Opel

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee autonvalmistajaa. Nimen muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Adam Opel AG
Opel-Logo 2017.png
Tunnuslause Wir leben Autos
Perustettu 21. tammikuuta 1862
Perustaja Adam Opel
Kotipaikka Saksan lippu Rüsselsheim, Saksa
Toimiala autoteollisuus
Tuotteet henkilöautot
pakettiautot
Henkilökuntaa 38 000 (2017)
Emoyhtiö Groupe PSA
Kotisivu www.opel.fi

Adam Opel AG on saksalainen autonvalmistaja, joka perustettiin vuonna 1862. Alun perin Opel valmisti kodintavaroita, kuten ompelukoneita, ja autojen valmistus alkoi vuonna 1899. Yhtiön kotipaikka sijaitsee Rüsselsheimissa, Hessenin osavaltiossa. Sillä on tehtaita Bochumissa ja Eisenachssa, kuten myös Belgiassa, Espanjassa ja Puolassa. Opelin autoja valmistetaan myös Vauxhallin Ellesmere Portin tehtaalla Englannissa. Myös Suomessa Uudenkaupungin autotehdas valmisti Opel Calibra -mallia vuosina 1991–1997.

Vuosina 1931–2017 Opel oli osa yhdysvaltalaista General Motors -konsernia, mutta maaliskuussa 2017 se myi Opelin 2,2 miljardilla eurolla ranskalaiselle Groupe PSA -konsernille.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adam Opelin perustama Opel aloitti liiketoimintansa 21. tammikuuta 1862 tuottamalla kodintavaroita, kuten ompelukoneita. Autojen valmistus alkoi vuonna 1899 Opel-Lutzmann-nimellä, ja kahden vuoden jälkeen yhtiö allekirjoitti lisenssisopimuksen ranskalaisen Automobiles Darracq S.A.:n kanssa autojen valmistuksesta Opel-Darracq-nimellä. Autot rakennettiin Opelin rungoilla ja Darracqin koreilla, ja niissä oli voimanlähteenä kaksisylinterinen moottori. 1920-luvun lopussa Fritz von Opel rakensi myös rakettimoottorilla liikkuvia autoja, rakettimoottoripyörän, -lentokoneen ja -junanvaunun.

1920–1945[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1920-luvun alusssa Opelista tuli ensimmäinen saksalainen autonvalmistaja, joka käytti tehtaillaan liukuhihnatuotantoa. Ensimmäinen liukuhihnalla valmistettu malli oli vuonna 1924 esitelty Opel Laubfrosch. Vuonna 1929 Opel siirtyi yhdysvaltalaisen General Motorsin (GM) omistukseen.[2]

Vuodesta 1930 lähtien Opel valmisti Opel Blitz -kuorma-automallia. Siitä tuli toisessa maailmansodassa laajasti käytetty Saksan maavoimissa. Blitz osoittautui monikäyttöiseksi, ja siitä valmistettiin erilaisia versioita, kuten esimerkiksi kenttäambulansseja ja komentoajoneuvoja.

1945–1970[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilöautomalli Opel Olympia palasi sodan jälkeen takaisin tuotantoon vuoden 1947 lopulla. Vuotta myöhemmin aloitettiin uudelleen myös Kapitän-mallin valmistus. Vuosina 1947–1956 Neuvostoliitossa valmistettiin Moskvitš 400 -mallia, joka perustui ennen sotaa valmistettuun Opel Kadettiin. Vuonna 1962 esiteltiin 20 vuoden tauon jälkeen uusi Opel Kadett -niminen perheautomalli, josta tuli luokassaan suosittu auto. Opelit ilmestyivät Yhdysvalloissa katukuvaan omalla nimellään myöhään 1960-luvulla, kun Buick-kauppiaat myivät maahantuotuja autoja.lähde?

