Opel Diplomat

Diplomat B, takana Admiral B

Opel Diplomat oli Opelin malliston lippulaiva 1960-luvun puolivälistä 1970-luvun puoliväliin. Sen rinnakkaismalleja olivat edeltävän kärkimallin, nyt kärkikolmikon perusversioksi siirretyn Opel Kapitänin (mallinimi vuodesta 1938), sekä keskitason versio Opel Admiralin (muinoin Opel-huippumalli, vain aikavälillä 1937-1939) ajankohdan mallit. Samaan peruskoriin pohjautuva, portaittain paremmin varusteltu mallikolmikko muodosti Kapitän-Admiral-Diplomat- l. yleiskäsitteenä KAD-sarjan, josta oli vuosille 1964-1968 A- ja vuodesta 1969 vaiheittain päättyneet B-sukupolvet, Diplomat B:n valmistuksen päättyessä vuosimalliin 1977. Suomessa KAD-sarjan autot ovat harvinaisia, mutta vuonna 1966 eräs Diplomat A V8 rekisteröitiin Turussa uutena suomalaisomistukseen. KAD B-sarjaa ei tiettävästi tuotu maahan uutena, mutta käytettyjä on tullut Suomeen jälkituontina. Opelin toinen 8-sylinterinen automalli oli heikosti tunnettu vuosien 1928-1929 Regent.

Yleisesti KAD-sarjasta

Admiral- ja etenkin Diplomat-malli erosivat Kapitänistä varustelun lisäksi myös ulkoisesti koristeellisempina etenkin B-sukupolvessa (kuva; Diplomat B V8 pystylyhdyillä, takana Admiral B vaakalyhdyillä; KAD B-sukupolven Kapitänissä oli Admiral-kori ilman vinyylikattoa sekä vähennetyillä koristeilla). Diplomat A oli alkuaikoina nopein Länsi-Saksassa valmistettu 4-ovinen automalli ennen kuin käsivalintaisella vaihteistolla varustettu Mercedes-Benz 300 ylitti nopeuden niukasti, ja 300 SEL 6,3 pisti maailmankirjat vuonna 1968 vihdoin taas oikeaan järjestykseen. Lähde esittää, että suuren Mercedes-Benz 600-moottorin ahtaminen keskikoon 300-malliin olisi saanut alkunsa, kun Auto, Motor und Sport-lehden päätoimittaja Hans-Ulrich Wieselmann oli kiusoitellut tk-osaston Erich Waxenbergeriä ”onko tämä tulossa vanhaksi, kun Mersu valmistaa enää hitaita autoja”. Korkean tehon omaavat Diplomat V8-mallit olivat toki vuodesta 1964 lähtien ”susina lampaan vaatteissa” yllättäneet autobaanoilla monen mielestään suorituskykyisellä arvoautolla matkaavan kuljettajan.

Ensimmäistä, KAD A:ksi nimitettyä sukupolvea valmistettiin helmikuun 1964 – marraskuun 1968 välisenä aikana. KAD A:tä meni kaupaksi 24 249 (Kapitän), 55 876 (Admiral) ja 8 848 ynnä 347 kpl (Diplomat sedan ja coupé; sedan-korillisista vain 330 kpl tilattiin isolla 5,4-litraisella V8-moottorilla). Myynti oli vähempi kuin edeltävällä huippumallilla Kapitän P 2.6 (nimen juontuessa panoraamatuulilasista ja 2,6-litraisesta OHV-kuusisylinterimoottorista), mitä oli myyty 145 616 kappaletta, ja mikä oli tuolloin Länsi-Saksan myydyin kuusisylinterinen auto ennen Mercedes-Benz -malleja. Toista KAD B-sukupolvea valmistettiin maaliskuusta 1969 heinäkuuhun 1977 asti, joskin halvin malliversio Kapitän poistui markkinoilta jo kesällä 1970, 4 976 kappaleen menekillä. Admiral-nimikin poistui käytöstä 35 622 kappaleen jälkeen kesällä 1976 - joskin vuoden 1977 Admiral-tuotantotieto on 253 lisäkappaletta. Entistä Admiral B:tä 2,8-litraisella 6-sylinterisellä moottorilla vastaava auto sai arvokkaamman Diplomat-mallinimen, mutta säilytti korin ulkoiset tunnusmerkit (vaakasuunnan ajo- ja perävalot, vakiona peltivanteet koristekapseleilla, kun Diplomat B:ssa oli pystylyhdyt ja kevytmetalli-valuvanteet; intron kuva). Diplomat oli KAD-kolmikosta varustelutasoltaan paras, ja vain se varustettiin Diplomat A-sukupolvessa General Motors-yhtymän 283- tai 327-kuutiotuumaisia V8-pikkulohkomoottoreita. Diplomat B:ssä tarjolla oli enää "Corvette-moottoriksi" mainittu 327-kuutiotuumainen V8. Diplomat-mallista oli lisäksi A-sukupolvessa tarjolla harvinaiseksi jäänyt 2-ovinen coupé-versio, ja B-sukupolvessa alustaltaan 15 senttimetriä pidennetty L- eli lang-versio vuosina 1973-1977.

