Portugalin ralli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Portugali Portugalin ralli
Sarja Rallin MM-sarja
Sijainti Matosinhos, Portugali
Ensimmäinen tapahtuma 1967
Viimeisin tapahtuma 2022
Eniten voittoja
Kuljettajat Suomi Markku Alén ja
Ranska Sébastien Ogier (5)
Tallit Italia Lancia ja
Ranska Citroën (8)
Viimeisin kilpailu (2022):
Voittaja Suomi Kalle Rovanperä
(Toyota)
Voittoaika 3 h 44 min 19,2 s
Toinen Yhdistynyt kuningaskunta Elfyn Evans
(Toyota)
Kolmas Espanja Dani Sordo
(Hyundai)
Ralli vuonna 2018.

Portugalin ralli (virallisesti Rally de Portugal) on Portugalin sorateillä vuosittain järjestettävä rallikilpailu. Historian saatossa kilpailussa on käytetty myös asfalttiteitä, mutta yksinomaan sorateille siirryttiin vuonna 1995. Ensimmäinen kilpailu järjestettiin vuonna 1967, ja sen jälkeen ralli on järjestetty joka vuosi lukuun ottamatta vuotta 2020, jolloin se peruttiin koronaviruspandemian vuoksi. Rallin MM-sarjaan kilpailu on kuulunut vuosina 19731995, 19972001, 2007, 20092019 ja jälleen vuodesta 2021 alkaen.[1] Ralli on valittu viidesti maailman parhaaksi ralliksi.[2]

Rallin menestyksekkäimmät kuljettajat ovat viidesti voittaneet suomalainen Markku Alén (1975, 1977, 1978, 1981 ja 1987) ja ranskalainen Sébastien Ogier (2010, 2011, 2013, 2014 ja 2017). Alénin lisäksi rallin muut suomalaisvoittajat ovat Simo Lampinen, Hannu Mikkola, Timo Salonen, Juha Kankkunen, Tommi Mäkinen, Jari-Matti Latvala ja Kalle Rovanperä.[1]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luku: Juuret lentoyhtiön henkilöstötapahtumassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portugalin rallin juuret ulottuvat vuoteen 1963. Tuolloin maan kansallinen lentoyhtiö TAP Air Portugal alkoi järjestää kilpailua, joka oli tarkoitettu vain sen omalle henkilöstölle. Kuuden onnistuneesti järjestetyn TAP:n sisäisen tapahtuman jälkeen lentoyhtiön johtaja Vaz Guedes päätti avata kilpailun muillekin osallistujille. Niinpä TAP:n kulttuuri- ja urheilukerho järjesti vuonna 1967 ensimmäisen Kansainvälisen TAP-rallin (port. Rali Internacional TAP), jonka voittajaksi ajoi isäntämaan José Carpinteiro Albino.[3]

Ralli alkoi kasvattaa suosiotaan nopeasti, ja jo kolmannella järjestämiskerrallaan vuonna 1969 kilpailuun osallistui 190 autokuntaa, mikä on edelleen rallin voimassa olevan ennätys.[3]

1970-luku: MM-sarjaan ja kultaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1970 TAP-ralli liittyi EM-sarjaan, joka vielä tuolloin oli maailman arvostetuin rallisarja. Ensimmäisessä EM-tasoisessa kilpailussa nähtiin myös rallin ensimmäinen suomalaisvoitto, kun Simo Lampinen ajoi voittoon Lancia Fulvialla.[1]. Kun rallin MM-sarja perustettiin vuonna 1973, TAP-ralli otettiin siihen heti mukaan. MM-kalenterissa kilpailu sittemmin pysyikin yhtäjaksoisesti aina vuoteen 1995 saakka.

Vuonna 1975 kilpailun järjestäjäksi vaihtui Automóvel Club de Portugal (ACP), ja ralli nimettiin Portugalin ralliksi. Samalla uudeksi pääsponsoriksi tuli Portugalin maatalousministeriön alainen[4] Portviini-instituutti (Instituto do Vinho do Porto) ja rallin virallinen nimi kirjoitettiin muotoon Rallye de Portugal – Vinho do Porto.[3] Kyseisenä vuonna Markku Alén otti ensimmäisen kaikkiaan viidestä Portugalin rallin voitostaan, ja siitä alkoi samalla myös erityinen suomalaismenestyksen aikakausi, kun neljäntoista vuoden aikana ralli päättyi kymmenen kertaa suomalaisjuhliin.[1]

Fiat 131 Abarth -auto, jolla Markku Alén ja Ilkka Kivimäki voittivat Portugalin rallin 1977 (kuvattu vuonna 2005).

