Renault Trafic

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Renault Trafic on Renault’n vuodesta 1981 lähtien valmistama keskikokoinen pakettiauto. Se korvasi mallistossa Estafetten.

Renault Trafic 1. sukupolvi (1980–2000)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Renault Trafic (1. sukupolvi)
Dieselkäyttöinen Renault Trafic.
Valmistustiedot
Valmistusmaa Argentiinan lippu Argentiina
Chilen lippu Chile
Espanjan lippu Espanja
Ranskan lippu Ranska
Valmistaja Renault
Valmistusvuodet 1980–2000
Korimalli pakettiauto
pikkubussi
lava-auto
Edeltäjä Renault Estafette
Seuraaja Renault Trafic 2. sukupolvi
Teknisesti samankaltaisia Opel Arena
Tata Winger
Mitat ja massat
Kantavuus 800–1 400 kg
Omamassa 2,1–3,0 t
Moottori, voimansiirto ja alusta
Iskutilavuus 1,4–2,5 l
Polttoaine bensiini
diesel
Vaihteisto 5-vaihteinen manuaali
Vetotapa etuveto
takaveto
neliveto

Ensimmäisen sukupolven Renault Trafic tuli markkinoille syyskuussa 1980 korvaamaan ikääntyneen Renault Estafetten, jota oli valmistettu jo vuodesta 1959. Samaan aikaan esiteltiin myös suuremman kokoluokan malli, Master.

Traficia tarjottiin tehdasvalmisteisina versioina ja alustana korinrakentajille lukuisina eri vaihtoehtoina. Etuvetoinen Traction (T) oli tarjolla alusta alkaen ja takavetoinen Propulsion (P) tuli markkinoille maaliskuussa 1981. Etuveto laskee kuormatilan lattiaa ja takaveto antaa paremman pidon sekä vahvemman voimalinjan, kun ajoneuvo on raskaasti kuormattu. Myös kantavuuksia oli saatavilla 800–1 400 kilon välillä kokonaispainon ollessa 2,1–3,0 tonnia.

Lyhytkeulainen ja takavetoinen ensimmäisen sukupolven Renault Trafic -hevoskuljetusauto.

Bensiinimoottoriksi oli tuotannon alkuvaiheessa tarjolla 1,4- ja 1,6-litraiset työntötankomoottorit (OHV). Dieseliksi oli saatavana 2,1- ja 2,5-litraiset kannen yläpuolisella nokka-akselilla (OHC) varustetut moottorit. Suuremmalla bensiinimoottorilla ja dieselillä varustetuissa Traficeissa oli pidennetty keula (infolaatikon kuvassa), jotta moottorit mahtuisivat konepellin alle. Yhdysvaltain markkinoille vietiin myös 2,2-litraista OHC:tä.

1980-luvun puolivälissä 1,6-litrainen työntötankomoottori korvattiin 1,7-litraisella OHC-moottorilla, joka sopi normaalille ei pidennetylle keulalle, mutta vaati kuitenkin pienen kohouman konepeltiin. Vuonna 1985 esiteltiin nelivetoinen Trafic 4×4, jonka akseliväli oli muita vetotapoja lyhyempi.

Ensimmäisen sukupolven facelift-malli (1990).
Renault Trafic 4×4 (1990)

Vuonna 1990 Trafic kävi läpi kasvojenkohotuksen, jossa keulan muotoja pyöristettiin ulkonäon nykyaikaistamiseksi. Uusi keula kätki myös sisäänsä kaikki moottorit, eikä pidennettyä keulaa enää tarvittu.

Toinen kasvojenkohotus tuli vuonna 1995. Siinä Traficiin vaihdettiin uusi maski ja takavalot, sivupeilejä suurennettiin sekä ohjaamossa kojelauta ja istuimet vaihdettiin nykyaikaisempiin.

Ensimmäisen sukupolven facelift-malli (1995).

