Danny

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Danny

Danny in Pori 2008.JPG
Danny Porissa heinäkuussa 2008.

Syntynyt 24. syyskuuta 1942 Pori (ikä 75)
Oikea nimi Ilkka Johannes Lipsanen
Aktiivisena 1964–
Tyylilajit pop, iskelmä, rock
Laulukieli suomi, englanti
Ammatit laulaja, yrittäjä
Puoliso Liisa Lipsanen (1972–2006)
Lapset 3
MusicBrainz

Danny (oikealta nimeltään Ilkka Johannes Lipsanen, s. 24. syyskuuta 1942 Pori) on suomalainen laulaja, yrittäjä ja musiikkineuvos. Hänen levyjään on myyty yli puoli miljoonaa kappaletta. Dannyn kuuluisimpia levytyksiä ovat ”East Virginia”, ”Kauan”, ”Piilopaikka”, ”Vähän ennen kyyneleitä”, ”Kesäkatu”, ”Tuuliviiri”, ”Kuusamo”, ”Tahdon olla sulle hellä” ja ”Tämä taivas, tämä maa”. Danny on tunnettu myös show-kiertueistaan, joita hän on järjestänyt 1960-luvulta saakka.

Vuodesta 1966 Danny on johtanut omaa ohjelmatoimistoaan D-tuotanto, jonka listoille on kuulunut lukuisia muitakin artisteja. Lisäksi hän on toiminut esiintyviä taiteilijoita edustavan Solo ry:n puheenjohtajana ja Gramexin hallituksen jäsenenä. Dannylle on myönnetty Suomen Leijonan ritarimerkki vuonna 1996 ja Iskelmä-Finlandia -palkinto vuonna 2018.

Dannystä käytetään myös lempinimeä Iso D.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus (1942–1963)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekka ja Ilkka Lipsanen lapsina.

Varakkaaseen kauppiassukuun kuulunut Pentti Johannes Lipsanen (1914–1978)[1] ja Algoth Niskan tytär Magda Ester Cecilia Niska (myöh. Yrjönen, 1918–2011) avioituivat vuonna 1941. Heidän esikoisensa, Kaarlo Kramsun Ilkka-runon mukaan nimetty Ilkka Johannes Lipsanen, syntyi Porin yleisessä sairaalassa 24. syyskuuta 1942. Ilkan ainoa veli Pekka syntyi kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1945.[2][3]

Ensimmäiset vuotensa Ilkka Lipsanen asui Lipsasten kauppahuoneen talossa Porin Antinkatu 6:ssa.[2] Lähes täysin suomenkielinen Ilkka laitettiin vuonna 1949 ruotsinkieliseen kansakouluun Björneborgs svenska samskolaniin, koska hänen äitinsä ilmeisesti halusi vaalia sukunsa ruotsinkielisiä perinteitä.[3] Avioeron seurauksena Magda ja lapset kuitenkin muuttivat jo syksyllä 1952 Helsingin Kruununhakaan, pieneen asuntoon Unioninkatu 39:ään.[4] Helsingissä Ilkka jatkoi koulunkäyntiään Kronohagens folkskolassa.[3][5] Vuonna 1953 hän siirtyi oppikouluun Svenska lyceumiin, ja syksyllä perhe muutti äidin uuden aviomiehen Carl-Erik Regnellin luo Katajanokalle osoitteeseen Katajanokankatu 7.[3][6] Koulussa Lipsanen jäi kahdesti luokalle, kunnes seitsemännen luokan jälkeen hän lopetti koulun kokonaan.[7] Katajanokalla Lipsanen kuului paikalliseen jengiin, joka usein otti fyysisesti yhteen kaupungin muiden jengien kanssa.[6]

Helsingissä Lipsanen alkoi opiskella laulua ja musiikkia muun muassa Erik Bergmanin johdolla, mutta hän kiinnostui myöhemmin yhä enemmän populaarimusiikista.[8] Danny on kertonut, ettei hänellä ollut Helsingissä kavereita, vaan ensimmäinen kaveri oli musiikki.[9] Svenska lyceumin aikaan Lipsanen harrasti sekä urheilua että musiikkia. Hän pelasi koulun jalkapallojoukkueessa keskushyökkääjänä, ja Arsenalissa hän pelasi jalkapallon lisäksi käsipalloa. Musiikkia Lipsanen puolestaan harrasti muun muassa laulamalla koulun kuorossa. Musiikkiharrastus oli saanut alkunsa jo vuonna 1954, kun hän sai isältään ensimmäisen kitaransa ja myöhemmin oman magnetofonin ja siihen mikrofonin. Omien sanojensa mukaan hän oli kouluaikoinaan vielä liian ujo laulamaan yksin, mutta ollessaan kuuntelemassa vuoden 1961 rockin SM-kisoja Lipsanen vakuuttui siitä, että hän haluaa esiintyä.[10]

Vuoden 1962 kesällä Lipsanen lähti kuukaudeksi Manchesteriin opiskelemaan englannin kieltä, ja keväällä 1963 hän lopetti koulun. Lipsasen pyrkimyksenä oli päästä töihin ja ansaita niin paljon rahaa, että hän voisi tarjota äidilleen paremman elämän. Samaan aikaan kun Ilkka työskenteli kaupungilla Primulan pullakuskina ja tullaajan apulaisena, Magda-äiti erosi Carl-Erik Regnellistä, ja perhe muutti Katajanokalta Töölöön, Valhallankatu 4:ään. Töiden ohella Lipsanen aloitteli muusikon uraansa ja esiintyi Electric Five -nimisen yhtyeen kanssa. Electric Five harjoitteli Svenska Lyceumin kellarissa, joka oli myös The Islandersin harjoituspaikka. Islandersin jäsenet pyysivät Lipsasta yhtyeensä laulusolistiksi, ja joulukuussa 1963 hän suostui ottamaan paikan vastaan.[10][11][12]

Uran alku (1964–1965)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Danny & The Islanders vuonna 1964. Vasemmalta oikealle: Kurt Mattson, Stig Selin, Danny, Pepe Willberg ja Kaj Wallin.

Islandersissa Lipsanen otti käyttöönsä taiteilijanimen Danny.[10] Dannyn vuonna 1970 Tuulia-lehdelle antaman haastattelun mukaan nimi on lyhenne: ”Nimi muodostuu erään lauseen alkukirjaimista. En ilmoita lauseen sisältöä ennen kuin vasta lopetettuani tämän homman.”[13] Danny.fi-verkkosivuilla kerrotun uudemman selityksen mukaan nimen lähtökohtana oli heprealainen Daniel, joka vastaa merkitykseltään hänen toista nimeään Johannesta: Jumala on armollinen. Taiteilijanimekseen Lipsanen harkitsi myös muita vaihtoehtoja, kuten Davy, Jack, Juha, Patrick, Mikael, Richard ja Roy.[10] Lempinimi Iso D oli puolestaan Antti Einiön vuonna 1964 keksimä.[14] Nimi viittasi paitsi hänen isoon kokoonsa, myös hänen intensiiviseen tapaansa suhtautua työhönsä.[15]

Islandersin komppikitaristina toimi myös lauluosuuksia esittänyt Pepe Willberg; yhtyeen alkuperäiskokoonpanon muut jäsenet olivat basisti Kaj Wallin, kitaristi Stig Selin ja rumpali Erkki Tanninen. Yhtyeen rumpali vaihtui muutamia kertoja, kunnes kesällä 1964 rumpujen soittajaksi valittiin ruotsalainen Kurt Mattsson. Danny & The Islanders levytti ensimmäisen singlensä Hey Boba Lou / East Virginia Scandia -levy-yhtiölle vuonna 1964. ”East Virginia” oli folklaulu, joka oli löydetty yhdysvaltalaisen folklaulajattaren Joan Baezin ohjelmistosta. Siitä tuli myös Dannyn ensimmäinen hitti: heti ilmestyttyään kappale muun muassa voitti Levyraadin ja nousi ykköseksi myös Yleisradion Kahdeksan kärjessä -ohjelmassa.[8][14][16]

Islandersin kanssa Danny levytti samana vuonna 1964 Scandialle vielä kaksi singleä: Short on Love / The Wanderer ja She’s Not There / Jambalaya.[14][16][17] Ne nousivat Suosikki 100 -listalle, mutta eivät kärkipäähän.[16] Yhtye hajosi syksyllä, kun 22-vuotias Danny lähti armeijaan Dragsvikiin.[14][16] Levyttäminen kuitenkin jatkui, mutta laulukieli vaihtui levy-yhtiön vaatimuksesta suomeksi, sillä Scandian edustaja Jaakko Salo halusi Dannystä iskelmälaulajan, jolla olisi edessään pitkä ja varma ura.[18]

Armeija-aikanaan Danny levytti kolme singleä. Niistä ensimmäinen Jos tulla saisin / Kaikki entinen epäonnistui kaupallisesti, mutta kahdelta seuraavalta nousivat Dannyn ensimmäiset soolohitit ”Kauan” ja ”Piilopaikka”.[14][17][18][19][20] Danny palasi armeijasta reservin vänrikkinä elokuussa 1965.[20] Pian sen jälkeen, vuoden 1966 puolella, hän muutti äitinsä ja veljensä kanssa Lauttasaaren Pohjoiskaari 37:ään.[20][21]

Show’ta, hittejä ja elokuvia (1966–1976)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Danny vuonna 1966.