1970-luvun loppuvuosina ralli valittiin viidesti maailman parhaaksi ralliksi, ja noina 1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun vuosina rallin historiaan jäi useita ikimuistoisia hetkiä.[3] Fiat 131 Abarthilla ajaneen Alénin toinen voitto tuli vuonna 1977, kun hän kävi kovaa kilpailua Ford Escortilla ajanutta Björn Waldegårdia vastaan. Kilpailua johtanut Waldegård kärsi Arganilin erikoiskokeella rengasrikon, mikä nosti Alénin johtoon ja lopulta voittoon.[5]

Vuonna 1978 Fordin ja Fiatin taisto jatkui entistä hurjemmin ja huipentui viimeisenä kilpailupäivänä niin kutsuttuun Sintran grand prix’hin. Rallia oli pidennetty yli 630 erikoiskoekilometriin, joista valtaosa ajettiin sorateillä. Monet huippunimet joutuivat keskeyttämään kilpailun, mutta voitosta käytiin kiivas taistelu Fiatin Markku Alénin ja Fordin Hannu Mikkolan välillä. Viimeiselle lauantain ja sunnuntain välisenä yönä asfaltilla ajettavalle lenkille lähdettiin Alénin 11 sekunnin johdossa. Mikkola onnistui kuitenkin kirimään eron kiinni ja johti rallia ennen viimeistä Sintran erikoiskoetta neljällä sekunnilla. Hän osui kuitenkin kiveen, kärsi rengasrikon ja jäi yli neljän minuutin päähän. Näin Alén otti jo kolmannen Portugalin-voittonsa.[5] Mikkolan vuoro voittaa tuli seuraavana vuonna.[1]

1980-luku: Hurja yleisösuosio johtaa katastrofiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fiat 131:t palasivat voittokantaan 1980-luvun alussa. Vuoden 1980 ralli muistetaan parhaiten Walter Röhrlin uskomattomasta ajosta Arganilin 44 kilometriä pitkällä erikoiskokeella. Röhrl oli jutellut paikallisten kanssa oli varma, että keli muuttuisi pätkällä sumuiseksi. Niinpä hän oli valmistautunut hyvin: hän oli ajanut erikoiskokeen nuotituksessa tavallisen kahden tai kolmen kerran sijaan viidesti läpi, niin että osasi sen ulkoa. Sumuisella pätkällä Röhrlin suoritus olikin täysin ylivoimainen, hän oli 3 minuuttia ja 48 sekuntia nopeampi kuin kukaan muu.[6]

Audi Quattrolla voitettiin Portugalissa kolmesti 1982–1984. Kuvassa Quattrolla kuudenneksi sijoittunut Walter Röhrl vuonna 1984.

Fiatin viimeinen voitto tuli vuonna 1981, kun Markku Alén oli jo neljännen kerran nopein. Fiatien voittoputken katkaisi vuonna 1982 Audi Quattrolla ajanut Michèle Mouton, joka oli ensimmäinen ja tähän saakka ainoa rallin voittanut nainen. Quattroilla ajettiin voittoon kahtena seuraavanakin vuonna, kun Hannu Mikkola otti toisen ja kolmannen Portugalin-voittonsa. Vuonna 1984 jännittävä kilpailu huipentui jälleen kerran viimeiselle erikoiskokeelle Mikkolan ja Alénin kaksinkamppailuksi. Tällä kertaa eroa oli maalissa Mikkolan hyväksi 27 sekuntia.[1][3]

Vuoden 1985 ralli kärsi sääolosuhteista. Rankkasade ja tuuli vaurioittivat sorateitä pahoin, ja rallin Timo Salosen kartanlukijana voittanut Seppo Harjanne vertasikin olosuhteita Afrikan kilpailuihin, Norsunluurannikon ralliin ja Safari-ralliin.[3]