1970–2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvulla Kadett säilytti asemansa perheautomarkkinoilla. Vuonna 1970 esiteltiin Kadettin ja Rekordin väliin sijoittuva Opel Ascona. Pienempien autojen luokkaan Opel esitteli vuonna 1982 Corsa-mallinsa. Asconan korvasi mallistossa vuonna 1988 Vectra, jonka tekniikkaan pohjautui myös vuotta myöhemmin esitelty urheiluautomalli Calibra. Kadettin korvaajaksi puolestaan tuli vuonna 1991 Opel Astra. 1990-luvulla Opel myi maasturimalleja Fronteraa ja Montereyta, jotka pohjautuivat japanilaisen Isuzun malleihin.

1990-luvulla Euroopassa alkoi tila-autobuumi, ja vuosituhannen vaihteessa Opel toi markkinoille kolme tila-automallia. Ensimmäisenä esiteltiin vuonna 1996 Opel Sintra, joka oli uudelleennimetty Pohjois-Amerikassa myyty Chevrolet/Pontiac Trans Sport. Se korvattiin kuitenkin jo vuonna 1999 Astraan perustuvalla Zafiralla. Vuonna 2003 markkinoille tuli Corsaan pohjautuva pieni tila-automalli Opel Meriva.

Lippulaivamalli Omegan tuotanto päättyi vuonna 2003, jolloin mallistoon jäänyttä aukkoa täydensivät aiempaa suuremmaksi kasvanut Vectra ja siihen perustuva ylellinen hatchback-malli Signum. 20 vuotta kestänyt Vectran aikakausi päättyi vuonna 2008. Tällöin esiteltiin sen korvaava Insignia, jonka varusteluun ja laatuvaikutelmaan pyrittiin panostamaan aiempaa enemmän.

Lokakuussa 2004 Opelin työntekijät menivät lakkoon kuudeksi päiväksi, koska yhtiö ilmoitti karsivansa 12 000 työpaikkaa. Yhtiön päätös juontui matalasta ajoneuvojen kysynnästä Euroopassa, jossa Opelin toiminta oli tappiollista. Lakko vaikutti suuresti yhtiön tuotantokapasiteettiin. Neuvottelut ovat vieläkinmilloin? työn alla, kun sopimusta molempien osapuolien tyydyttämiseksi ei ole saatu aikaan.lähde?

Talousvaikeudet ja myyntiaikeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opel ajautui keväällä 2009 vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin sen yhdysvaltalaisen emoyhtiön GM:n käytyä vuosien 2008–2009 vaihteessa konkurssin partaalla. Opelin pelastussuunnitelman yhtenä vaihtoehtona esitettiin sen irrottamista GM:stä ja liittämistä johonkin sopivaan eurooppalaiseen kumppaniin. Eräässä vaiheessa päätettiin säilyttää Opel osana GM:ää mutta aiempaa itsenäisempänä.[3] GM, joka itse päätyi kesällä 2009 velkasaneeraukseen,[4] päätti kuitenkin lopulta hankkiutua eroon Opelista.

Toukokuun 2009 lopulla Saksan valtion johtamissa neuvotteluissa suunniteltiin Opelin myymistä kanadalaisen autonosavalmistaja Magna Internationalin ja Sberbankin muodostamalle konsortiolle, jolloin GM pitäisi 35 prosenttia yhtiöstä ja Opelin työntekijät 10 prosenttia.[5] Opelia on oltu myymässä myös belgialaiselle RHJ-sijoitusrahastolle, koska GM ei halua venäläisen GAZin saavansa haltuunsa sen tekniikkaa ja olisi valmis ostamaan yhtiön takaisin taloustilanteensa parantuessa. Saksan hallitus on puolestaan huolestunut työpaikoista pääomasijoittajien käsissä, ja valmiina rahoittamaan Opelia, kun Magna-kauppa toteutui.[6]

10. syyskuuta 2009 GM teki päätöksen Opelin 55 prosentin enemmistön myynnistä Magna-Sberbank-konsortiolle, mutta perui sen marraskuussa, huolimatta siitä että yhtiö oli jo saanut 1,5 miljardin Yhdysvaltain dollarin lainan Saksan valtiolta osana kaupan toteutumista.[7]

