Kirka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kirka
Kirka ”Surun pyyhit silmistäni” -konsertissa Kuusankoskitalossa 12.5.1989.
Kirka ”Surun pyyhit silmistäni” -konsertissa Kuusankoskitalossa 12.5.1989.
Henkilötiedot
Koko nimi Kirill Babitzin
Syntynyt22. syyskuuta 1950
Helsinki
Kuollut31. tammikuuta 2007 (56 vuotta)
Helsinki
Muusikko
Taiteilijanimi KirkaView and modify data on Wikidata
Laulukielet suomi, englanti
Aktiivisena 1962–2007
Tyylilajit pop, iskelmä, rock, aikuisrock, soul, funk, rhythm and blues, hard rock, heavy metal
Soittimet laulu, harmonikka, huuliharppu, kitara
Yhtyeet Creatures, Mosaic, The Islanders, Sarcofagus, Mestarit
Levy-yhtiöt Love, Scandia, EMI, Finndisc, CBS, Flamingo, BMG
Aiheesta muualla
kirka.fi

Kirka (oikealta nimeltään Kirill Babitzin, 22. syyskuuta 1950 Helsinki31. tammikuuta 2007 Helsinki) oli suomalainen laulaja. Hänen äänitteitään on myyty yli miljoona kappaletta. Albumia Surun pyyhit silmistäni on myyty yli 214 000 kappaletta, mikä tekee siitä Suomen kaikkien aikojen kolmanneksi myydyimmän suomalaisen albumin.

Kirkan läpimurtokappale oli vuonna 1967 ilmestynyt ”Hetki lyö”, ja häneltä ilmestyi lukuisia menestyskappaleita pitkin 1960- ja 70-lukuja. Kirkan suosio taantui 1970- ja 80-lukujen vaihteessa, mutta hän nousi uuteen menestykseen, kun hän oli vuonna 1984 edustanut Suomea Eurovision laulukilpailussa kappaleella ”Hengaillaan” ja hänen samanniminen albuminsa oli myynyt kultaa. Vuosina 1986–1987 Kirka levytti englanninkielistä hard rockia. Hän kuitenkin siirtyi pian takaisin suomenkieliseen kevyempään musiikkiin ja voitti vuoden 1988 Syksyn sävelen kappaleella ”Surun pyyhit silmistäni”, mikä nosti hänet uransa huipulle. Vuosituhannen vaihteessa Kirka oli mukana suositussa Mestarit-kokoonpanossa.

Kirka oli monipuolinen laulaja, joka lauloi hyvin erilaista musiikkia. Häntä vaivasi toisinaan hänen keikka- ja levymateriaalin välinen ristiriita. Keikoillaan hän esitti paljon rockia ja soulia, mutta levytti pääasiassa kevyempää musiikkia. Kirka itse kuvaili musiikkiaan melodiseksi rock-iskelmäksi ja sanoi olevansa rocklaulaja, joka esittää poppia ja iskelmää.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus (1950–1966)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkan isän Leo Babitzinin (s. 1914 Pietarissa Venäjällä) perhe pakeni bolševikkien marraskuussa 1917 suorittamaa lokakuun vallankaappausta Suomeen. Kirkan äiti Jelizaveta eli Elisabeth (o.s. Zarubina, s. 1917) syntyi Suomen myöhemmin luovuttamassa osassa Karjalaa ja oli osittain juuriltaan saksalainen Reininmaalta.[1][2] Äidin isä oli ollut komendantti Venäjän laivastossa ja teki itsemurhan, kun bolševikit tulivat hakemaan häntä. Kirkan vanhempien suvuissa oli muitakin tsaarin armeijan upseereita.[1]

Kirill Babitzin syntyi suomenvenäläisen emigranttiperheen kolmanneksi pojaksi 22. syyskuuta 1950 Helsingissä.[3] Putkimies Leo ja kotiäiti Elisabeth Babitzin asuivat lastensa kanssa Huvilakadulla ahtaasti talon alakerran huoneessa.[4][5] Babitzinien sisaruksiin kuuluvat Kirkan lisäksi myös musiikin parissa mukana olleet Aleksandr (Sammy) (1948–1973), Marija (Muska) (s. 1952), Georgij (Ykä) (s. 1955) ja Anna (s. 1960) sekä kaksivuotiaana hukkunut Leo (1946–1948).[5] Perheen kotikieli oli pääasiassa venäjä.[6] Kirilliä alettiin jo lapsuudessaan kutsua Kirkaksi, koska hänen oikea nimensä oli vaikea hänen suomenkielisille kavereilleen. Kirkan mukaan sana ”kirka” tarkoittaa venäjäksi hiilihankoa tai atrainta.[6] Myöhemmin perhe muutti Maunulaan, Pakilantie 20:n uusiin vuokrataloihin.[7]

Kirka innostui musiikista viisivuotiaana, kun hän sai Sofia-isoäidiltään harmonikan, jonka kanssa hän esiintyi esimerkiksi vanhainkodeissa.[8] Vuonna 1959, yhdeksänvuotiaana, hän aloitti Lasse Pihlajamaan harmonikkakoulun.[9] Seuraavana vuonna hän pääsi mukaan Kulttuuritalolla järjestettyyn televisioituun harmonikkakilpailuun, jossa hän saavutti alle 12-vuotiaiden piirinmestaruushopeaa.[10]

Kirkan kiinnostus laulamiseen heräsi noin 11–12-vuotiaana, kun Musiikki-Fazerilla lähettinä työskennellyt isoveli Sammy toi kotiin levyjä. Niiltä hän kuunteli Elvis Presleytä ja Paul Ankaa, ja myöhemmin löytyivät muun muassa Beatles ja Rolling Stones.[11] Suurimman vaikutuksen häneen teki kuitenkin raspiääninen Little Richard, joka vaikutti pysyvästi hänen laulutyyliinsä.[12] Kirkan kiinnostuttua rockista myös harmonikkaharrastus jäi,[3] ja hän opetteli soittamaan kitaraa, jota hän myöhemmin soitti toisinaan myös omissa sooloesiintymisissään.[13]

Kesällä 1962 Kirka liittyi laulusolistiksi Creatures-yhtyeeseen,[10] joka esitti suoraviivaista rock and rollia ja rhythm and bluesia.[12] Hänen ensimmäinen keikkansa laulajana oli Creaturesin kanssa Tyttöjen ammattikoulussa Helsingissä lokakuussa 1962.[8] Omien sanojensa mukaan hän ei vielä tuossa vaiheessa osannut laulaa, mutta rytmitaju ja melodianymmärrys riittivät pitkälle.[11] Hieman myöhemmin yhtyeen rumpaliksi liittyi Remu Aaltonen.[12] Uudenvuodenaattona 1964 yhtye pääsi esiintymään televisioon[10] ja vuonna 1966 elokuviin Käpy selän alla ja Topralli.[3] Levytyksiä Creatures ei kuitenkaan koskaan tehnyt.[12]

Kirka oli aloittanut koulunkäynnin vuonna 1957 Tabunoffin venäläisessä koulussa Eirassa.[9] Maunulaan muuton myötä vuonna 1961 hän siirtyi suomalaiseen kouluun, mutta lopetti koulunkäynnin jouluna 1966 seitsemänneltä luokalta.[10] Hän ei viihtynyt suomalaisessa koulussa vaan kertoi myöhemmin kammoksuneensa sen autoritatiivista ja tasapäistävää johtamistapaa. Kirka jäi myös pari kertaa luokalle runsaiden poissaolojensa vuoksi.[14] Hän sai kouluaikana laulustakin arvosanaksi nelosen, sillä hän laiminlöi oppitunneilla käymisen, kun keikkailu vei aikaa ja voimia. Lastensuojeluviranomaiset kävivät Kirkan kotona huomauttamassa oppivelvollisuudesta, ja häntä uhkailtiin jopa kasvatuslaitokseen joutumisella.[15] Kirka pyrki isänsä painostuksesta kolmesti oppikouluun, pääsi sisään, mutta ei koskaan mennyt tunneille.[14]

Kirka muisteli kouluvuosiaan vuonna 1999 ilmestyneessä elämäkerrassaan:[14]

»Lintosen (opettaja) luona me käytiin faijan kanssa moneen kertaan ja yhdessä yritettiin keksiä määritelmää sille, miksi en halua kouluun tulla. Vastaus oli selvä: elämä oli muualla, ensin Halkosuontiellä Pakilassa kellaritreenikämpässä, avaimet sinne oli mun avaimet taivaaseen, siellä oli kitara, Beatleseja nauhalla, siellä sai soittaa ja laulaa. Välitin paskat mistään koulusta.»

