Kyläsaari (Helsinki)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kyläsaari
Byholmen
Näkymä kohti Hermannin rantapuistoa Kyläsaaren jätteenpolttolaitoksen eli nykyisen kierrätyskeskuksen neljännestä kerroksesta.
Näkymä kohti Hermannin rantapuistoa Kyläsaaren jätteenpolttolaitoksen eli nykyisen kierrätyskeskuksen neljännestä kerroksesta.
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Keskinen suurpiiri
Kaupunginosa nro 21 (osa-alue 213)
Pinta-ala 0,30 km² [1]
Väkiluku 417[2] (31.12.2020)
Väestötiheys 1 390 as./km²
Osa-alueet on itse osa Hermannin kaupunginosaa
Postinumero(t) 00580[3]
Lähialueet Arabianranta, Hermanninmäki, Hermanninranta

Kyläsaari on Hermannin kaupungin­osaan kuuluva osa-alue Helsingissä. Se on saanut nimensä saman­nimisestä saaresta, joka sijaitsi samalla alueella Vanhan­kaupungin­lahden rannalla. Kyläsaaren pohjoispuolella sijaitsee Arabianranta ja eteläpuolella Hermanninranta. Pääkatu Hermannin rantatie erottaa Kyläsaaren Hermanninmäestä.

Kyläsaari on aina ollut pääasiassa teollisuusaluetta. 2010-luvulla osa-alueen pohjoisosaan lähelle Arabianrantaa rakennettiin kuitenkin uusia asuintaloja, ja vuonna 2019 Kyläsaaren väkiluku oli noin 450. Teollisuus poistuu alueelta 2020-luvun lopussa, ja asuinalueeksi Kyläsaari rakentuu vuosina 2029–2036.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaren nimi Byholmen oli käytössä jo 1600-luvulla. P. Klerckin kartassa vuodelta 1776 saaren nimi on Kråkholmen (Varissaari).[5] Kuninkaallisessa merikartastossa 1791–1796 nimi on muodossa Krok-Holmen (Koukkusaari)[6]. P. S. von Schrarenbergin Helsingin ja Sipoon kartassa vuodelta 1835 saaren nimi on Stenholmen (Kivisaari)[7]. Sitä kutsuttiin 1800-luvulla myös Hemholmeniksi (suom. Kotisaari), mutta vuosisadan lopulla nimeksi vakiintui jälleen Byholmen. Suomenkielinen nimi Kyläsaari vahvistettiin vuonna 1909.[8] Läheisestä Toukolan kaupunginosasta löytyy Kotisaarenkatu, jossa sijainnut Kotisaaren leipomo, entinen Maanviljelijöiden maitokeskus, on saanut nimensä tästä paikannimestä.

1900-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaren rantaa vuonna 1897.

Kyläsaari oli aikanaan kallioinen ja puuston peittämä saari Vanhankaupunginlahdella.[9] Alkuperäinen mantereen rantaviiva kulki likipitäen Hermannin rantatien kohdalla.[10][11] Saari sijaitsi työväen asuttamien kaupunginosien lähellä, ja sitä käytettiin virkistysalueena uima- ja venerantoineen.[12] Saareen rakennettiin puusilta, ja siellä järjestettiin retkiä ja juhlia.[9] 1910-luvulla saareen perustettiin uimalaitos.[9] Kyläsaaren ja sen eteläpuolella sijaineen Verkkosaaren välissä oli talvisin luistinrata.[9]

Vuonna 1932 Kyläsaareen valmistui jätevedenpuhdistamo,[9] ja 1940-luvulla saari liitettiin mantereeseen. 1960-luvun alussa alueelle rakennettiin Kyläsaaren jätteenpolttolaitos, joka kuitenkin lakkautettiin vuonna 1983[13] lähiympäristön asukkaiden vaatimuksesta ympäristöhaittojen vuoksi. Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus aloitti toimintansa jätteenpolttolaitoksen rakennuksessa vuonna 1990.[14]

