Siirry sisältöön

Vilhonvuori

Wikipediasta
Vilhonvuori
Vilhelmsberg
Näkymä Pääskylänrinteeltä Vilhonvuorenkadulle. Takana Marjatan talo
Näkymä Pääskylänrinteeltä Vilhonvuorenkadulle. Takana Marjatan talo
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Keskinen suurpiiri
Kaupunginosa nro 101
Pinta-ala 0,38 km² [1]
Väkiluku 7 177[2] (31.12.2020)
Väestötiheys 18 887 as./km²
Työpaikkoja 7 793 kpl [1]  (31.12.2017)
Osa-alueet osa Sörnäisiä
Postinumero(t) 00500, 00530[3]
Lähialueet Hanasaari, Harju, Hermanninmäki, Kalasatama, Linjat, Siltasaari, Torkkelinmäki
Sörnäisten rantatie (etualalla) ja Vilhonvuori nähtynä Hanasaaren A-voimalaitoksen katolta vuonna 2007.

Vilhonvuori (ruots. Vilhelmsberg) on Helsingin Sörnäisten kaupungin­osaan kuuluva osa-alue. Se käsittää suurimman osan Hämeentien ja Sörnäisten rantatien välisistä kortteleista sekä Sörnäisten ranta­tien itä­puolella, meren rannalla sijaitsevan Meri­haan. Erilliseksi osa-alueeksi Vilhon­vuori muodostettiin vuoden 2013 alussa.[4][5] Alue on suurelta osin ollut vanhastaan teollisuus­aluetta, mutta viime vuosikymmeninä se on vähitellen muuttunut asunto- ja toimistoalueeksi. Asukkaita Vilhonvuoressa on 7 177 (31.12.2020) ja työpaikkoja noin 7 793 (31.12.2017).

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueella sijaitsi 1800-luvulla puuhuviloita, joiden omistajat rakennuttivat alueelle myös vuokrakäyttöön tarkoitettuja puutaloja. Vilhonvuoren nimi johtuu siellä sijainneesta Wilhelms­berg-nimisestä huvilasta, jonka Wilhelm Andstén rakennutti 1800-luvulla alueella sijainneen fajanssi- ja kaakelitehtaansa (Wilh. Andsténin Tehdas Oy:n) vierelle. Sen mukaan sai jo vuonna 1901 nimensä alueella kulkeva Vilhelms­perin­katu (ruots. Vilhelms­bergs­gatan), jonka suomen­kielinen nimi vuonna 1928 muutettiin muotoon Vilhonvuorenkatu.[5][6] Vilhon­vuoreksi tai myös Marjatan­mäeksi on vanhastaan kutsuttu nykyisen osa-alueen pohjois­osassa sijaitsevaa kukkulaa, jolla sijaitseva puisto sai vuonna 1953 nimen Katri Valan puisto.[7] Pääsky-aiheiset nimet juontavat juurensa huvilaan nimeltä Svalboet (”Pääskynpesä”). Pääskylänrinne oli vuoteen 1928 asti Sibyllankatu, jonka nimi juontui ehkä seudulla toimineesta ennustajanaisesta[8].

Huvilat ja puutalot alkoivat 1900-luvulla korvautua kivitaloilla niin, että monet Vilhonvuoren korttelit on rakennettu jo ainakin kahteen kertaan. Sibyllankatu 4–6:ssa oli neljän puutalon ryhmä, Työväen Asunto-Oy Turva. Puutalot korvautuivat 1930-luvun lopulla kivitaloilla Pääskylänrinne 4 ja 6, joiden rungon keskellä on sisäpihojen sijasta kapeat valokuilut. Pääskylänrinne 8:aan valmistui 1949 teollisuus- ja toimistotalo, jossa toimi muun muassa vaatetehdas Vaaksa ja myöhemmin oikeusministeriön vankeinhoito-osasto, vaateyritys Seppälä ja Suomen Brown Boveri Oy. Alueen vanhimpia kivitaloja on vuonna 1901 valmistunut mutta 1960-luvun alussa julkisivuiltaan uudistettu Suvilahdenkatu 7, teollisuusrakennus jossa toimi vuoteen 1950 asti silkkinauhoja kutonut Helsingin Silkkikutomo Oy. Myöhemmin rakennuksessa on toiminut monia valokuvaamoja, muun muassa Studio Klikki 1980-luvun alkupuolen ajan. Pääskylänrinteen ja Pääskylänkadun kulmaan valmistui 1912 kulmatornilla varustettu As Oy Pääsky.[8]

Vilhonvuoren osa-alueeseen kuuluvat myös Sörnäisten rantatien itäpuolelle 1970- ja 1980-luvulla rakennettu Merihaka sekä 1980- ja 1990- ja sitten luvulla entiselle Wärtsilän tehdasalueelle rakennettu Näkinpuisto, molemmat kerrostaloalueita. Vilhonvuorta ovat myös Elannon kortteli sekä Taideyliopiston Teatterikorkeakoululle ja Kuvataideakatemialle kunnostetut vanhat tehdastilat Haapaniemenkadun ja Kaikukadun välissä. Niiden ja Väinö Tannerin kentän välissä ollut 1970-luvun virastokolossi, ns. elinkeinohallituksen talo, purettiin 2010-luvulla.[9]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Helsinki alueittain 2019, s. 84. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitutkimus ja -tilastot, 2020. ISSN 2323-4539 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 30.8.2021.
  2. ↑ Taulukko: Helsingin väestön ennakollinen ikärakenne neljännesvuosittain ja alueittain alkaen 31.12.2015. Lopullinen tieto 31.12.2020 (Tilastokanta > Pääkaupunkiseutu alueittain > Väestö > Ennakkoväkiluku) aluesarjat.fi. Arkistoitu 13.10.2004. Viitattu 30.8.2021.
  3. ↑ Postinumeroalueet Helsingin karttapalvelu. Viitattu 3.4.2023.
  4. ↑ Helsingin kaupunginhallituksen pöytäkirja 26.11.2012, § 1329: Kaupungin piirijaon tarkistaminen ja kaupunginosajaon muutokset Helsingin kaupunki. Viitattu 18.2.2013.
  5. ↑ a b Helsingin kaupunginhallituksen pöytäkirjan liite 26.11.2012: Muutoskohteet Helsingin kaupunki. Viitattu 18.2.2013.
  6. ↑ Helsingin kadunnimet, Helsingin kaupungin julkaisuja n:o 24, s. 147, hakusana Vilhonvuorenkatu. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970.
  7. ↑ Helsingin kadunnimet, s. 109, hakusana Katri Valan puisto
  8. ↑ a b Nenonen, Kirsti: Helsingin korttelit kertovat, osa 4: Pääskysenpesän vaiheilla. Helsingin Sanomat, 12.12.1983, s. 16. Näköislehti (maksullinen).
  9. ↑ Schulman, Sari & Loukusa, Kerttu: Haapaniemenkatu 4 virastotalo, rakennushistoriaselvitys, s. 2–8. Arkkitehtitoimisto Schulman, Senaatti-kiinteistöt, 2013. Kirjanen digitoituna Internet Archivessa (PDF) Viitattu 5.5.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vilhonvuori&oldid=22939303”