Vuonna 2014 Volkswagen oli halukas ostamaan Opelin General Motorsilta, mutta kauppa jäi toteutumatta hintaerimielisyyksien vuoksi.[1]

2010–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2010-luvun täysin uusia Opel-malleja ovat muun muassa 2011 esitelty hybridiauto Opel Ampera, crossover-malli Mokka (2012) sekä pieni kolmiovinen Adam, jonka tavaramerkkinä on räätälöitävyys. Opelin ensimmäinen täyssähköauto on Pariisin autonäyttelyssä 2016 esitelty Ampera-e.

Opel käynnisti ”7 in 17” -nimellä kutsutun malliuudistusohjelmansa, jonka tarkoituksena on tuoda vuoden 2017 aikana markkinoille seitsemän täysin uutta tai uudistettua mallia. Uusia malleja ovat muun muassa PSA-konsernin kanssa yhteistyössä kehitetyt crossoverit Crossland X ja Grandland X sekä Geneven autonäyttelyssä keväällä esiteltävä toisen sukupolven Opel Insignia.[8]

Helmikuussa 2017 General Motors käynnisti neuvottelut Groupe PSA:n kanssa Opel- ja Vauxhall-merkkien myymisestä ranskalaiskonsernille.[9] Kauppa varmistui maaliskuussa, ja sen hinnaksi tuli 2,2 miljardia euroa.[1]

Euroopan ulkopuoliset markkina-alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet GM:n 2000-luvulle saakka maailmanlaajuisesti myymät autot ovat Opelin suunnittelemia, esimerkiksi Corsa, Astra, Vectra ja Omega. Opel-malleja myydään myös muiden GM-brändien alla, kuten Vauxhall Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Holden Australaasiassa ja Chevrolet Latinalaisessa Amerikassa. Omegaa myytiin vähän aikaa myös Yhdysvalloissa nimellä Cadillac Catera, mutta menestys oli heikkoa.[10] Ensimmäiset Daewoon Etelä-Koreassa valmistamat autot pohjautuivat Opel Kadettiin (nykyisin Astra) ja suurempaan Rekordiin (myöhemmin Omega).

Opel on GM:n päämerkki Euroopassa lukuun ottamatta Yhdistynyttä kuningaskuntaa, jossa GM:n toinen eurooppalainen tytäryhtiö Vauxhall Motors käyttää vieläkin omaa brändiään. Vauxhallin mallit olivat ennen 1970-lukua täysin eri suunnittelua kuin Opelit.lähde? Opel-merkki katosi suurimmaksi osaksi Yhdistyneestä kuningaskunnasta vuonna 1981, kun Vauxhallin ja Opelin myyntisopimukset yhdistettiin. Tällöin vain Mantaa myytiin Opelina, kunnes sen valmistus lopetettiin 1988.lähde?

Vauxhall alkoi käyttää Opelin nimiä malleissaan, poikkeuksena Kadett, jonka korvasi Astra vuonna 1991. Tätä nimeä Vauxhall käytti jo aikaisemmin. Kuitenkin jopa muissa vasemmanpuoleisen liikenteen maissa Euroopassa, kuten Irlannissa, johtava GM:n merkki on nykyisin Opel, vaikkakin monia maahantuotuja Vauxhalleja näkee silti irlantilaisilla teillä. Irlannin Opel sponsoroi monia vuosia maan jalkapallomaajoukkuetta käyttäen mainoslausetta ”Irlannin ykköstukija”.lähde?

Jotkut ovat ehdottaneet, että Vauxhall-merkki pitäisi lakkauttaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja korvata Opelilla.lähde? Tämä harmonisoisi GM:n markkinastrategian Euroopassa. Vauxhall on kuitenkin vastustanut tätä, koska sen brändi on tunnettu ja autojen tukkuostajat, jotka ovat sen pääasiakkaita, eivät kannata Opeleiksi nimeämistä.lähde?

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]