Ralli oli aina houkutellut paljon yleisöä reitin varrelle. Erityisesti Lissabonin lähellä Sintran seudun asfalttierikoiskokeilla yleisömassoilla oli tapana tungeksia tielle ja väistää vasta, kun ralliauto oli enää vain metrien päässä. Monet pitivätkin tällaisten erikoiskoekiden ajamista silkkana hulluutena: se oli äärimmäisen vaarallista, eivätkä kuljettajat pystyneet ajamaan ihmisten seassa kunnolla kilpaa.[7]

Lopulta vaarallinen käytös ja olematon yleisökontrolli johtivatkin katastrofiin. Kahdentenatoista autona vuoden 1986 rallin ensimmäiselle erikoiskokeelle lähtenyt isäntämaan Joaquim Santos menetti Ford RS200 -autonsa hallinnan ja pyörähti sankan yleisön sekaan. Onnettomuudessa kuoli heti yksi nainen ja kaksi lasta ja myöhemmin sairaalassa vielä kolmas lapsi. Lisäksi kymmeniä loukkaantui. Kansainvälinen autourheiluliitto FISA ja rallin järjestäjät halusivat tapahtuneesta huolimatta kuitenkin jatkaa rallia, ja kärkikuljettajille kerrottiin tapahtumista vasta kahta erikoiskoetta myöhemmin. Ford päätti vetäytyä rallista, ja muutkin huippukuljettajat olivat samaa mieltä, ettei rallia tulisi jatkaa. Järjestäjät suostuivat kuitenkin perumaan vain kyseiselle päivälle suunnitellut erikoiskokeet, ja niinpä MM-sarjan tehdastallien ammattilaiskuljettajat päättivät yhdessä vetäytyä rallista. Huippukuljettajien jätettyä rallin kesken sen voittajaksi ajoi portugalilainen Joaquim Moutinho.[7][8]

Katastrofivuoden jälkeen ralli siirtyi Lancian komentoon. Markku Alén otti ennätyksellisen viidennen voittonsa vuonna 1987, ja kolmena seuraavana vuonna voittoon Lancia Delta Integralella ajoi Italian Miki Biasion.[1]

1990-luku: Ralli uudistuu ja muuttaa pohjoisemmaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lancian valtakausi päättyi vuoteen 1992, kun Juha Kankkunen ajoi italialaismerkille sen viimeisen voiton Portugalista. Tosin espanjalainen Carlos Sainz oli jo vuotta aiemmin pystynyt rikkomaan Lancia voittoputken Toyota Celicalla.[1]

Vuonna 1994 lentoyhtiö TAP palasi kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen rallin pääsponsoriksi. Samainen vuosi oli viimeinen kerta, kun rallin lähtö ja maali olivat Estorilissa ja kun rallissa ajettiin sekä sora- että asfalttiteillä.[3] Voiton tuolloin vei toista kertaa urallaan Juha Kankkunen.

Vuonna 1995 rallia uudistettiin pelkille sorateille siirtymisen lisäksi muutenkin. Kilpailumatka lyheni hieman, kun MM-sarjan sääntöjen mukaisesti kilpailu alettiin järjestää aiemman neljän päivän sijaan kolmena päivänä. Samalla sen keskuspaikka siirrettiin Figueira da Foziin lähemmäs kuuluisia Arganilin, Fafen ja Ponte de Liman erikoiskokeita. Kyseisenä vuonna Carlos Sainz voitti Juha Kankkusen vain 12 sekunnin erolla, mikä oli siihen mennessä pienin voittomarginaali.[3] Vuonna 1996 ralli ei kuulunut MM-kalenteriin, mutta palasi siihen heti seuraavana vuonna, jolloin Tommi Mäkinen otti ensimmäisen Portugalin rallin voittonsa.[1]

Vuonna 1998 rallin keskuspaikka siirrettiin vieläkin pohjoisemmaksi Matosinhosiin. Kyseisen vuoden kilpailusta tuli todella tasaväkinen. Subaru Imprezalla ajanut skotti Colin McRae oli alkuun ylivoimainen, mutta hänen autonsa alkoi kärsiä moottoriongelmista, jolloin Toyota Corollalla kilpaillut Carlos Sainz alkoi kiriä eroa umpeen. Maalissa eroa McRaen hyväksi oli lopulta vain 2,1 sekuntia.[3] Seuraavana vuonna Fordille siirtynyt McRae toisti temppunsa ja oli nyt 12,3 sekuntia Sainzia nopeampi.[1]

2000-luku: Putoaminen MM-sarjasta ja paluu Algarvessa takaisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jari-Matti Latvalan Ford Focus hurjan ulosajon jälkeen vuonna 2009. Road level -nuoli kuvassa osoittaa, missä tie kulkee.