Vuonna 1972 esitelty, muotoilullaan valmistajan traditioita rikkova Mercedes-Benz W116-sarja mullisti loistoautomarkkinat, ja suurten Opel-mallien menekki väheni. Vuoden 1973 Öljykriisi vaikutti merkittävästi ajoneuvomarkkinoihin ja erityisesti kookkaan, polttoaineen kulutukseltaan epäedullisen KAD B-sukupolven menekkiin. Diplomat-mallin imago heikkeni edelleen BMW- ja Mercedes-Benz-kilpailijoihinsa verrattuna, koska se oli vääntövahvan V8-moottorinsa vuoksi ensin tullut suosituksi kookkaiden perävaunujen vetoautona, ja sitten kansan parissa saanut nykyaikana epäkorrektiksi tuomittavan, mutta silloin merkityksellisen ”mustalaisauton” leiman. KAD-sarjalaiset jäivät viimeisiksi ”Suuri Opel” -malleiksi (Auto-Bild). Mielenkiintoisesti Opelin edeltävä, 6,0-litraisen 8-sylinterisen rivimoottorin saanut, vuonna 1928 esitelty loistoautomalli Regent 24/110 PS, oli myös viimein umpikuja: General Motors-yhtymän sovittua yrityskaupat maaliskuussa 1929 eräs kaupan ehdoista oli lakkauttaa tuo ostajan Cadillac-mallin 341 vertainen, mutta sitä tuhannen Reichsmarkia edullisempi kilpailija. Opelin piti paitsi hankkia takaisin ja tuhota kaikki tuolloin jo valmistuneet 25 Regent-yksilöä, romuttaa ne, ja myös hävittää kaikki Regent-mallista jo laadittu kirjallinen materiaali kuten myyntiesitteet ja jopa kuvat. Näin GM osti maaliskuussa 1929 ensin 80% Adam Opel-osakeyhtiön osakekannasta, ja sovitusti loput 20% seuraavana vuonna (Aiheesta muualla-linkki Opel-vuosikirjan artikkeliin, missä on yksityishenkilön ottamia harvinaisia valokuvia kahdesta Regent-autosta: vakio-limusiini sekä Fritz von Opelin erikoiskori-Regent).

Diplomat A

Opel Diplomat A
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Saksa
Valmistaja	Opel
Konserni	General Motors
Valmistusvuodet	1964 – 1969
Korimalli	sedan Limusiini cabriolet farmari Lang Coupé
Luokka	Edustusauto
Teknisesti samankaltaisia	Opel Admiral Opel Kapitän
Iskutilavuus	4,6-5,4 l
Teho	190-230 hv
Vetotapa	takaveto
Infobox OK

Vuonna 1964 Opel julkaisi erittäin amerikkalaisvaikutteisen Opel Diplomatin, siinä oli GM:n valmistama 4,6 litrainen V8 moottori (190 hp) joka omalta osaltaan toi jenkkityyliä autoon. Tarjolla oli vain Diplomat-versiona mallin imagon vahvistamiseksi myös 2d HT-coupé, mitä Karmann-korittaja valmisti helmikuun 1965 ja heinäkuun 1967 välisenä aikana tosin vain 347 kappaleena.