Danny alkoi kiertää Suomea Danny-show’n kanssa vuonna 1966.[20] Show’n myötä Danny perusti myös oman yhtiönsä, D-tuotannon, syksyllä 1966.[8][20] Yhtiö on siitä lähtien hoitanut Dannyn ohjelmatoiminnan, minkä lisäksi sen listoilla on ollut muitakin artisteja, kuten Kirka, Muska ja Sammy Babitzin.[8][22] Danny osallistui vuonna 1966 myös Eurovision laulukilpailujen karsintoihin kappaleella ”Pieni sana” sijoittuen toiseksi.[23] Samana vuonna julkaistiin Dannyn ensimmäinen kokopitkä albumi Se olla voi toisinkin päin.[17][19][20]

Vuosina 1966–1967 Danny saavutti useita hittejä, kuten ”Kesäkatu”, ”Salattu suru”, ”Hiljainen kitara”, ”Rebecca” ja ”Vähän ennen kyyneleitä”.[20] Viimeksi mainittu kasvatti tyylinsä ansiosta Dannyn suosiota myös maaseudulla, jossa tuolloin tangoa kuunnellut aikuisväestö vierasti rockia ja poppia.[24] Hittien myötä Iskelmä-lehti palkitsi hänet vuonna 1967 jo toista kertaa peräkkäin Suomen suosituimpana laulajana. Danny osallistui samana vuonna myös Euro­vision laulu­kilpailujen karsintoihin kappaleilla ”Sua kutsun Maarit" ja ”Keskiyöllä”, muttei tullut valituksi. Vuonna 1967 Danny myös vaalensi hiuksensa, jolloin syntyi vuosikymmeniä kestänyt tyyli.[20][22] Vuosikymmenen lopulla Danny ja hänen musiikkinsa pääsivät mukaan kotimaisiin elokuviin. Vuonna 1968 Danny esitti Spede Pasasen elokuvassa Noin 7 veljestä kappaleen ”Seitsemän kertaa seitsemän”, josta tuli suuri hitti.[19][25] Seuraavana vuonna Dannyllä oli rooli Speden elokuvassa Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut.[25][26] Yhteistyötä Spede Pasasen kanssa oli tarkoitus jatkaa, mutta suunnitelmat katkesivat välirikkoon vuonna 1970.[27]

Vuosina 1968–1969 Danny sai paljon positiivista huomiota. Hän muun muassa vastaanotti Cannesissa palkinnon suosituimpana suomalaisena artistina, osallistui pop-laulun maailmanmestaruuskilpailuihin Rio de Janeirossa ja vastaanotti kahdesti Suosikin myöntämän Suosikki Grand Prix -palkinnon.[25] Kaikki julkisuus ei kuitenkaan ollut myönteistä. Danny sai runsaasti negatiivista huomiota, kun hänen 3. elokuuta 1968 järjestämänsä ”Rock Side Story” -kiertueen konsertti päättyi useita loukkaantumisia aiheuttaneeseen räjähdykseen Vehmassalmen paviljongilla, Vehmaalla.[25] Kyseessä on Suomen tanssilavahistorian suurin onnettomuus.[28] Runsaasti huomiota sai lehdistössä myös tapaus, jossa D-tuotanto haastettiin oikeuteen, kun Danny oli Cannesin-matkan jälkeen joutunut jättämään erään esiintymisen väliin.[29] Kiertueiden ohella Danny myös levytti näinä vuosina runsaasti: hittejä olivat esimerkiksi ”Tuuliviiri” ja ”Se eikö todista, että muutuin”.[25][26] Useiden singlejen lisäksi Dannyltä ilmestyi kaksi samaa nimeä kantavaa albumia: vuonna 1968 Danny-studioalbumi ja vuonna 1969 Danny-kokoelmalevy.[17][26] Ensin mainittu oli Suomen listaykkösenä kolmen kuukauden ajan.[30]

Jaakko Salo, Danny ja äänittäjä Jouko Ahera levytysstudiossa heinäkuussa 1968.

1970-luvulla Dannyn levytystahti hidastui, vaikka vuosittaiset show’t jatkuivatkin. Vuonna 1970 julkaistuista singleistä varsinkin ”Tuulensuojaan” menestyi hyvin, sillä se säilyi suosikkilistoilla melkein kaksi ja puoli vuotta.[26] Dannyn kolmas studioalbumi D ilmestyi vuonna 1971.[31] Kesällä 1972 Danny kiersi Suomea ”Käärme”-nimisen show’nsa kanssa ja julkaisi show’n nimeä kantaneen viidennen albuminsa, Käärme.[31][32] Samana vuonna Eija Merilän kanssa levytetty duetto ”Vai niin, vai niin” nousi listan kärkeen.[33] Vuoden 1972 toinen iso Danny-hitti oli samalla singlellä julkaistu ”Maantieltä taloon”.[31]

Vuodet 1973–1974 merkitsivät suurta murrosta koko suomalaiselle popille, kun Dannyn esittämän käännösiskelmän yksinvalta oli päättymässä. Suomessa alkoi nousta uusia suosikkeja, kuten Hector, Juice Leskinen, Mikko Alatalo, Rauli Badding Somerjoki ja Hurriganes, kun taas Dannyn kaltaisia 1960-luvun tähtiä pidettiin jo ”vanhoina niminä”. Lisäksi Danny kärsi ylirasituksesta, kyllästymisestä ja motivaation puutteesta, ja hänen show’nsa saivat aiempaa kriittisempää palautetta.[34] Muutenkin 1970-luvun alusta lähtien Danny-show’n merkitys väheni musiikkitarjonnan lisääntyessä ja nuorison musiikkimaun pirstoutuessa.[35] Ammatillisesti kyseiset vuodet jatkuivat kuitenkin samoilla linjoilla kuin edellisetkin: vuonna 1973 esiintymisiä ympäri Suomea ”Danny Rundi!” [sic] -kiertueella, julkaistu levy Mentävä on sekä osallistuminen Euro­vision laulu­kilpailujen Suomen karsintoihin kappaleella ”Galileo Galilei”.[31] Vuonna 1974 kiertueen nimenä oli ”Danny in Rock” ja show’n naisartistina Virve Rosti. Myös uusi Danny in Beat -albumi julkaistiin, minkä lisäksi Danny oli taas mukana Euroviisukarsinnoissa, nyt kappaleella ”Jos maailmassa vain ois kahva”.[36] Sitä kuitenkin kritisoitiin liian lastenlaulumaiseksi, ja äänestyksestä vastannut ammattilaisraati sijoitti sen kilpailun toiseksi viimeiseksi.[37]

Vuonna 1975 Danny pyrki jälleen Euroviisuihin, mutta kappale ”Seikkailija” hävisi pisteellä PihasoittajienViulu-ukolle”. ”Seikkailijasta” tuli kuitenkin hitti.[36] Vuonna 1976 Dannylta ilmestyi ykköshitti ”Kuusamo” sekä albumi Elämän maku.[33][36] Vuosien 1973–1974 hiipuminen oli ohi ja Danny-show’n suosio nousi.[38] Toukokuussa Danny vieraili Mainostelevision ”musiikkilähettiläänä” Japanissa ja Thaimaassa esiintyen televisio-ohjelmissa.[36]

Danny ja Armi (1977–1995)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Danny ja Armi Aavikko esiintymässä Heinolassa 8. heinäkuuta 1989.

