Kontti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo kuljetusvälineestä. Sanan muita merkityksiä on lueteltu erillisellä täsmennyssivulla.
40-jalkainen eli 12-metrinen ISO-kontti on perusmittayksikköltään 2 TEU.
Maailman suurin konttisatama on kiinalainen Shanghain satama.

Kontti on tavarankuljetussäiliö,[1] jota voidaan siirtää kuljetusvälineestä toiseen ilman sisällön uudelleenlastausta. Se on myös rahtitavaraliikenteen mittayksikkö, joka vastaa kahdenkymmenen jalan pituista konttia. Kontteja voidaan käyttää kuljetuskontin lisäksi myös sisältä varusteltuina parakkeina toimisto- ja muina työtiloina.

Kontti on yksi tärkeimmistä logistisista innovaatioista ja sitä voidaan pitää yhtenä tärkeimmistä 1900-luvun keksinnöistä. Kontti otettiin käyttöön vuonna 1956. Vuonna 2015 merikuljetuksissa noin 90 prosenttia irtotavaralastista kuljetetaan konteissa ja koko meriliikenteestä yli 60 prosenttia on konttiliikennettä. Konttialuksia on yli 6 000. Vuosittain kontit tekevät noin 200 miljoonaa matkaa ja kontteja on liikenteessä merellä 20 miljoonaa. Yhteensä kontteja on noin 530 miljoonaa. Konttiliikenteestä noin 25 prosenttia tapahtuu Kiinassa, jossa sijaitsee myös maailman suurin konttisatama, Shanghain satama. Kiinassa myös valmistetaan 95 prosenttia konteista. Suurin konttivarustamo on Maersk Line.[2]

Kontit valmistetaan useimmiten teräksestä tai alumiinista. Kontteja käytetään maantie-, rautatie-, lento- ja merikuljetuksissa.[2] Ne on suunniteltu pinottaviksi, helposti siirreltäviksi ja helposti kuljetusvälineeseen kiinnitettäviksi. Yleisin konttityyppi on kansainvälisen standardisoimisjärjestön (ISO) määrittelemä ja luokittelema ISO-kontti. Se on maailmanlaajuisesti käytetyin ja joukkotuotannosta johtuen halpa kuljetusyksikkö. Lentorahdin kuljettamiseen on omat konttityyppinsä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuryksikkörahtikokeiluja oli tehty jo 1700-luvun puolivälistä. Englannissa ja Englannin kanaalin yli kuljetettiin ensin hiilitä ja myöhemmin matkatavaroita puulaatikoissa. Rahtilogistiikka tuli entistä tärkeämmäksi toisen maailmansodan myötä.[2]

Maailman ensimmäisenä konttikuljetuksena pidetään SS Ideal-X-tankkerin merikuljetusta, joka lähti 26. huhtikuuta 1956 Yhdysvaltain New Jerseystä Newarkin satamasta kohti Teksasin Houstonin satamaa. Aluksen lastina oli 58 rekan perävaunua. Matkaa vastustettiin ja pilkattiinkin, mutta onnistuneen matkan jälkeen se aloitti rahtiliikenteen mullistaneen konttiliikenteen aikakauden. Idean isä oli yhdysvaltalainen Malcolm McLean, joka oli siirtynyt rekkaliikennöitsijästä laivanvarustajaksi. McLean halusi logistiikkaketjusta sujuvamman, kun aikaisemmin laivat ja rekat olivat joutuneet odottamaan ja jonottamaan pitkiä aikoja satamissa lastauksen aikana.[2]

Konttiliikenne yleistyi 1960-luvulla, kun konttikoot saiva ISO-standardit. Euroopan ja Yhdysvaltain välinen konttialusten linjaliikenne alkoi vuonna 1966. Varsinainen globalisaation mahdollistaja kontista tuli vasta 1980- ja 1990-luvuilla.[2]

Kansainvälinen standardisoimisjärjestö ISO laati 1960-luvulla kansainvälisen rahtikonttistandardin (ISO 668). Koska konttien mitoista ei päästy yksimielisyyteen, otettiin standardiin kolmet eri mitat:

Sarja 1 pohjautuu amerikkalaiseen konttistandardiin. Tämän sarjan konttikokoja niin sanottuja ISO-kontteja käytetään maailmanlaajuisesti ja niillä on hallitseva asema markkinoilla.