Moottorivaihtoehdot:

• 283V - V8, 190 hp -1966
• 327V - V8, 230 hp 1966-

Coupé sai vain suuremman 5,4-litraisen 230 hevosvoiman V8-version. Vuonna 1966 moottori vaihtui, senn iskutilavuus kasvoi myös neliovisessa versiossa 5,4 litraan (327 kuutiotuumaa) ja teho nousi 40 hevosvoimalla, sillä pienemmän moottorin lämpötalous ei ollut kestänyt jatkuvaa korkeaa rasitusta Autobahn-ajossa - ei ansainnut vakiintunutta vollgasfest- eli täyskaasuajoa kestävän adjektiivia. Iso Corvette-moottori oli suunniteltu ja varusteltu urheilulliseen ajoon, ja kesti siksi eurooppalaisten olosuhteiden kuormitusta paremmin.

Opel-huippumallin noin 200 km/t huippunopeus sekä noin 11 sekunnin kiihdytysaika 0-100 km/t olivat lähes samat kuin Porsche 911-urheiluautoissa - tuon 5,4-litraisen moottorin myötä Diplomat sai myös coupé-versiosta tutun 250 km/t-nopeusmittarin - nostattivat Diplomat-mallin ja myös Opel-valmistajan imagoa, joskin vastapainoksi V8-moottorin suuret kulutuslukemat sekä kaupunki- että nopeassa ajossa olivat Euroopassa vielä poikkeuksellisia, ja aiheuttivat paljon kritiikkiä. Diplomat A on toistaiseksi ainoa Opelin malli, jossa on ollut vaihtoehtoina pelkkiä V8-moottoreita. Nopeat Opel-mallit kuten Diplomat V8 tai äkäinen Commodore A-mallin GS/E-versio toivat valmistajalle merkittävää ohituskaista-uskottavuutta (saks. Überholprestige) Länsi-Saksan autobaanoille, ja nopeat mutta kohtuuhintaiset, urheilulliset uutuusmallit kuten Opel GT ja Opel Manta lienevät olleet syy Opelin myyntimenestykseen, jopa hetkelliseen nousuun Länsi-Saksan suurimmaksi autonvalmistajaksi 1970-luvulla. Perheyhtiö-Opel oli toki saavuttanut Saksan suurimman autonvalmistajan tittelin 1920-luvulla.

Diplomat B

Opel Diplomat B
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Saksa
Valmistaja	Opel
Konserni	General Motors
Valmistusvuodet	1969 – 1977
Korimalli	sedan Limusiini
Luokka	Edustusauto
Seuraaja	Opel Senator
Tekniset tiedot
Iskutilavuus	2,8-5,4 l
Teho	165-230 hv
Vetotapa	takaveto
Mitat
Massa	1690 kg
Pituus	492 cm
Infobox OK

Moottorivaihtoehdot:

• 2.8 E - 6 sylinterinen, 165 hp
• 327V - V8, 230 hp

Diplomat B lang

Vuonna 1969 julkaistussa uuden korimallin Diplomatissa pituus oli 492 cm (vuodesta 1973 tarjotussa lang-versiossa oli 15 cm pidennys; saatavilla ollut kolmas ikkuna takatolpassa täytti limusiini-määrittelyn; galleriakuva) ja paino 1690 kg. Diplomat B sai A-versiosta poiketen yksinkertaisen takasillan tilalle taakse nyt myös monimutkaisen de Dion-erillisripustuksen, minkä avulla sen ajo-ominaisuudet olivat aikakaudelleen erinomaiset.