Ilmakuva vuodelta 1996. Jätteenpolttolaitoksen ohella kuvassa näkyy Sörnäisten satamarata, joka kulki Hermannin rantatien reunassa vuoteen 2008 saakka.
Diakonia-ammattikorkeakoulun eli Diakin rakennus valmistui osoitteeseen Kyläsaarenkuja 2 vuonna 2015.[15]

Elokuvissa ja kirjoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyläsaaren ranta-alueella on osittain kuvattu Aki Kaurismäen elokuva Mies vailla menneisyyttä.[16] Elokuvassa satamakonteista on rakennettu slummin tapainen kylä, jossa satamavartija tekee bisnestä vuokraamalla tyhjiä satamakontteja asunnoiksi. Kyläsaari esiintyy myös Joel Lehtosen romaanissa Rakastunut rampa, vuodelta 1922. Siinä kuvataan juhannuksen viettoa luonnonkauniissa Kyläsaaressa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kumpula – Historiikkia kerätty vuosien varrelta. 7.11.2004. Kumpula.info – Kumpula-seuran työryhmä. Arkistoitu 14.5.2008. Viitattu 26.3.2021.
  • Helsingin kartta 1900-luvun alusta

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ari Jaakkola: Helsinki alueittain 2013, s. 88. Helsingin kaupungin tietokeskus, 2014. ISBN 978-952-272-649-0. Teoksen verkkoversio.
  2. Taulukko: Helsingin väestön ennakollinen ikärakenne neljännesvuosittain ja alueittain alkaen 31.12.2015. Lopullinen tieto 31.12.2020 (Tilastokanta > Pääkaupunkiseutu alueittain > Väestö > Ennakkoväkiluku) aluesarjat.fi. Viitattu 5.9.2021.
  3. Postinumeroalueet Helsingin karttapalvelu. Viitattu 11.7.2021.
  4. Karttoja ja aikatauluja 1.6.2021. Helsingin kaupunki. Viitattu 6.7.2021.
  5. Mäkelä, Mika: Helsingin seutu kartoin 1930- ja 2010-luvuilla, s. 7. kartta 'Trakten Omkring Helsingfors'. AtlasArt, 2014. ISBN 978-952-5671-47-6.
  6. Harju, Erkki-Sakari, 1944-: Kuninkaallinen merikartasto 1791-1796 : C.N. af Klerckerin johtama kartoitustyö Suomenlahdella. [Helsinki]: AtlasArt, 2009. 767568484. ISBN 978-952-5671-18-6, 952-5671-18-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.6.2020).
  7. Scharenberg, P. S. von: Karta öfver Helsingfors och Sibbo skärgårdar 1835. Kansallisarkisto. Viitattu 22.6.2020.
  8. Helsingin kadunnimet, Helsingin kaupungin julkaisija n:o 24, s. 114. Helsingin kaupunki, 1970.
  9. a b c d e Arabianrannan eteläosan yhteispihat 2.6.2012. Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kulttuuri- ja kaupunginosayhdistys ry. Viitattu 11.7.2021.
  10. Pharus-asemakaava Helsinki (Vuoden 1920 asemakaavassa Kyläsaari erottuu saarena, johon kulkee silta) Kansalliskirjasto. Viitattu 11.7.2021.
  11. Helsingin karttapalvelu (Ortoilmakuva alueesta vuonna 1932) kartta.hel.fi. Viitattu 11.7.2021.
  12. Sörnäistenrannan ja Hermanninrannan osayleiskaava (pdf) (s. 6) 2008. Helsingin kaupunki. Viitattu 11.7.2021.
  13. Laita, Samuli: Kyläsaaren polttolaitos tahri maineen Helsingin Sanomat. 20.12.2008. Viitattu 7.7.2021.
  14. Yehia, Eweis: Kyläsaaren Kierrätyskeskus Helsingin kaupunginmuseo. 18.9.2020. Viitattu 8.4.2021.
  15. Rakennukset Helsingin karttapalvelu. Viitattu 6.7.2021.
  16. Architecture in Helsinki: Mitä voisi olla anarkistinen arkkitehtuuri tai rakentaminen? architecturehelsinki.tumblr.com. Viitattu 16.12.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]