Vuonna 1977 musiikkimaailma oli jälleen suuressa muutoksessa diskon, punkin ja rockabillyn myötä, ja Danny joutui miettimään uutta linkkiä nuorisoon.[39] Myös käännöshittien aika oli ohi, ja itse tehdyt kappaleet nousussa Suomessakin.[40] Keväällä 1977 Danny aloitti yhteistyön saman vuoden Miss Suomen Armi Aavikon kanssa, jolloin syntyivät duettona Veikko Samulin säveltämät ja Juha Vainion sanoittamat listaykköset ”Tahdon olla sulle hellä” ja ”Kaiken sulle antaisin”. ”Tahdon olla sulle hellä” muodostui Dannyn uran suurimmaksi menestykseksi: se oli listaykkösenä neljä kuukautta ja sitä myytiin kultasingleen oikeuttavat 10 000 kappaletta.[33][41][42] Lisäksi Dannyn vuonna 1977 ilmestynyttä albumia Tahdon olla sulle hellä myytiin 50 000 kappaletta eli timanttilevyn verran.[43] Hieman pienempiä Armin ja Dannyn menestyskappaleita olivat vuonna 1978 ilmestyneet ”Me vain” ja ”Silloin vasta kaiken saan”.[33] Duon ensimmäinen yhteinen albumi, Danny & Armi, myi kultaa 25 000 kappaleellaan.[43] Vuonna 1979 julkaistiin duon toinen albumi nimeltään Toinen LP.[44]

Alkuinnostuksen jälkeen yhteistyö Armi Aavikon kanssa oli alkanut aiheuttaa Dannyn vanhoissa faneissa kritiikkiä, kuten myös hänen uusi imagonsa, johon kuuluivat Abba- ja Bee Gees -tyyliset kimaltelevat asut.[45] Lisäksi vuosikymmenen vaihteessa Dannyn ja Armin suosio tanssilavoilla ja nuorison keskuudessa hiipui uuden musiikin ja uusien tähtien myötä, ja heidän esiintymisensä siirtyivätkin pääasiassa ravintoloihin, iäkkäämmän yleisön luo.[46] Vuonna 1983 Danny ja Armi kuitenkin voittivat Rostockin kansainvälisillä laulufestivaaleilla kultaa Aarno Ranisen säveltämällä ja sovittamalla kappaleella ”Am grunde des meeres”.[47][48]

Levytyksiä Danny teki 1980-luvulla harvakseltaan. Vuonna 1981 ilmestyi single On meri tänään rauhaton / Vain kaksi nauhaa ja vuonna 1985 Armi Aavikon kanssa Ensirakkaus ja nuoruuspäivät / Siellä jossakin.[17] Vuonna 1986 Danny pyrki Euroviisuihin kappaleella ”Ninja”, joka voitti karsintojen yleisöäänestyksen, mutta ei saanut asiantuntijaraadilta riittävää kannatusta.[49] Samana vuonna ilmestyi myös Ninja-albumi.[17] Danny ja Armi ottivat myös osaa Kevään sävel -kilpailuun Veikko Samulin säveltämällä ja Chrisse Johanssonin sanoittamalla kappaleella ”Pelkkää hyvää”.[50] Dannyn levyttämä ”Amarillo” nousi vuonna 1987 tanssipaikkojen tiskijukkien hittilistoilla soitetuimmaksi kappaleeksi ja suosituksi osaksi Dannyn lavaohjelmistoa.[51] Vuonna 1988 ilmestyi albumi Elämän sävel.[17]

1980-luvun lopulla Dannyn ura oli eräänlaisessa alennustilassa. Suurten show-kiertueiden sijaan hän esiintyi pienemmissä ravintoloissa ja pizzerioissa. Säestävään yhtyeeseen ei aina ollut varaa, jolloin taustamusiikki tuli nauhalta.[51] Dannyn elämässä tärkeintä olivat tuolloin perhe ja lasten kasvattaminen,[52] ja hän myös vetäytyi julkisuudesta.[53] Etenkin Dannyn isän kuolema helmikuussa 1978 oli saanut hänet pohtimaan muitakin arvoja kuin jatkuvaa Suomen kiertämistä. Vaikeimpina hetkinä Danny harkitsi laulajan uran lopettamista.[52]

Hiljaisemman 1980-luvun jälkeen 1990-luvusta tuli Dannylle uuden nousun paikka.[54] Musiikillisesti hän ei enää pyrkinyt seuraamaan vallitsevia trendejä, vaan luotti vahvuuksiinsa ja nuoruutensa musiikkiin.[55] Vuosina 1990 ja 1991 Danny teki Armi Aavikon kanssa Viking Isabellalla esiintymisiä,[56] joiden myötä hänen motivaationsa palasi.[57] Jukka Kuoppamäen laulu ”Tämä taivas, tämä maa”, jonka Danny levytti Aikamiesten kanssa, oli hitti vuonna 1992. Lisäksi samanniminen albumi myi kultaa.[56] Danny täytti samana vuonna 50 vuotta, minkä kunniaksi järjestettiin juhlakonserttikiertue,[58] ja lisäksi MTV3 lähetti juhlaohjelman East Virginiasta Kuusamoon.[56]

Laivashow’t Armi Aavikon kanssa jatkuivat vuoteen 1995, jolloin Aavikko jäi D-tuotannosta sairauslomalle. Samana vuonna ilmestyi Dannyn albumi Vielä sä syleilet mua. Itsenäisyyspäivänä Danny ylennettiin reservin luutnantiksi.[59]

Jälleen soolona (1996–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1996 Dannyn ”Taikaa”-kappale nousi radiohitiksi. Menneiden vuosikymmenten hittiputket olivat ohi, mutta Danny-show oli muodostunut käsitteeksi ja legendaksi.[54] Samana vuonna ilmestyi albumi Valoa ja energiaa, jota Danny piti uransa ensimmäisenä todellisena rock-äänitteenä. Radiotoimittajat valitsivat sen kuukauden levyksi. Armi Aavikko oli jäänyt esiintymisistä pois, mutta Danny jatkoi niitä yksin.[60][61] Marraskuussa 1997 Danny esiintyi Kiinassa, mikä oli siellä ensimmäisiä ulkomaalaisen populaarikulttuurin edustajan esiintyymisiä.[62] Konsertteja oli kaksi: toinen Kantonissa ja toinen Pekingissä.[63] Vuoden 1998 toukokuussa Danny esiintyi Turkissa.[64] Danny myös juonsi ja käsikirjoitti yhdessä MTV3:n henkilöstön kanssa 12-osaisen musiikkiviihdesarjan Tie tähtiin, jonka jaksot nauhoitettiin Viking Cinderellalla kesä-elokuussa 2000. Samana vuonna ilmestyi Saska Snellmanin toimittama Dannyn elämäntyöstä kertova kirja Danny.[65]

Vuonna 2002 Danny täytti 60 vuotta. Studioalbumi Nainen ilmestyi kansainvälisenä naistenpäivänä 8. maaliskuuta.[66] Levyn radiohittejä olivat ”Nainen” ja ”Tummat silmät salamoi”.[65] 19. lokakuuta järjestettiin 60-vuotisjuhlakonsertti Helsingin Hartwall-areenalla. Konsertti taltioitiin, ja TV2 esitti sen myöhemmin kahdessa osassa. Konsertin lisäksi järjestettiin juhlakiertue.[67]

Syyskuussa 2005 sai ensi-iltansa Rauman Kaupunginteatterissa Heikki Paavilaisen ohjaama Dannyn elämästä kertova Danny-musikaali, jossa Dannyä esitti Ilkka Koivula.[68] Musikaalia kävi esitysaikana katsomassa yli 20 000 katsojaa.[69] Saman vuoden jouluaattona Dannyn kotoa lähetettiin suora internetlähetys, jota seurasi 50 000 ihmistä.[70] Vuonna 2006 ilmestyi Jyrki Hämäläisen kirjoittama elämäkertakirja Iso D.[17]