Soolouran ensivuodet (1967–1974)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkan ensimmäinen soolosingle, Love Recordsin julkaisema Anna suukko vain / Silloin ihminen kaunein on, ilmestyi kesäkuussa 1967. Creatures hajosi samana vuonna, minkä jälkeen Kirka liittyi hetkeksi Mosaic-yhtyeeseen, joka sekin lopetti toimintansa pian.[10] Seuraavaksi Kirka liittyi Dannyn tilalle solistiksi The Islandersiin, jonka kanssa hän esiintyi ensimmäisen kerran lokakuussa 1967.[8][10] Kirka liittyi myös Dannyn johtamaan D-tuotantoon, jolloin hänelle luotiin aiemman raggarirokkarin sijaan siistin popparin imago. Hänen pukeutumiseensa panostettiin ja siihen otettiin vaikutteita Britannian mod-kulttuurista. Kirkan mukaan hänen ohjailunsa meni kuitenkin toisinaan liian pitkälle, mikä ärsytti häntä.[16] Kirka levytti mitä levy-yhtiö suositteli, kiersi Suomea muiden mukana, pukeutui kuten käskettiin ja piti seurustelusuhteensa salassa niin kuin neuvottiin.[17]

Syksyllä 1967 Kirka ja Islanders levyttivät Scandialle kappaleen ”Hetki lyö”, josta tuli Kirkan läpimurto. Kirka toimi levyllä Islandersin laulusolistina, mutta hänen nimeään ei vielä mainittu singlen tiedoissa.[3][8] ”Hetki lyö” nousi nopeasti radion Kahdeksan kärjessä -musiikkiohjelman suosikkilevylistan ykkössijalle.[18] Hitin ilmestymisen myötä Kirka lähti Dannyn kanssa ensimmäiselle kiertueelleen Pohjois-Suomeen, jossa hänen suosionsa oli hysteeristä.[10]

Kirka vuonna 1968. Kuva: Helge Heinonen (Helge W. Heinosen kokoelma / Museovirasto)

Kirka kiersi Suomea ahkerasti vuonna 1968, ja lisäksi Islanders Kirka laulusolistinaan levytti hitit ”Leijat” ja ”Ehkä suukon antaa saan”. Jälkimmäinen julkaistiin jo Kirkan nimellä.[3][8] Yksi tämän vuoden kiertueista oli maaliskuusta toukokuuhun kestänyt, Coca-Colan sponsoroima Syndikaatti tekee suurratsian, jolla olivat mukana myös Danny ja Islanders. Lisäksi Kirkalla ja Dannyllä oli yhteinen kesäshow Rock Side Story, joka rikkoi aiempia yleisöennätyksiä.[10]

Popin lisäksi Kirka lauloi edelleen myös englanninkielistä rockia ja soulia, jota on paljon hänen vuonna 1969 ilmestyneellä esikoisalbumillaan Kirka keikalla.[12] Se on Suomen ensimmäinen livealbumi, ja se nousi listaykköseksi.[8] Samana vuonna ilmestyi myös toinen albumi, Kirka.[10] Kesällä hän järjesti nyt kokonaan oman kesäkiertueensa Rock and Roll Circus,[8] jonka esiintyjiä olivat myös Anki, Eero Raittinen ja Okolona River Bottom Band. Kappale ”Viimeiseen mieheen” nousi samana vuonna Suomen myyntilistalla kärkiviisikkoon.[10] Kirka nousi nopeasti idoliksi Dannyn ja Johnnyn rinnalle, ja hän itse vertasi suurinta suosiotaan 1980-luvulla vallinneeseen Dingo-hysteriaan. Idolipalvonnalla oli kuitenkin myös kriitikkonsa.[12] Kirka itsekään ei suhtautunut hysteriaan varauksetta, sillä se esimerkiksi rajoitti hänen liikkumistaan julkisilla paikoilla.[19]

Kirka sai vapautuksen armeijasta vuonna 1969 vatsavaivojen vuoksi. Myöhemmin hän kertoi liioitelleensa oireitaan, jotta asepalvelus ei olisi katkaissut hänen lupaavassa vaiheessa ollutta uraansa.[20] Vuonna 1970 Kirka osti Helsingin Konalasta vajaan 70 neliön asunnon, jossa hän asui laulaja Kristianin kanssa.[21]

1970-luvun alussa Kirkan menestyskappaleita olivat ”Venus” ja ”Kulman kundit” sekä yhdessä Sammy-veljen kanssa levytetyt Simon & Garfunkel -käännökset ”Mrs. Robinson” ja ”Lilja, ruusu ja kirsikkapuu”. Muita tuon ajan menestyskappaleita olivat ”Silta yli synkän virran” ja ”Mamy Blue”.[3] Vuonna 1971 ilmestyi lähes pelkkiä käännöskappaleita sisältävä albumi Saat kaiken, jolla on muun muassa laulut ”Lady Madonna”, ”Silta yli synkän virran” ja ”Venus”. Lähes puolta albumin kappaleista Kirka esitti konserteissaan vielä uransa lopullakin. Kirkaa kuitenkin harmitti se, että kappaleet soitettiin levylle suomalaisella, vanhanaikaisella tyylillä.[22]

Kirka oli 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa mukana myös elokuvissa. Jörn Donnerin vuonna 1969 ilmestyneessä elokuvassa Sixtynine 69 oli neljä hänen lauluaan.[23] Varsinainen rooli Kirkalla sen sijaan oli vuoden 1971 elokuvassa Takiaispallo. Ennakkoon kohua aiheuttivat hänen ja vastanäyttelijänsä Terhi Panulan rakastelukohtaukset, joita Panulan äidin, näyttelijä Helena Haaviston pyynnöstä leikattiin pois lopullisesta versiosta. Kirkan ihailijat puolestaan pettyivät, koska he olivat ennakkokohun perusteella luulleet, että Kirka ja Panula olisivat elokuvassa pääosissa, vaikka todellisuudessa työnjohtajaperheen kapinallisen tyttären ja keikkamuusikon rakastuminen oli pelkkä sivujuonne. Elokuvassa Kirka esitti Tasavallan Presidentti -yhtyeen kanssa kappaleet ”Saat kaiken” ja ”Kaukainen valo”.[24]

Juhannus 1971 oli koitua Kirkalle kohtalokkaaksi. Hän oli lähtenyt yhdessä Lasse Mårtensonin ja Esko Linnavallin kanssa keikkakiertueelle pienlentokoneella. Kesken matkan kone joutui ukkosmyrskyyn, ja sen moottori sammui. Lentokone onnistui kuitenkin tekemään pakkolaskun järveen. Konetta vastaan ehti joukko ilmavoimien sotilaita ja palokunta. Artistit selvisivät tilanteesta ja pääsivät jatkamaan matkaansa poliisikyydillä keikkapaikalle Punkalaitumelle, jonne he saapuivat kuitenkin reilusti myöhässä.[25] Kirka on sanonut, että hän oli jo vuonna 1968 joutunut Dannyn sihteerin kanssa keikkamatkalla auto-onnettomuuteen, kun sihteerin kuljettama Datsun ajautui noin 150 kilometrin tuntinopeudessa katolleen peltoaukealle. He selvisivät kuitenkin vammoitta.[26]

Vuonna 1972 Kirka oli ensimmäisen kerran mukana Suomen euroviisukarsinnoissa kappaleella ”Kaikkea on” ja sijoittui kolmanneksi.[3] Kaikkiaan Kirka osallistui uransa aikana euroviisukarsintoihin vuosina 1972–1996 yhteensä 22 kappaleella, useammin kuin kukaan muu.[5] Monipuolisena solistina hänet lähetettiin 1970-luvulla myös moniin Itä-Euroopan laulukilpailuihin sekä Syksyn säveleen, mutta vielä vaatimattomalla menestyksellä.[12]

