Alpine A110
| Alpine A110 | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistaja | Alpine |
| Valmistusvuodet | 1961–1977 |
| Korimalli | Berlinette |
| Luokka | Urheiluauto |
| Muotoilija | Giovanni Michelotti[1] |
| Edeltäjä | Alpine A108 |
| Seuraaja | Alpine A310 |
| Tekniset tiedot | |
| Rakenne | takamoottori |
| Moottori | 1.1 L, 1.2 L, ja 1.3 L R8 Major/Gordini R4 1.5 L Lotus Europa R4 1.3 L ja 1.6 L Renault R4 |
| Polttoaine | Bensiini |
| Vetotapa | takaveto |
| Vaihteisto | 5-vaihteinen manuaalivaihteisto |
| Mitat | |
| Massa | 706 kg |
| Pituus | 4 050 mm |
| Akseliväli | 2 271 mm |
| Leveys | 1 500 mm |
Alpine A110 (tunnetaan myös nimillä Renault Alpine, Alpine-Renault ja Berlinette) oli ranskalaisen Alpinen vuodesta 1961 vuoteen 1977 valmistama takamoottorinen urheiluauto. Sen edeltäjämalli oli Alpine A108. Autossa käytettiin kaikkien Alpine-autojen tavoin Renault’n moottoreita ja muuta tekniikkaa.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun edeltävä malli A108 käytti Renault Dauphinen osia, A110 perustui puolestaan Renault 8 -malliin. Koriversioina esiteltiin aluksi umpikorinen ”Berlinetta” ja sitten avomalli. Kori on tehty lujitemuovista teräskehikon päälle. Moottorivaihtoehtoina oli aluksi Renault 8 -mallissa käytetty 1,1 litran moottori ja 95 hevosvoimaa (SAE) tuottanut R8 Gordini -moottori. Myöhemmin autoon sai Renault 16 -malliin pohjautuvan moottorin, joka tarjosi 125 hevosvoimaa (DIN).
Menestys ralleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]A110 saavutti mainetta 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa voitokkaana ralliautona, joka saavutti muun muassa kolmoisvoiton Ranskan Alppirallissa 1969.[2] Kolmannelle tilalle autolla ajoivat suomalaiset Jorma Lusenius ja Seppo Halme. Vuonna 1971 auto voitti Monte Carlo -rallin kuljettajana ruotsalainen Ove Andersson. 1970-luvun alkuvuosina Renault osti Alpine-tehtaan kokonaan itselleen ja 1973 perustettiin rallin maailmanmestaruussarja WRC , jolloin Renault alkoi kilpailla siinä A110-mallilla. Tehdastallin vakiokuljettajia olivat Bernard Darniche, Jean-Pierre Nicolas ja Jean-Luc Thérier, ja heidän lisäkseen käytettiin ”vierailevia tähtiä” kuten Jean-Claude Andruet, joka voitti 1973 Monte Carlo -rallin. Ralleissa käytettiin tuolloin 1,8 litran moottoria.
Vuonna 1974 varta vasten ralliautoksi suunniteltu Lancia Stratos aloitti voittokulkunsa WRC-rallimaailmassa, ja takamoottorisen A110:n aika alkoi olla ohi huolimatta yrityksistä parantaa sen ominaisuuksia.
Muita versioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alpine A110 -mallia rakensi Alpinen Dieppen tehtaan lisäksi Meksikossa Diesel Nacional (DINA) -yhtiö nimellä Dinalpin[3] sekä Bulgariassa SPC Metalhimin ja ETO Bulenin muodostama osuuskunta nimellä Bulgaralpine. Bulgaralpinea valmistettiin noin 100 kappaletta ja ne kaikki jäivät Bulgarian sisämarkkinoille.[4]
WRC-voitot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| # | Vuosi | Osakilpailu | Kuljettaja | Kartanlukija |
|---|---|---|---|---|
| 1 | 1973 |  42. Monte Carlo -ralli
|
 Jean-Claude Andruet
|
Michèle 'Biche' Petit
|
| 2 | 1973 |  7. Portugalin ralli
|
Jean-Luc Thérier
|
Jacques Jaubert
|
| 3 | 1973 |  16. Marokon ralli
|
Bernard Darniche
|
Alain Mahé
|
| 4 | 1973 |  21. Akropolis-ralli
|
Jean-Luc Thérier
|
Christian Delferrier
|
| 5 | 1973 |  15. Sanremon ralli
|
Jean-Luc Thérier
|
Jacques Jaubert
|
| 6 | 1973 | 17. Korsikan ralli
|
Jean-Pierre Nicolas
|
Michel Vial
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Autojen muotoilijat ajovalo.net. Viitattu 25.7.2017.
- ↑ Coupe des Alpes 1969 - Final results eWRC.cz. Viitattu 30.10.2017 (englanniksi).
- ↑ Perkins, Chris: This Dinalpin A110 Is the Hot Rod Renault Alpine of Mexico Roadandtrack.com. 17.5.2016. Viitattu 30.10.2017 (englanniksi).
- ↑ Little History About Bulgaralpine alpinea110.net. Viitattu 30.10.2017 (englanniksi).
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alpine A110 Wikimedia Commonsissa
- Alpine A110 Suomen Renault-kerhon sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)
