Renault

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo autonvalmistajasta. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla Renault.
Groupe Renault
Yritysmuoto julkinen osakeyhtiö
Perustettu 25. helmikuuta 1899
Toimitusjohtaja Carlos Ghosn
Kotipaikka Pariisi
Toimiala autoteollisuus
Tuotteet henkilöautot
pakettiautot
kuorma-autot
linja-autot
traktorit
Liikevaihto 41,5 miljardia (2006)
Liikevoitto 1,3 miljardia € (2005)
Nettotulos 3,5 miljardia € (2005)
Henkilökuntaa 126 584 (2005)
Tytäryhtiöt Dacia
Renault F1
Renault Samsung Motors
Renault Sport
Kotisivu group.renault.com/en/

Groupe Renault on ranskalainen autonvalmistaja. Groupe Renault tuottaa henkilö- ja pakettiautoja, mutta on aiemmin valmistanut myös kuorma-autoja, busseja, kiskobusseja ja traktoreita. Groupe Renault omistaa lähes puolet japanilaisesta Nissanista, lähes kokonaan venäläisen AvtoVAZin,[1] neljänneksen japanilaisesta Mitsubishi Motorsista[2] sekä kokonaan ranskalaisen Alpinen, romanialaisen Dacian ja korealaisen Renault Samsung Motorsin. Nämä kaikki yhteenlaskettuina Groupe Renault on maailman neljänneksi suurin autonvalmistaja.milloin?

Groupe Renault’n pääkonttori sijaitsee Boulogne-Billancourtissa Pariisin länsiosissa. Kuorma-autotuotantonsa Renault myi 2001 Volvolle ja maatalouskonetuotantonsa saksalaiselle Claasille 2008.

Renault on ollut tunnettu merkki myös moottoriurheilun saralla.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Louis Renault ensimmäisessä autossaan vuonna 1903.

Veljekset Louis, Marcel ja Fernand Renault perustivat yhtiön Société Renault Frères 25. helmikuuta 1899. Autojen valmistus oli aloitettu jo vuotta aiemmin. Voitettuaan erään autokilpailun 24. marraskuuta 1898 veljekset saivat ensimmäiset 12 tilausta. Yritys kasvoi heidän voittaessaan kaupunkienvälisiä kilpa-ajoja kuten Pariisi–Berliini ja Pariisi–Wien. Renault'n eräs tekninen saavutus oli vaihdelaatikko, joka ei tarvinnut ketjuja eikä hihnoja toimiakseen.

Vuonna 1905 Renault sai ensimmäisen suuren tilauksensa, 250 taksia. Tällöin Renault aloitti massatuotantonsa.

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Renault aloitti Renault FT-17-panssarivaunujen valmistuksen. Myös Suomen maavoimat hankki Renault’n panssarivaunuja vuonna 1920. Osa vaunuista oli varustettu tykein ja osa konekiväärein. Renault-panssarivaunut olivat Suomen puolustusvoimien käytössä jatkosotaan saakka vuoteen 1942, jolloin suurin osa niistä asennettiin kiinteiksi tulipesäkkeiksi Karjalankannaksen puolustuslinjaan. Muutamat yksilöt palvelivat koulutuskäytössä vielä tämän jälkeen.[3]

Toisen maailmansodan aikana yhtiö toimi Saksan aseteollisuuden alihankkijana. Ranskan vapautuksen jälkeen 1944 Louis Renault pidätettiin syytettynä yhteistoiminnasta miehittäjien kanssa. Hän kuoli vankilassa epäselvissä olosuhteissa; hänet mahdollisesti murhattiin.