Sarja 2 sisälsi kansainvälisen rautatiejärjestön (UIC) käyttämät mitat. Nämä konttikoot oli tarkoitettu mannerten sisäiseen liikenteeseen. Tämä sarja on poistettu standardeista vähäisen käytön vuoksi.

Sarja 3 sisältää Venäjän käyttämät mitat ja on tarkoitettu mannerten sisäiseen liikenteeseen. Sarja on poistettu ISO-standardista, mutta tämän kokoiset kontit määritellään ISO:n teknisissä tiedotuksissa.

Mitat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokaisessa kansainvälisessä liikenteessä olevassa kontissa on CSC-laatta, josta selviää kontin tietoja.

ISO-kontti: Koska ISO:n standardi pohjautuu amerikkalaiseen konttistandardiin, nimellismittoina käytetään anglosaksisia mittayksiköitä (jalkoja ja tuumia). ISO-kontteja on neljää nimellispituutta 40, 30, 20 ja 10 jalkaa (12, 9, 6 ja 3 metriä). Konttien leveys on useimmiten 8 jalkaa (2,4 metriä) ja yleisin korkeus 8,5 jalkaa (2,6 metriä). Raskaita lasteja varten valmistetaan 4,25 jalkaa (1,3 metriä) korkeita kontteja (half-height container). On myös olemassa erikoiskontteja, jotka noudattavat standardia vain osittain. Tällainen (ei ISO-kontti) on esimerkiksi normaalia korkeampi kontti (high cube tai hicube), joka on muuten samanlainen kuin 40 jalkaa pitkä kontti, mutta sen korkeus on 9,5 jalkaa (2,9 metriä). Rahtikontteja valmistetaan myös 45 jalkaa (13,7 metriä) pitkinä.

ISO-rahtikonttien ulkomitat
Nimellispituus Suurin pituus
jalkaa metriä metriä
40 12 12,192
30 9 9,125
20 6 6,058
10 3 2,991
Nimelliskorkeus Suurin korkeus
8 2,4 2,438
8,5 2,6 2,591
alle 8 alle 2,4 alle 2,438
Leveys Suurin leveys
8 2,4 2,438

Eurokontti on Euroopan unionissa suunniteltu kontti, jossa yhdistyisi ISO-kontin lujuus ja pinottavuus sekä vaihtokorin lastikapasiteetti. Direktiiviehdotus eurokontista valmistui vuonna 2004, mutta ehdotusta ei vielämilloin? ole hyväksytty.

Virallisesti konttityyppiä kutsutaan suomeksi EILY:ksi (eurooppalainen intermodaalinen lastausyksikkö) ja englanniksi EILU:ksi (European intermodal loading unit). Tarkoituksena on luoda kontti, joka sopisi Euroopan sisäisiin intermodaalikuljetuksiin eli liikenteeseen, johon sisältyy maantie-, rautatie- ja sisävesikuljetuksia sekä lyhyitä merikuljetuksia. Eurokontti olisi suurempi kuin ISO-kontti, jotta se soveltuisi mahdollisimman hyvin kuormalavojen lastaukseen ja maantiekuljetusten suurimmat sallitut mitat voitaisiin hyödyntää kuljetuksissa.

Eurokontin ulkomitat ovat: pituus 13,6 metriä tai 7,45 metriä, korkeus 2,67 metriä ja leveys 2,5 metriä. Eurokonttiin mahtuu 33 eurolavaa (1200×800 mm kokoista kuormalavaa), kun 40 jalan ISO-konttiin mahtuu vain 25 eurolavaa.

Konttityyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säiliökontti.
  • Yleisrahtikontti on yleisnimitys niille konttityypeille, jotka eivät ole erityisrahtikontteja.
  • Yleiskäyttökontti on yleisin konttityyppi. Se on umpinainen, kiinteäseinäinen ja kiinteäkattoinen kontti, joka suojaa sisältönsä säältä. Ovet ovat tavallisesti toisessa päässä.
  • Tuuletusaukollinen tai tuuletettu kontti on muuten kuin yleisrahtikontti, mutta siinä ilma voi vaihtua sisätilan ja ulkoilman välillä.
  • Avokattoinen kontti on avattavaa tai poistettavaa kattoa lukuun ottamatta yleisrahtikontin kaltainen. Sen katto voi myös olla kankainen tai lujitemuovinen.
  • Lavakontti on seinätön ja katoton kontti, jonka nurkissa on ylhäällä ja alhaalla kulmakappaleet. Sen siirtely ja kiinnitys voi näin ollen tapahtua samoilla välineillä kuin muidenkin konttien.
  • Lava-alustaisia kontteja on useita erilaisia. Kontissa voi olla avoimet seinät tai ainoana ylärakenteena kiinteät päädyt. Päädyt voivat myös olla lavalle nurin käännettävät. Kontin ylärakenteena voi myös olla pelkkä kehikko.
  • Erityisrahtikontti on yleisnimitys konteille, jotka on rakennettu jonkin tietyn rahdin kuljettamiseen.
  • Säiliökonttia käytetään nesteiden kuljettamiseen. Se koostuu säiliöstä ja säiliötä ympäröivästä avoimesta kehikosta. Kuivan massan kuljettamiseen irrallaan käytetään massatavarakonttia. On myös rakennettu autokontteja, eläinkuljetuskontteja ym. tietyn rahdin kuljettamista varten.
  • Termokontti eli lämpöeristetty kontti varustetaan tavallisesti jäähdyttimellä (jäähdytyskontti, kylmäkontti, pakastekontti), lämmittimellä (lämmitettävä kontti, lämpökontti) tai molemmilla. Termokontit voidaan vielä ryhmitellä sen mukaan millaista jäähdytys- tai lämmityslaitetta niissä käytetään.
  • Kaasutetut kontit ovat desinfiointikaasulla käsiteltyjä lastinkuljetusyksiköitä, joiden avulla vältyttäisiin hyönteisten, jyrsijöiden ja muiden ei-toivottujen eliöiden aiheuttamista lastivahingoista merimatkan aikana sekä konttiin pesiytyneiden haitallisten eliöiden rantautuminen mahdollisine taudinaiheuttajineen purkaussatamasta maihin. Yleisimmät konttien desinfioinnissa käytettävät kaasut ovat metyylibromidi, fosfiini ja metyylikloridi, mutta kaasuttamisessa käytetään toisinaan myös EU:ssa kiellettyjä kemikaaleja, kuten etyleenidikloridia.

Kontteja voidaan tehdä myös lasikuidusta, jonka etuna on puolet vähäisempi paino ja täten polttoainekustannuksissa säästö. Perinteiseen teräskonttiin verrattuna ne ovat kuitenkin 2–3 kertaa kalliimpia. Teräskontin elinkaari on yli 10 vuotta.[2]

Konttikylä Cholulassa Meksikossa. Konttikylä koostuu 50 kontista ja on pinta-alaltaan 4 500 neliömetriä, sisältäen työtiloja, ravintoloita ja koteja.

TEU ja FEU[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konttiliikenteen perusmittayksikkö on TEU (twenty foot equivalent unit eli tavallinen kontti). Yksi TEU tarkoittaa yhtä 20 jalkaa pitkää, 8 jalkaa leveää ja 8,5 jalkaa korkeata konttia. Sen sisätilavuus on 32 kuutiometriä ja kokonaistilavuus 38 kuutiometriä. Yksi 40 tai 45 jalkaa pitkä kontti on siten 2 TEU. Koska nämä pitkät kontit ovat hyvin yleisiä, käytetään myös mittayksikköä FEU (forty foot equivalent unit eli suurkontti); 1 FEU = 2 TEU. Käytännössä konttilaivaan ei kuitenkaan voi lastata yhtä FEU:ta kahden TEU:n sijasta, koska laivojen rakenteet asettavat konttien asettelulle omat esteensä. Konttialusten vetoisuudet ilmoitetaan TEU:na. Kontteja voidaan pinota yhdeksän päällekkäin.

