Valehtelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pinokkiolla on pitkä nenä valehtelun merkiksi. Enrico Mazzantin kuvitus vuodelta 1883.

Valehtelu tarkoittaa jonkin asian tarkoituksenmukaista esittämistä vilpillisesti. Valehtelemista on esimerkiksi jonkin perättömän väitteen esittäminen, joka ei ole totta tai ei pidä paikkaansa.[1]

Patologinen valehtelu eli mytomania on mielen sairaus, jonka oireita ovat sairaalloinen halu valehdella ja tarve keksiä sepitettyjä tarinoita.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Lääketieteen sanasto: mytomania 27.8.2010. Poliklinikka.fi. Viitattu 27.2.2011.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bok, Sissela: Miksi valehtelemme. (Lying. Moral Choice in Public and Private Life, 1978.) Suomentanut Jaakko Hinkka. Helsinki: Kirjayhtymä, 1981. ISBN 951-26-1833-8.
  • Levitin, Daniel: Valheiden käsikirja : miten ajatella kriittisesti totuudenjälkeisenä aikana. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki : Terra Cognita, 2017. ISBN 978-952-5697-83-4.
  • Ojanen, Markku: Vaihtoehtoisia faktoja? : miksi valehtelemme. Helsinki : Minerva, 2017. ISBN 978-952-312-529-2.
  • Turunen, Ari: Tosi on! Valheen, vääristelyn ja vilpin historiaa. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-29100-5.
Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.