Volvo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Aktiebolaget Volvo -nimistä yritystä. Volvo-merkkisiä henkilöautoja käsittelee artikkeli Volvo (henkilöauto).
Aktiebolaget Volvo

Volvo logo.svg

Yritysmuoto Osakeyhtiö
Osake OMX: VOLV B
Perustettu 1927; 90 vuotta sitten
Perustaja Assar Gabrielsson ja Gustav Larsson
Avainhenkilöt Carl-Henric Svanberg (pääjohtaja)
Martin Lundstedt (toimitusjohtaja)
Kotipaikka Ruotsin lippu Göteborg, Ruotsi
Toiminta-alue maailmanlaajuinen
Toimiala autoteollisuus
Tuotteet Kuorma-autot, linja-autot, rakennuskoneet, ilmailukomponentit, finanssipalvelut
Henkilökuntaa 99 501 (2015)
Kotisivu volvogroup.com

Aktiebolaget Volvo (ruots. Volvokoncernen;selvennä lyhenne AB Volvo) on ruotsalainen kuorma- ja linja-autojen, maanrakennuskoneiden ja merimoottoreiden valmistaja. Se perustettiin Göteborgissa, Ruotsissa vuonna 1927.

Volvo tarkoittaa latinan kielessä 'minä pyörin' (verbistä volvere, 'pyöriä'). Volvo valmisti jo 1930-luvun lopulla varsin tilavia henkilöautoja, jotka oli varustettu 6-sylinterisellä 3,7 litran moottorilla. Mallimerkinnältään nämä autot olivat mm. PV-36, PV-52 ja PV-56.

Vuonna 1924 SKF:n myyntipäällikkö Assar Gabrielsson ja insinööri Gustav Larson päättivät aloittaa ruotsalaisen auton rakentamisen. Heidän visionsa oli rakentaa autoja jotka sietäisivät sekä kylmyyden että ankarat maanteiden olosuhteet.[1]

Volvo on aina pyrkinyt olemaan edelläkävijä turvallisuusajattelussa. Volvo oli ensimmäinen autovalmistaja, joka käytti istuimissaan kolmipisteturvavöitä. Nykyään Volvoissa käytetään pitkälti emoyhtiön komponentteja.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1927 Volvon perustivat Assar Gabrielsson ja Gustaf Larsson, jotka päättivät valmistaa turvallisia ja korkealaatuisia ajoneuvoja. Ensimmäinen henkilöauto valmistettiin Göteborgissa ja seuraavana vuonna ensimmäinen kuorma-auto, josta tuli välittömästi menestys. Seuraavina vuosikymmeninä Volvo kasvoi yhtymäksi ja useita toiminta-alueita perustettiin: auto-, meri- ja teollisuusmoottoreiden valmistus, linja-autot, maansiirtokoneet ja lentokoneteollisuuden komponentit.

Vuonna 1933 Volvo otti suurimmissa kuorma- ja linja-automalleissaan käyttöön niin kutsutun Hesselman-moottorin. Ensimmäisen oman dieselmoottorinsa (tyyppi VDA) Volvo sai tuotantovalmiiksi vuonna 1946. Bensiinimoottori säilyi valinnaisena Volvon kevyissä kuorma- ja linja-autoissa 1960-luvulle saakka.[2]

Ennen toista maailmansotaa esitellyt Volvon mallit pysyivät tuotannossa sota-ajan yli. Vuosina 1950 ja 1951 Volvo esitteli uuden raskaan kuorma-automalliston, johon kuuluivat Titan ja sen "pikkuveli" Viking. Titan oli tehokas jo alun perin, mutta vuodesta 1954 lähtien siihen oli saatavissa turboahdettu moottori. Turbolla tavoiteltiin suurempaa tehoa ja varsinkin vääntöä kasvattamatta moottorin painoa. Kuitenkin Keski-Euroopassa turbotekniikkaan suhtauduttiin pitkään ennakkoluuloisesti. Raskaiden kuorma-autojen rinnalla Volvo valmisti jakelukäyttöä ja muuta kevyempää ajoa varten Snabbe-, Trygge- ja Starke-malleja. Vuonna 1965 Volvo uudisti koko kuorma-automallistonsa, jolloin Titan ja Viking korvattiin 86- ja 88-malleilla. Nokattomasta F88-mallista, jota suomalaiset automiehet kutsuivat "kasipariksi", tuli Volvon menestystuote, jota valmistettiin siihenastinen ennätysmäärä.[2]

