Opel Insignia

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Opel Insignia
Opel Insignia
Valmistustiedot
Valmistusmaa Saksan lippu Saksa
Valmistaja Opel
Konserni General Motors
Valmistusvuodet 2008–
Muut nimet Buick Regal
Holden Insignia
Vauxhall Insignia
Korimalli 4-ovinen sedan
5-ovinen hatchback
5-ovinen farmari
Luokka C/D-segmentti
Edeltäjä Opel Signum
Opel Vectra C
Teknisesti samankaltaisia Buick LaCrosse
Opel Astra J
Saab 9-5
Iskutilavuus 1,4–2,8 l
Polttoaine bensiini
diesel
Vetotapa etuveto
neliveto
Vaihteisto 6-vaihteinen manuaali
6-vaihteinen automaatti
Henkilöluku 5

Opel Insignia on Opelin vuodesta 2008 lähtien valmistama ylemmän keskiluokan automalli, joka korvasi Vectran sekä myös sen rinnakkaismalli Signumin. Insignian sedan- ja hatchback-korimallit esiteltiin Lontoon autonäyttelyssä heinäkuussa 2008, Sports Tourer -farmarimalli puolestaan Pariisin autonäyttelyssä saman vuoden lokakuussa. Insigniaa myydään Manner-Euroopassa ja suurimmassa osassa maailmaa Opelina, Isossa-Britanniassa Vauxhallina, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa Holdenina sekä Kiinassa ja Pohjois-Amerikassa Buick Regalina. Insignia valittiin Vuoden Autoksi Euroopassa 2009[1][2].

Opel Insignia (2008–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opel Insignia Sports Tourer

Opel Insignian muotoilu perustuu pitkälti samannimiseen vuonna 2003 esiteltyyn konseptiautoon. Opel on käyttänyt muotoilukielestään ilmaisua ”veistoksellinen taiteellisuus yhdistettynä saksalaiseen tarkkuuteen”. Pohjalevynä on Epsilon II, jota käytetään myös Chevrolet Malibussa ja Saab 9-5:ssä. Myös suuremman kokoluokan Buick LaCrosse käyttää samaa pohjalevyä pidennetyllä akselivälillä. Ulkomitoiltaan Insignia kasvoi huomattavasti Vectraan verrattuna. Sisätilat taas pysyivät suurilta osin ennallaan, mutta pääntilaa on takaistuimella niukasti farmaria lukuun ottamatta. Vectran kulmikkaaksi ja pelkistetyksi sanottua ohjaamoa on muutettu linjakkaammaksi ja käytetyt materiaalit ovat selvästi aiempaa laadukkaampia. Insignian ilmanvastuskerroin on poikkeuksellisen matala 0,25.[2] Vertailun vuoksi Opel Calibran ilmanvastuskerroin on 0,26, joka oli sarjavalmisteisen auton pienin vuosina 1989–2000.

Insigniaa valmistetaan Saksan Rüsselsheimissa. Myös Buick-merkillä myytävät autot koottiin samalla linjalla vuoteen 2011 asti, jolloin tuotanto siirtyi Kanadan Ontarioon. Insignia oli ensimmäinen malli, jossa Opel ja Vauxhall ottivat käyttöön uudet logonsa. Samalla Vauxhall luopui tunnusomaisesta V-maskistaan.

