Romanovin kivet
Ohjaaja Aleksi Mäkelä
Käsikirjoittaja Kalle Chydenius
Aleksi Mäkelä
Santeri Kinnunen
Tuottaja Spede Pasanen
Säveltäjä Hannu Korkeamäki
Kuvaaja Kari Sohlberg
Leikkaaja Jari Innanen
Lavastaja Pertti Hilkamo
Erikoisefektit Timo Jyllikoski
Pääosat Samuli Edelmann
Santeri Kinnunen
Katariina Kaitue
Kari-Pekka Toivonen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomen lippu Suomi
Tuotantoyhtiö Spede-Tuotanto Oy
Ensi-ilta Suomen lippu 26. marraskuuta 1993
Kesto 90 min
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 5 172 445 mk
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Romanovin kivet on vuonna 1993 julkaistu Spede Pasasen tuottama ja Aleksi Mäkelän ohjaama toimintakomedia. Paul Jyrälä voitti elokuvasta parhaan äänisuunnittelun Jussin.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Miljonääri Roivas kerää tsaarinaikaisia taideaarteita. Lainkuuliaisen julkisivun taakse kätkeytyy laaja rikollisliiga, joka keinoja kaihtamatta yrittää täyttää häikäilemättömän miehen toiveet. Pohjois-Lapissa on myytävänä Roivaksen kauan havittelemat Romanovin tsaarisuvun kultaisen kotkaveistoksen jalokivet. Patrick (Samuli Edelmann) on Roivaksen palkkaama ammattirikollinen, jonka tehtävänä on arvokkaiden kivien hankkiminen. Hakumatkalle palkataan myös Roivaksen oikea käsi Marco ja Patrickin vihaama sekopää Tony (Santeri Kinnunen). Roivas on kuitenkin suunnitellut vain yhtä paluulippua. Tony ja Patrick selviytyvät ansasta ja kahden vuoden päästä he palaavat hakemaan saalista ja kostamaan.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Pääosissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Santeri Kinnunen  … Tony Esaias Vaapukka  
 Samuli Edelmann  … Patrick  
 Katariina Kaitue  … Kaarina Roivas  
 Pekka Valkeejärvi  … Marco  
 Kari-Pekka Toivonen  … Valto  
 Kari Hietalahti  … Ahma  
 Minna Sanchez  … Julia Roivas  
 Stig Fransman  … Edvard Roivas  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo pojankoltiaisina Heikki Kinnusen videokameralla leikkineet Santeri Kinnunen ja Samuli Edelmann saivat Spede Pasasen innostumaan ensimmäisen suomalaisen toimintaelokuvan tuottamisesta. Nuoret näyttelijät olivat kovassa nosteessa, ja rahaa tuli myös Suomen elokuvasäätiöltä. Mukaan saatiin kolmanneksi käsikirjoittajaksi poikien kaveri Kalle Chydenius, ja ensimmäinen käsikirjoitusversio oli parisataasivuinen. Spede ehdotti ohjaajaksi Hannu Seikkulaa, mutta suostui luottamaan poikien ystävään Aleksi Mäkelään, jonka esikoisohjaus Romanovin kivet on. Kuvaajaksi ja äänittäjäksi saatiin konkarit Kari Sohlberg ja Paul Jyrälä. Spede ei jäänyt valvomaan kuvauksia vaan lähti golflomalle, ja elokuva ylitti budjettinsa raskaasti. Sinnikkäästä markkinoinnista huolimatta elokuva keräsi vain 50 000 teatterikatsojaa ja jäi raskaasti tappiolliseksi.[2]

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva sai melko nihkeät arvostelut. Helsingin Sanomien Helena Ylänen otsikoi oman arvionsa ”Tupu Hupu ja Lupu jalokivivarkaina” ja sanoi elokuvan olevan kokonaisuutena ”hakkelusta”. Variety-lehden David Stratton piti Aleksi Mäkelä seuraamisen arvoisena ohjaajana tulevaisuudessa.[2] Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano kutsuu elokuvaa pintatyylikkääksi mutta hieman jäykästi näytellyksi action-paketiksi. Hän antaa sille kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
  2. a b Koppinen, Mari: Ensi yönä tv:stä tulee suomalainen toimintaelokuva, jonka syntytarina on luultua mehukkaampi – Nuoret tähdet suunnittelivat Linnanmäen huvipuiston räjäytystä, Spedeltä meni hermot Helsingin Sanomat. 14.12.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.