Toisen maailmansodan jälkeen Ranskan autovero perustui moottorin tehoon eli verohevosvoimiin (ransk. chevaux fiscaux, lyh. CV). Renault esitteli 4CV -mallinsa ja kilpailija Citroën kuuluisan "Rättisitikan" eli 2CV-mallinsa. Myöhemmin 1960-luvun alussa esitellystä "Tipparellusta" eli Renault 4:stä (ei sama auto kuin 4CV) tuli kaikkien aikojen myydyin ranskalainen automalli. Renault esitteli uudenlaisen monikäyttökorin mallissaan 16, joka valittiin Vuoden Autoksi Euroopassa vuonna 1966.[4]

Yhdysvaltalainen Chrysler Corporation myi kaikki Euroopan toimintonsa vuonna 1978 PSA-yhtymälle, jolta kuorma-autoliiketoiminta siirtyi Renaultille vuonna 1981. Tämän jälkeen Lutonin kaupungissa Britanniassa valmistetut Dodge-hyötyajoneuvot tehtiin Renault-Dodge -nimisinä vuoteen 1989 saakka. Tämän jälkeen Britanniassa koottiin Renault Midliner -kuorma-autoja, kunnes Renault myi tehtaan Kiinaan vuonna 1993.[5]

Renault yritti vuonna 1993 fuusioitua Volvon kanssa, mutta yhdistyminen ei toteutunut.[6] Maaorganisaatiot oli jo muutettu ja Autorex oli yhdistetty Volvon kanssa Bilia Oy:ksi. Volvon pienosakkaat kaatoivat fuusion. Volvon kuorma-autodivisioona kuitenkin meni Renaultille. Bilia toimi Volvon ja Renaultin maahantuojana, kunnes Renault emoyhtiö siirsi Skandinavian maahantuonnin itselleen, Suomen maahantuonnin hoiti Renault Suomi. EU-lainsäädännön muuttuessa automerkkien maahantuonnin yksinoikeudet poistuivat.

Volvo-yhtymä ei fuusion kaatumisen jälkeen kestänyt pitkään itsenäisenä ruotsalaisena yhtiönä, vaan henkilöautoryhmä myytiin vuonna 2000 Fordille 6,45 miljardilla dollarilla. Volvo sijoitettiin Fordin premier-divisioonaan Jaguarin ja Aston-Martinin seuraksi. Vuonna 2007 Ford möi Jaguar- ja Aston-Martin -ryhmänsä ja Volvo henkilöautot oli vuorossa 2008. Ostaja oli kiinalainen Geely 1,8 miljardilla dollarilla. Renault on edelleen Volvo-yhtymän suurin osakkeenomistaja 18,7% ääniosuudella.[7]

2017 Libération-lehti julkaisi uutisen, jossa se sanoo että Renault on käyttänyt autoissaan samanlaista päästöjen mittaustuloksia vääristävää laitetta kuin Volkswagen. Lehden mukaan Renaultin johto tietää asiasta, samoin viranomaiset. Renault on kiistänyt syytökset.[8]

Renault Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen Renaultin edustaja Suomessa vuosina 1924–1926 oli Autola Oy.[9] 1930-luvulla Renaultin maahantuojana oli Oy Ren-Auto Ab, joka osallistui Helsingissä pidettyihin autonäyttelyihin laajalla mallivalikoimalla useana vuonna. Tästä huolimatta Renault ei tullut Suomessa yleiseksi automerkiksi ennen toista maailmansotaa, ja tämän ajan Renault-autoja on säilynyt vain muutama. Yksi näistä on Ranskan Helsingin-suurlähettilään omaan käyttöönsä vuonna 1935 maahantuoma, nykyisin Vehoniemen automuseossa näytteillä oleva Renaultin huippumalli Nervasport. Siirtyessään vuonna 1938 toiseen asemapaikkaan suurlähettiläs myi auton Porvooseen kauppaneuvos Raul Hellbergille, jolta sen osti 1960-luvulla Vehoniemen automuseon perustaja Olavi Sallinen.[3]