Vuonna 2000 ralli palkittiin vuoden eniten paranteena kilpailuna[9], mutta seuraavan vuoden kilpailu kärsi pahasti äärimmäisen huonoista sääolosuhteista. Tommi Mäkinen otti kilpailussa, jossa neljä erikoiskoetta jouduttiin perumaan, uransa toisen Portugalin rallin voiton.[10] Huonot olosuhteet olivatkin yksi syy, miksi ralli pudotettiin MM-kalenterista vuoden 2001 jälkeen.[3]

MM-sarjasta tipahtanut kilpailu muutti Portugalin koillisnurkkaan, Trás-os-Montesin alueelle, jossa kilpailu järjestettiin kolme kertaa. Rallin järjestäjä Automóvel Club de Portugal halusi kuitenkin palauttaa kilpailun MM-sarjaan, ja vuonna 2005 ralli muutti maan etelärannikolle Algarveen ja Faron ympäristöön. Siellä järjestettiin MM-sarjan testirallit kahtena vuonna onnistuneesti, ja vuonna 2007 ralli pääsikin takaisin MM-kalenteriin. Niiden viiden vuoden aikana, joina ralli ei ollut MM-osakilpailu, sen voitti kolme kertaa portugalilainen Armindo Araújo.[3]

Ensimmäinen Algarvessa ajettu MM-osakilpailu päättyi hallitsevan maailmanmestarin Sébastien Loebin voittoon. Vuonna 2008 ralli kuului MM-sarjan sijaan IRC-rallisarjaan, mutta vuodesta 2009 alkaen kilpailu on ollut vakituinen osa MM-sarjaa.[1] Vuonna 2009 Loeb voitti toistamiseen, mutta ehkä parhaiten kilpailusta muistetaan Jari-Matti Latvalan dramaattinen ulosajo. Kilpailua johtanut Latvala ajoi neljännellä erikoiskokeella ulos tieltä, ja auto lähti pyörimään noin 150 metriä alas rinnettä. Auto pysähtyi lopulta puuhun, joka esti sitä jatkamasta vieläkin jyrkempään pudotukseen. Latvala ja kartanlukija Miikka Anttila selvisivät tilanteesta kuitenkin ehjinä.[3][11][12]

2010-luku: Muutto pohjoiseen ja Ogierin nousu Alénin rinnalle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2010-luvulle tultaessa Portugalin ralli sai uuden mestarin. Ranskan Sébastien Ogier voitti vuosikymmenen viiden ensimmäisen vuoden aikana rallin neljästi. Vain vuoden 2012 ralli teki poikkeuksen. Tuona vuonna rankkasateesta kärsinyt reitti osoittautui autoille äärimmäisen rankaksi. Mikko Hirvonen oli maalissa nopein, mutta hänen Citroëninsa todettiin sääntöjen vastaiseksi ja hänet hylätiin tuloksista, jolloin voittajaksi nousi Adapta-tallin Ford Fiestalla ajanut Mads Østberg.[1][13] Kyseisessä kilpailussa myös yön pimeydessä ajettavat erikoiskokeet tekivät paluun, kun ensimmäinen kilpailupäivä päättyi vasta pimeän tultua.[3]

Sébastien Ogier nousi vuonna 2017 Markku Alénin rinnalle viiteen Portugalin rallin voittoon.

Vuonna 2015 ralli muutti takaisin pohjoiseen. Kilpailun keskuspaikkana on siitä lähtien toiminut Matosinhosin kaupunki. Samalla rallireittiin palasi kilpailun historian kuuluisimpia erikoiskokeita.[3] Kyseisenä vuonna suomalaiset neljäntoista vuoden tauon jälkeen voittokantaan palauttanut Jari-Matti Latvala johdatti Volkswagen Polo -kuljettajat kolmoisvoittoon.

Latvalan voiton jälkeen rallissa on nähty joka vuosi eri voittaja. Vuonna 2017 ralli juhli 50-vuotista historiaansa, ja samana vuonna Sébastien Ogier otti historiallisen viidennen voittonsa, mikä nosti hänet Markku Alénin rinnalle rallin menestyneimpänä kuljettajana.