Vuonna 2011 Danny oli mukana MTV3:n esittämässä Linnan tähdet -tosi-tv-sarjassa, joka kuvattiin espanjalaisessa linnassa vuonna 2010.[71] Seuraavana vuonna Danny oli mukana Finnhits 2012 -konserttikiertueella Einin, Frederikin, Tapani Kansan ja Virve Rostin kanssa.[72]

Vuonna 2013 Danny esiintyi Richard Ayoaden elokuvassa The Double[73], jonka päärooleissa olivat Jesse Eisenberg ja Mia Wasikowska. Danny ja The Islanders -yhtye esittivät elokuvassa kappaleen ”East Virginia”.[74] Samana vuonna Danny järjesti myös 50-vuotistaiteilijajuhlakiertueen Viihdemaratonin loppusuora, joka käsitti noin 36 konserttia ympäri Suomea. Lähes kaikki konsertit olivat loppuunmyytyjä.[75] Kiertue oli jäähyväiskiertue, jonka jälkeen kolme vuotta aiemmin sydäninfarktin saanut Danny vähensi pitkien kiertueiden tekemistä.[76]

Syyskuussa 2016 Dannyltä ilmestyi uusi albumi, Lauluista tehty. Levyn tuotti Esa Nieminen, joka myös sävelsi suurimman osan lauluista. Kappaleet ”Päivät nää” ja ”Sekaisin susta” nousivat radiokanavien soittolistojen kärkisijoille. Saman vuoden lokakuussa julkaistiin Markku Veijalaisen kirjoittama kirja Minulta sinulle, jossa Danny kertoo taustoja kymmenestä harvinaisesta laulustaan. Kirjan mukana on CD, jolle hän on koonnut kahdeksantoista itselleen merkittävää laulua. Marraskuussa Danny lähti konserttitalokiertueelle Frederikin ja Tapani Kansan kanssa. Samassa kuussa ilmestyi Dannystä kertova dokumenttielokuva.[77]

Heinäkuussa 2017 Danny esiintyi näyttelijänä Sieravuoren kesäteatterissa Hitti soikoon -nimisessä revyynäytelmässä esittäen itseään laulamalla kappaleet ”Tuuliviiri”, ”Kauan”, ”Seitsemän kertaa seitsemän” ja ”Kesäkatu”.[78] Vuonna 2018 Danny oli mukana Vain elämää -televisiosarjan kahdeksannella tuotantokokaudella.[79]

Danny on ilmoittanut, että lokakuusta 2018 tammikuuhun 2019 kestävä Viimeinen ilta Dannyn seurassa -kiertue on hänen uransa viimeinen.[80]

Musiikki ja vaikutteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Danny tunnetaan pääasiassa iskelmälaulajana, mutta hänen tuotantoonsa on kuulunut vaihtelevissa määrin myös rockia. Popmusiikkia hän alkoi esittää heti uransa alussa.[81] 1960-luvulla Dannyn levy-yhtiö Scandia katsoi, että Dannyn rock-vaihe päättyi The Islandersin kanssa levytettyjen englanninkielisten singlejen jälkeen. Scandian johtaja Jaakko Salo näki Dannyn pitkän linjan koko kansan iskelmätähtenä eikä show-esiintymistensä rock-laulajana.[82] Danny on levyttänyt paljon myös latinalaisamerikkalaista musiikkia, kuten kappaleet ”Rebecca”, ”Pistolero” ja ”Painajainen”.[83] Danny on kertonut, että hänen taiteellinen linjansa katosi 1960-luvulla, kun ”täysiverinen rockmies” alkoi esittää latinomusiikkia ja balladeja. Scandian Harry Orvomaa ja Antti Einiö totesivat Dannylle, että hänen linjansa oli yksinkertaisesti tehdä hittilevyjä.[84]

Dannyn oman mielimusiikin ydin on 1950- ja 60-lukujen rock and rollissa.[85] Ensimmäinen esikuva nuorelle Ilkka Lipsaselle oli Tommy Steele, ja seuraavaksi hän innostui Ray Charlesista ja Fats Dominosta.[86] Muita hänen esikuviaan ovat olleet Elvis Presley, Cliff Richard, Paul Anka, Johnny Hallyday, Tom Jones, Little Richard, Chuck Berry, Jan Rohde, The Beatles, The Rolling Stones ja Abba.[87][88]

Dannyn levyttämä musiikki on nojautunut muiden kirjoittamaan materiaaliin. Danny on sanonut uskovansa, että hän olisi pystynyt kirjoittamaan kappaleita itsekin, mutta tarvetta tähän ei ollut, koska levy-yhtiö Scandia tarjosi jatkuvasti niin hyviä lauluja levytettäväksi.[84] Jyrki Hämäläisen mukaan Dannyn uran pitkäaikaisuuden syynä ole musiikillinen nerous, vaan synnynnäinen karisma sekä kyky ottaa yleisö haltuun.[89]

Danny on opiskellut laulua ja hengitystekniikkaa muun muassa Eero Väreen, Ture Aran ja Ester Raskin opettamana. Alkujaan Danny lauloi pehmeällä äänenvärillä, joista esimerkkeinä kappaleet ”Kauan” (1965) ja ”Hiljainen kitara” (1966). Vuosia myöhemmin hän alkoi kehittää myös voimakasta, aggressiivista laulutapaa Tom Jonesin ja Elvis Presleyn tapaan. Danny panosti myös laulun sanojen artikulointiin. Hänen mukaansa Juha Vainio aikoinaan kutsui häntä Suomen selkeäsanaisimmaksi ja tehokkaimmaksi tekstien tulkitsijaksi, jolle pystyi tekemään hyvinkin nopeasti artikuloitavia tekstejä, kuten Vainion sanoittamat ”Kesäkatu” ja ”Työlaulu” (molemmat 1966). Balladeissa Danny pyrki lisäämään esitykseen hellyyttä, mutta samalla pysymään miehekkäänä.[90]

Esiintyjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dannyn syvällisempi kiinnostus lavaesiintymisiin syntyi hänen nähtyään ruotsalaisyhtye Jan Rohde & The Adventurersin esiintymisen Helsingin Messuhallissa vuoden 1964 lopussa. Kyseisen keikan jälkeen Danny on kertonut tajunneensa, ettei rock and rollissa ole kysymys pelkästään laulamisesta tai edes esittämisestä, vaan kokonaisvaltaisesta esiintymisestä, jonka pyrkimyksenä on vapauttaa yleisö estoistaan.[91] Danny on sanonut, että esiintymisessä tärkeintä on luoda yhteys yleisöön niin, että jokainen katsoja tuntee olevansa huomion keskipisteenä.[92] Veikko Tiitto on kuvannut Dannyä taiteilijana ja esiintyjänä vahvaksi ja karismaattiseksi persoonaksi, voimahahmoksi.[17]

Show-kiertueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Danny on erityisen kuuluisa kesäshow-kiertueistaan, joista ensimmäinen oli vuonna 1966 järjestetty Danny-show. Sitä seurasivat lähivuosina muun muassa Mustaa ja valkoista (1967), Rock Side Story (1968), Super Danny (1969), 70-systeemi (1970), Suden hetki (1971) ja Käärme (1972).[81] Dannyn onkin sanottu tuoneen show-kulttuurin Suomeen.[87] Hänen esimerkkinsä myötä muutkin laulajat alkoivat hankkia keikoilleen juontajan ja tanssityttöjä.[93] Kesä-show’n lisäksi järjestettiin myös talvikiertueita.[20] Danny-show’t olivat Dannylle siinäkin mielessä tärkeitä, että kun hän ei säveltänyt itse musiikkiaan, saattoi hän kuitenkin suunnitella ja johtaa omaa show’taan.[84] Idea kiertueisiin tuli Jyrki Hämäläisen mukaan alun perin häneltä. Hämäläinen toimi pitkään show’n promoottorina, tuottajana ja juontajana.[8][94][95] Dannyn konserteissaan esittämä musiikki oli tyylillisesti erilaista kuin levyillä, vaikka hitit olivatkin mukana. Lisäksi keikkamateriaaliin kuului paljon englanninkielisiä rock-lainakappaleita.[19][96] Alkuaikoina Dannyn parina show’ssa oli aina naispuolinen solisti, ensimmäisenä kesänä 1966 se oli Anki Lindqvist.[97] Lindqvistiä seurasivat 1960- ja 70-luvuilla muun muassa Katri Helena, Irina Milan, Päivi Paunu, Ami Aspelund, Muska ja Virve Rosti. Miespuolisiin solisteihin lukeutuivat esimerkiksi Kirka, Kari Tapio, Markku Aro, Pepe Willberg ja Kisu.[88][95]

