Linnanmäki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo huvipuistosta. Katso myös Linnamäki (täsmennyssivu).
Linnanmäki
Borgbacken, Lintsi (puhekielessä)
Logo
Logo
Sijainti Suomen lippu Helsinki
Osoite Tivolikuja 1, 00510 Helsinki
Verkkosivu www.linnanmaki.fi
Omistaja Lasten Päivän Säätiö
Toimitusjohtaja Pia Adlivankin (2014–)
Avattu 27. toukokuuta 1950
Toimintakausi huhti–lokakuu
Kävijämäärä n. 1 000 000/vuosi
Pinta-ala 75 000 
Vuoristoradat 8
Vesiliukumäet 2
Laitteet 45
Katso myös Linnanmäki Commonsissa
n  k  m
Aikaisempi logo
Huvipuiston alue ilmasta keväällä 2017.

Linnanmäki (ruots. Borgbacken, puhekielessä Lintsi) on Helsingissä Alppiharjun kaupunginosassa sijaitseva huvipuisto.

Linnanmäellä on yli neljäkymmentä erilaista huvipuistolaitetta. Linnanmäellä on pohjoismaisista huvipuistoista eniten laitteita kävijämäärään nähden (28. huhtikuuta 2010).[1] Huvipuistossa on lisäksi muita kohteita, kuten pelihalleja, huvipuistopelejä, kioskeja, ravintoloita, Peacock-teatteri sekä Pohjoismaiden ainoa Sea Life -keskus, Sea Life Helsinki.

Huvipuiston vanhin laite on karuselli, joka valmistui vuonna 1896. Suosituin laite on Vuoristorata, joka otettiin käyttöön vuonna 1951. Linnanmäellä on lisäksi useita muita kohteita, kuten vesitornin sisälle rakennettu avaruusaiheinen vuoristorata Linnunrata (entinen nimi Space Express), hupitalo Vekkula liukumäkineen, autorata sekä kaksi vesilaitetta (Vonkaputous ja Hurjakuru). Vuoristoradoista näyttävin on 52 metriin kohoava Ukko, joka kyyditsee ihmisiä 105 km/h nopeudella. Vuonna 2014 avattiin Linnanmäen uusin laite on Magia, joka on paistinpannun näköinen, hyvin nopeasti pyörivä laite. Magiaan mahtuu 20 henkilöä. Huvipuistossa vierailee päivittäin noin 7 000 kävijää ja vuosittain yli miljoona kävijää. Elokuussa 2006 Linnanmäellä vieraili huvipuiston 50. miljoonas kävijä.[2] Kesällä 2015 Linnanmäki täytti 65 vuotta. Lasten Päivän Säätiön liikevaihto oli vuonna 2014 noin 25 miljoonaa euroa. Matkailun Edistämiskeskuksen vuonna 2007 teettämän kyselyn mukaan Linnanmäki on Suomen suosituin matkailukohde. Lasten Päivän Säätiö jakaa vuosittain lastensuojeluun rahaa tuotostaan. Vuonna 2015 Lasten Päivän Säätiö jakoi 4,1 miljoonaa euroa lastensuojelutyöhön.[3]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alppi- ja Lenininpuistojen muodostaman virkistysalueen keskeltä vuokrattiin vuonna 1950 niin sanottu Vesilinnanmäen alue aluksi kolmeksi vuodeksi[4] lastensuojelujärjestöille, jotka perustivat paikalle huvipuiston. Nimi tuli kahdesta vesitornista eli -linnasta, jotka sijaitsevat mäellä yhä edelleenkin. Toukokuussa 1950 avatun huvipuiston toiminnasta vastaa nykyisin vuonna 1956 perustettu Lasten Päivän Säätiö. Huvipuiston alue oli aluksi 5,37 hehtaarin laajuinen, mutta vuonna 1956 se laajennettiin yli 7 hehtaarin suuruiseksi.[5]

Vesilinnanmäki oli Alppipuiston korkein kallio, joka oli saanut nimensä mäellä sijaitsevista vesisäiliöistä. Linnanmäki on puolestaan lyhennys Vesilinnanmäestä.[6] Vesisäiliöt eivät ole enää alkuperäisessä käytössään[7], ja niille etsitään uutta käyttöä.

Lasten Päivän Säätiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnanmäen omistaa Lasten Päivän Säätiö, jonka perustivat vuonna 1956 kuusi tunnettua lastensuojelutyötä tekevää järjestöä (Lastensuojelun keskusliitto ry, Barnavårdsföreningen i Finland, Ensi- ja turvakotien liitto ry, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry, Parasta Lapsille ry ja Pelastakaa Lapset ry). Säätiö jakaa joka vuosi tuloksestaan perustajajärjestöilleen rahaa lastensuojelutyöhön (vuonna 2015 n. 4,1 milj. euroa). Säätiön ja samalla Linnanmäen toimitusjohtaja on Pia Adlivankin. Lasten Päivän Säätiö perusti lisäksi Tykkimäen huvipuiston vuonna 1986. Myöhemmin Tykkimäen puiston omisti yhtiö, jossa Lasten Päivän säätiö oli osakkaana, mutta se luopui tästä osakkuudesta vuonna 2005.

Lasten Päivän Säätiön perustajatahot eli lastensuojelujärjestöt asettavat omia edustajiaan valtuuskuntaan, joka puolestaan nimittää Säätiön hallituksen. Linnanmäen toimitusjohtaja toimii hallituksen alaisuudessa. Johtoryhmään kuuluvat toimitusjohtaja, palvelujohtaja, tekninen johtaja, ravintolatoimen johtaja, markkinointiviestintäjohtaja sekä henkilöstöpäällikkö.

Laitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnanmäen vuoristorata valmistui vuonna 1950. Alun perin sen käyttöiäksi arvioitiin 15 vuotta, mutta se on käytössä yhä edelleenkin. Vuoristoradan suunnitteli tanskalainen Valdemar Lebeck, ja se oli valmistuessaan Pohjoismaiden suurin vuoristorata. Yhdysvaltalainen vuoristoratakerho American Coaster Enthuasiasts (ACE) on julistanut vuoristoradan virallisesti klassikoksi. Tämän arvonimen on saanut vain 40 vuoristorataa maailmassa.

Linnanmäellä on 43 huvipuistolaitetta, joista kymmenen on maksutta asiakkaiden käytössä.[8] Huvipuiston alueella sijaitsee myös kaksi vesitornia, joista pyöreässä on Linnunrata-niminen sisävuoristorata ja neliskulmaisessa vesilinnassa huvipuiston varastotiloja.

Suuri osa Linnanmäeltä poistetuista laitteista on myöhemmin siirretty Lasten Päivän Säätiön aiemmin omistamaan Tykkimäen huvipuistoon Kouvolaan.lähde? Osa vanhoista laitteista on myös myyty muualle, ja osa on romutettu. Tilaa uusille laitteille on vuosien saatossa saatu myös esimerkiksi viheristutuksien paikalta. Istutusten vähentyessä huvipuistolaitteiden lukumäärä on vuosien saatossa noussut.

Linnanmäki suomensi kaikkien laitteidensa nimet vuonna 2004, mistä Helsingin yliopiston Suomen kielen laitos myönsi sille Vuoden kielihelmi -tunnustuksen.[9][10]

Vedenneidot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vedenneidot[11] oli suosittu kohde, joka avattiin vuonna 1950. Kohteessa uimapukuihin pukeutuneet nuoret neidot asettuivat makaamaan vesialtaan yläpuolella olevalle tasanteelle. Altaat olivat verkon takana. Kävijät koettivat maksua vastaan osua pallolla verkkojen etupuolella tolpassa olevaan avausnappiin. Heiton osuessa maaliin tasanteen ylhäällä pitänyt lukko avautui ja vedenneito putosi veteen. 1970-luvun loppupuolella pudotettavana oli myös miehiä naisasiajärjestön kiinnitettyä asiaan huomiota tasa-arvon nimissä.lähde?

Naisasialiitto Unioni piti hallin toimintaa naisten arvoa alentavana ja lähetti vuonna 1978 kirjelmän Linnanmäen johdolle[12]. Tämän johdosta vedenneitohalli suljettiin vuonna 1980.[13][14]

Teatterit ja näyttämöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnanmäellä on myös vuonna 1956 rakennettu Peacock-teatteri, jossa aikoinaan pidettiin kansainvälisiä varietee-esityksiä. Ne olivat suosituimmillaan 1960-luvulla, jolloin niitä seurasi yli 100 000 katsojaa vuodessa. Myöhemmin niiden suosio kuitenkin väheni, kunnes ne lopetettiin kokonaan. Vuosina 1979–2009 ja jälleen vuodesta 2015 lähtien siellä on pitänyt alkukesäisin esityksiään Uusi Iloinen Teatteri (UIT).[15][16]

Keskellä Linnanmäkeä olevan aukion reunalla oli aikaisemmin suuri ulkonäyttämö katsomoineen, jolla esiintyi kesällä huvipuiston aukioloaikana muun muassa muusikkoja, teatteriryhmiä ja erilaisia akrobaatteja. Näyttämö kuitenkin purettiin vuonna 2007, jolloin sen kohdalle sijoitettiin uusi huvipuistolaite, Kirnu. Toiseen kohtaan Linnanmäelle, käytöstä poistetun autoradan sisään, rakennettiin uusi, entistä huomattavasti pienempi näyttämö, Ohjelmalava, joka sekin myöhemmin purettiin. Vuonna 2012 valmistui Linnanmäelle uusi esiintymislava, Estradi.

Kuvia laitteista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yhteishyvä.fi [vanhentunut linkki]
  2. Nyt.hs.fi
  3. Linnanmäeltä ennätyssuuri lahjoitus lastensuojelutyöhön STT Info. Viitattu 23.11.2015.
  4. Helsingin kunnalliskertomukset 1950, osa 2, s. 44. Helsingin kaupungin tilastotoimisto, 1955. Teoksen verkkoversio.
  5. Helsingin kunnalliskertomukset 1956, osa 2, s. 34. Helsingin kaupungin tilastotoimisto, 1959. Teoksen verkkoversio.
  6. Helsingin kadunnimet, Helsingin kaupungin julkaisuja n:o 24, 1970
  7. Tekniikan museo
  8. Turvarajat | Linnanmäki Linnanmäki. Viitattu 17.11.2015.
  9. Kotilainen, Lari & Varteva, Annukka: Mummonsuomi laajakaistalla, s. 112. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31983-X.
  10. Ainiala, Terhi: Softista Lintsillä 29.5.2013. Kotus. Viitattu 31.10.2014.
  11. Regina Rask: Muistatko Linnanmäen vedenneidot 29.11.2007. Yleisradio. Viitattu 8.3.2013.
  12. http://www.huvipuisto.net/seitera2.html
  13. Elävä arkisto
  14. Vedenneidot
  15. Peacock-teatterin historia Linnanmäki. Viitattu 3.5.2012.
  16. Kivaa ja korkeata - UIT Revyy 2015 Uusi Iloinen Teatteri. Viitattu 16.5.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]