Kirkan kunnianhimoisempi albumi Nykyaikaa ilmestyi vuonna 1972.[27] Edellisen albumin studiomuusikkojen sijasta sillä soittaa rockmuusikkoja, kuten esimerkiksi Tasavallan Presidentin ja Pepe & Paradisen soittajia. Albumilla on käännöskappaleita, kuten ”Kanelipuun alla” (Neil YounginCinnamon Girl”) ja ”Maggie May” (Rod Stewart), sekä kokonaan uusia lauluja, joita sävelsivät Frank Robson, Jukka Tolonen ja Rauli Badding Somerjoki. Osa kriitikoista kehui levyä ja piti sen musiikkia rajuna Kirkaksi, kun taas fanit vierastivat sitä.[27][28] Nykyaikaa-albumillaan Kirka yritti ensimmäisen kerran kaventaa eroa esiintymistensä ja levyjensä erilaisen materiaalin välillä.[29]

Kirkan kesäkiertueet kiersivät Suomea 1970-luvun alun jokaisena kesänä, ja yleensä mukana olivat sisarukset Muska ja Ykä.[8] Vuoden 1973 suosituin kappale oli ”Varrella virran”, joka kuuluu albumille Rautaa ja kettinkiä.[3] Sillä on pääasiassa käännöskappaleita esimerkiksi Sladelta, Alice Cooperilta ja Neil Youngilta. Albumilla Kirkaa säestää Islanders-yhtye.[27] Kirkan viimeinen albumi Scandialle oli vuonna 1974 julkaistu kokoelma Kirkan parhaita.[21]

Levy-yhtiön vaihdoksia ja ajautuminen talousongelmiin (1974–1985)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkalle 1970-luvun puoliväli merkitsi itsenäistymistä. Hän alkoi levyttää materiaalia, josta itse piti, vaihtoi ohjelmatoimistoa lähtemällä D-tuotannosta sekä siirtyi syksyllä 1974 levy-yhtiö Scandialta EMIlle[27]. Kirkan menestys alkoi kuitenkin samalla hiipua, ja hän joutui pian taloudelliseen ahdinkoon.[30] Kirka oli jo vuoden 1971 jälkeen alkanut kapinoida levytysmateriaaliaan vastaan. Osuutensa tähän oli taustayhtye Islandersiin kosketinsoittajaksi liittyneellä Kassu Halosella, joka Kirkan mukaan oli hänen ensimmäinen ”sielunveljensä musiikissa”.[31]

Muutosten myötä Kirka siirtyi levyillään lähemmäs funkia ja soulia.[27] Uudelle levy-yhtiölle hän teki Kassu Halosen johtaman Islandersin kanssa kaksi albumia.[3] Vuonna 1975 ilmestyneellä kunnianhimoisella albumilla Tiukka linja Kirka esittää soulia, reggaeta ja rockia, joiden alkuperäiskappaleiden esittäjiin kuuluvat Stevie Wonder, Bob Marley ja Bad Company.[32] Seuraavana vuonna ilmestyi Tukholmassa äänitetty albumi Lauantaiyö, joka jatkoi Kirkan kunnianhimoisempaa tuotantoa. Albumilla on muuassa Kassu Halosen sävellys ”Nousin ristien taa” sekä käännöskappale ”Kun mies löytää naisen” eli Percy Sledgen ”When a Man Loves a Woman”.[33] Saman albumin kappaleella ”Mirella” Kirka oli osallistunut jo edellisvuoden 1975 Syksyn säveleen.[21] Tiukka linja ja Lauantaiyö eivät menestyneet toivotusti.[3]

Kirka avioitui Kirsti Mikkolan kanssa keväällä 1976 Lahden ortodoksisessa kirkossa.[34] He olivat tavanneet vuonna 1971, kun Mikkola oli ollut tanssityttönä Kirkan Kesäleikki-kiertueella.[21] Häiden aikaan Mikkola oli raskaana, ja heidän esikoislapsensa syntyi saman vuoden lokakuussa.[35] Kaikkiaan he saivat neljä lasta,[36] joista Alexandra (s. 1981) on esiintynyt laulajana.[37]

Kirkan raha-asiat olivat pysyneet kunnossa niin pitkään, kun hän kuului D-tuotantoon.[38] Sieltä Kirka siirtyi Viihde-Polariin, joka hänen mukaansa esimerkiksi pimitti keikkapalkkioita tuhansien markkojen edestä, mistä hän vielä paljon myöhemmin kertoi olevansa yhä katkera.[39] Ratkaisuksi ongelmiin Kirka perusti vuonna 1975 lakimiehen ohjeistamana kommandiittiyhtiön, mutta verottaja piti sitä veronkiertona ja sulki yhtiön. Siitä seurasi verorästien kumuloituminen, minkä vuoksi Kirka joutui lähes 20 vuotta kestäneeseen velkavankeuteen. Pahimmillaan Kirkalla oli velkaa 1,8 miljoonaa markkaa ja perhe elätettävänään.[21] Verovelkojen lyhentämiseksi hän esimerkiksi joutui vuonna 1975 myymään Konalan asuntonsa,[21][40] mikä ei kuitenkaan Kirkan mukaan helpottanut tilannetta, koska Viihde-Polar myi häntä keikoille hinnoilla, joista ei jäänyt mitään käteen. Asunnon myymisen jälkeen Kirkan perhe muutti ensin Kirsti Mikkolan vanhempien luokse Lahteen suureen omakotitaloon, minkä jälkeen he saivat vuokra-asunnon ortodoksisen seurakunnan talosta Helsingin Kruununhaasta. Kirkaa auttoi eräs pankinjohtaja antamalla suuren lainan. Myös taustayhtye Islanders oli hajonnut, jolloin Kirka perusti tilalle toisen mielestään hyvän yhtyeen ja tinki samalla tuloistaan, koska halusi musiikillisen laadun pysyvän korkeana.[41]

Kirka levytti vuonna 1977 Finndiscille, kun toimittaja Jake Nyman tuotti hänen albuminsa Kaksi puolta.[3] Tämäkin albumi sisältää paljon käännösmateriaalia, alkuperäisiä esittäjiä ovat esimerkiksi Eagles, 10cc, Procol Harum ja Steve Miller Band.[33] Huolellisesta työstöstä huolimatta tämäkään albumi ei menestynyt, eikä sillä ollut selvää myyntihittiä.[3] Vuonna 1977 Kirka oli myös mukana rivimuusikkona Islandersin albumilla Speed.[21] Hän soitti levyllä huuliharppua ja lehmänkelloa sekä lauloi taustoja.[42]

Vuonna 1978 Kirka kiersi ja levytti sisarensa Anna Babitzinin kanssa,[21] ja heiltä julkaistiin kaksi singleä ja kokonainen albumi Anna & Kirka.[3] Duo saavutti menestystä kappaleella ”Sinut haluan vain”, joka oli käännös John Travoltan ja Olivia Newton-Johnin levytyksestä ”You’re the One That I Want”.[33] Kirkan oma single ”Nyt maistuu elämä taas”, joka ilmestyi vuonna 1979, menestyi kohtalaisesti.[3] Hän teki myös yhteiskiertueita Vicky Rostin kanssa. Heillä oli kesällä 1979 yhteinen show Drive in Happy Days Bar[21] ja kesällä 1980 Sirkus Jamboree.[43]

Kirkan ura oli laskussa 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa,[8] jolloin myös suomalainen lavakulttuuri näivettyi ja Kirkan työt vähenivät.[44] Lavakeikkojen vähentyessä hän aloitti ravintolashow’t vuonna 1980.[12][43] Niitä hän teki ahkerasti, jopa 25 kuukaudessa.[45] 1980-luvun alussa Kirka joutui esittämään itselleen epämieluisaa musiikkia ravintoloissa, joissa hän ei viihtynyt. Taustayhtyeet vaihtelivat, eikä Kirka arvostanut niitä. Lisäksi hän vaihtoi levy-yhtiötä CBS:lle, jossa hänen levytettäväkseen annettiin materiaalia, josta hän ei pitänyt. CBS:lle ja ravintoloihin menemistä Kirka kuvasi myöhemmin elämänsä suurimmaksi erehdykseksi.[46]