Danny esiintymässä Syndikaatti tekee suurratsian -kiertueellaan maaliskuussa 1968. Kyseisen show’n innoittajana toimi Bonnie ja Clyde -elokuva ja sen muoti.[25]

Show’t saivat aikoinaan vaikutteita ulkomaisilta esikuvilta,[95] kuten Vince Taylorilta ja Johnny Hallydaylta.[94] Mukana oli Dannyn lisäksi muitakin solisteja sekä soittajia, tanssijoita, tekniikkaa ja rekvisiittaa. Tapahtumat olivat tarkasti suunniteltuja kokonaisuuksia, ja usein niissä oli myös jokin ajassa liikkuva erillinen osa- tai kokonaisteema.[95] Ne tulivat mukaan 1960- ja 70-lukujen vaihteessa, jolloin vasemmistoradikalismin myötä yhteiskunnassa korostettiin kantaaottavuutta, edistyksellisyyttä ja kriittisyyttä.[98] Esimerkiksi vuonna 1969 järjestetty 70-systeemi käsitteli huumeita, väkivaltaa ja uskontoa. Toisinaan esityksissä vastustettiin Vietnamin sotaa ja saasteita. Dannyn mukaan hänen tuolloiset lavashow’nsa olivat eräänlainen musiikillinen tietoisku, jossa otettiin kantaa aina ajankohtaisimpaan yhteiskunnalliseen ongelmaan.[99] Lehdistössä monet pitivät esityksiä eräänlaisena poliittisena ja yhteiskunnallisena kabareena ja varieteena.[100] Kuitenkin Danny itse on sanonut, ettei varsinaisia poliittisia kantoja esitetty, koska radikaalien myötäily olisi ollut hänelle mahdotonta.[101]

Ajankohtaiseen politiikkaan sekä maailmanparannukseen liittyvät teemat päättyivät vuoden 1971 Suden hetkeen,[100] sillä Danny katsoi, että radikalismin suurin käyttövoima ja painostus alkoivat ehtyä. Vuoden 1972 Käärme-show olikin pelkkää viihdettä ilman yhteiskunnallista sanomaa,[102] ja mukana oli kaksi tiikeripytonia lasilaatikoissa.[100] Vuoden 1973 Danny Rundi! [sic] ja vuoden 1974 Danny in Rock olivat entistäkin pelkistetympää rock-show’ta, jossa rekvisiittaa vähennettiin ja esitys rakennettiin aiempaa enemmän Dannyn itsensä ympärille. Vuoden 1976 kiertueella Danny esiintyi eräässä uransa suurimmissa konserteissaan, Timangi Toyota -ilmais-show’ssa Helsingin jäähallissa, jossa yleisöä oli arviolta yli 10 000.[103]

1960-luvun lopulla show’n kehittämisen apuna käytettiin keksijä ja tutkija, myöhemmin Jyväskylän yliopiston psykologian professori Carl Hagforsin kehittämiä tutkimuksia. 24. elokuuta 1969 Hagfors kiinnitti 200 satunnaisesti valittua Dannyn konsertin katsojaa laitteisiinsa, joilla mitattiin sydämen lyöntitiheyttä ja hikoiluprosenttia koko esiintymisen ajan. Lisäksi testattavat ilmoittivat napin painalluksella, kun jokin heidän kokemuksistaan tuntui miellyttävältä. Samaa tapaa on käytetty valheenpaljastuskokeissa Yhdysvalloissa, ja kyseessä olivat todennäköisesti maailman ensimmäiset ryhmäreaktiotutkimukset. Tulosten avulla Danny kehitti niin sanotun W-kaavan, jonka avulla Danny suunnitteli tulevat esiintymisensä:[104]

»Show’n alku on hetki ennen odotusten täyttymistä. Käyrä on korkealla. Maksimitasolla ei voi pysytellä koko show’n ajan, vaan on käytävä myös alhaalla. Sitten välinousu ja paluu alas ennen kiipeämistä loppuhuipennukseen, joka jättää mukana olijoille hyvän mielen.»
(Danny W-kaavasta.[104])

1970-luvun lopusta lähtien kiertueet jatkuivat Armi Aavikon kanssa aina vuoteen 1995.[105][59] Vuonna 1978 Danny käytti esiintymisissään lasersädettä kolmantena artistina maailmassa .[104] Kyseisen vuoden show Danny & Armi laserajassa esitettiin 3. syyskuuta myös televisiossa.[106] Vuonna 1979 kaksikko teki yhdessä Pepe Willbergin ja edellisvuoden Miss Suomen Seija Paakkolan kanssa Finntastic-nimellä kaksi kiertuetta.[107] Finntasticin ideana oli synnyttää eräänlainen ”Suomen Abba”.[108] Viimeinen varsinainen Danny-show oli vuonna 1980 järjestetty rullaluisteluteemainen Rullaa ja rokkaa kanssamme. Dannyn mukaan show’t keräsivät noin 15 vuoden aikana yhteensä 2,5 miljoonaa katsojaa ja keskimäärin 2 200 esitystä kohden.[109]

Keväällä 1981 Danny ja Armi tekivät Helsingin Kaivohuoneella ensimmäisen ravintolashow’nsa, joka oli suuri kaupallinen menestys. Dannyn ja Armin yhteiset show’t jatkuivat myös seuraavina vuosina.[110][107] Vuonna 1987 järjestettiin Dannyn ja Armin ensimmäinen laivashow Silja Linen Finnjetillä.[111] Esiintymisiä Ruotsinlaivoilla jatkettiin vuodesta 1990 vuoteen 1995.[56] Armi Aavikon jättäydyttyä pois Danny on jatkanut esiintymisiä yksin.[112]

Suosio, merkitys ja tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muistolaatta Dannyn syntymäkodin, Antinkatu 6:n, seinässä Porissa.

Danny on levyttänyt uransa aikana yli 300 musiikkikappaletta sekä julkaissut 18 studioalbumia, 94 singleä ja 15 kokoelmalevyä.[8][17] Kappaleista kuuluisimpia ovat ”East Virginia”, ”Kauan”, ”Piilopaikka”, ”Vähän ennen kyyneleitä”, ”Kesäkatu”, ”Tuuliviiri”, ”Kuusamo”, ”Tahdon olla sulle hellä” ja ”Tämä taivas, tämä maa”.[8] Suosituin kappale on ollut ”Tuulensuojaan”, joka Dannyn mukaan on ollut suosikkitilastoissa yhteensä 126 viikkoa.[8][19] Vuoteen 2018 mennessä hän oli saavuttanut 98 listoille noussutta kappaletta,[113] joista 2000-luvun alkuun mennessä yksitoista oli ollut listaykkösenä.[114] Listahittien suuri määrä selittyy osin sillä, että 1960-luvulla listoille laskettiin singlejen a- ja b-puolien lisäksi joskus myös yksittäisiä albumiraitoja.[19] Timo Pennasen tilastojen mukaan seitsemän Dannyn kappaletta on noussut Suomen myyntitilaston ykköseksi: ”Vähän ennen kyyneleitä”, ”Rebecca”, ”Se eikö todista, että muutuin”, ”Vai niin, vai niin”, ”Kuusamo”, ”Tahdon olla sulle hellä” ja ”Kaiken sulle antaisin”. Albumeista listaykköseksi on yltänyt vuoden 1968 studioalbumi Danny, ja kymmenen myydyimmän joukkoon Se olla voi toisinkin päin, Danny-kokoelma, Tahdon olla sulle hellä ja Danny & Armi.[33] Levymyynnistään hänelle on myönnetty kultalevy kolmesta albumista: Tahdon olla sulle hellä (1977), Danny & Armi (1978) ja Tämä taivas, tämä maa (1992). Ensin mainittu on ylittänyt lisäksi timanttilevyn rajan. Lisäksi Dannyn singleistä Tahdon olla sulle hellä / Beatles on myynyt kultaa.[114][115] Dannyn levyjen yhteenlaskettu myynti on yli puoli miljoonaa kappaletta.[8][114]

