Noin 7 veljestä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Noin 7 veljestä
Ungefär 7 bröder
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Jukka Virtanen
Käsikirjoittaja Jukka Virtanen
Ere Kokkonen
Spede Pasanen
Tuottaja Spede Pasanen
Ere Kokkonen (tuotannonjohto)
Säveltäjä Jaakko Salo
Kuvaaja Kari Sohlberg
Pauli Sipiläinen (vedenalainen
kuvaus)
Leikkaaja Ossi Skurnik
Lavastaja Aimo Pöyhönen
Pääosat Juhani Kumpulainen
Spede Pasanen
Simo Salminen
Leo Jokela
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Suomi
Tuotantoyhtiö Filmituotanto Spede Pasanen Oy
Ensi-ilta
Kesto 96 min (1 h 36 min)
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 360 000 mk
Tuotto 207 126 mk
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Noin 7 veljestä (tunnetaan myös nimellä Noin seitsemän veljestä) on vuonna 1968 ensi-iltansa saanut komediaelokuva, jonka on ohjannut Jukka Virtanen. Elokuva perustuu osittain Robin Hoodin tarinaan ja elokuvan nimi viittaa Aleksis Kiven romaaniin Seitsemän veljestä. Elokuva on kolmas Spede-elokuva sekä myös ensimmäinen Spede Pasasen elokuva, jossa hänen tuleva luottonäyttelijänsä Vesa-Matti Loiri on mukana. Elokuvan pääosissa nähdään Juhani Kumpulainen, Spede Pasanen (kaksoisrooli), Simo Salminen (kaksoisrooli) ja Leo Jokela. Elokuvan yhtenä vierailevena tähtenä nähdään laulaja Danny, joka esittää elokuvassa trubaduuria. Elokuvan muina vierailevina tähtinä nähdään "kuumapallopioneeri" Veikko Kaseva sekä radiotoimittaja Martti Silvennoinen.

Elokuvaa kuvattiin Helsingissä, Kuhmoisissa, Porvoon maalaiskunnassa, Espoossa, Savonlinnassa, Tuusulassa, Sipoossa, Helsingin maalaiskunnassa ja Vihdissä. Elokuva on julkaistu VHS:nä ja DVD:nä. Elokuva on esitetty televisiossa vuosina 1972, 1974, 1977, 1986, 2004, 2006, 2007 ja 2019. Elokuvan musiikkikappale "Seitsemän kertaa seitsemän" on yksi Dannyn parhaiten menestyneistä kappaleista, joka levytettiin kuitenkin eri sanoilla kuin elokuvassa.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuvan kertoja (Martti Silvennoinen) lukee Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen alkusanat, kuitenkin todeten, että "se ei kuitenkaan kuulu tähän, sillä tämä tarina alkaa niin varhaisilta ajoilta, ettei kaukaisessa Suomessa tunnettu edes ympyrää, vaan kaikki oli nelikulmaista". Trubaduurin (Danny) laulaman iskelmän myötä siirrytään suureen kartanolinnaan, jossa asuu varakas linnanherra von Wurstburg (Juhani Kumpulainen), joka tuskailee ketsupin puuttuvuudesta ruokapöydästä. Ruokahuoneen ovesta sisään astuva (1.) huovi (Vesa-Matti Loiri) ilmoittaa linnanherralle, että kartanonomistaja Sir Wilhelm (Spede Pasanen) on tulossa hänen palvelijansa Maunu Munalukon (Simo Salminen) kanssa kohti linnaa. Yhdessä linnanherran palvelijan, Rautahanskan (Helge Herala) kanssa he yrittävät estää Wilhelmin ja Munalukon pääsyn linnaan erilaisten esteiden avulla, jotka kuitenkin epäonnistuvat, sillä Wilhelm ja Munalukko saapuvat linnaan. Heidän saavuttua linnaan Sir Wilhelm ryhtyy kosimaan linnanherran tytärtä, Helenaa (Kaisu Vuoristo).