Euro NCAP -kolaritestissä Insignia saavutti täydet viisi tähteä vuonna 2009.[3]

Opel esitteli ensi kertaa uudessa Insigniassa AFL- ja Opel Eye -turvajärjestelmänsä, jotka ovat saaneet paljon kehuja ja kiitosta.[4][5]

  • AFL (Adaptive Forward Lighting) on sopeutuva ajovalojärjestelmä, joka on edelleen kehitetty versio Vectran AFS-valoista. Se valitsee automaattisesti tilanteen mukaisen valaistuksen yhdeksästä eri valotoiminnosta, joiden sanotaan tuottavan parhaan mahdollisen valaistuksen kaikissa ajotilanteissa häikäisemättä muita kuljettajia. Ajovalot kääntyvät ohjauskulman ja nopeuden mukaisesti jopa 15 astetta kaarteen suuntaan. Järjestelmä vaihtaa automaattisesti lyhyiltä valoilta pitkille ja toisin päin, mikäli havaitsee vastaantulevan ajoneuvon. Bi-Xenon-ajovalojen lisäksi autossa on LED-päiväajovalot.[6]
  • Opel Eye on hahmontunnistukseen perustuva kamerajärjestelmä, joka lukee ja muistaa ohituskielto- ja nopeusrajoituskyltit ja näyttää voimassa olevat kiellot ja varoitukset kojetaulussa. Järjestelmä varoittaa myös tahattomasta ajokaistalta siirtymisestä.[7]

Bensiinimoottoreina olivat aluksi 1,6- (115 hv) ja 1,8-litraiset (140 hv) vapaasti hengittävät Ecotec-moottorit sekä 1,6- (180 hv) ja 2,0-litraiset (220 hv) Ecotec Turbot. Tehokkain vaihtoehto oli 2,8 V6 Turbo (260 hv), joka on aina nelivetoinen. Dieselvaihtoehtona oli 2,0-litrainen CDTI-turbodiesel, josta oli saatavana neljää tehoversiota (110/130/160/190 hv). Nelivetoisena sai V6:n lisäksi seuraavat moottorit: 2,0 Turbo (220 hv) ja 2,0 CDTI (190 hv).[8] Insignian nelivetojärjestelmä on sopeutuva ja perustuu Haldex-kytkimeen.[9]

Vuosimallin 2012 moottorivalikoimaan lisättiin 140-hevosvoimainen 1,4 Ecotec Turbo -bensiinimoottori, joka korvasi 1,8-litraisen vapaasti hengittävän version. Kulutuksen luvattiin pienentyneen noin kahdella litralla.[10][11]

Perusvarustetaso oli alun perin Essentia. Siihen kuului kuusi turvatyynyä, ESP, aktiiviset pääntuet, turvavyönmuistutin, lämmitettävät sähköpeilit, 16 tuuman teräsvanteet pölykapselein, Radio/CD 300 -soitin, puoliautomaattinen ilmastointi, lukuvalot edessä ja takana, kauko-ohjattu keskuslukitus ja sähköikkunat edessä.[12]

Insignia Cosmo sisältä.

Editionissa oli sen lisäksi sivuturvatyynyt takana (yht. kahdeksan turvatyynyä), nahkaverhoiltu monitoimiohjauspyörä ja vaihteenvalitsimen nuppi, vakionopeudensäädin, 17 tuuman muotovanteet, kromilistat ikkunalinjassa ja sumuvalojen kehyksissä, takaistuimen keskikyynärnoja, sähköikkunat takana, valaistu meikkipeili ja automaatti-ilmastointi.[13]

Malliston huipulla oli Cosmo, jossa oli Editionin lisäksi sähköinen käsijarru mäkilähtöavustimella, tummennetut takaikkunat (vain Sports Tourer), kromatut ovenkahvat, kuljettajan istuimen sähkötoiminen korkeussäätö, tuulilasinpyyhkijöiden sadetunnistin, sähkötoiminen takaluukku (vain Sports Tourer), osittain nahkaverhoillut istuimet, kojelaudan puujäljitelmäkoristeet, 18 tuuman kevytmetallivanteet ja kaksivyöhykkeinen automaatti-ilmastointi.[14]

Alkuvuodesta 2011 uusiksi varustetasoiksi tulivat Pro, Edition ja Sport. Väri- ja verhoiluvalikoima[15] koki pieniä muutoksia.