Danny on toiminut esikuvana monille suomalaisartisteille ja -yhtyeille.[86][87] Dannyn itsensä mukaan hänen kuuntelijansa olivat aikoinaan pääasiassa naisia, mutta myöhemmin etenkin konserteissa on käynyt paljon myös miehiä.[116]

Vuonna 1996 tasavallan presidentti Martti Ahtisaari myönsi Dannylle Suomen Leijonan Ritarikunnan ritarimerkin. Lisäksi ÄKT myönsi Dannylle Erikois-Emman pitkäaikaisesta ja erinomaisen ansiokkaasta työstä suomalaisen esittävän taiteen ja äänitetuotannon hyväksi.[117] Marraskuussa 2002 tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi Dannylle musiikkineuvoksen arvonimen.[67] Danny palkittiin vuonna 2018 Iskelmä-Finlandialla.[118]

16. heinäkuuta 2008 Dannyn lapsuudentalon, Porissa sijaitsevan Antinkatu 6:n, seinään asennettiin muistolaatta, jossa mainitaan hänen asuneen talossa vuosina 1942–1952. Esityksen laatasta tekivät Porin kaupunki ja Solo ry.[119]

Dannyn ja Armin ”Tahdon olla sulle hellä” -hitin englanninkielisen version ”I Wanna Love You Tender” musiikkivideo valittiin vuonna 2009 Short Attention Span -musiikkiblogin äänestyksessä maailman huonoimmaksi.[120][121] Vuoteen 2016 mennessä videota oli katsottu YouTubessa 3,5 miljoonaa kertaa.[122]

Muu toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa 1966 Danny perusti oman kommandiittiyhtiömuotoisen D-tuotanto -nimisen ohjelmatoimistonsa. Yhtiön ensimmäinen löytö oli Kirka, joka pian nousi suosioon kappaleella ”Hetki lyö”, joka oli Dannyn valitsema ja alun perin tarkoitettu hänen itsensä levytettäväksi. Nuorten lupausten lisäksi D-tuotannon riveihin kuului myös iäkkäämpia tähtiä, kuten Tapio Rautavaara, Olavi Virta, Tauno Palo ja Ansa Ikonen.[123] Parhaimmillaan D-tuotanto työllisti 360 työntekijää vuonna 1974.[88] Samana vuonna yritys kuitenkin hajosi, kun muun muassa Kirka, Kisu ja Markku Aro perustivat yhdessä oman ohjelmatoimistonsa, ja siitä lähtien D-tuotanto on toiminut pienempimuotoisena.[124] Yritys muutti ensin Lauttasaaresta Kuusisaareen vuonna 1995 ja myöhemmin Kirkkonummelle.[59][125] 2000-luvulla D-tuotannon kautta ovat tulleet tietoisuuteen tangokuningattaret Johanna Pakonen, Susanna Heikkilä ja Erika Vikman.[88]

Vuosina 1974–1980 Danny toimi Ohjelmatoimistojen työnantajayhdistys ry:n varapuheenjohtajana.[114] Vuodesta 1989 lähtien hän työskenteli Solo ry:n puheenjohtajana, kunnes siirsi tehtävät Kai Lindille maaliskuussa 2015.[126] Danny on myös kuulunut tekijänoikeusjärjestö Gramexin hallitukseen.[114]

Danny on ollut mukana käsikirjoittamassa joitakin viihteellisiä tv-sarjoja, kuten Tähtien ilta (1982), O Solo Mio (1990) ja Tie tähtiin (2000). Lisäksi hän on näytellyt jonkin verran elokuvissa, joihin lukeutuvat Noin 7 veljestä (1968) ja Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut (1969).[114] Danny esiintyi komediallisen televisiosarjan Katapultti yhdessä jaksossa 1970-luvun alussa.[127]

Presidentinvaaleissa 2012 Danny tuki Sauli Niinistön valintaa.[128]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Danny seurusteli vuosina 1967–1968 laulaja Katri Helenan kanssa.[129][130] Suhde sai alkunsa yhteistyöstä Danny-show’ssa Mustaa ja valkoista. Danny on sittemmin myöntänyt, että seurustelu päättyi hänen jäätyä kiinni pettämisestä.[131] Vuoden 1968 Syndikaatti tekee suurratsian -kiertueen aikaan hän oli lyhyen aikaa suhteessa näyttelijä-laulaja Kaisu Vuoriston kanssa.[132] Kesällä 1968 Dannyllä oli seurustelusuhde Koivistolaiset-sisarduon Anja Koiviston kanssa, joka tuolloin kuului Dannyn esiintymisten tanssityttöihin.[133] Lehdistölle Danny 1960-luvulla järjestelmällisesti kiisti lukuisat naissuhteensa teini-idolin imagoaan ja yksityisyyttään varjellakseen.[134]

Irwin (Goodman) ja monet muut aikalaiseni polttivat samalla lailla kynttilää molemmista päistä – ahkeroivat ja samalla nauttivat elämästä. Olen aina rakastanut elämää monimuotoisesti: naisia, poikamaisia asioita ja erilaisia härveleitä. En ole antanut sieluni sammaloitua, vaikka olenkin saanut lisää numeroita mittariin.

– Danny[17]

Danny ja Seppälän vaatekauppiassukuun kuuluva Liisa Seppälä tapasivat vuonna 1968, kun Liisa pyysi D-tuotantoa tekemään Seppälä-yritykselle muotinäytöksiä.[135] Seuraavana vuonna he alkoivat seurustella,[136] ja heidät vihittiin avioon Raumalla Pyhän Ristin kirkossa 15. tammikuuta 1972. Ulkopuolisten pääsy kirkkoon estettiin poliisivoimin, mikä aiheutti voimakasta kritiikkiä lehdistössä.[31][137] Perheen ensimmäinen lapsi syntyi pian tämän jälkeen, 31. elokuuta, ja sai nimekseen Turo Johannes.[31] Heidän muut lapsensa ovat Heidi (s. 1976) ja Juha (s. 1977).[114] Danny ja Liisa Lipsanen rakennuttivat itselleen asuintalon ensin Espoon Haukilahteen ja myöhemmin Helsingin Kuusisaareen sekä kesähuvilan Raumalle.[138] Dannyn mukaan naimisiinmeno päätti hänen imagonsa koko kansan teini-idolina, ja ihmisten silmissä tilalle tuli vetäytyvä ”toimitusjohtaja-Danny”, jota seurasi rikkaan liikenaisen puoliso, ”miljoonamies-Danny”. Avioliiton myötä Danny myös vähensi näkyvyyttään julkisuudessa, koska pelkäsi mahdollisen kielteisen julkisuuden vaikuttavan negatiivisesti myös Seppälä-yrityksen maineeseen ja siten liiketoimiin.[139]

Vuonna 2005 Dannyn ja Liisa Lipsasen ilmoitettiin eroavan. Dannyn itsensä mukaan eron syynä oli erityisesti hänen rakastumisensa Armi Aavikkoon, jolle hän koki olevansa tarpeellinen toisin kuin menestyvälle Liisa Lipsaselle.[140] Dannylla oli Aavikon kanssa avioliiton ulkopuolinen suhde 1970-luvun lopulta vuoteen 1992 asti.[54][135] Lipsaset jättivät avioeropyynnön harkinta-ajan jälkeen helmikuussa 2006.[141]

Vuonna 2010 Danny sai erään lavaesiintymisen yhteydessä sydänkohtauksen. Hänelle tehtiin samana yönä pallolaajennus, joka Dannyn mukaan pelasti hänen henkensä.[142]

Joulukuussa 2016 Danny kertoi olevansa suhteessa saman vuoden tangokuningatar Erika Vikmanin kanssa,[143] jonka hän oli tavannut vuoden 2015 Tangomarkkinoiden yhteydessä.[135]

Luonnehdintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jyrki Hämäläinen sanoo vuonna 2006 ilmestyneessä Iso D -kirjassaan, että ”kukaan ei ole niin pitkään ja monitahoisesti huhkinut töitä musiikkimaailmassa kuin Danny”. Hämäläisen mukaan Dannyn elämässä on ollut suuren menestyksen lisäksi tragedioita, tuskaa, menetyksiä, kuumia tunteita, kuumia rakkaussuhteita ja myrskyisiä kausia ”ristiriitaisten sydänsurujen taakan lähes murtaessa hänet”. Esiintyjänä ja taiteilijana Hämäläinen kuvaa Dannyä ainutlaatuiseksi voimahahmoksi, joka on maksanut menestyksestään kovan hinnan elämälle. Hitit ”Salattu suru” ja ”Vähän ennen kyyneleitä” voisivat Hämäläisen mukaan kertoa Dannyn omasta elämästä.[144]