CBS julkaisi vuonna 1981 Antti Hyvärisen tuottaman studioalbumin Kirka. Musiikillisesti albumi on lähellä perinteistä iskelmää, eikä levy miellyttänyt Kirkaa eikä ostavaa yleisöä.[3] Kirka arvosteli sitä myöhemmin uransa huonoimmaksi.[43] Lisäksi albumilla on kappale ”Kyyneleet”, jota hän inhosi ja joka oli hänen ainoa kappaleensa, jota hän ei suostunut lainkaan esittämään.[4] Saman albumin kappaleella ”Amen” Kirka osallistui Syksyn säveleen.[43] Vuonna 1999 antamassaan haastattelussa Kirka kutsui tätä jaksoa ”pimeäksi ajaksi”, jolloin hänen sopivimpana yleisönään pidettiin kotirouvia.[12]

Kirka vieraili heavy metal -yhtye Kimmo Kuusniemi Bandin vuonna 1982 ilmestyneellä albumilla Moottorilinnut.[47] Yleisradio esitti televisiossa Kirkasta kertovan dokumentin Kirka, laulaja.[43] Ajan myötä Kirkaa oli alkanut kyllästyttää avioelämä ja hän alkoi hakea ulkopuolisia suhteita. Välit vaimoon olivat kylmenneet, eivätkä he Kirkan mukaan ehtineet kunnolla hoitaa suhdettaan ja puhua asioista. Myös talousvaikeuksien aiheuttamat murheet vaikuttivat suoraan avioliiton tilaan.[48] Vuonna 1982 Kirkalle syntyi avioliiton ulkopuolinen tytär.[36] Kirka maksoi tämän elatusmaksut, mutta ei koskaan vaatinut tapaamisoikeutta. Kirka salasi tyttären olemassaolon vaimoltaan useita vuosia.[49]

Euroviisukarsinnassa 1983 Kirka oli mukana kolmella kappaleella. Juuri ennen esiintymistään hän oli saanut tiedon isänsä kuolemasta. Kirkan kilpailukappaleista parhaiten pärjäsi ”Täytyy uskaltaa”, joka sijoittui toiseksi. Myös samanniminen albumi julkaistiin.[43] Täytyy uskaltaa -albumia Kirka piti askeleena parempaa suuntaan.[50]

Vuoden 1984 euroviisuissa Kirka edusti Suomea kappaleella ”Hengaillaan”, joka sijoittui yhdeksänneksi.[3] Itse kisamatkasta Kirkalle jäi kuitenkin huono maku Yleisradion ja CBS:n kanssa käytyjen riitojen vuoksi.[51] Hengaillaan-albumista hän sai uransa ensimmäisen kultalevyn. Samana vuonna 1984 Kirkalle myönnettiin myös Vuoden miessolistin Emma-palkinto.[8] Kirkan comebackin kruunasi Juice Leskisen suomeksi kääntämä ”Soitin vain kun taas sua kaipaan”.[3]

Albumi Älä sano ei ilmestyi vuonna 1985, ja saman vuoden menestyskappaleita oli ”Kahden hullun matka”.[3] Älä sano ei oli Kirkan viimeinen albumi CBS:lle, josta Kirka pian irtisanoutui. Hän syytti levy-yhtiötä muun muassa epärehellisyydestä rojaltien maksamisessa ja työntekijöiden huonosta kohtelusta. Kirka oli pettynyt myös CBS:lle levyttämäänsä musiikkiin. Kirkan ja CBS:n välejä ja raha-asioita selviteltiin vielä 1990-luvun lopullakin. Kirka kuitenkin myös myönsi, ettei ollut ennen allekirjoittamista lukenut kunnolla CBS:n kanssa solmimaansa sopimusta CBS:ltä lähdettyään hän otti tavaksi, ettei enää allekirjoita sopimuksia ilman lakimiehensä hyväksyntää.[52]

Hard rockin jälkeen huippusuosioon (1986–1994)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirka siirtyi 1980-luvun puolivälissä Kassu Halosen, Kisu Jernströmin ja Vexi Salmen johtamalle Flamingo-levymerkille.[3] Vuosina 1986 ja 1987 Kirkalta ilmestyi kahden albumin verran englanninkielistä hard rockia, ja niistä ensimmäinen, R.O.C.K., myi kultaa.[8] Sillä on paljon lainakappaleita, kuten SteppenwolfinBorn to Be Wild” ja Alice CooperinSchool’s Out”.[53] Uuden musiikin myötä Kirka myös muutti ulkoista imagoaan hevarin suuntaan. Hänen olemuksensa muuttui itsevarmemmaksi, siistit hiukset heavyrokkarin kampaukseen ja vaatteet mustaan nahkaan.[54]

Kirkan toinen hard rock -albumi oli vuonna 1987 ilmestynyt The Spell.[43] Sen musiikki oli paikoin heavy metalia, ja lainakappaleiden sijaan kaikki laulut olivat Kassu Halosen ja Kisu Jernströmin sävellyksiä.[53] Albumi menestyi vaatimattomasti,[55] joskin Kirkan mukaan siitä myönnettiin kultalevy, jota hän ei koskaan saanut. Kirkalta loppuivat samoihin aikoihin keikat ja rahat, ja harvat tulot kuluivat vanhojen verovelkojen maksuun. Kirkan mukaan taloushuolet olivat seurausta levy-yhtiö Flamingon tuoreista talousongelmista, joita aiheutti yhtiötä ohjanneen henkilön konkurssi. Kirka koki hyvin raskaana sen, että hän oli kaikkien CBS:llä kokemiensa ongelmien jälkeen päässyt jälleen esittämään hänelle rakasta musiikkia ja menettänyt sen jälleen. Töiden ja rahan puuttumisen lisäksi huolia aiheutti kariutumassa ollut avioliitto. Kaikkeen kyllästyneenä Kirka harkitsi laulajanuransa lopettamista.[56] Alkuvuodesta 1988 Kirka joutui hakemaan apua sosiaalitoimistosta, kun hänelle oli määrätty puolentoista miljoonan markan jäännösvero.[55]

Kirka siirtyi vuonna 1988 takaisin suomenkieliseen iskelmään ja nousi suosionsa huipulle voitettuaan ylivoimaisesti Syksyn sävelen kappaleella ”Surun pyyhit silmistäni”.[57] Kirka itse ei pitänyt kappaleesta, ja aluksi hän kieltäytyi levyttämästä sitä.[4] Samannimistä albumia myytiin viisinkertaiseen platinalevyyn oikeuttava määrä, ja se oli pitkään Suomen kaikkien aikojen myydyin albumi, kunnes 1990-luvulla Jari Sillanpään esikoisalbumi rikkoi ennätyksen.[57] Vuonna 2010 Surun pyyhit silmistäni oli Suomen kaikkien aikojen kolmanneksi myydyin albumi 214 000 kappaleen myyntiluvuillaan.[58] ”Surun pyyhit silmistäni” oli Kirkalle myös taloudellisesti käänteentekevä,[59] ja viimeiset verovelkansa hän maksoi pois syksyllä 1993.[60]

Albumi Anna käsi, joka ilmestyi vuonna 1989, myi tuplaplatinaa.[3] Kirka on sanonut vielä jossain määrin pitäneensä kyseisestä levystä, vaikka olisikin halunnut sen jatkavan enemmän Surun pyyhit silmistäni -albumin linjalla.[61] Vuonna 1989 Kirkalta ilmestyi myös Surun pyyhit silmistäni -niminen konserttivideo.[43]

Kirka pääsi vuonna 1990 esiintymään Monacossa järjestettyyn World Music Awards -gaalaan, jonne oli kutsuttu eri maiden edellisvuoden myydyimpiä artisteja. Lähetystä seurasi noin 200 miljoonaa katsojaa. Kirkan esittämä englanninkielinen versio kappaleesta ”Surun pyyhit silmistäni”, ”Sadness in Your Eyes”, valittiin mukaan illasta koostetulle albumille, mikä nosti kiinnostusta Kirkaa kohtaan ulkomailla. Erityisen suosittu kappaleesta tuli Kreikassa. Kappale nousi listalle myös Kiinassa ja Chilessä.[62][63] Vuonna 1991 Kirka palasi Monacoon Anna käsi -albumin menestyksen myötä.[64] Kappale oli tällä kertaa ”Cry in My Arms” eli ”Kauneimmat lauseet”.[63]