1950-luvun alussa Volvo ja brittilainen Leyland toivat kumpikin markkinoille oman linja-auton alustansa, jossa moottori oli sijoitettu makaamaan keskelle autoa, matkustamon lattian alle. Tekniset ongelmat hidastivat tämän linja-autotyypin yleistymistä, mutta vuonna 1966 esitelty Volvon B58-alusta oli kypsä tuote. Tästä alustasta ja sen seuraajaksi 1980-luvun taitteessa tulleesta B10M-mallista tuli maailmanlaajuisesti yksi kaikkien aikojen eniten käytetyistä linja-automalleista, ja sen suosio kesti 2000-luvun taitteeseen saakka, jolloin se joutui väistymään takamoottoristen linja-autojen tieltä. Keskimoottoristen linja-auton alustojen rinnalla Volvo valmisti etumoottorisia alustoja Pohjoismaiden markkinoille 1980-luvun puoliväliin saakka, kehitysmaita varten vielä muutamia vuosia pidempään. Takamoottorisia linja-autoja Volvo alkoi tehdä 1970-luvun alussa.[3]

1940-luvulla esitelty Volvon PV-henkilöautomallisto oli pitkäikäinen; sen viimeistä versiota PV 544 ja siihen perustunutta pakettiautomallia Duett tehtiin vuoteen 1965 saakka. Vuonna 1956 markkinoille tuli 121/122-mallisto (Amazon), joka oli tuotannossa 1970-luvun taitteen yli. Vuonna 1966 Volvo esitteli 140-sarjan, jonka seuraajaksi tuli 240-sarja vuonna 1975. 240-sarja pysyi tuotannossa vuoteen 1993 saakka. Näiden rinnalla valmistettiin ylellisempää 160/260-sarjaa, jonka korvasi 740/760-sarja vuonna 1982. Vuonna 1973 Volvo osti kolmanneksen alankomaalaisen DAFin henkilöautotuotannosta, ja vuodesta 1976 lähtien DAF-henkilöautot myytiin Volvo-nimisinä. Näiden rinnalle ja myöhemmin seuraajaksi tuli 340/360-sarja, jota valmistettiin vuoteen 1991 saakka. Volvon henkilöautotuotanto myytiin yhdysvaltalaiselle Ford Motor Companylle vuonna 1999.[4]

Volvo päätti 6. syyskuuta 1993 yhdistyä Renaultin kanssa. Fuusio ei kuitenkaan toteutunut, minkä jälkeen Volvon hallituksen puheenjohtaja Pehr G. Gyllenhammar erosi 2. joulukuuta 1993.[5] Gyllenhammar oli neuvotellut Renaultin johtajan Louis Schweitzerin kanssa kolme vuotta yhdistymisestä. Osa osakkeenomistajista vastusti kuitenkin suunnitelmaa. Lisäksi monet Volvon johtajista eivät olleet tyytyväisiä jo olemassa olevaan strategiseen kumppanuuteen Renaultin kanssa. Kun Volvon toimitusjohtaja Soren Gyll kuuli johdon vastustuksesta, hän ilmoitti asiasta Gyllenhammarille, joka veti fuusioehdotuksensa pois ja erosi.[6]

Ford Motor Company hankki Volvon henkilöautovalmistuksen omistukseensa vuonna 1999, jonka se myi vuonna 2010 kiinalaiselle Zhejiang Geelylle.[7]

2001 Volvo Group ostaa Renault Trucksin ja Mack Trucksin. 2007 Volvo Group ostaa Nissan Dieselin (nykyinen nimi UD Trucks). 2007 Volvo Group ostaa Lingongin, kiinalaisen maansiirtokoneiden valmistajan. 2008 Yhteisten liiketoimintojen perustaminen Eicher Motorsin kanssa. 2012 Lentokoneteollisuuden komponentteja valmistava yritys Volvo Aero myydään englantilaiselle GKN-yritykselle.

