Naisasialiitto Unioni
| Naisasialiitto Unioni | |
|---|---|
| Unioni Naisasialiitto Suomessa | |
 |
|
| Perustettu | 1892 |
| Tyyppi | järjestö |
| Toimiala | feminismi |
| Kotipaikka | Helsinki |
| Kattojärjestö | International Alliance of Women |
| Jäsenlehti | Tulva |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Naisasialiitto Unioni ry – Kvinnosaksförbundet Unionen rf (ent. Unioni Naisasialiitto Suomessa ry – Unionen Kvinnosaksförbund i Finland rf) on vuonna 1892 perustettu poliittisesti sitoutumaton feministinen järjestö. Yhdistyksen tavoitteena on naisten aseman parantaminen ja sukupuolisyrjinnän poistaminen.[1] Unionin jäsenyys on avoin kaikille naisille itsemäärittelyä kunnioittaen.[2] [3]
Naisasialiitto Unioni pyrkii vaikuttamaan sukupuolten välisen tasa-arvon edistymiseen parantamalla lainsäädäntöä ja osallistumalla yhteiskunnalliseen keskusteluun. Yhdistys julkaisee Tulva-lehteä. Unioni jakaa vuosittain Vuoden Lyyti -palkinnon ansiokkaasta tasa-arvotyöstä. Unioni on itse edustettuna erilaisissa naisten asemaa ja tasa-arvoa edistävissä järjestöissä ja toimielimissä, kuten Naisjärjestöt yhteistyössä (NYTKIS) ja International Alliance of Women (IAW).
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Unioni Naisasialiitto Suomessa ry perustettiin 10. helmikuuta 1892 Helsingissä Kämpin Peilisalissa. Unionin ensimmäisiin vaikuttajanaisiin lukeutuivat muun muassa Maikki Friberg, Helena Westermarck, Lucina Hagman, Adelaïde Ehrnrooth, Annie Furuhjelm, Helmi Tengén, Gerda von Mickwitz ja Ida Salin. Unioni Naisasialiitto vastusti aluksi Suomen naisyhdistyksen tapaan yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta, mutta vuonna 1904 Ylioppilastalon juhlasalissa pidetyn kokouksen jälkeen päätyi tekemään Miina Sillanpään alustuksen pohjalta ponsia naisten äänioikeuden puolesta.
Miehillä Unionin tapahtumiin ei ole ihan alkuaikoja lukuun ottamatta ollut asiaa, eikä ole vieläkään - paitsi erikoistapauksissa, esimerkiksi Taiteiden yönä. Jäsenyys ja luentosarjat ovat ehdottomasti tarkoitetut vain naisille.[4]
1970-luvun feminismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Osa Yhdistys 9:n aktivisteista siirtyi yhdistyksen lakkauttamisen jälkeen Naisasialiitot Unionin toimintaan. 1980-luvulla unionin tiloissa toimi useita vapaita naisryhmiä, kuten Naiset rauhan puolesta, naiselokuvanaiset sekä naistentalotoimikunta.[5]
1990-luvulla yhdistyksen ydintoimintaa olivat tiedostamisryhmät, jossa naiset vaihtavat kokemuksia ja hahmottavat naisena elämisen todellisuutta. Toisaalta Unioni pyrki olemaan painostusjärjestö, joka vaikuttaa yhteiskuntaan. Unionissa toimi muun muassa akanamakasiini (lesboryhmä), aktiivisen synnytyksen ryhmä, juristiryhmä, Naiset rauhan puolesta sekä Naisten Rakentavan Asumisen yhdistys. Yhdistys järjesti myös naisten avointa korkeakoulua Helsingin Lauttasaaressa.[6]
Puheenjohtajia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lucina Hagman 1893–1908
- Annie Furuhjelm 1908–1913
- Lucina Hagman 1913–1920
- Maikki Friberg 1920–1927
- Thyra von Beetzen-Östman 1928–1938
- Märta von Alfthan 1939–1948
- Saga Lundström 1949–1955
- Olga Bremer 1956–1957
- Ellen Tudeer-Karvonen 1957–1962
- Gunhild Jalo 1962–
- Irina Matvejew
- Kari Mattila 1977–1978
- Ann-Mari Pihlström 1979
- Helena Auvinen 1980-1982
- Helvi Saarinen 1983–1986
- Arja Laine 1987–
- Merja Helle 1991
- Aino-Maija Hiltunen 1992
- Kristina Kehrävuo 1993
- Merja Helle 1994
- Eija Korpinen 1995
- Marjut Jyrkinen 1996-1997
- Maarit Pulli 1999–2000
- Aino Heikkinen 2001
- Piia Puu Oksanen 2002
- Katju Aro 2003–2004
- Veronika Honkasalo 2005–2008
- Henna Leppämäki 2009–2012
- Outi Pajala 2012
- Tetti Vähämaa 2013
- Katju Aro 2014–2016
- Nina Järviö 2017–2018
- Sallamaari Muhonen 2019
- Fatim Diarra 2020–2024
- Amani Al-mehsen 2025-
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Naisasialiitto Unioni: Naisasialiitto Unioni naisunioni.fi. Viitattu 2.7.2017.
- ↑ Naisasialiitto Unioni: Tiedote: Jäseniksi kaikki naiset itsemäärittelyä kunnioittaen naisunioni.fi. 23.3.2014. Viitattu 2.3.2019.
- ↑ Sanoma Oy: Helsingin Sanomat hs.fi. Viitattu 25.11.2013. Fin
- ↑ Susanna Pakkanen: Naisasiaa, ei miesvihaa Helsingin Sanomat. 5.2.1999. Viitattu 24.10.2025.
- ↑ Jos tai kun eri ryhmät löytävät toisensa niin silloin naisliikkeessä alkaa uusi näkyvä ja kuuluva kausi. Ydin, 1.1.1987, 1987. vsk, nro 7–8, s. 30–33.
- ↑ Ollaanko jo puolessa matkassa. Anna, 23.1.1990, 1990. vsk, nro 4, s. 60–63.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Alfthan, Märta von: Seitsemän vuosikymmentä naisasialiitto Unionin historiaa. ((Sju årtionden med Unioni, naisasialiitto Suomessa r.y. – Unionen, kvinnosaksförbund i Finland r.f.) Suomentanut Tyyni Tuulio) Helsinki: Unioni, naisasialiitto Suomessa: Kirjayhtymä, 1966.
- Hagner, Minna & Försti, Teija: Suffragettien sisaret. Helsinki: Unioni Naisasialiitto, 2006. ISBN 952-92-0643-7
- Nurmi, Eeva-Liisa & Degerstadt, Nina: Kvinnans 100 år: Unionen Kvinnosaksförbund i Finland rf – Unioni Naisasialiitto Suomessa ry 1892-1992. (Översättning: Nina Roos) Helsingfors: Unionen Kvinnosaksförbund i Finland, 1994. (15 s.)
- Jallinoja, Riitta: Suomalaisen naisasialiikkeen taistelukaudet: Naisasialiike naisten elämäntilanteen muutoksen ja yhteiskunnallis-aatteellisen murroksen heijastajana. (Ilmestynyt myös väitöskirjana) Helsinki: WSOY, 1983. ISBN 951-0-11956-3
- Metsämäki, Mikko & Nisula, Petteri: Aktivistit: Suomalaisten kansalaisliikkeiden tarina. (Kleio) Helsinki: Edita, 2006. ISBN 951-37-4587-2