Samoihin aikoihin valtaisan köyhyyden alla elävät talonpojat saavat avukseen roiston nimeltä Robin Hood (Spede Pasanen), jonka joukkoon liittyvät iloiset veikot: Puna-Will (Heikki Kuvaja), Pitkä-Jussi (Ere Kokkonen), munkki Tuck (Jukka Virtanen) sekä seppänä toiminut keksijä Leonardo (Leo Jokela), joka on paennut ärsyttävän akkansa (Krista Sihvo) luota ja lentänyt omatekoisilla siivillään, kunnes Robin ampui hänet jousipyssyllä alas. Roistojoukko pysäyttää linnanherran morsianta kuljettavat huovit järjestämällä "huoltoaseman avajaiset", joihin sisältyy erikoistarjoksia, mainoksia, kettupelija verikokeet, jossa he lyövät huovit kokonaan tajuttomaksi. Kun saattue saapuu linnaan, linnanherra pettyy, kun hänen huovinsa ovat huonoja. Roistojoukon miehet varastivat linnanherran morsiamen "huoltoasemalla".

Linnanherra keksii pilaksi, että Sir Wilhelm olisi Robin Hood. Rautahanska opettaa Wilhelmille taistelutaitoja, mutta epäonnistuu lähes kaikissa harjoituksissa. Sir Wilhelm alkaa johtamaan huoveja Hoodia vastaan, mutta puolestaan joutuu itse roistojoukon vangiksi huolimatta "minä olen Robin"-selityksistään. Linnanherran morsian yrittää häipyä Wilhelm mukanaan, mutta epäonnistuu, koska Hoodin miehet ottavat hänet kiinni ja pian sen jälkeen Hood itse ilmestyy leirille. Koska Hoodin rosvojoukkoon kuuluu vain kuusi miestä, Hood nimeää heidät "noin seitsemäksi veljekseksi" ja linnanherran morsian "Venlaksi".

Hood laatii aarrekartan, jonka Sir Wilhelm tuo linnanherran luokse. Aarre löytyy ohjeiden mukaisesta paikasta ja linnanherra saa morsiamensa takaisin suuria lunnaita vastaan. Tapahtumien kunniaksi linnassa järjestetään suuri gaalailta. Pitkä-Jussi ja Puna-Will ovat kuitenkin saapuneet linnaan aarrearkkujen mukana ja tyhjentäneet linnan aarrekammion. Puna-Will jää kuitenkin vangiksi, eivätkä muut onnistu vapauttamaan häntä edes keksijä Leonardon keksimän "jänisjuoman" avulla.

Linnanherra järjestää Puna-Wilille julkiset "hirttäjäiset", mutta kun Hood pelastaa toverinsa, hirttohupun alta paljastuukin ovelasti naamioitunut linnanherran palvelija Rautahanska. Itse Hood jää vangiksi ja hänet tuodaan tyrmään Puna-Wilin seuraksi. Viereisessä sellissä istuva Takku (Veikko Sinisalo) on istunut jo 20 vuotta vankilassa ja suunittelee pakoa sellistä Monte Criston kreivin tarinan tapaan. Keksijä Leonardo ja Hoodin rosvoystävä Maunu Munalukko (Simo Salminen) yrittävät vapauttaa Leonardon keksimän "pölynimaisijan", mutta päätyvät sellin Hoodin ja Wilin seuraksi.

Hoodin rosvojoukkoa varten on pystytetty hirsipuu ja (1.) huovi kuuluttaa hirttäjäisten tulevan pääsymaksuineen. Hood onnistuu kuitenkin pakenemaan voitettuaan "vahvan" Rautahanskan kädenväännössä ja linnanherran kaksintaistelussa, jossa hän yrittää petkuttaa kaikin mahdollisin voimin häntä, mutta ei onnistu. Kostoksi linnanherra määrää kansan verot kymmenkertaisiksi, mutta kukaan ei pysty maksamaan veroja ja kansa nousee Hoodin joukkoihin.

Linnanherra järjestää häät, mutta Wilhelmin juonima kirkonkellojen äänekäs soitto sotkee koko seremonian ja piispan (Olavi Ahonen) sanat, Wilhelm ryöstää morsiamen ja lähettää hänet roistojoukon leiriin. Taistelu jatkuu linnanherran ja Hoodin joukon välillä, kunnes Leonardo saa rakentamansa kuumailmapallon ilmaan lentäjä (Veikko Kaseva) mukanaan, joka pudottaa Leonardon "dynamentin" keskelle linnaa niin, että linna räjähtää taivaan tuuliin, vanki Takku vapautuu, huovi riisuvat aseensa ja yhtyvät piiritanssiin kyläläisten kanssa. Hood lähtee Venlan ja rosvojoukon Munalukon kanssa, kun taas puolestaa Sir Wilhelm nai Helenan. Linnanherra päätyy puolestaan luomaan lantaa tunkiolle. Kertoja lopettaa elokuvan sanomalla linnanherralle Nummisuutarin loppusanoin "niin muuttuu maailma, Eskoseni" ja linnanherra vastaa "Sasse".