Toimitusjohtaja Ragnar Paulsson perusti vuonna 1949 Oy Autorex Ab:n, joka sai samana vuonna Renaultin edustuksen. Ensimmäisen vuoden aikana maahan tuotiin 75 Renault-autoa. Aluksi yhtiön toimitilat olivat muutaman vuoden ajan Kaartin maneesissa ja sen jälkeen Eteläesplanadilla Helsingin keskustassa. Vuodesta 1968 yhtiön pääkonttori sijaitsi Etelä-Haagassa, jonne oli vuonna 1957 valmistunut yhtiön huoltokorjaamo. Autorex toimi koko historiansa ajan perheyhtiönä ja vuonna 1960 tehdyn sukupolvenvaihdoksen myötä toimitusjohtajaksi tuli Ragnar Paulssonin poika, diplomi-insinööri Harry Paulsson. Vuonna 1981 Oy Autorex Ab:ssa työskenteli 102 henkilöä ja sen liikevaihto oli 101,3 miljoonaa markkaa. Oy Autorex Ab ylläpiti vuosina 1967–1973 suomalaista Renault-kilpatallia, jossa ajoivat muiden muassa Jorma Lusenius ja Pentti Airikkala.[10][11] Vuonna 1989 Autorexin koko osakekanta siirtyi Volvoa tuoneelle Oy Volvo-Auto Ab:lle (nykyisin Bilia Oy).[12]

Vuoden 1954 lopussa Renault oli Suomen seitsemänneksi yleisin henkilöautomerkki 2 405 autolla.[13] Renault 4:n ja 8:n esittely sattui Suomessa sopivasti samaan aikaan henkilöautojen tuontisäännöstelyn purkamisen kanssa vuonna 1962. 1960-luvun aikana Suomessa myytiin vuosittain parituhatta Renault-henkilöautoa.[14] Vuonna 1969 esiteltyä Renault 12:ta tuotiin Suomeen myös Dacian tehtailta Romaniasta. 1970-luvun kuluessa Suomessa rekisteröitiin liki 25 000 Renaultia.[11] Vuoden 1988 lopussa Suomessa oli rekisterissä 20 863 Renault-henkilöautoa ja se oli merkkikohtaisessa tilastossa 18. sijalla.[15]

Yhteistyö Nissanin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

27. maaliskuuta 1999 Renault osti 36,8 % osuuden japanilaisesta autovalmistajasta Nissanista. Osuutta kasvatettiin 44 %:iin vuonna 2002, jolloin Nissan osti myös 15 % osuuden Renault’sta.

Autot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilöautot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakettiautot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lava-autot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Renault-malleja eri vuosikymmeniltä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Renault-Nissan nousi Ladan pääomistajaksi Turun Sanomat. 12.12.2012. Viitattu 14.3.2017.
  2. Nyt se on virallista: Mitsubishistä osa Renault-Nissania Moottori. 21.10.2016. Viitattu 14.3.2017.
  3. a b Leila Suutarinen (toim.): Vehoniemeläinen 8/1991, s. 24. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö.
  4. Olli J. Ojanen: Autot ja autoilu Suomessa 60-luvulla, s. 119. Helsinki: Alfamer, 2002.
  5. Markku Mäkipirtti: Brittiautot, s. 195. Tampere: Apali Oy, 2010.
  6. Lapola, Maija: Mitä Missä Milloin 1995, s. 8–9. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1994. ISBN 951-1-13254-7.
  7. http://en.wikipedia.org/wiki/Volvo#Business
  8. Ranskalaisviranomaiset: "Renault on huijannut päästötesteissä 25 vuoden ajan" Yle, 2017
  9. U. E. Moisala: Auto Suomessa: Auton kaupan, käytön ja korjaamotoiminnan historia vuoteen 1983, s. 93. Helsinki: Autoalan Keskusliitto ja Autotuojat ru, 1983.
  10. Moisala 1983, s. 356.
  11. a b Timo Laitinen: Auto 70-luvulla: nousun ja kriisin vuosikymmenellä (3. painos), s. 150–153. Helsinki: Alfamer Oy, 2013.
  12. Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 1990, s. 460. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1990.
  13. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1956, s. 211. Helsinki: Otava, 1955.
  14. Ojanen 2002, s. 117–119.
  15. Laurell (toim.), 1990, s. 42.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Renault.

Suomen Renault-tuonnin historiaa 1940-luvun lopulta valottaa Henrik Tikkasen romaani "Renault, rakkaani".