Prossa oli aikaisemman Essentian lisäksi pysäköintitutka edessä ja takana, vakionopeudensäädin ja automaatti-ilmastointi.[16]

Editioniin lisättiin sumuvalot, 17 tuuman kevytmetallivanteet ja Radio/CD 400 -soitin.[17]

Uudessa Sport-varustelussa oli Editionin lisäksi 19 tuuman kevytmetallivanteet, urheiluohjauspyörä, mukautuvat AFL-ajovalot, OPC Line -ulkoasupaketti, urheiluistuimet, ajonopeuden mukaan säätyvä ohjaus, tummennetut takaikkunat sekä sähkötoiminen käsijarru ja takaluukku (vain Sports Tourer).[18]

Keväällä 2013 markkinoille tulivat Black & White Edition -erikoismallit. Niissä oli NAVI 600 -navigointijärjestelmä seitsentuumaisella värinäytöllä, mukautuvat AFL-ajovalot, lämmitetty ohjauspyörä, sähkötoiminen takaluukku (Sports Tourer), urheiluistuimet, pysäköintitutka edessä ja takana, tuulilasinpyyhkijöiden sadetunnistin, tummennetut takaikkunat ja sähköinen käsijarru mäkilähtöavustimella. Moottoriksi sai 1,4-litraisen bensiinimoottorin tai 2,0-litraisen (160 hv) dieselin. Värivaihtoehdot olivat Summit White (valkoinen perusväri), Carbon Flash (musta metalliväri) ja Magnetic Silver (sinihopea metalliväri). Erikoismalli oli saatavilla viisiovisena tai farmarina.[19]

Insignia OPC/VXR[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2009 alussa esiteltiin suorituskykyiset Opel Insignia OPC- ja Vauxhall Insignia VXR -mallit. Näissä malleissa on Vectra OPC:n 2,8-litrainen V6-moottori, joka on saatu tuottamaan 321 hevosvoiman tehon (Vectra OPC:ssa 280 hv). Vaihteistoksi saa kuusivaihteisen manuaali- tai automaattivaihteiston. Vääntöä on parhaimmillaan 435 newtonmetriä. Insignia OPC:ssa on vakiona sopeutuva nelivetojärjestelmä ja säädettävä FlexRide-alusta, jossa on kolme eri asetusta: OPC, Sport ja Normal. Ohjaamossa on nahkaverhoilut Recaron urheiluistuimet, alumiinipolkimet ja urheiluohjauspyörä. OPC-versio oli aluksi saatavilla vain neliovisena sedanina ja viisiovisena hatchbackina, mutta myöhemmin mallistoon otettiin myös Sports Tourer.

Vuoden 2013 kasvojenkohotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opel Insignia OPC

Insignian kasvojenkohotuksen läpikäynyt malli esiteltiin kesällä 2013. Maskista tuli aiempaa suurempi ja siinä on enemmän kromikoristeita. Kojelaudan keskikonsolia uudistettiin ja siihen tuli IntelliLink-käyttöjärjestelmällä toimiva kahdeksan tuuman kosketusnäyttö. Alustaan tehtiin parannuksia iskunvaimennukseen, ohjaukseen ja kallistuksenvakauteen. Moottorivalikoimaa uudistettiin 190 hevosvoiman 2,0-litraisella CDTI BiTurbo -dieselmoottorilla ja suorasuihkutteisilla 1,6- (170 hv) ja 2,0-litraisilla (250 hv) SIDI Turbo -bensiinimoottoreilla. Uusia turvavarusteita ovat kuolleen kulman valvonta ja automaattinen hätäjarrutus.[20] Vanha mallisto säilyi facelift-mallin rinnalla vuoden 2013 loppuun saakka.

Facelift-mallin Opel Insignia.