Tammikuussa 2015 uutisoitiin Kiinan suurimman kuorma-autovalmistajan Dongfengin hankkineen 45 prosenttia Volvon osakekannasta.[8]

Volvo ilmoitti kesällä 2017 ensimmäisenä suurena automerkkinä luopuvansa pelkästään polttomoottorilla varustettujen autojen valmistuksesta vuoteen 2019 mennessä. Jatkossa autot ovat joko hybridejä tai täysin sähkökäyttöisiä.[9]

Tavaramerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Volvo Trademark Holding AB on tasapuolikkain Aktiebolaget Volvon ja Volvo Car Corporationin omistama.[10]

AB Volvon pääasiallinen toiminta on omistaa, ylläpitää, suojella ja varjella Volvon tavaramerkkejä (mukaan lukien Volvo, Volvo Aero ja Volvo Penta niiden asianmukaisten omistajiensa puolesta ja valtuuttaa näitä oikeuksia omistajille.

Pääliiketoimintaan kuuluu myös tavaramerkkien väärinkäytön vastustaminen maailmanlaajuisesti.

Volvo Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Volvo-autojen tuonti Suomeen alkoi jo vuonna 1928. Yhtiö perusti maahantuontia varten Helsinkiin tytäryhtiön, Oy Volvo-Auto Ab:n. Tämän yrityksen päätoimipaikka oli vuosikymmenien ajan Vallilan kaupunginosassa, kunnes se muutti 1980-luvun lopulla Vantaan Kaivokselaan ja 2016 Vantaan Viinikkalaan.

Volvo raivasi 1930-luvun aikana nopeasti tiensä Suomen yleisimmäksi linja-automerkiksi, ja samalla se sai hyvän maineen Suomen oloihin sopivana yleiskuorma-autona. Vuonna 1939 Volvo oli eniten rekisteröity linja-automerkki, ja yhdessä Chevroletin ja Reon kanssa se muodosti kaksi kolmannesta Suomen koko linja-autokannasta.[11] Samana vuonna Volvo oli Suomen kolmanneksi yleisin kuorma-automerkki Fordin ja Chevroletin jälkeen.[12]

Sotien päätyttyä Volvo-kuorma-autojen tuonti alkoi uudelleen vuonna 1946 ja linja-auton alustojen tuonti seuraavana vuonna. Niitä ei kuitenkaan tuontisäännöstelyn vuoksi saatu kysyntää vastaavasti. Kuitenkin vuosina 1947–1949 rekisteröitiin jo 356 uutta Volvo-linja-autoa, mikä oli enemmän kuin vuosina 1945–1949 rekisteröityjen uusien Sisu-linja-autojen määrä, 319 kappaletta. Linja-autoliiton jäsenyrityksilleen vuonna 1953 tekemään kyselyyn vastanneista 44 prosenttia ilmoitti eniten haluamakseen merkiksi Volvon.[13] Kuorma-autojen ja linja-auton alustojen tuontisäännöstely purettiin vuonna 1957, minkä jälkeen tie oli auki Volvolle ja sen pahimmalle kilpailijalle, toiselle ruotsalaiselle Scania-Vabikselle varsinkin linja-automarkkinoilla.[14]

Volvo oli Suomessa pitkään huomattavasti yleisempi kuorma- ja linja-autona kuin henkilöautona, koska henkilöautojen saanti Ruotsista oli toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina hyvin vaikeaa valuuttapulan vuoksi. Volvon suurikokoisia henkilöautoja oli kuitenkin jonkin verran käytössä takseina. [15]

Esimerkiksi vuoden 1955 alussa rekisterissä oli 2 570 Volvo-kuorma-autoa, mutta vain 440 Volvo-henkilöautoa. [16] Vuoden 1960 alussa Volvo-henkilöautoja oli rekisterissä vajaat 1 500, mutta tuontisäännöstelyn purkamisen ansiosta niiden määrä kasvoi siinä määrin, että vuoden 1969 lopussa Volvo oli jo seitsemänneksi yleisin henkilöautomerkki lähes 24 000 autolla. [17] Myös vuoden 1988 lopussa Volvo oli henkilöautotilaston seitsemännellä sijalla, kun Volvo-henkilöautoja oli rekisterissä 115 936 kappaletta. [18] Vuonna 1981 Volvo 240-sarja oli Suomen eniten rekisteröityjen henkilöautomallien tilastossa 10. ja Volvo 340-sarja 14. sijalla. Samana vuonna Volvo-kuorma-autoja rekisteröitiin 1 295 ja linja-autoja 287 kappaletta. Rekisteröityjen henkilöautomerkkien tilastossa Volvo oli kahdeksannella sekä kuorma- ja linja-automerkkien tilastossa ensimmäisellä sijalla. [19]