Kirkalta julkaistiin vuonna 1990 platinaa myynyt albumi Ota lähellesi, jota seurasi kultalevyyn yltänyt Kasvot peilissä (1991).[3][65] Kirkalle myönnettiin vuonna 1991 urastaan erikois-Emma.[66] Vuonna 1992 hän sai jälleen kultalevyn albumista Pyydä vain.[3] Albumien suurista myyntiluvuista huolimatta niiltä ei enää tullut menestyviä kappaleita. Kirkan mielestä hänen levyttämänsä kappaleet alkoivat olla tasapaksuja ja liian samanlaisia, ja Kasvot peilissä -albumin aikoihin hän alkoi kysellä niitä tehneiltä Kassu Haloselta, Kisu Jernströmiltä ja Vexi Salmelta muunkinlaista materiaalia. Sanoittaja Salmen kanssa hän kertoo ottaneensa yhteen, kun hän oli tiedustellut laulettavakseen muitakin teemoja kuin ”murhetta ja kyyneleitä”.[67] Kirka sanoi, että vaikka Flamingo-ajan albumit ovat hänen myydyimpiään, keikoilla niiden kappaleiden esittäminen aiheutti selvän tunnelman latistumisen. Kirka pitikin kappaleita enemmän levy- kuin keikkamusiikkina.[68]

Kirka erosi Kirsti Mikkolasta 1992 ja avioitui lentoemäntänä työskennelleen Paula Nummelan kanssa. Samassa pihapiirissä asunut Nummela oli Mikkolan paras ystävä, ja Kirkakin oli tuntenut hänet 16 vuotta.[69] Nummela tuli raskaaksi mutta sai keskenmenon vuonna 1994, eivätkä he koskaan saaneet toivomaansa yhteistä lasta.[55]

Kesällä 1992 Kirka keikkaili Kreikassa ja sai siellä suosiota.[63] Vuonna 1993 häneltä julkaistiin Kreikassa englanninkielinen albumi Sadness in Your Eyes, jolla on käännösversioita Flamingo-ajan menestyskappaleista.[66] Albumin ilmestyttyä Kirka teki vuonna 1993 Kreikassa kolme keikkaa ja esiintyi seitsemässä tv-ohjelmassa. Samana vuonna Back to the Sixties -tapahtumassa Katinkullassa Kirka esiintyi yhdessä Pave Maijasen ja Hectorin kanssa. Esiintyminen oli alkua myöhemmälle yhteiselle suurkiertueelle.[63] Kirkan menestys jatkui vuoden 1994 Kirka-albumiin asti. Levy-yhtiö Flamingo ajautui lopulta konkurssiin.[66]

Kirka toimi myös ääninäyttelijänä. Disneyn elokuvassa Oliver ja kumppanit (1988) oli mukana Kirkan esittämä kappale ”Olipa kerran New Yorkissa”.[70] Hänellä oli dubbausrooli piirroselokuvassa Rokkikukko (1992), jossa hän ääninäytteli pääosassa olleen kukon laulu- ja puheosuudet.[63]

Uusi levytyssopimus ja viimeiset vuodet (1995–2007)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flamingon toiminnan päättymisen jälkeen Kirka kävi neuvotteluja muutaman levy-yhtiön kanssa.[71] Uuden levytyssopimuksen hän sai vuonna 1995 kansainväliseltä BMG:ltä. Kirkan ensimmäinen julkaisu uudelle yhtiölle oli maailmanmestaruuden voittaneen Suomen jääkiekkomaajoukkueen kanssa levytetty kappale ”Den glider in”.[66][63] Seuraavana vuonna ilmestyi albumi Tie huomiseen, jolla on kappaleet ”Aamuun asti tanssittiin”, ”Tunnetko” sekä ”Toukokuu”, joka sijoittui kolmanneksi Suomen euroviisukarsinnoissa.[66] Albumilla Kirka halusi eroon iskelmäimagostaan, ja uusien nuorten säveltäjien ansiosta hän sai kaipaamaansa raikkautta ja erilaisuutta. Musiikillisesti hän siirtyikin aikuisrockiin.[71] Tie huomiseen nousi listalla kuudenneksi, ja Kirka oli jo menettänyt suurinta suosiotaan. Sen sijaan keikoilleen hän veti edelleen paljon yleisöä, vaikka hänen ohjelmistonsa oli jo pitkään pysynyt täysin samana.[72]

Kirka vietti vuonna 1997 uransa 30-vuotisjuhlaansa ja kiersi Suomea 56 konsertin verran. Samana vuonna julkaistiin Kirkan koko uran kattava kokoelma Hetki lyö, joka myi platinaa.[66] Uusia levytyksiä hän teki enää harvakseltaan.[12] Hetki lyö -kokoelmalla oli mukana alun perin Kirkan lähes 25 vuotta aikaisemmin kuolleen Sammy-veljen levyttämä kappale ”Daa-da daa-da”, jonka hän tekniikan avulla esitti yhdessä Sammyn kanssa. Siitä tuli kokoelman suurin menestys.[73] Syksyn sävel -kilpailun yhteydessä julkaistiin kappaleesta musiikkivideo, jossa jälleen uutta tekniikkaa hyödyntämällä Kirka esiintyi Sammyn kanssa alun perin yksin Sammysta 1970-luvulla kuvatulla videolla.[63]

Lokakuussa 1998 Kirka, Pepe Willberg, Pave Maijanen ja Hector järjestivät Helsingin Hartwall-areenalla Mestarit-nimellä yhteiskonsertin, joka äänitettiin ja televisioitiin. Konsertti oli suosittu, ja sitä seurasi loppuunmyytyjen esiintymisten kiertue. Hartwall-areenan konsertissa äänitetty livealbumi Mestarit Areenalla myi triplaplatinaa ja oli Suomessa vuoden 1999 myydyin kotimainen albumi. Vuoden 1999 alussa järjestettiin vielä toinen lähes loppuunmyyty Mestarit-kiertue, joka huipentui elokuussa täydelle Helsingin olympiastadionille.[66]

Raila Kinnusen toimittama elämäkerta Enimmäkseen Kirkasta ilmestyi lokakuussa 1999.[63][5] Saman vuoden kesäkuussa Kirka julkaisi omasta aloitteestaan singlen ”Liian monta”. Levyn myyntitulot lahjoitettiin lyhentämättöminä SPR:n katastrofirahastoon.[63]

Vuonna 2000 jälleen suuressa suosiossa ollut Kirka täytti 50 vuotta. Sen kunniaksi järjestettiin konserttikiertue ja julkaistiin uusi studioalbumi Suuri hetki. Hänet myös palkittiin toistamiseen Vuoden miessolistin Emma-palkinnolla.[74] Kirill Babitzin -säätiö perustettiin Kirkan 50-vuotispäivänä. Säätiö tuki alle kouluikäisten lasten musiikkiharrastusta,[75] ja sen päämäärissä mainittiin musiikkipainotteisen päiväkodin tai musiikkikoulun perustaminen Kruununhakaan.[76][77] Säätiö purettiin Helsingin käräjäoikeuden päätöksellä vuonna 2018.[78]

Syksyllä 2002 ilmestyi albumi Sinut siinä nään.[66] Musiikkitoimittajat valitsivat sen kuukauden albumiksi. Samana vuonna Kirka oli mukana huumeiden vastaisessa työssä osallistumalla Katkolla tulevaisuus -projektiin. Samalla julkisuudessa käsiteltiin Kirkan pojan huumeongelmaa. Paljon huomiota saivat myös Kirkan ja hänen aviottoman tyttärensä riidat elatusmaksuista.[74]

Kirkan 29. ja viimeinen studioalbumi Elämääni eksynyt ilmestyi vuonna 2005.[3] Vuonna 2006 Kirka esiintyi Taiskan kanssa yhteiskiertueella Kahden hullun matka .[74]

Kirka keikalla Ravintola Foxiassa Oulussa 19. tammikuuta 2007.