Euroopan unionin tilastotoimiston, Eurostatin, tehtävänä on huolehtia EU-maiden tilastojen vertailukelpoisuudesta. EU-maiden tilastoinnissa käytetään sellaista Eurostatin määrittelemää TEU-yksikköä 8, 8,5 ja 9,5 jalkaa korkeille konteille, että

  • yksi 20 jalan ISO-kontti on 1 TEU
  • yksi 40 jalan ISO-kontti on 2 TEU
  • yksi yli 20, mutta alle 40 jalkaa pitkä kontti on 1,5 TEU
  • yksi yli 40 jalkaa pitkä kontti on 2,25 TEU

Konttien käsittely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konttien siirtelyä.

Konttialukset liikennöivät vain konttisatamien välillä joissa on konttien käsittelyyn erikoistunut kalusto. Konttialuksissa ei ole omaa kontinkäsittelykalustoa, joten ne eivät pysty itsenäisesti purkamaan tai lastaamaan kontteja. Maailmalla on konttisatamia, jotka ovat erikoistuneet pelkästään konttiliikenteeseen. Suomessa ei ole pelkästään konttiliikenteeseen erikoistunutta satamaa. Suuret konttialukset liikennöivät suurimpien konttisatamien välillä. Pienempiin satamiin konttiliikenne hoituu nk. feeder-liikenteellä. Feeder-aluksiin mahtuu 200-1000 TEU:ta, kun maailman suurimpiin konttialuksiin jopa 18 000 TEU:ta.[3]

Satamassa kontit purkaa konttinosturi, joka liikkuu kiskoilla. Nosturi nostaa kontit alas, josta ne kuljetetaan suoraan toiseen kulkuneuvoon tai säilytettäväksi konttikentälle. Satamissa toimii lukkeja ja kurottajia. Ne ovat erikoistuneet konttien kuljettamiseen ja pinoamiseen. Nykyisin konttien sijainti tiedetään konttikentällä tarkasti satelliittiteknologian avulla. Kunkin kontin sijaintia voi seurata tietokoneella.

Noin 300–2 000 konttia menetetään vuosittain onnettomuuksissa ja luonnonmullistuksissa.[2]

Konttien kuljetusta junalla Yhdysvalloissa.

Omistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konteissa on oma kirjaimista ja numeroista muodostuva kansainvälinen rekisterinumerojärjestelmä, jonka kolme ensimmäistä numeroa ilmaisevat omistajan. Suurin osa omistajista on varustamoja ja kontinvuokrausyrityksiä. Satamaan tuleva kontti säilytetään tyhjennyksen jälkeen depot-yksikössä, jossa se myös tarkastetaan. Konttien liikkeet pysyvät omistajien tiedossa rahtikirjojen avulla.[4] Peruskokoinen yhden TEU:n kontti maksaa noin 2000 euroa.[2]

Haitat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konteissa salakuljetetaan vuosittain noin 200 miljardin euron arvosta väärennettyä tavaraa. Lisäksi konteissa salakuljetaan huumeita, aseita ja ihmisiä. Pohjois-Amerikassa konteista pystytään läpivalaisemaan vain noin viisi prosenttia ja Euroopassa 1–3 prosenttia.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. hakusana "kontti" (ISSN 2343-1466) Kielitoimiston sanakirja. 29.2.2016. Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy. Viitattu 30.4.2016.
  2. a b c d e f g h i Wallenius, Jarmo: Kova paketti muutti maailman. Turun Sanomat, 24.4.2016, 112. vsk, nro 112, s. 14. Turku: Turun Sanomat Oy. ISSN 0356-133X.
  3. Maersk Line - Vessels
  4. Torsti tietää, Helsingin Sanomat 6.3.2011 sivu D 7

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • SFS-tiedotus 2002:5 sivut 14–15.
  • Logistiikka 2004:7 sivut 18–19.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]