Faceliftin yhteydessä esiteltiin uusi Insignia Country Tourer, joka on maastokelpoisempi crossover-malli 20 millimetriä korkeammalla alustalla. Se on saatavana etu- tai nelivetoisena 1,6 litran (170 hv) bensiinimoottorilla tai 2,0-litraisella (170/190 hv) dieselmoottorilla. Vaihteistoksi saa kuusivaihteisen manuaali- tai automaattivaihteiston. Saman luokan kilpailijoita ovat Volkswagen Passat Alltrack, Volvo XC70, Audi A4 Allroad ja Škoda Octavia Scout.

Opel Insignia Country Tourer

Varustetasoiksi tulivat kasvojenkohotuksen yhteydessä Edition ja Sport.

Editionissa on aikaisemman lisäksi kaksivyöhykkeinen automaatti-ilmastointi, 17/18 tuuman kevytmetallivanteet (moottorista riippuen), rengaspaineiden valvontajärjestelmä, keinonahkaverhous, IntelliLink-multimediajärjestelmä kahdeksan tuuman kosketusnäytöllä ja sähkötoiminen käsijarru.[21]

Sportissa on Editionin lisäksi OPC Line -ulkoasupaketti, säädettävä FlexRide-alusta, 18 tuuman kevytmetallivanteet, alumiinipolkimet, mukautuvat AFL-ajovalot, urheiluohjauspyörä ja tummennetut takaikkunat.[22]

Vuosimallin 2016 valikoimassa uutta on 1,6-litrainen CDTI 120- tai 136-hevosvoimaisena versiona. Valmistaja on luvannut moottorin olevan aikaisempaa hiljaisempi ja taloudellisempi.[23]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Insignia-esite. Adam Opel GmbH, 11/2008.
  • Insignia-esite. Adam Opel AG, 3/2011.
  • Insignia-esite. Adam Opel AG, 10/2013.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 2009 – Opel Insignia Car of the Year. Viitattu 12.10.2015. (englanniksi)
  2. a b Uusi Opel Insignia tarjoaa entistä enemmän fiilistä Ilta-Sanomat. 16.1.2014. Viitattu 30.7.2015.
  3. Opel / Vauxhall Insignia 2009 Euro NCAP. Viitattu 27.6.2015. (englanniksi)
  4. Opel Insignia esittelee uudenlaiset älyvalot Tekniikka & Talous. 31.1.2008. Viitattu 8.2.2016.
  5. Tiedote: Opelin AFL+ kaksoisksenonvalo-järjestelmä tuo turvaa teille syksyn tullen 5.9.2013. Top Gear Suomi. Viitattu 8.2.2016.
  6. Esite 11/2008, s. 32–35.
  7. Esite 11/2008, s. 36–38.
  8. Esite 11/2008, s. 30–31.
  9. Esite 11/2008, s. 46–47.
  10. Opel Insigniaan 1,4-litrainen turbomoottori Tekniikan Maailma. 5.5.2011. Viitattu 8.2.2016.
  11. Opel Insignia – riittääkö pikkukone farmariin? Ilta-Sanomat (ISTV). 11.1.2012. Viitattu 8.2.2016.
  12. Esite 11/2008, s. 18.
  13. Esite 11/2008, s. 19.
  14. Esite 11/2008, s. 20–21.
  15. Insignia 3/2011 – ulkovärit ja sisustusvaihtoehdot Viitattu 27.6.2015.
  16. Esite 3/2011, s. 18.
  17. Esite 3/2011, s. 19.
  18. Esite 3/2011, s. 20–21.
  19. Insignia Black & White Edition (PDF) Opel.fi. Adam Opel AG. Viitattu 27.6.2015.
  20. Uusi Insignia-mallisto Opel.fi. Adam Opel AG. Viitattu 1.7.2015.
  21. Esite 10/2013, s. 20–21.
  22. Esite 10/2013, s. 22–23.
  23. Insignia sai uudet dieselit – saataville myös Cascadaan ja Zafira Toureriin Ilta-Sanomat. 28.7.2015. Viitattu 29.7.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]