Viikki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viikki
Vik
Kaupungin kartta, jossa Viikki korostettuna. Helsingin kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Viikki korostettuna.
Helsingin kaupunginosat
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Koillinen suurpiiri
Kaupunginosa nro 36
Pinta-ala 8,05 km² 
Väkiluku 11 033 [1]  (2010)
Väestötiheys 1370 as./km²
Osa-alueet Viikinranta, Latokartano, Viikin tiedepuisto, Viikinmäki
Postinumerot 00560, 00790
Lähialueet Toukola, Koskela, Vanhakaupunki, Pihlajisto, Pihlajamäki, Malmi, Herttoniemi, Myllypuro, Mellunkylä
Latokartanon asuinaluetta ja Viikin peltomaisemaa
Lehmiä laitumella yliopiston koetilan mailla kesällä 2005.

Viikki (ruots. Vik) on yli 10 000 asukkaan kaupunginosa Koillis-Helsingissä, Vanhankaupunginlahden perukassa, noin 8 kilometriä keskustasta. Alueita Viikin ympäristössä ovat muun muassa Pihlajamäki ja Pihlajisto, Koskela, Vanhakaupunki, Länsi-Herttoniemi ja Myllypuro.

Viikissä sijaitsee yksi Helsingin yliopiston kampusalueista, jolla on nykyään neljän tiedekunnan toimitiloja (biotieteellinen tiedekunta, farmasian tiedekunta, eläinlääketieteen tiedekunta ja maatalous-metsätieteellinen tiedekunta). Alueella on myös Viikin normaalikoulu, joka on yliopiston käyttäytymistieteellisen tiedekunnan yksikkö. Normaalikoulussa on oppilaita esikoululaisista lukiolaisiin yhteensä noin 940 ja lisäksi opettajaksi opiskelevia noin 250.

Viikissä luonto on paljon esillä erityisesti yliopiston koetilana toimivan suuren peltoalueen, merkittävän arboretumin, Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen (lukuisia lintuhavaintotorneja, huomattava lintujen muutto- ja pesimäalue) sekä ekoasuntoalueen myötä. Siellä sijaitsee myös kaupungin vedenpuhdistamo.

Osa-alueita Viikissä ovat Viikin tiedepuisto, eli yliopiston kampus ympäristöineen, Viikinranta, Viikin Arboretum, Viikinmäki ja Latokartano. Näistä kaksi viimeksi mainittua kuuluvat tällä hetkellä Helsingin tärkeimpiin uudisrakennuskohteisiin.

Viikin Latokartano perustettiin 1550-luvulla kuninkaankartanon maatilaksi eli kruununtilaksi. Vuonna 1946 Viikki liitettiin Helsinkiin. Viikin historia ja merkittävät henkilöt näkyvät nimistössä, joihin kuuluvat mm: Leskirouva Freytagin kuja, Laivuri Petterin katu, Lautamies Jopin katu, Vouti Björnramin kuja, Simo Klemetinpojan puisto, Erik Spåren tie, Krister Juutin polku ja Agnes Sjöbergin katu.

Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahdenväylä ja Viikintie ovat alueen tärkeimmät henkilöautoliikenteen runkoväylät. Kehä I kulkee aivan Latokartanon asuinalueen vierestä koillisessa, mutta lähin liittymä sille on Pihlajamäessä.

Viikkiin liikennöi Munkkiniemestä bussilinja 57, keskustasta linja 68, sekä Herttoniemestä ja Malmilta linja 79. Lisäksi runkolinja 550 kulkee Viikin halki, ja tiedelinja 506:n päätepysäkki on Viikin yliopistoalueella.

Viikin katujen, kujien ja puistojen nimiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leskirouva Freytagin kuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leskirouva Freytag taisteli 1650-luvulla isoja herroja, kuten Pietari Brahea ja muita vastaan mahtavista maaomistuksistaan, jotka oli perinyt mieheltään Gerd Skytteltä. Viikin Latokartanon maat kuuluivat Skytten omistuksiin Munkkiniemen, Lauttasaaren, Konalan Hindersnäsin ja Kuninkaankartanon mylly- ja kalastusoikeuksien lisäksi.[2]

Vouti Björnramin kuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vouti Björnram toimi Helsingin kuninkaankartanon voutina Erik Spåren jälkeen.[3]

Simo Klemetinpojan puisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simo Klemetinpoika oli Helsingin pitäjän huomattavin maanomistaja, joka sai vuonna 1547 rangaistuksen uppiniskaisuudestaan ja talonpoikien yllyttämisestä jatkuvaan talonpoikaispurjehdukseen. Hänen sai kaupungin pakkolunastuksessa menettämilleen maille korvauksen kuninkaalta.[4]