Liiketoiminta-alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Volvo-konsernin liiketoiminta-alueita ja samalla AB Volvon tytäryhtiöitä ovat:

  • Volvo Buses (linja-autot)
  • Volvo Trucks (kuorma-autot)
  • Volvo Construction Equipment (maanrakennuskoneet, aikaisemmalta nimeltään Volvo BM AB)
  • Volvo Aero (lentokone- ja rakettimoottorit ja moottoriosat, ilmailuteollisuuden palvelut, Volvon omistuksessa vuoteen 2012 saakka)
  • Volvo Penta (meri- ja teollisuusmoottorit)
  • Mack Trucks (yhdysvaltalainen kuorma-autojen valmistaja, Volvon omistuksessa vuodesta 2001)
  • Renault Trucks (ranskalainen kuorma-autojen valmistaja, Volvon omistuksessa vuodesta 2001, sitä ennen osa Renault-konsernia)
  • Nissan Diesel, nykyinen nimi UD Trucks (japanilainen kuorma-autojen valmistaja, jonka Volvo osti vuonna 2007)
  • Volvo Financial Services (rahoituspalvelut)

Nykyinen mallisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuorma-autot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linja-autot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuotannosta poistuneet mallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linja-autot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuorma-autot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Volvo: History time-line : Volvo Group – Global Viitattu 28 tammikuuta 2017.
  2. a b Kimmo Levä (toim.): Pyörillä kuormat kulkevat: Mobilia-vuosikirja 1996, s. 36–38. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1996.
  3. Kimmo Levä (toim.): Maantien ässät: Mobilia-vuosikirja 2005, s. 63–64. Kangasala: Mobilia-säätiö, 2005.
  4. Timo Laitinen: Auto 70-luvulla: nousun ja kriisin vuosikymmenellä (3. painos), s. 190–193. Helsinki: Alfamer Oy, 2013.
  5. Lapola, Maija: Mitä Missä Milloin 1995, s. 8–9. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1994. ISBN 951-1-13254-7.
  6. Dwyer, Paula: Why Volvo Kissed Renault Goodbye. Businessweek, 19.12.1993. Artikkelin verkkoversio.
  7. Nyt se on varmaa: Volvo myytiin kiinalaisille Ilta-sanomat.fi. Viitattu 28.3.2010.
  8. Klart med Volvos köp av kinesiska Dongfeng 5.1.2015. Sveriges Radio, Göteborg, sverigesradio.se. Viitattu 13.3.2016. (ruotsiksi)
  9. https://www.kauppalehti.fi/uutiset/volvolta-yllatysveto-kaikki-uudet-mallit-sahkokayttoisia-vuodesta-2019-alkaen/uhxRsQJh?ref=iltalehti:9dc5&utm_source=iltalehti.fi&utm_medium=boksi&utm_campaign=AlmaInternal www.kauppalehti.fi. Viitattu 5.7.2017.
  10. Volvo Annual Report 1999 volvo.com. Viitattu 28 tammikuuta 2017.
  11. Kimmo Levä (toim.): Pyörillä kuormat kulkevat: Mobilia-vuosikirja 1996, s. 36. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1996.
  12. Levä (toim.), 1996, s. 53.
  13. Kimmo levä (toim.): Maantien ässät: Mobilia-vuosikirja 2005, s. 47. Kangasala: Mobilia-säätiö, 2005.
  14. Levä (toim.), 2005, s. 55.
  15. Olli J. Ojanen: Autot ja autoilu Suomessa 60-luvulla, s. 152. Helsinki: Kustannus Oy Alfamer, 2002.
  16. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1956, s. 211–212. Helsinki: Otava, 1955.
  17. Ojanen 2002, s. 152–155.
  18. Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 1990, s. 42. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1990.
  19. Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 1982, s. 26–27. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1982.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arttu Käyhkö, Volvo maanrakennuskoneet, Kustantaja Laaksonen,Otavan kirjapaino 2015. ISBN 978-952-5805-66-6 (Teos sisältää noin 280 värivalokuvaa ja tekniset tiedot)
  • Arttu Käyhkö, Maanrakennuskoneet Suomessa, Alfamer / Tarusto Oy, 2015. ISBN 978-952-472-234-6

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Volvo.