2020-luku: Koronan varjosta MM 50 v. -juhliin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi 2020 oli ensimmäinen kerta, kun vuodesta 1967 alkaen järjestetty ralli jouduttiin perumaan. Syynä oli koronaviruspandemia, joka vaikutti vielä seuraavankin vuoden kilpailuun. Tuo kilpailu oli kuitenkin pandemian jälkeen ensimmäinen MM-ralli, jota yleisön sallittiin tulla paikan päälle seuraamaan, vaikkakin tiukkojen terveysturvallisuussääntöjen ehdoilla.[3]

Kilpailullisesti Portugalin ralli on ollut vuodesta 2019 lähtien Toyotan hallitsema kilpailu. Japanilaismerkin autoilla voittoon ovat ajaneet Ott Tänak (2019), Elfyn Evans (2021) ja Kalle Rovanperä (2022).

Vuonna 2022 Rovanperän voittaman Portugalin rallin yhteydessä juhlistettiin koko MM-sarjan 50-vuotista historiaa. Paikalla oli monia entisiä maailmanmestareita, muitakin vanhoja kuljettajia ja kartanlukijoita sekä useita vanhoja ralliautoja, joilla myös ajettiin näytösajoja rallin erikoiskokeilla.[14] Itse kilpailussa Rovanperää ei pidetty ennakkosuosikkina, sillä hän joutui ajamaan rallin avauspäivän ensimmäisenä autona.[15] Hän kuitenkin kävi tiukan kilpailun tallikaverinsa Elfyn Evansin kanssa ja voitti lopulta yli 15 sekunnin erolla.[1]

Voittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Kuljettaja Auto Raportti
1967 Portugali José Carpinteiro Albino Renault 8 Gordini Raportti
1968 Iso-Britannia Tony Fall Lancia Fulvia HF Raportti
1969 Portugali Francisco Romãozinho Citroën DS 21 Raportti
1970 Suomi Simo Lampinen Lancia Fulvia 1.6 Coupé HF Raportti
1971 Ranska Jean-Pierre Nicolas Alpine-Renault A110 1800 Raportti
1972 Saksa Achim Warmbold BMW 2002 Tii Raportti
1973 Ranska Jean-Luc Thérier Alpine-Renault A110 1800 Raportti
1974 Italia Raffaele Pinto Fiat 124 Abarth Rallye Raportti
1975 Suomi Markku Alén Fiat 124 Abarth Rallye Raportti
1976 Italia Sandro Munari Lancia Stratos HF Raportti
1977 Suomi Markku Alén Fiat 131 Abarth Raportti
1978 Suomi Markku Alén Fiat 131 Abarth Raportti
1979 Suomi Hannu Mikkola Ford Escort RS 1800 MkII Raportti
1980 Saksa Walter Röhrl Fiat 131 Abarth Raportti
1981 Suomi Markku Alén Fiat 131 Abarth Raportti
1982 Ranska Michèle Mouton Audi Quattro Raportti
1983 Suomi Hannu Mikkola Audi Quattro A1 Raportti
1984 Suomi Hannu Mikkola Audi Quattro A2 Raportti
1985 Suomi Timo Salonen Peugeot 205 Turbo 16 Raportti
1986 Portugali Joaquim Moutinho Renault 5 Turbo Raportti
1987 Suomi Markku Alén Lancia Delta HF 4WD Raportti
1988 Italia Miki Biasion Lancia Delta Integrale Raportti
1989 Italia Miki Biasion Lancia Delta Integrale Raportti
1990 Italia Miki Biasion Lancia Delta Integrale 16V Raportti
1991 Espanja Carlos Sainz Toyota Celica GT-Four Raportti
1992 Suomi Juha Kankkunen Lancia Delta HF Integrale Raportti
1993 Ranska François Delecour Ford Escort RS Cosworth Raportti
1994 Suomi Juha Kankkunen Toyota Celica Turbo 4WD Raportti
1995 Espanja Carlos Sainz Subaru Impreza 555 Raportti
1996 Portugali Rui Madeira Toyota Celica GT-Four Raportti
1997 Suomi Tommi Mäkinen Mitsubishi Lancer Evo IV Raportti
1998 Iso-Britannia Colin McRae Subaru Impreza S4 WRC '98 Raportti
1999 Iso-Britannia Colin McRae Ford Focus RS WRC '99 Raportti
2000 Iso-Britannia Richard Burns Subaru Impreza S6 WRC '00 Raportti
2001 Suomi Tommi Mäkinen Mitsubishi Lancer Evo 6.5 Raportti
2002 Ranska Didier Auriol Toyota Corolla WRC Raportti
2003 Portugali Armindo Araújo Citroën Saxo Kit Car Raportti
2004 Portugali Armindo Araújo Citroën Saxo Kit Car Raportti
2005 Ruotsi Daniel Carlsson Subaru Impreza WRX Raportti
2006 Portugali Armindo Araújo Mitsubishi Lancer Evo VIII MR Raportti
2007 Ranska Sébastien Loeb Citroën C4 WRC Raportti
2008 Italia Luca Rossetti Peugeot 207 S2000 Raportti
2009 Ranska Sébastien Loeb Citroën C4 WRC Raportti
2010 Ranska Sébastien Ogier Citroën C4 WRC Raportti
2011 Ranska Sébastien Ogier Citroën DS3 WRC Raportti
2012 Norja Mads Østberg Ford Fiesta RS WRC Raportti
2013 Ranska Sébastien Ogier Volkswagen Polo R WRC Raportti
2014 Ranska Sébastien Ogier Volkswagen Polo R WRC Raportti
2015 Suomi Jari-Matti Latvala Volkswagen Polo R WRC Raportti
2016 Iso-Britannia Kris Meeke Citroën DS3 WRC Raportti
2017 Ranska Sébastien Ogier Ford Fiesta WRC '17 Raportti
2018 Belgia Thierry Neuville Hyundai i20 Coupe WRC Raportti
2019 Viro Ott Tänak Toyota Yaris WRC Raportti
Vuoden 2020 ralli peruttiin koronaviruspandemian takia.
2021 Iso-Britannia Elfyn Evans Toyota Yaris WRC Raportti
2022 Suomi Kalle Rovanperä Toyota GR Yaris Rally1 Raportti

