Turvatyyny

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lauenneet Renault Lagunan etuturvatyynyt.

Turvatyyny on autossa turvavyön apuna automaattisesti toimiva turvavaruste, typpikaasulla onnettomuuden sattuessa täyttyvä tyyny, jonka tehtävänä on lieventää kolarin seurauksia estämällä matkustajia tai auton ulkopuolisia jalankulkijoita loukkaantumasta.

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyynyn täyttäminen toteutetaan räjähdyspanoksella, jonka laukeamista ohjaa elektroninen turvatyynyn ohjainlaite. Kun ohjainlaite saa tiedon törmäyksestä törmäysantureilta, se laukaisee turvatyynyn. Törmäysanturit reagoivat yleensä törmäyksessä esiintyviin erittäin suuriin kiihtyvyyksiin. Joidenkin antureiden toiminta perustuu myös paineen nousuun kolarissa, esimerkiksi sivutörmäystunnistin voi perustua paineen nousuun suljetun oven sisällä, jos oveen törmätään ulkopuolelta. Turvatyyny täyttyy muutamassa sadasosasekunnissa törmäyksen tapahduttua, ottaa vastaan eteenpäin sinkoutuvan matkustajan ja tyhjenee saman tien, noin 0,2 sekuntia törmäyksen jälkeen.

Erilaisia turvatyynyjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etuturvatyyny[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisin turvatyynytyyppi on ohjauspyörän keskiöön sijoitettu kuljettajan turvatyyny. Melkein jokaisessa uudessa autossa on myös etumatkustajan turvatyyny, joka on sijoitettu kojelaudan sisään. Turvatyynyt laukaisee keskusyksikkö, joka on yleensä sijoitettu auton keskiosaan. Lisäksi järjestelmä sisältää yhden tai useamman törmäysanturin. On kuitenkin olemassa kuljettajan turvatyynyjä, joissa koko laukaisujärjestelmä on sijoitettu ohjauspyörään.

Kuljettajan turvatyynyn tilavuus on yleensä noin 50 litraa. Matkustajan turvatyyny on noin 100-litrainen, koska etäisyys kojelautaan on suurempi kuin ohjauspyörään.

Sivuturvatyyny[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimmassa osassa uusista autoista on sivuturvatyynyt ja verhoturvatyynyt, jotka suojaavat matkustajia sivutörmäyksiltä ja läpäiseviltä iskuilta. Niillä on omat törmäysanturinsa tavallisesti keskipylvään alapäässä. Sivuturvatyynyt on sijoitettu istuimen selkänojan reunaan tai ovipaneeliin, ja niiden tilavuus on yleensä 10–15 litraa. Sivuturvatyynyn täytekaasuna käytetään usein argonia. Verhoturvatyynyt on sijoitettu katon reunoihin, ja niiden tarkoituksena on estää matkustajan päätä iskeytymästä sivuikkunaa tai auton ulkopuolista esinettä, kuten toista ajoneuvoa tai pylvästä vasten. Ne ovat pituudeltaan riittävän pitkiä suojaamaan sekä etu- , että takaistuimella istuvat matkustajat. Toinen ratkaisu on yhdistetty päätä ja rintakehää suojaava turvatyyny, joka laukeaa perinteisen sivuturvatyynyn tavoin istuimesta tai ovipaneelista. Tällainen turvatyyny löytyy useimmiten avoautoista, sillä katon ollessa auki verhoturvatyynyt eivät voisi toimia oikealla tavalla.

Polviturvatyyny[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkatilaan sijoitetut polviturvatyynyt ovat yleistymässä uusissa autoissa. Ne suojaavat kuljettajan ja etumatkustajan polvia, sääriä ja reisiä kojelaudan ja ohjauspylvään kovien rakenteiden iskuilta. Ensimmäisenä autonvalmistajana polviturvatyynyn otti käyttöön Kia, Sportage-mallissaan vuonna 1996.

Joistain automalleista löytyy myös turvavyön sisään sijoitettuja turvatyynyjä. Niiden tehtävänä on vähentää törmäyksessä turvavyön rintakehään kohdistavaa rasitusta.

Jalankulkijan turvatyyny[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Volvolla ja Subarulla (XV-mallissaan)[1] on jo jalankulkijoiden turvatyynyjä autoissaan. Ne on sijoitettu konepellin alle, ja törmäyksen sattuessa tyyny tulee esiin estäen jalankulkijan pään osumisen auton konepeltiin ja tuulilasiin. Samalla konepelti nousee hieman ylöspäin, mikä lieventää iskua.

Turvatyynyn deaktivointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleensä matkustajan turvatyyny voidaan poistaa käytöstä esimerkiksi pienen lapsen kuljettamiseksi turvaistuimessa. Tämä on tärkeää siksi, että laukeava turvatyyny heittää lapsen istuimineen päin selkänojaa. Jos turvaistuimessa istuvaa lasta kuljetetaan autossa jossa matkustajan turvatyynyä ei saa kytkettyä pois päältä, niin turvaistuin sijoitetaan auton takapenkille lapsen kasvot kulkusuuntaan päin.

Poistamiseen on useissa automalleissa valmis kytkin kojelaudassa. Ellei kytkintä ole, voidaan poisto suorittaa asiantuntevassa korjaamossa elektronisesti.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Törmäysanturit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autossa on usein keskellä, edessä ja sivuilla kiihtyvyysanturit. Ne rekisteröivät nopeusmuutoksia ja heilahduksia. Mikäli auto törmää esteeseen, antaa anturi signaalin turvajärjestelmän keskusyksikölle, joka edelleen laukaisee tarvittavat turvatyynyt. Monissa uusissa automalleissa ympäripyörähdyksen sattuessa anturi antaa käskyn täyttää sivuturvatyynyt parhaan suojauksen aikaansaamiseksi. Avoautoissa sama anturi myös aktivoi ympäriajosuojan, jonka avulla saadaan säilytettyä selviytymistila auton sisällä, eikä korirakenne pääse painumaan kasaan murskaten matkustajat ohjaamon ja maanpinnan väliin.

Muissa kulkuneuvoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autojen lisäksi turvatyynyjä löytyy jo muistakin kulkuneuvoista, kuten moottoripyöristä ja lentokoneista. Lentokoneiden turvatyynyt on sijoitettu turvavyön sisälle, ja niitä voidaan niin pienkoneissa kuin suurissa matkustajakoneissakin.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Turvatyyny.
  1. Turvatyynyt myös auton ulkopuolelle? Japanilainen autonvalmistaja: "Suojaa jalankulkijoita" – Katso video Yle Uutiset. Viitattu 24.5.2017.