Kirkan viimeiseksi julkiseksi konsertiksi jäi esiintyminen Helsingissä ravintola Luxissa torstaina 25. tammikuuta 2007. Hän kuoli kotonaan Helsingissä 31. tammikuuta 2007 kello 1.30 aortan repeämään.[79][80][81] Kuolemaansa edeltävinä kuukausina Kirka oli tuntenut itsensä hyvin väsyneeksi ja sairaaksi ja joulukuussa kärsinyt rotaviruksesta. Hän oli huolissaan terveydentilastaan ja käynyt lääkärissä tarkistuttamassa kuntoaan, viimeisen kerran viisi päivää ennen kuolemaansa. Kirka ei kuitenkaan joutunut sairaalahoitoon.[82] Kirkan sisar Muska on sanonut, että ennen Kirkan kuolemaa tämän rintakehä oli ollut epätavallisen turvonnut.[80]

Kirka haudattiin 2. helmikuuta Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle Babitzinien sukuhautaan, johon oli haudattu myös hänen Leo-isänsä sekä veljet Sammy ja Leo. Siunauksen toimitti Kirkan ystävä Mitro Repo.[75] Muistopalvelus järjestettiin 10. maaliskuuta täydessä Uspenskin katedraalissa.[74] Kaikki eivät mahtuneet sisälle, joten kirkon ulkopuolelle tuotiin kaiuttimia, joista jumalanpalvelusta pystyi seuraamaan.[79]

Kirkan oli tarkoitus osallistua keväällä 2007 Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan, mutta hän kuoli juuri ennen kuvausten alkamista.[83] Viimeisenä elinpäivänään hän joutui jättämään harjoitukset väliin huonovointisuuden vuoksi.[82] Hän oli myös suunnitellut hevilevyä Suomen parhaimpien rock- ja metallimuusikoiden kanssa ja oli ehtinyt pyytää työparikseen Stratovariuksen Timo Tolkin. Tolkin ehdotuksesta he ryhtyivät kuitenkin suunnittelemaan Elämäni-nimistä albumia, joka olisi nimensä mukaisesti käsitellyt Kirkan elämää.[84]

Kuoleman jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Warner Music Finland julkaisi Kirkan Kirkan kuoleman jälkeen maaliskuussa 2007 muistokokoelman Kaikki parhaat 1967–2007, joka sisältää vuosien 1969–1978 albumit ensimmäistä kertaa CD-levyinä.[85] [74] Kokoelma myi kultaa.[65]

Kirkan muistokonsertti järjestettiin 14. helmikuuta 2008 Hartwall-areenalla. Se kuvattiin ja esitettiin myöhemmin televisiossa. Konsertin tuotto ohjattiin Kirill Babitzin -säätiölle. Samana vuonna julkaistiin Kirkan kattavin kokoelma Kaikki singlet, jolla on kahdeksan CD-levyä.[74]

Hengaillaan-kiertueella vuonna 2014 esitettiin Kirkan tunnettuja kappaleita sekä hänelle läheisten henkilöiden, kuten Vexi Salmen ja Kassu Halosen, kertomia tarinoita. Kirkan oman yhtyeen säestyksellä kiertueella esiintyivät Pauli Hanhiniemi, Pete Parkkonen, Pentti Hietanen, Sami Hintsanen, Roosa Nummela sekä Muska, Ykä ja Aleksandra Babitzin.[78]

Helsingin kaupunginteatterin Kirka-musikaalin Surun pyyhit silmistäni ensi-ilta järjestettiin Linnanmäen Peacock-teatterissa helmikuussa 2017. Kirkaa näyttelivät vuorotellen Kalle Lindroth ja Heikki Ranta.[78]

Svart Records julkaisi toukokuussa 2017 Kirkan ja Islandersin vuonna 1975 Helsingin Liisankadun studioilla äänitetyn studiolivealbumin Pop-Liisa 12: Kirka & Islanders 1975. Albumin materiaalia ei ollut julkaistu aiemmin.[78]

Kirka-musikaalin Varrella virran ensi-ilta järjestettiin Salossa 17. helmikuuta 2008. Kirkan roolissa esiintyi Markus Niemi. Syyskuussa käynnistyi toinen Kirka-musikaali, Suomen musiikkiteatterin esittämä Hetki lyö, jossa Kirkaa näytteli Ilari Hämäläinen. Hetki lyö jatkui vuonna 2019.[78] Uusi Kirka-musikaali Surun pyyhit silmistäni sai ensi-iltansa Kouvolan Teatterissa syyskuussa 2020.[86]

Taiteilijakuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkityyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkan omaa musiikkimakua edustavat raskas rock ja soul.[12] Häntä vaivasi pitkään keikka- ja levymateriaalien välinen risririita: keikoillaan Kirka esitti rockia, soulia ja rhythm and bluesia huuliharpun kanssa, mutta levyillään hän oli suomalaiseen materiaaliin siirryttyään poppari, iskelmälaulaja ja viihdetaiteilija.[4] Esimerkiksi hänen uransa alkuvaiheen singlet olivat ajanmukaisesti pääasiassa kevyttä käännöspoppia. 1970-luvulla Kirka hankkiutui eroon levypomojen käskytysvallasta levyttääkseen itselleen mieluisampaa musiikkia.[12] 1980-luvulla hän levytti kaksi hard rock -albumia, mutta ongelmana olivat taloushuolet. Danny on sanonut, että Kirka joutui ”sossun luukulle” musiikillisten intressiensä vuoksi.[55]

Itse olen hyväksynyt alan edellyttämät realiteetit – jos aikoo itsensä ja perheensä elättää, ei kannata hakata päätä seinään. On tehtävä sellaista musaa, joka löytää yleisönsä, mutta silti ei tarvitse sieluaan myydä, keikoilla voi esittää sitä musiikkia, jota itse rakastaa. Se ei ole laskelmointia, vaan tosiasioiden silmiin katsomista ja hyväksymistä.

– Kirka[4]

Kirka levytti 1988 suurimman menestyskappaleensa ”Surun pyyhit silmistäni”. Aluksi hän piti kappaletta ”kamalana humppana” ja kieltäytyi laulamasta sitä, kunnes sovitusta muokattiin reggaen suuntaan.[4] Kappale helpotti Kirkan talousongelmia, mutta siitä huolimatta Kirka oli vastahakoinen, koska hän halusi edelleen laulaa rockia eikä iskelmää.[55] Samalla crossover-iskelmän reseptillä Kirka levytti useita muitakin suurille ikäluokille suunnattuja albumeja, mutta lopulta hän kyllästyi saman kaavan toistamiseen.[12]

Toimittaja Jukka Lindforsin mukaan Kirkan uran voi kiteyttää kolmen kappaleeseen. ”Hetki lyö” oli hänen läpimurtonsa, ”Born to Be Wild” hänen rock-tavaramerkkinsä ja ”Surun pyyhit silmistäni” aloitti hänen urallaan uuden nousun.[59]

Kirka itse kuvaili musiikkiaan melodiseksi rock-iskelmäksi[87] ja sanoi olevansa rocklaulaja, joka esittää poppia ja iskelmää.[66]

Laulaja ja esiintyjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirka esiintymässä liikuntasalissa 1960-luvulla.

Kirka oli laulajana hyvin laaja-alainen, ja hänen äänensä oli raspinen.[88] Hän sai vaikutteita laulutyyliinsä Little Richardilta.[12] Uran alussa hänen äänenkäyttöään verrattiin Little Richardin lisäksi Ray Charlesiin ja etenkin James Browniin.[89] Kun keikkamyyjä Reino Bäckman kuuli nuoren Kirkan laulavan, hän arvosteli tämän äänenkäyttöä karkein sanoin.[90]

Kirka ei käynyt laulunopettajalla, koska halusi varjella ääntään ulkopuoliselta vaikuttamiselta. 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa Kirka otti muutaman tunnin Ture Aralta, joka opetti hänelle oikeanlaista hengitystekniikkaa.[91]

Danny on sanonut, että Kirkan rytmitaju oli hämmästyttävän hyvä pohjoismaiseksi laulajaksi. Hän kutsui Kirkaa Suomen ainoaksi laulavaksi saksofoniksi, ja erittäin tapuisalla äänenvärillään Kirka pystyi tulkitsemaan sekä balladeita että Ray Charlesin ja James Brownin tyylistä soulia ja gospeliakin. Danny nostaa esiin myös sen, että aikansa valtavirrasta poiketen Kirka ei tyytynyt iskelmiin vaan hänellä oli rohkeutta ja tyylitajua valita linja, johon kuuluivat pop ja rock.[88] Dannyn mukaan Kirkalla olisi voinut olla edessään ura ulkomailla, jos joku kansainvälinen manageri olisi ymmärtänyt hänen lahjakkuutensa.[79]