Jyrki Hämäläisen mukaan Dannystä on helppo pitää, mutta hän myös ärsyttää monia. Dannyn kaksijakoisuuden syynä Hämäläinen pitää perinteisen artisti–yksityishenkilökaksipersoonaisuuden lisäksi sitä, että häntä on vaikea luokitella. Hämäläisen mielestä Dannyssä riitelevät nuoruudessaan rock and rollin ja katutappeluiden maailmassa elänyt katupoika, mutta myös hyvän kotikasvatuksen ja ruotsalaisen koulutaustan sekä etiketin ja erittäin hyvät käytöstavat omaava herrasmies. Danny ei myöskään ole suomalaisille taiteilijoille tyypillisesti boheemi, vaan laulava liikemies, kuten Frank Sinatra, Madonna ja Mick Jagger.[145]

Tuottaja ja säveltäjä Jaakko Salo kommentoi vuonna 1996, että Danny on laulaja, jonka uralle on osunut todellisia comebackeja enemmän kuin juuri kenellekään muulle suomalaiselle levylaulajalle – muutaman hiljaisen vuoden jälkeen hän on tullut uudelleen esiin.[146]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Dannyn diskografia

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämäläinen, Jyrki: Iso D. Keuruu: Otava, 2006. ISBN 951-1-21117-X.
  • Kysyttiin Dannyltä. Tuulia, 1970, nro 3, s. 4–5, 23. Helsinki: UK-lehdet.
  • Snellman, Saska (toim.): Danny. Porvoo: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24624-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Snellman 2000, s. 48.
  2. a b Snellman 2000, s. 15.
  3. a b c d Dannyn historiikki 1942–1953 Danny.fi: D-Tuotanto Ky. Viitattu 28.11.2010.
  4. Snellman 2000, s. 27–28.
  5. Hämäläinen 2006, s. 12–14.
  6. a b Hämäläinen 2006, s. 14.
  7. Snellman 2000, s. 35.
  8. a b c d e f g h i Pälli, Erkki: Danny Pomus - Populaarimusiikin museo. Viitattu 10.8.2018.
  9. Hämäläinen 2006, s. 15.
  10. a b c d Dannyn historiikki 1954–1963 Danny.fi: D-Tuotanto Ky. Viitattu 28.11.2010.
  11. Snellman 2000, s. 43.
  12. Hämäläinen 2006, s. 17.
  13. Tuulia 3/1970, s. 4.
  14. a b c d e Dannyn historiikki 1964 Danny.fi: D-Tuotanto Ky. Viitattu 28.11.2010.
  15. Snelmman 2000, s. 148.
  16. a b c d Hämäläinen 2006, s. 19–24.
  17. a b c d e f g h i j k Veikko Tiitto: Danny: Diskografia 1964 - 2009 2009. Viitattu 10.8.2018.
  18. a b Hämäläinen 2006, s. 36.
  19. a b c d e f Hämäläinen 2006, s. 25–29.
  20. a b c d e f g h i Dannyn historiikki 1965–1966 Danny.fi: D-Tuotanto Ky. Viitattu 28.11.2010.
  21. Snellman 2000, s. 73.
  22. a b Dannyn historiikki 1967 Danny.fi: D-Tuotanto Ky. Viitattu 30.11.2010.
  23. Pajala, Mari: Erot järjestykseen! Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria, s. 396. Väitöskirja, Turun yliopisto. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen tutkimuksia 88. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2006. ISBN 951-39-2583-8.
  24. Snellman 2000, s. 91.
  25. a b c d e f Dannyn historiikki 1968 Danny.fi: D-Tuotanto Ky. Viitattu 30.11.2010.
  26. a b c d Dannyn historiikki 1969–1970 Danny.fi: D-Tuotanto Ky. Viitattu 30.11.2010.
  27. Snellman 2000, s. 86.
  28. Hämäläinen 2006, s. 83.
  29. Snellman 2000, s. 103.
  30. Sisältää hitin: Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1961 Timo Pennanen. Viitattu 9.7.2018.
  31. a b c d e f Dannyn historiikki 1971–1973 Danny.fi: D-Tuotanto Ky. Viitattu 10.12.2010.
  32. Home, Petri: Danny: Käärme 11.12.2011. Yle. Viitattu 15.8.2018.
  33. a b c d e Pennanen, Timo: Sisältää hitin, levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, s. 124. Otava, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5.
  34. Hämäläinen 2006, s. 169, 176–181.
  35. Snellman 2000, s. 112.
  36. a b c d Dannyn historiikki 1974–1976 Danny.fi: D-Tuotanto Ky. Viitattu 10.1.2016.
  37. Himberg, Petra: Danny: Jos maailmassa vain ois kahva Ylen Elävä arkisto. 21.1.2009. Yleisradio. Viitattu 10.8.2018.
  38. Hämäläinen 2006, s. 182.
  39. Hämäläinen 2006, s. 189.
  40. Hämäläinen 2006, s. 191.
  41. Hämäläinen 2006, s. 193.
  42. Lindfors, Jukka: Armi ja Danny: Tahdon olla sulle hellä Ylen Elävä arkisto. 22.3.2007. Yleisradio. Viitattu 11.8.2018.
  43. a b Hämäläinen 2006, s. 195.
  44. Hämäläinen 2006, s. 200.
  45. Hämäläinen 2006, s. 193, 198.
  46. Hämäläinen 2006, s. 201–202.
  47. Hämäläinen 2006, s. 213.
  48. Show Side Story – 1983 Danny.fi: D-Tuotanto Ky. Viitattu 12.1.2016.
  49. Hämäläinen 2006, s. 212.
  50. Hämäläinen 2006, s. 214.
  51. a b Hämäläinen 2006, s. 213.
  52. a b Hämäläinen 2006, s. 259.
  53. Snellman 2000, s. 181.
  54. a b c Hämäläinen 2006, s. 216.
  55. Hämäläinen 2006, s. 228.
  56. a b c d Danny Story – 1990–1992 Danny.fi: D-Tuotanto Ky. Viitattu 23.1.2016.
  57. Hämäläinen 2006, s. 260.
  58. Hämäläinen 2006, s. 216.
  59. a b c Danny Story – 1993–1995 Danny.fi: D-Tuotanto Ky. Viitattu 11.12.2016.
  60. Hämäläinen 2006, s. 261.
  61. Snellman 2000, s. 183.
  62. Danny Story – 1997 Danny.fi: D-Tuotanto Ky. Viitattu 11.12.2016.
  63. Hämäläinen 2006, s. 270.
  64. Danny Story – 1998 Danny.fi: D-Tuotanto Ky. Viitattu 11.12.2016.
  65. a b Danny Story – 2000–2001 Danny.fi: D-Tuotanto Ky. Viitattu 11.12.2016.
  66. Danny Story – 2002 Danny.fi: D-Tuotanto Ky. Viitattu 11.12.2016.
  67. a b Danny Story – 2002 Danny.fi: D-Tuotanto Ky. Viitattu 11.12.2016.
  68. Nanna Saarhelo: Laava virtaa pienemmästäkin tulivuoresta - Espoossa vieraileva Danny-musikaali kosketti myös itse laulajaa. Helsingin Sanomat, 1.3.2007. Artikkelin verkkoversio Viitattu 10.12.2010.
  69. Rauman Kaupunginteatteri uskoo Lainahöyheniin 18.08.2009. YLE Satakunta. Viitattu 10.12.2010.
  70. Hämäläinen 2006, s. 307.
  71. Dingo-tähti hyppää tosi-tv:n maailmaan: Verta, hikeä ja kyyneleitä Voice.fi. 29.10.2010. Viitattu 29.5.2018.
  72. Räsänen, Mikko: Finnhits-huuma jatkuu keväällä - 9 uutta konserttipaikkakuntaa julkaistiin Iskelmä. 13.2.2012. Viitattu 15.8.2018.