Vuoden 1997 alussa alkoi yhteistyö General Motorsin kanssa, jonka johdosta Traficia alettiin myös myydä Opelin ja Vauxhallin merkeillä, mallinimellä Arena.

Pitkä 20 vuotta kestänyt valmistusaika päätyi lopulta vuonna 2000. Vuonna 2007 intialainen Tata Motors aloitti Traficiin perustuvan pakettiauton ja pikkubussimallin valmistuksen, jonka nimeksi tuli Tata Winger. Valmistaja käyttää autossa omia moottoreitaan.[1]


Renault Trafic 2. sukupolvi (2001–2014)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Renault Trafic (2. sukupolvi)
Renault Trafic
Valmistustiedot
Valmistusmaa Iso-Britannia
Espanjan lippu Espanja
Valmistaja Renault
Valmistusvuodet 2001–2014
Korimalli pakettiauto
pikkubussi
Edeltäjä Renault Trafic 1. sukupolvi
Seuraaja Renault Trafic 3. sukupolvi
Teknisesti samankaltaisia Nissan Primastar
Opel Vivaro A
Iskutilavuus 1,9–2,5 l
Teho 82–148 hv
Polttoaine bensiini
diesel
Vetotapa etuveto
Vaihteisto 6-vaihteinen manuaali
6-vaihteinen robotti
Henkilöluku 2–9
Renault Trafic Combi

Toisen sukupolven Renault Trafic esiteltiin vuonna 2001. Sisarmalli Opel Arena korvattiin Traficin kanssa lähes identtisellä Vivarolla. Kolmantena joukkoon liittyi myös Nissan Primastar. Auton suunnitteli Renault Pariisissa, ja sen valmistus tapahtui Englannin Lutonissa samalla tehtaalla Vivaron kanssa. Primastar valmistettiin taas Barcelonassa Espanjassa. Opelin ja Renault’n korotetulla katolla varustetut versiot tulivat kuitenkin Nissanin kanssa samalta tuotantolinjalta.

Trafic ja Vivaro valittiin Vuoden Pakettiautoksi 2002.[2]

Traficia valmistettiin kolmena eri versiona: pakettiautona, pikkubussi Passengerina (7, 8 tai 9 istuinta) ja näiden yhdistelmämalli Combina (6 tai 9 istuinta). Saatavana oli kaksi akselipituutta ja korkeutta. Kuormatilaa oli korimallista riippuen 5–8,4 kuutiometriä.

Suomessa Traficin moottorivalikoima koostui aluksi 1,9- (82/101 hv) ja 2,5-litraisista (148 hv) dCi-dieselmoottoreista, sekä 2,0-litraisesta (117 hv) bensiinimoottorista. 2,5-litraiseen dieseliin sai halutessaan kuusiportaisen Quickshift-robottivaihteiston.

Vuonna 2006 Trafic koki faceliftin, jossa se sai uudet puskurit, maskin ja ajovalot. Uusia moottorivaihtoehtoja olivat 2,0-litraiset (90/114 hv) dCi-dieselit, jotka korvasivat aiemmat 1,9 litran moottorit.

Facelift-mallin Renault Trafic Passenger.

Moottorivalikoimasta poistettiin 2,5-litrainen diesel vuonna 2012, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jäi 2,0 litran moottori.


Renault Trafic 3. sukupolvi (2014–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Renault Trafic (3. sukupolvi)
2014 Renault Trafic L2 H1 - Fl.jpg
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ranskan lippu Ranska
Valmistaja Renault
Valmistusvuodet 2014–
Korimalli pakettiauto
pikkubussi
Edeltäjä Renault Trafic 2. sukupolvi
Teknisesti samankaltaisia Fiat Talento
Nissan NV300
Opel Vivaro B
Mitat ja massat
Kantavuus 1 200–1 274 kg
Kuormatila 5,2–8,6 m³
Omamassa 1 661–1 820 kg
Pituus 4 999–5 399 mm
Leveys 2 283 mm
Korkeus 1 971–2 493 mm
Akseliväli 3 098–3 498 mm
Moottori, voimansiirto ja alusta
Iskutilavuus 1,6 l
Teho 90–140 hv
Polttoaine diesel
Polttoainesäiliö 80 l
Vaihteisto 6-vaihteinen manuaali
Vetotapa etuveto
Henkilöluku 2–9