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Juhani Kumpulainen  … linnanherra von Wurstburg  
 Spede Pasanen  … kartanonomistaja Sir Wilhelm / Robin Hood  
 Simo Salminen  … Maunu Munalukko, Sir Wilhelmin palvelija (/ Maunu Munalukko, Robin Hoodin rosvojoukon jäsen)  
 Danny  … trubaduuri  
 Leo Jokela  … seppä Leonardo, keksijä  
 Helge Herala  … Rautahanska  
 Vesa-Matti Loiri  … 1. huovi  
 Risto Palm  … 2. huovi  
 Pirkko Kankaanpää  … linnanherran morsian, "Venla"  
 Kaisu Vuoristo  … Helena, linnanherran tytär  
 Krista Sihvo  … Leonardon akka  
 Seija Tyni  … "huoltoaseman" mainostyttö  
 Heikki Kuvaja  … Puna-Will  
 Ere Kokkonen  … Pitkä-Jussi  
 Jukka Virtanen  … munkki Tuck  
 Veikko Kaseva  … räätäli, kuumailmapallolentäjä  
 Tapio Kasanen  … erikoiskuriiri  
 Mauno Hyvönen  … Kankkunen  
 Olavi Ahonen  … piispa  
 Veikko Sinisalo  … Takku  
 Martti Silvennoinen  … kertoja  
 Kai Gahnström  … "huoltoaseman" mainosääni  
 Eero Salmenhaara  … julistusta kuunteleva mies  
  • Elokuvan ratsastajina toimivat Helsingin Poliisiratsastajat ja Tuusulan Ratsastuskerho.

Muut tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvauspaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvauspaikat Helsingissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvauspaikat Espoossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • lato ("isojako" / teloitettavan pelastaminen)
  • Träskändan puisto Järvenperässä (kamppailu purolla, aarrearkun kuljetus)

Kuvauspaikat Helsingin maalaiskunnassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pitkäkoski (lähetin vangitseminen, Robinin leiri, Leonardon vinssi, Robinin joukot ylittävät joen) sekä sen ympäristöt (neito saapuu vaunuissa, Sir Wilhelm piiloutuu joukoilta metsässä, kuumailmapallo, lopputaistelu)
  • Mätäoja (Jokiuomanpuiston eteläpuolella Kaivokselassa) (aarteen etsintä)
  • Backaksen kartanon sikala (linnanherra luo lantaa)

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elokuva valmistui lähes samalla tuotantoryhmällä kuin aikaisempi elokuva.
  • Elokuva oli Kari Sohlbergin ensimmäinen, jossa hän oli pääkuvaajana.
  • Elokuvan alkuperäisenä ikärajana oli erittäin harvinainen K-8.
  • Yleisömenestys oli vuoden 1968 2. paras.
  • VHS:nä julkaistu elokuva on 23 minuuttia lyhempiä kuin alkuperäinen versio (96 min), joka on esitetty televisiossa, elokuvateattereissa ja julkaistu DVD:nä.
  • Elokuva pääsi Moskovan elokuvajuhlile 1969 lastenelokuvien sarjaan.


Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan ensi-iltakriitikot antoivat Noin 7 veljekselle varsin murskaavat arviot etenkin verratessaan sitä edelliseen Spede-elokuvaan Pähkähullu Suomi. Vain Paula Talaskivi ja Leo Stålhammar näkivät elokuvassa hyvää muun muassa musiikin käytössä ja ideoiden runsaudessa.[1] Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano pitää elokuvaa keinotekoisena seikkailuparodiana ja antaa sille kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[2]

Sovitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teatteri Eurooppa Neljä toi näytelmän ensimmäistä kertaa teatterilavoille vuonna 2012. Esityksen ohjasi Turkka Mastomäki.[3]

Televisioesitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivämäärä Kanava Katsojamäärä
6.3.1972 MTV1 1 580 000
4.7.1974 MTV2 598 000
7.7.1977 MTV2 1 130 000
22.2.1986 MTV1 1 101 000
8.8.2004 MTV3
14.5.2006 MTV3
6.12.2007 MTV3
10.10.2019 MTV3

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Noin 7 veljestä Elonetissä, lehdistöarviot.
  2. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95. Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. Porvoo: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
  3. Noin 7 veljestä –näytelmän Iikka Forss ehdolla Monte Carlossa.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.