Coupé Diplomat -tutkielma 1969, Frua CD ja Bitter CD

Vuoden 1969 Frankfurtin IAA-automessuilla Opel näytti myös Buick Riviera 1963:n, Cadillac Eldorado 1967:n ja Opel GT:n muotoilleen Chuck Jordanin luomusta, Coupé Diplomat- l. CD-nimen saanutta tutkielmaa, mitä ei ollut tarkoitus toteuttaa automallina, ja mikä muistutti muita aikakautensa autojen muotoilututkielmia, ehkä pyöristettyä versiota erityisen merkittävästä Alfa Romeo Carabo-koeautosta (kuva 5/27). Yleisön reaktio oli kuitenkin niin innostunut, että Opel pohti piensarjan valmistuttamista Frua:lla. Kaksi hillitympää prototyyppiä (kuva; Galleria B) valmistui ennen kuin Opel luopui hankkeesta italialaiskorittajan riittämätöntä kapasiteettiä pelätessään. Erich Bitter haki Opel-johtaja Robert ”Bob” Lutzilta lupaa käyttää Diplomat B V8 -tekniikkaa Bitter CD-nimisessä coupéssa. Lupa tuli, Bitter-yhtiö perustettiin vuonna 1971, ja CD-coupéta (kuva) tarjottiin syksystä 1973 lähtien aina Diplomat B:n valmistuksen päättymiseen 1977 asti Baur-korittajan 395 kappaleena toteuttamana. Bitter CD keräsi IAA-messuesittelynsä aikana hurjat 176 tilausta, joita kuitenkin kohta messujen jälkeen öljykriisin 1973 puhjettua peruttiin. Lähtöhinnaltaan (1974) 58 400 Saksan_markkaa ennen lisävarustelua maksava CD-automalli oli myös kallis, esimerkiksi noin kahden Porsche 911:n hintainen. Erich Bitteriä mainitaan huumorimielessä autoleasingin edelläkävijäksi, sillä hän vuokrasi käsiin jääneitä Bitter CD-autoja asiakkaille jotka eivät olleet valmiita ostamaan sellaista. Tavoiteltua 200 kappaleen vuosituotantoa ei koskaan saavutettu: huipputulos 99 kappaletta tehtiin jo vuonna 1974. Bitter-yhtiöllä oli myöhemmin muitakin automalleja kuin ajattoman kaunis Bitter CD. Trafin Ajoneuvotilastot 31.12.2019 (pdf) eivät tunnista Bitter CD-autoja Suomen rekisteristä, mutta video 2010-luvulta esittää maassa olleen kaksi kappaletta Bitter CD-autoja. Lyhenne CD tarkoittaa myös ja yleisemmin corps diplomatique:a ransk. diplomaattikuntaa.

Galleriat

Galleria Diplomat A

• 

  Diplomat A V8, apukaukovalot

• 

  Diplomat A V8, takaa

• 

  Amerikan tyylinen mittaristo

• 

  Diplomat A coupé edestä

• 

  Diplomat A coupé takaa

• 

  Diplomat A coupé, koristekapselit

Galleria Diplomat B

• 

  Diplomat B V8, Ruotsi, pystyt V8-takalyhdyt

• 

  Diplomat, pölykapselit alkuperäistä mallia

• 

  Diplomat B 2,8E (vaakalyhdyt)

• 

  Diplomat B 2,8E (vaakalyhdyt)

• 

  Diplomat B V8 lang 1974, kolmas sivulasi takatolpassa

• 

  Frua CD ajovalot avattuina, takana Bitter CD-coupé

• 

  Bitter CD, 2018 Berliinissä

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Opel Diplomat Wikimedia Commonsissa

• Erich Bitter kertoo CD-autostaan (maaliskuu 2020); muotoilija George A. Gallion ja muotoiluosaston johtaja 1966-1989 Hideo Kodama kertovat Opel CD-konseptiautosta, 12:21 minuuttia (saksaksi)
• Bitter CD the Story, Dick Ruzzin ja John McIver kertovat Bitter CD:stä, kuvaus/ajo Yhdysvalloissa 13:13 minuuttia (englanniksi)
• Bitter Club International kotisivu, (saksaksi) tai (englanniksi)
• Opel 24/110 PS Regent 1928-1929 kuvallinen tarina, Opel News vuosikirja

Opelin automallit