  73. Danny brittileffassa - Suomen ensi-ilta juhannuksena Yle Uutiset. Viitattu 20.8.2018.
  74. Sarhimaa, Jutta: Danny pääsi esiintymään Hollywood-tähtien rinnalle. Helsingin Sanomat. 10.6.2014.
  75. Danny - Viihdemaratonin Loppusuora (Kotisivujen tiedote) Viitattu 26.7.2015.
  76. Hovi, Sanna: Danny jäähyväiskiertueelle Ilta-Sanomat. 19.4.2013. Viitattu 26.7.2015.
  77. Martiala, Kari: Danny avoimena: "Elämästä tuli pidempi kuin luulinkaan" 15.9.2016. Vantaan Sanomat. Viitattu 11.12.2016.
  78. Danny nousi ensimmäistä kertaa kesäteatterin lavalle - Erika-rakas istui katsomossa - katso kuvat! Viitattu 19.7.2017.
  79. Hapuli, Noora & Enqvist, Niina: Tässä ovat uudet Vain elämää -tähdet! Mukana Danny, Aikakoneen Sani, Terhi Kokkonen, Arttu Wiskari... Is.fi. 31.1.2018. Ilta-Sanomat. Viitattu 7.2.2018.
  80. Juha Vuorisen yllättävä kuitti Dannylle, 75, - kiinnitti huomiota kiertuejulisteen tekstiin 19.4.2018. Viitattu 2.5.2018.
  81. a b Lehtonen, Esko: Suomalaisen rockin tietosanakirja, s. 76–77. Tampere: Fanzine Oy, 1983. ISBN 951-9287-08-6.
  82. Hämäläinen 2006, s. 105.
  83. Hämäläinen 2006, s. 230.
  84. a b c Snellman 2000, s. 82.
  85. Hämäläinen 2006, s. 234.
  86. a b Hämäläinen 2006, s. 12.
  87. a b c Dokumentti paljastaa Dannyn salaisuudet Vantaan Sanomat. 27.8.2014. Viitattu 5.6.2018.
  88. a b c d Hopi, Anna: Danny: "Se on kovaa leikkiä, kun rakkaus ei menekään ohi" 12.5.2016. Iskelma.fi. Viitattu 7.6.2018.
  89. Hämäläinen 2006, s. 39.
  90. Snellman 2000, s. 89–90.
  91. Snellman 2000, s. 67.
  92. Snellman 2000, s. 90.
  93. Hämäläinen 2006, s. 103.
  94. a b Hämäläinen 2006, s. 38.
  95. a b c d Show Side Story Danny.fi: D-Tuotanto Ky. Viitattu 30.11.2010.
  96. Hämäläinen 2006, s. 253.
  97. Show Side Story 1966 Danny.fi: D-Tuotanto Ky. Viitattu 30.11.2010.
  98. Snellman 2000, s. 110.
  99. Aunila, Seija & Lindfors, Jukka: Danny roikkui ristillä ja lauloi huumeista Ylen Elävä arkisto. 29.12.2006. Yleisradio. Viitattu 7.6.2018.
  100. a b c Hämäläinen 2006, s. 167.
  101. Snellman 2000, s. 111.
  102. Snellman 2000, s. 112–113.
  103. Hämäläinen 2006, s. 177.
  104. a b c Kemppinen, Pirjo: Danny hysteria ol käsittämätön vuonna 1969 – musiikin vaikutus tutkittiin ja syntyi W-kaava Seura. 5.8.2018. Otavamedia. Viitattu 15.8.2018.
  105. Show Side Story – 1978 Danny.fi: D-Tuotanto Ky. Viitattu 10.1.2016.
  106. Hämäläinen 2006, s. 199.
  107. a b Show Side Story – 1979 Danny.fi: D-Tuotanto Ky. Viitattu 10.1.2016.
  108. Hämäläinen 2006, s. 200–201.
  109. Hämäläinen 2006, s. 113–114.
  110. Hämäläinen 2006, s. 204–205, 209.
  111. Danny Story – 1986–1989 Danny.fi: D-Tuotanto Ky. Viitattu 23.1.2016.
  112. Hämäläinen 2006, s. 260.
  113. Koskinen, Anu Leena: Viimeisellä isolla kiertueellaan oleva Danny sai Iskelmä-Finlandian: "On haikeaa ja vaikeaa luopua tästä kaikesta" Yle Uutiset. 2.8.2018. Yleisradio. Viitattu 6.8.2018.
  114. a b c d e f g Ansioluettelo Danny.fi: D-Tuotanto Ky. Viitattu 28.11.2010.
  115. Kulta- ja platinalevyt (Haku artistin nimellä) 2.12.2010. Musiikkituottajat. Viitattu 2.12.2010.
  116. Snellman 2000, s. 99.
  117. Danny Story – 1996 Danny.fi: D-Tuotanto Ky. Viitattu 11.12.2016.
  118. Niiranen, Jussi: Iskelmä-Finlandian pokannut Danny, 75, paljastaa uransa kohtalon – edessä suuri elämänmuutos: ”Katsotaan, selviänkö tästäkään” Ilta-Sanomat. 5.8.2018. Viitattu 6.8.2018.
  119. Dannyn lapsuudenkodin seinään muistolaatta Danny.fi. 16.7.2008. D-tuotanto Ky. Viitattu 15.6.2018.
  120. Armin ja Dannyn video maailman huonoin Is.fi. 22.3.2009. Viitattu 7.6.2018.
  121. Onko tässä kaikkien aikojen huonoin musiikkivideo? Danny puolustelee Mtv.fi. 4.7.2015. Viitattu 7.6.2018.
  122. Vatka, Miia: Danny avioerostaan Radio Rockissa: "Avioliittoni olisi ollut parempi ilman Armia" Iltalehti.fi. 22.6.2016. Viitattu 7.6.2018.
  123. Lehtola, Jorma: D-tuotanto täyttää 50 vuotta: tähtipölyä Kirkasta Erikaan 21.10.2016. Apu. Viitattu 16.12.2016.
  124. Snellman 2000, s. 147–148.
  125. D-tuotanto Ky Finder. Viitattu 16.12.2016.
  126. Kai Lindistä Solon uusi puheenjohtaja 9.3.2015. D-tuotanto. Viitattu 16.12.2016.
  127. Katapultti Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
  128. Juutilainen, Ville: Tämä musiikki liikuttaa presidenttiehdokkaita 27.1.2012. MTV3. Viitattu 16.12.2016.
  129. Sharma, Mira: Katri Helena vaikeni 60-luvun romanssista tv:ssä 29.3.2016. Ilta-Sanomat. Viitattu 16.12.2010.
  130. Hämäläinen 2006, s. 58.
  131. Nieminen, Arja: Danny ja Katri Helena: Kauniit muistot rakkaussuhteesta Iltalehti. 15.8.2015. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 24.7.2018.
  132. Hämäläinen 2006, s. 151.
  133. Hämäläinen 2006, s. 152.
  134. Hämäläinen 2006, s. 149.
  135. a b c Hiltunen, Hertta: Danny elämänsä naisista: ”Kaikki ihmissuhteeni sihteeristä alkaen olen pyrkinyt pitämään pitkinä” Me Naiset. 27.5.2018. Viitattu 12.8.2018.
  136. Snellman 2000, s. 151.
  137. Hämäläinen 2006, s. 160.
  138. Snellman 2000, s. 176.
  139. Snellman 2000, s. 154.
  140. Danny ja Liisa Lipsanen eroavat 5.8.2005. Mtv3. Viitattu 10.12.2010.
  141. Dannyn avioero sinetöitiin lopullisesti Ilta-Sanomat. 14.2.2006. Viitattu 2.6.2018.
  142. Hopi, Anna: Danny, 75, kävi kuoleman rajalla, leikkaus pelasti 67-vuotiaana: ”Silloin muistan ajatelleeni Jumalaa” Iltalehti.fi. 28.4.2018. Viitattu 28.5.2018.
  143. Tainola, Rita: Danny, 74, myöntää suhteen tangokuningatar Erikan, 23, kanssa – "Viihdymme hyvin yhdessä" 17.12.2016. Ilta-Sanomat. Viitattu 17.12.2010.
  144. Hämäläinen 2006, s. 9–10.
  145. Hämäläinen 2006, s. 252–253.
  146. Danny: 20 suosikkia – Kuusamo -albumin kansilehden esittelyteksti, kirjoittanut Jaakko Salo.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Danny.
Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Danny.