Vallila

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vallila
Vallgård
Kaupungin kartta, jossa Vallila korostettuna. Helsingin kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Vallila korostettuna.
Helsingin kaupunginosat
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Keskinen suurpiiri
Kaupunginosa nro 22
Pinta-ala 1,39[1] km² 
Väkiluku 8 959 (1.1.2015) 
Väestötiheys 6445 as./km²
Osa-alueet -
Postinumerot 00510, 00550
Lähialueet Sörnäinen, Alppiharju, Pasila, Hermanni, Toukola, Kumpula
Vallila Hermanni Kumpula and Arabia.jpg

Vallila (ruots. Vallgård) on pohjoisimpia Helsingin kantakaupunkiin kuuluvia kaupunginosia. Vallilan pohjoispuolelle jää Kumpula, eteläpuolelle Alppiharju, itäpuolelle Hermanni ja länsipuolelle Pasila. Rajana Hermannia vastaan on Hämeentie, Alppiharjua vastaan Aleksis Kiven katu. Vallilan ja Kumpulan rajalla on leveä viheralue, jossa aivan Vallilan kerrostaloalueen vieressä on myös siirtolapuutarha. Vallilan kautta kulkevia vilkasliikenteisiä liikenneväyliä ovat myös Mäkelänkatu, Sturenkatu ja Teollisuuskatu. Vallilassa on asukkaita noin 8 600 (1.1.2014) ja työpaikkoja 19 400 (31.12.2012).[1]

Vallila on suurelta osin kerrostaloaluetta, mutta siellä on myös 1910-luvulla rakennettu pientaloalue, Puu-Vallila. Se oli pitkään purku-uhan alaisena, mutta kunnostettiin 1980-luvulla.

Vallilan eteläosa vanhan Sörnäisten satamaradan molemmin puolin rakennettiin 1900-luvun alussa teollisuusalueeksi. Suurin siellä sijainnut teollisuuslaitos oli VR:n Pasilan konepaja, joka siis nimestään huolimatta sijaitsi Vallilan puolella. Satamarata siirrettiin 1960-luvulla kulkemaan Vallilan pohjoispuolitse, ja sen jälkeen vanhan satamaradan varsilla olleet teollisuusrakennukset on vähitellen purettu tai muutettu toimistorakennuksiksi. Nykyään siellä ovat muun muassa TeliaSonera Suomen, SOK:n ja Osuuspankkikeskuksen pääkonttorit. Entiselle VR:n konepajan alueelle on viime vuosina rakennettu uutta asuntoaluetta, Konepajaa. Volvo-autoja maahantuoneen Oy Volvo-Auto Ab:n päätoimipaikka sijaitsi 1980-luvun lopulle saakka yhtiön rakennuttamassa, juuri ennen talvisotaa valmistuneessa kiinteistössä Sturenkadun varrella. Kyseinen rakennus on luokiteltu rakennushistoriallisesti arvokkaaksi ja on suojeltu.

Oppilaitoksista Vallilassa sijaitsevat Taideyliopiston Kuvataideakatemia, Suomen Liikemiesten Kauppaopisto, Helsingin tekniikan alan oppilaitos (Vallilan ammattikoulu) ja Mäkelänrinteen lukio. Myös Helsingin yliopistolla on toimitiloja Vallilassa Teollisuuskadulla. Vallilan näkyvimpiin rakennuksiin kuuluu Paavalinkirkko, joka sijaitsee viheralueen reunassa lähellä Hämeentien ja Sturenkadun risteystä. Julkisia palveluja Vallilassa ovat terveysasema, kirjasto, alakoulu ja Mäkelänrinteen uintikeskus.

Liikenneyhteydet Vallilaan ovat hyvät: kaupunginosan kautta kulkevat raitiovaunulinjat (1A, 6, 7B, 7T, 8 ja 9) ja noin 60 Helsingin sisäistä ja seudullista linja-autolinjaa. Lisäksi Sturenkadulta pääsee Lahdenväylän ja Tuusulanväylän kaukobusseihin ja Itäväylän kaukobusseihin.

Vallilan peruspiiri kattaa Vallilan kaupunginosan lisäksi viereisen Hermannin. Peruspiirissä on asukkaita yhteensä 14 419 (1.1.2014).[1]

Risto Jarvan menestyselokuva Mies, joka ei osannut sanoa ei kuvattiin lähes kokonaisuudessaan Puu-Vallilassa kesällä 1975.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Helsinki alueittain 2014 (Vallilan peruspiiri PDF:n sivuilla 86-89) 2015. Helsingin kaupungin tietokeskus. Viitattu 9.5.2015.
  2. Mies, joka ei osannut sanoa ei Elonet. Viitattu 12.3.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.