Pave Maijasen mukaan Kirkan sydämellinen luonne ja persoona olivat hänen vahvuutensa myös laulajana. Maijanen uskoo, että nämä piirteet välittyivät hänestä myös esiintyjänä, mikä oli varmasti iso syy hänen suosioonsa. Maijanen on sanonut, että Kirka ei ollut lauluntekijä eikä säveltäjä mutta sitäkin rankempi esiintyjä.[88] Kassu Halosen mukaan Kirka antoi esiintymisissään aina kaikkensa riippumatta siitä, kuinka paljon yleisöä oli paikalla. Lasse Norresin mielestä Kirka omaksui tämän ajattelutavan entiseltä yhtyekaveriltaan Remu Aaltoselta. Norreksen mukaan Kirkalla oli samanlainen vimma ja sisäinen ominaisuus esiintymiseen ja viihdyttämiseen kuin Remulla, Dannyllä ja Kari Tapiolla.[7]

Kirkan esiintymiset olivat tarkkaan mietittyjä kappaleiden välisiä puheita myöten, eikä hän siksi mielellään muuttanut keikkakonseptiaan.[72] Hän oli myös erittäin tarkka esiintymistensä äänentoistosta.[92]

Henkilökuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkan toiinen vaimo Paula Nummela on kuvannut Kirkaa vaikeasti lähestyttäväksi ihmiseksi, jolla oli vaikeuksia paljastaa todellista, vakavampaa itseään, jonka hän oli piilottanut iloisen roolinsa alle. Nummelan mukaan ulkokuoren alla Kirkalla oli sielunelämä, johon tutustuminen vei kaksikymmentä vuotta.[55] Kirkan sisaren Muskan mukaan Kirka oli taivaanrannan maalari, optimisti ja pilvissä eläjä. Muska on sanonut, että Kirka teki liikaakin töitä eikä suostunut hänen ehdotuksiinsa keikkatauoista. Myös Kassu Halonen on nostanut esiin Kirkan ahkeruuden, ja hänen mukaansa kaksi viikkoa oli maksimimäärä, jonka Kirka pystyi olemaan lomalla ja pois kekoilta.[7]

Kirka oli arka, ujo ja liian kiltti. Hän oli kumminkin tähtien suojatti. Hänelle kävi kuitenkin jostain kumman syystä niin kuin käy monelle muullekin kuninkaalliselle artistille, että musta enkeli vei päivänsankarin.

– Remu Aaltonen, Kirkan yhtyekaveri 1960-luvulta[93]

Kirkaa on kuvattu kiltiksi ja sydämelliseksi ihmiseksi. Esimerkiksi Pave Maijanen sanoi Kirkan olevan ikuinen veijari sekä mahdollisesti sydämellisin ihminen, jonka hän on koskaan tavannut.[55] Kassu Halosen mukaan Kirka oli kiltti ja lojaali ihminen, joka aina auttoi muita eikä koskaan puhunut pahaa kollegoistaan.[7] Kiltteydellä oli kuitenkin myös kääntöpuolensa, ja siksi Kirka allekirjoitti huonoja sopimuksia eikä ajanut omia etujaan. Siksi Kirka antoi itselleen lisänimen Juha-Matti Lammas.[4] Myös Remu Aaltosen mukaan Kirka oli ”liian kiltti” ja muiden ohjailtavissa sekä myös arka ja ujo.[93]

Lasse Norreksen mukaan Kirka oli vaatimaton ja jopa ujo. Hän auttoi muita, mutta ajoi itsensä välillä loppuun. Kuitenkaan hän ei antanut koskaan periksi. Norres huomasi, että Kirka käyttäytyi iloisesti myös silloin, kun hänen uransa oli alamaissa ja taloutensa kriisissä. Toisaalta Norres on sanonut, että Kirka oli huolissaan läheisistään, ja joskus hänen epäitsekkyytensä aiheutti hänelle liikaa kuormaa.[7]

Ortodoksinen kirkko oli Kirkalle tärkeä asia, josta hän sai turvaa vaikeuksien hetkillä. Kirka oli käynyt kirkossa lapsesta asti vanhempiensa kanssa.[55] Danny on sanonut, että isoveli Sammy Babitzinin kuolema auto-onnettomuudessa vuonna 1973 oli Kirkalle kova isku, mutta siihen nähden hän hallitsi itsensä hyvin. Danny uskoo, että Kirkan uskonnollinen tausta vaikutti asiaan.[94]

Kirka tunnettiin innokkaana lenkkeilyn harrastajana, ja hän teki pitkiä 10–20-kilometrin mittaisia lenkkejä. Hän innostui lenkkeilystä 1990-luvun alussa. Kirka nähtiin usein lenkkeilemässä kotikulmillaan Helsingin Kruununhaassa, minkä vuoksi hän sai lempinimen ”Liisankadun Vireeni”.[5] Hän juoksi kesäkuussa 2004 Tukholman maratonin aikaan 4.43.42.[74] Kuntoiluharrastuksen ohessa hän pikku hiljaa lopetti jo lapsena aloittamansa tupakoinnin.[5]

Pukeutuminen merkitsi Kirkalle paljon, ja uransa alussa kaikki palkkiorahat kuluivat uusiin vaatteisiin.[95] Vuonna 1969 Nuorten Muotineuvosto valitsi Kirkan Suomen parhaiten pukeutuvaksi nuoreksi.[55] Seuraavana vuonna hän oli Miesten Muotineuvoston kymmenen parhaan pukeutuvan miehen listalla. Usein ennen konsertteja Kirkalla oli tapana rauhoittua ja keskittyä silittämällä paitojaan.[96]

Kirka on sanonut, ettei hänellä koskaan ollut roolia tai imagoa, koska hän koki alusta lähtien, ettei kykene kaksoisroolien vetäjäksi tai valehtelijaksi. Hänen mukaansa Kirill Babitzin ja Kirka olivat täsmälleen sama henkilö. Myöskään nimi Kirka ei ollut taiteilijanimi – joka jakaisi persoonan siviiliin ja julkiseen – vaan hänen lempinimensä, jota läheisetkin olivat käyttäneet lapsuudesta saakka.[97]

Levymyynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkan levyjen kokonaismyynti oli 1990-luvun loppuun mennessä ylittänyt miljoonan äänitteen rajan, tuolloin ainoana miessolistina Suomessa.[98] Kultalevyrajan ylittäneitä äänitteitä on myyty yli 754 000 kappaletta.[65]

Kirkan levyistä myydyin on albumi Surun pyyhit silmistäni, jota on myyty yli 214 000 kappaletta, ja joka on Suomen kaikkien aikojen kolmanneksi myydyin kotimainen albumi.[99] Kirkan seuraavaksi myydyimmät levyt ovat yli 100 000 kappaletta myyneet Anna käsi (1989) ja Ota lähellesi (1990). Niiden lisäksi platinalevy on myönnetty albumeista Tie huomiseen (1996) ja Hetki lyö: 1967–1997 (1997).[65]

Albumeista kultaa ovat myyneet Hengaillaan (1984), R.O.C.K. (1986), Kasvot peilissä (1991), Pyydä vain (1992), Kirka (1994), 40 unohtumatonta laulua (2007) ja Kaikki parhaat 1967–2007 (2007).[65]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kirkan diskografia

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[100]

Dubbaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit löytyvät omasta luettelostaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Babitzin, Kirill & Kinnunen, Raila: Enimmäkseen Kirkasta. Loisto, 2007. ISBN 978-952-459-772-2.
  • Latva, Tony & Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas: 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27817-3.
  • Lehtonen, Esko: Suomalaisen rockin tietosanakirja 1. Fanzine, 1983. ISBN 951-9287-08-6.
  • Popp, Outi: Poppologia – Suomi-popin lyhyt oppimäärä. WSOY, 2002. ISBN 951-0-26479-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Margit Arvonen: Muska-siskon haastattelu iltalehti.fi. Viitattu 28.1.2011.
  2. Raila Kinnunen, Tää on mun juttuni, Apu, luettu 23.5.2008
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w Tiitto, Veikko: Kirka Veikkotiitto.fi. Viitattu 6.2.2021.
  4. a b c d e f g Kinnunen, Raila: 70 vuotta Kirkan syntymästä: "Poismennyttä ihmistä voi ajatella ilolla – Lähtijällä on nyt hyvä olla, hänellä ei ole hätää, ei kipua eikä tuskaa" Apu. 22.9.2020. Viitattu 14.2.2021.
  5. a b c d e f Marttinen, Vesa: Lenkkeilevä Kirka oli tuttu näky Kruununhaassa Yle. 28.1.2017. Viitattu 8.2.2021.
  6. a b Babitzin & Kinnunen 2007, s. 34.
  7. a b c d e Lehtikanto, Katariina: Kirka Babitzin olisi täyttänyt 70 vuotta Iltalehti. 26.9.2020. Viitattu 25.2.2021.
  8. a b c d e f g h i j k Latva & Tuunainen 2004, s. 189.
  9. a b Elämäkerta: 1950-luku Kirka.fi. Viitattu 8.2.2021.
  10. a b c d e f g h i j Elämäkerta: 1960-luku Kirka.fi. Viitattu 8.2.2021.
  11. a b Hopi, Anna: Tiedätkö, mikä sysäsi Kirkan musiikkiuralle? "En osannut aluksi edes laulaa" Iskelma.fi. 31.1.2017. Viitattu 15.3.2021.
  12. a b c d e f g h i j k l m n Lindfors, Jukka: Kirkan tie teini-idolista aikuisrockariksi Elävä arkisto. 26.11.2010. Yleisradio. Viitattu 21.2.2021.
  13. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 56.
  14. a b c Babitzin & Kinnunen 2007, s. 63.
  15. Popp 2002, s. 39.
  16. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 120, 123.
  17. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 125.
  18. Popp 2002, s. 82.
  19. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 93–94.
  20. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 102.
  21. a b c d e f g h i Elämäkerta: 1970-luku Kirka.fi. Viitattu 8.2.2021.
  22. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 115–116.
  23. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 132.
  24. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 129–131.
  25. Popp 2002, s. 118.
  26. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 140.
  27. a b c d e Lehtonen 1983, s. 251.
  28. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 118–119.
  29. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 119.
  30. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 150.
  31. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 125–126.
  32. Lehtonen 1983, s. 251–252.
  33. a b c Lehtonen 1983, s. 252.
  34. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 168.
  35. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 169.
  36. a b Kirka - laulava perheenisä 21.12.2006. Yle Elävä Arkisto. Viitattu 1.2.2007.
  37. Leveelä, Kaisla: Julkisuutta pakoillut Kirkan tytär: Nuorena kuvittelin olevani kiinnostava Aamulehti. 3.8.2016. Viitattu 24.3.2021.
  38. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 174.
  39. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 175.
  40. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 113.
  41. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 178–179.
  42. Islanders: Speed-albumin tekijätiedot sisäpussissa (Satsanga MMLP 18, 1977).
  43. a b c d e f g h Elämäkerta: 1980-luku Kirka.fi. Viitattu 11.2.2021.
  44. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 113.
  45. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 174.
  46. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 180.
  47. Arppe, Joonas: Suomen ensimmäinen heavy metal -yhtye Sarcofagus lopettaa toimintansa Yle. 2.1.2021. Viitattu 9.2.2021.
  48. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 171, 178.
  49. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 187.
  50. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 183.
  51. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 195–198.
  52. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 199.
  53. a b Schildt, Saku: 10 vuotta Kirkan kuolemasta Soundi.fi. 31.1.2017. Viitattu 17.2.2021.
  54. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 201–202.
  55. a b c d e f g h i Järvinen, Miikka: Kirkan kuolemasta 10 vuotta Seura. 31.1.2017. Viitattu 21.2.2021.
  56. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 212–213.
  57. a b Latva & Tuunainen 2004, s. 189–190.
  58. ÄKT:n tietokanta, luettu 9.3.2010
  59. a b Lindfors, Jukka: Näihin kolmeen biisin kiteytyy Kirkan pitkä ura Apu. 31.1.2007. Viitattu 21.2.2021.
  60. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 244.
  61. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 217–218.
  62. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 225, 228–229.
  63. a b c d e f g h i Elämäkerta: 1990-luku Kirka.fi. Viitattu 20.2.2021.
  64. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 229.
  65. a b c d e Kulta- ja platinalevyt – Kirka IFPI.fi. Musiikkituottajat – IFPI Finland ry. Viitattu 14.3.2021.
  66. a b c d e f g h i Latva & Tuunainen 2004, s. 190.
  67. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 240–241.
  68. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 241.
  69. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 233–235.
  70. Oliver ja kumppanit: Suomalaiset äänet Willdubguru. Viitattu 14.8.2021.
  71. a b Babitzin & Kinnunen 2007, s. 242–243.
  72. a b Ylimutka, Leena: Kirka kieltäytyi ensin hittibiisinsä esittämisestä Iltalehti. 31.1.2017. Viitattu 6.7.2021.
  73. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 257.
  74. a b c d e f g Elämäkerta: 2000-luku Kirka.fi. Viitattu 17.2.2021.
  75. a b Kirka haudan lepoon Ilta-Sanomat. 2.2.2007. Viitattu 6.8.2021.
  76. Tainola, Rita: Kirkan lapset järjestävät isälleen muistokonsertin Ilta-Sanomat. 5.7.2007. Viitattu 6.8.2021.
  77. Kupiainen, Jari: Kirkan säätiö tuotti reippaasti voittoa MTV3. 9.2.2010. Viitattu 6.8.2021.
  78. a b c d e Elämäkerta: 2010-luku Kirka.fi. Viitattu 11.2.2021.
  79. a b c Lindeman, Iina: Kymmenen vuotta kuolemasta MTV3. 28.1.2017. Viitattu 21.2.2021.
  80. a b Asikainen, Merja: Kirkan vaiettu kuolinsyy viimein julki Ilta-Sanomat. 18.9.2019. Viitattu 18.2.2021.
  81. Kirka kuoli sairauskohtaukseen kotonaan Ilta-Sanomat. 31.1.2007. Viitattu 18.2.2021.
  82. a b Auremaa, Tomi: Sairaus piinasi Kirkaa pitkään Ilta-Sanomat. 2.2.2007. Viitattu 18.2.2021.
  83. Makkonen, Nita: 10 vuotta Kirkan kuolemasta Ilta-Sanomat. 31.1.2017. Viitattu 19.2.2021.
  84. Räsänen, Mikko: Kirka haaveili hevilaulajaksi siirtymisestä Ilta-Sanomat. 7.8.2008. Viitattu 19.2.2021.
  85. Kirkan vanhoja levyjä julkaistaan uudestaan Yle. 23.3.2007. Viitattu 17.2.2021.
  86. Elämäkerta: 2020-luku Kirka.fi. Viitattu 17.2.2021.
  87. Tarja Närhi, Jukka Lindors: Kirillin vuosikymmenet 1.2.2007. Yle Elävä arkisto. Viitattu 1.2.2007.
  88. a b c Danny: Kirkan uran kruu­nu­na laulu Surun pyyhit sil­mis­tä­ni Kaleva. 31.1.2007. Viitattu 22.2.2021.
  89. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 105.
  90. Popp 2002, s. 203.
  91. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 71–72.
  92. Ylönen, Ulla: Kirka-hysteria kuumensi naiset vielä 2000-luvullakin Yle Uutiset. 7.3.2015. Viitattu 8.3.2021.
  93. a b Kostiainen, Pasi: Ystävät muistelevat 10 vuotta sitten kuollutta Kirkaa Ilta-Sanomat. 28.1.2017. Viitattu 3.3.2021.
  94. Snellman, Saska (toim.): Danny, s. 142. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24624-7.
  95. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 121.
  96. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 122.
  97. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 262.
  98. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 218.
  99. Kaikkien aikojen myydyimmät kotimaiset albumit Musiikkituottajat, IFPI Finland. Viitattu 14.3.2021.
  100. Diskografia, yhteenveto Kirka.fi. Viitattu 16.2.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]