Valheenpaljastin
 |
Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Kaikki tiedot tunnettuja esimerkkitapauksia lukuun ottamatta perustuvat yksittäiseen lehtijuttuun. Artikkeli ei tuo riittävällä tavalla esiin sitä, että valheenpaljastimia ei pidetä tieteellisessä mielessä luotettavina. |
Valheenpaljastin on laite, joka mittaa ja tallentaa ihmisen fysiologisia reaktioita, kun hänelle esitetään kysymyksiä, jotka liittyvät esimerkiksi rikokseen.
Anturipaljastin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perinteinen testilaite polygrafi kytketään ihmisen kehoon, ja se mittaa ihmisen fysiologisista toimintaa, yleensä sydämen sykettä, verenpainetta ja ihon sähkönjohtavuutta, kun häneltä kysytään kysymyksiä. Näiden mittausten perusteella laitteen käyttäjä yrittää tulkita henkilön hermostuneisuutta ja sitä kautta hänen antamien vastaustensa todenmukaisuutta. Tulosten luotettavuutta häiritsee muun muassa muista syistä kuin valehtelusta johtuva hermostuneisuus ja henkilön kyky säädellä mitattavia elintoimintoja.
Suomessa tätä käytetään muistijälkien testaamiseen, ei varsinaisen valehtelun paljastamiseen. Sillä tutkitaan tutkittavan reaktioita erilaisiin vaihtoehtoihin, jotka liittyvät tapahtumaan. Testillä voidaan paitsi etsiä syyllistä, myös sulkea pois syyttömiä. Testiin osallistuminen on vapaaehtoista, ja tuomioistuin voi halutessaan käyttää tuloksia aihetodisteina. Testi ei toimi psykopaateilla, jotka eivät yleensä reagoi kysymyksiin mitenkään.[1]
Kamerapaljastin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uudempaa tekniikkaa edustaa järjestelmä, jossa on kaksi kameraa, joista toinen seuraa ilmeitä, toinen kasvojen ihonalaista lämpötilaa, jopa yksittäisiä verisuonia. Ilmeistä jäävät yleensä huomaamatta mikroilmeet, joita taitavakaan ihminen ei pysty hallitsemaan, mutta tällä tekniikalla niitäkin voi tutkia. Valehtelun paljastamisen tarkkuus tälläkin menetelmä on kuitenkin vain 70 prosenttia.[1]
Laitteella voidaan esimerkiksi lentoasemalla seuloa epäilyttäviä henkilöitä, ja Britanniassa on testattavana tällainen laite yhdellä lentoasemalla, jonka nimeä ei paljasteta.[1]
Luotettavuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valheenpaljastimen epäluotettavuuden vuoksi sen antamia tuloksia ei yleensä käytetä oikeudenkäynneissä. Erilaisissa viranomaisten tekemissä turvallisuustarkastuksissa (erityisesti tiedustelualalla) sen käyttö on kuitenkin yleistä. Monet kuuluisat vakoojat, muun muassa Aldrich Ames[2], Karl Koecher,[3] Ana Belen Montes,[4] ja Leandro Aragoncillo[5] läpäisivät heille tehdyt valheenpaljastustestit.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Niko Kettunen, Valehtelijan veri vapisee, Helsingin Sanomat, Tiede, 13.12.2011 s. D 1
- ↑ Ames provides personal insight into the U.S. Government's reliance on polygraphs in a 2000 letter to Steven Aftergood of the Federation of American Scientists. [1]
- ↑ Kessler, Ron. "Moscow's Mole in the CIA: How a Swinging Czech Superspy Stole America's Most Sensitive Secrets," Washington Post, April 17, 1988, C1.
- ↑ Pablo Bachelet: Book outlines how spy exposed U.S. intelligence secrets to Cuba 13.10.2006. McClatchey Washington Bureau. (englanniksi) "She first came under U.S. suspicion in 1994, when Cuba detected a highly secret electronic surveillance system. Montes took a polygraph test and passed it."
- ↑ Ross, Brian and Richard Esposito: Investigation Continues: Security Breach at the White House 6.10.2005. ABC News. (englanniksi) "Officials say Aragoncillo passed several lie detector tests that are routinely given to individuals with top secret clearances."