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m Rallye de Portugal eWRC-Results.com. Viitattu 13.5.2022. (englanniksi)
  2. Rally de Portugal – History WRC.com. Viitattu 13.5.2022. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k l m n o Uma história com meio século RallyDePortugal.pt. Viitattu 13.5.2022. (portugaliksi)
  4. Port and Douro Wines Institute (IVDP) IVDP.pt. Viitattu 13.5.2022. (englanniksi)
  5. a b David Evans: Alén beats Mikkola in epic finish: The 1978 Rally Portugal Dirtfish.com. 20.5.2020. Viitattu 14.5.2022. (englanniksi)
  6. The Legend of Arganil WRC.com. 30.5.2019. Viitattu 18.5.2022. (englanniksi)
  7. a b Rally of Portugal Jonkka's World Rally Archive. Viitattu 19.5.2022. (englanniksi)
  8. Disaster strikes Jonkka's World Rally Archive. Viitattu 19.5.2022. (englanniksi)
  9. Winners Gallery RallyDePortugal.pt. 6.11.2010. Arkistoitu 3.4.2012. Viitattu 19.5.2022. (englanniksi)
  10. 35. TAP Rallye de Portugal 2001 eWRC-Results.com. Viitattu 19.5.2022. (englanniksi)
  11. Henri Pitkänen: Muistatko tämän järkyttävän ulosajon? Yle Urheilu. Viitattu 19.5.2022.
  12. Onni onnettomuudessa - puu pelasti Latvalan jättikatastrofilta! IS.fi. Viitattu 19.5.2022.
  13. Voitto ja MM-johto haihtuivat ilmaan: Mikko Hirvonen hylättiin! IS.fi. Viitattu 19.5.2022.
  14. Aki Hietavala: Portugalissa juhlitaan rallin MM-sarjan 50-vuotista taivalta – mukana myös suomalaisia rallilegendoja Rallit.fi. Viitattu 25.5.2022.
  15. Toni Heinonen: EK9: Eihän tämän pitänyt olla mahdollista: Kalle Rovanperä taistelee jälleen MM-rallin voitosta Rallit.fi. Viitattu 25.5.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]