Kolmannen sukupolven Renault Trafic esiteltiin vuonna 2014. Kolmikosta jäi nyt pois Nissan Primastar, mutta vuonna 2016 esitellään sen seuraaja, NV300, joka perustuu Vivaroon ja Traficiin.[3] Kolmas sisarmalli on vuonna 2016 julkistettu Fiat Talento.[4] Traficin tuotanto siirtyi Ranskan Sandouvilleen, jossa valmistetaan myös korkealla katolla varustetut Vivarot.

Edellismallin tavoin saatavana on kaksi pituus- ja korkeusvaihtoehtoa. Erilaisia yhdistelmiä on kaiken kaikkiaan jopa 270 kappaletta. Tavaratilaa on korimallista riippuen 5,2 kuutiometristä aina 8,6 kuutiometriin.[5]

Moottorivaihtoehdot ovat 1,6 dCi (90 hv) ja 1,6 dCi Twin Turbo (120/140 hv), joissa on molemmissa kuusivaihteinen manuaalivaihteisto sekä Start/Stop-järjestelmä.[6] Kummassakin sisarmallissa on samat Renault’n valmistamat moottorit, joista molemmat valmistajat käyttävät omia nimityksiään. Myös värivalikoima[7] on autoissa sama.

Pakettiauton vakiovarustukseen kuuluu kuusi turvatyynyä, ESP, mäkilähtöavustin, 16 tuuman teräsvanteet osittain peittävin pölykapselein, kauko-ohjattu keskuslukitus, sähköikkunat, manuaali-ilmastointi, LED-päiväajovalot, Bluetooth-järjestelmä, lämmitettävät sähköpeilit, vakionopeudensäädin, ikkunaton liukuovin matkustajan puolella ja kuudessa suunnassa säädettävä kuljettajan istuin.[8]

Design-paketti 1 lisää varustukseen korinväriset takavalojen kehykset, etupuskurin ja liukuoven kiskon suojalistan.[9]

Design-paketti 2 sisältää lisäksi sumuvalot, korinväriset ulkopeilit ja kromatun etusäleikön.[9]

Trafic NAVI+ -kampanjamalleissa on normaalin varustuksen lisäksi Media Nav -navigointi- ja multimediajärjestelmä, nahkaverhoiltu ohjauspyörä, peruutustutka ja -kamera, sumuvalot sekä sade- ja valotunnistin.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Trafic-esite. Renault S.A., 12/2014.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tata Motors says holding margins a challenge Reuters. 18.6.2007. Viitattu 16.9.2015. (englanniksi)
  2. Winners – 2002 Van of the Year. Viitattu 12.10.2015. (englanniksi)
  3. New Nissan NV300 van to replace Primastar Auto Express. 17.2.2016. Viitattu 19.2.2016. (englanniksi)
  4. Fiatilta melkoinen pakettiautoyllätys Tekniikan Maailma. 29.3.2016. Viitattu 31.3.2016.
  5. Renault Trafic: Tonniluokan liikkuva toimisto Ilta-Sanomat. 29.6.2014. Viitattu 25.9.2015.
  6. Esite 12/2014, s. 7–8, 16.
  7. Trafic 12/2014 – ulkovärit ja sisustusvaihtoehdot Viitattu 25.9.2015.
  8. Esite 12/2014, s. 17–18.
  9. a b Esite 12/2014, s. 15.
  10. Nyt kattava vakiovarustelu – Renault NAVI+. Intohimouutiset, maaliskuu 2016, s. 14. Renault Suomi.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]