Erik Spåren tie[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eriks Spåre (Erik Spore) toimi aateliston viestin viejänä kuninkaalle vuoden 1549 lopulla pidetystä neuvottelukokouksesta, jossa aatelisto antoi kannatuksensa Kustaa Vaasan kaupalliselle itsenäisyyspolitiikalle. Spåre valvoi Porvoon linnaläänin kuuden kaupungin perustamistöitä. Hänet määrättiin Helsingin kuninkaankartanon voudiksi ja sai palkaksi oikeuden Tuuloksen pitäjän Kouvolan neljänneksen verotuloihin. Spårella oli keskeinen asema Helsingin kaupungin perustamishankkeissa.[5]

Agnes Sjöbergin katu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agnes Sjöberg (1888 - 1964) oli eläinlääkäri, joka valmistui eläinlääkäriksi ensimmäisenä naisena Euroopassa ja todennäköisesti oli ensimmäinen nainen maailmassa, joka väitteli eläinlääketieteen tohtoriksi.

Erik Lönnrothin kuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erik Lönnroth (1883 – 1971) oli suomalainen metsätieteilijä, professori ja Helsingin yliopiston rehtori.

N. A. Osaran kuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nils Osara (1903 – 1990) oli metsätieteen professori ja Metsähallituksen pääjohtaja. Laajat avohakkuualueet Posiolla ja Pudasjärvellä ovat saaneet nimekseen Osaran aukeat hänen mukaansa.

Antti Mäen kuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antti Mäki (1904 – 1985) oli maataloudentutkija ja professori. Hän oli Helsingin yliopiston maanviljelystalouden professori vuosina 1950 – 1971, joka tutkimusaloja olivat pakkolunastuksen vaikutus, maatalouden rakennusolot ja maatalouspolitiikka.

Laivuri Petterin katu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lautamies Jopin kuja ja katu syksyllä 2016.

Lautamies Jopin katu ja kuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krister Juutin polku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Von Dahlenin katu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Woldemar von Daehn (1838 – 1900) oli suomalais-venäläinen kenraali ja Suomen suuriruhtinaskunnan ministerivaltiosihteeri vuosina 1891–1898.

Arthur Rindellin raitti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arthur Rindell (1852 - 1936) oli suomalainen maatalouskemisti.

Nils Westermarckin kuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nils Christian Westermarck (1910–2002) oli suomalainen akateemikko, agronomi, poliitikko ja ministeri. Hän toimi myös alansa professorina Uumajassa ja Helsingissä.

Erkki Kivisen kuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erkki Kivinen (1903 – 1985) oli maanviljelyskemian ja -fysiikan professori ja Helsingin yliopiston rehtori.

Pasteurinkatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katu on saanut nimensä ranskalaisen mikrobiologin ja kemistin Louis Pasteurin (1822 – 1895) mukaan, joka osoitti bakteerien ja rokotuksen merkityksen sairauksien hoidossa.

Kiviteltankatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viikinmäessä sijaitsevat kadunnimet Kiviteltankatu ja Kiviteltanporras on annettu lähistöllä sijaitsevan jääkaudella syntyneen kivimuodostuman mukaan.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Helsinki alueittain 2010 (pf) Helsingin kaupunki Tietokeskus.
  2. Helsingin Viikissä on katuosoite Leskirouva Freytagin kuja Kysy.fi. 24.09.2003. Helsingin kaupunginkirjasto. Viitattu 1.12.2016.
  3. Hornborg, Eirik, Jutikkala, Eino, Rosén, Ragnar ja Waris, Heikki: Helsingin kaupungin historia I osa, s. 146. SKS, 1950.
  4. Hornborg, Eirik, Jutikkala, Eino, Rosén, Ragnar ja Waris, Heikki: Helsingin kaupungin historia I osa, s. 140. SKS, 1950.
  5. Hornborg, Eirik, Jutikkala, Eino, Rosén, Ragnar ja Waris, Heikki: Helsingin kaupungin historia I osa, s. 133, 144. SKS, 1950.
  6. Kysy.fi: Hei Olen muuttanut Viikinmäkeen Kiviteltankadulle ja minuaihmetyttää kadun... | Kysy.fi Kysy.fi. 22.11.2004. Viitattu 8.2.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkiset palvelut

Asukasyhdistykset ja asukastalotoiminta