Turvatyyny

Turvatyyny on lähinnä autoissa käytetty automaattisesti toimiva turvavaruste, typpikaasulla onnettomuuden sattuessa täyttyvä tyyny, jonka tehtävänä on lieventää törmäyksen seurauksia estämällä matkustajia loukkaantumasta.
Turvatyyny on suunniteltu antamaan lisäsuojaa törmäyksessä ainoastaan yhdessä turvavyön kanssa käytettynä. Ilman turvavyötä matkustavalle turvatyynyn laukeaminen voi olla hengenvaarallista.[1]
Ensimmäiset kokeelliset turvatyynyt kehitettiin jo 1950-luvulla, mutta ne tulivat ensimmäistä kertaa tuotantoautoihin 1970-luvulla, kun General Motors alkoi Yhdysvalloissa tarjota niitä lisävarusteena osassa malleistaan. Vähäiseksi jääneen suosion takia valmistaja poisti turvatyynyt lisävarustelistalta vuonna 1977, ja turvatyynyjen yleistyminen markkinoilla alkoikin vasta 1990-luvun alussa. Vuosien saatossa autonvalmistajat ovat kehittäneet erilaisia turvatyynyjä eri onnettomuustyyppejä varten, mukaan lukien jalankulkijoiden suojaksi tarkoitetun turvatyynyn, joka tulee esiin auton ulkopuolelta.
Toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Autossa on usein keskellä, edessä ja sivuilla kiihtyvyysanturit. Ne rekisteröivät nopeusmuutoksia ja heilahduksia. Mikäli auto törmää esteeseen, antaa anturi signaalin turvajärjestelmän keskusyksikölle, joka edelleen laukaisee tarvittavat turvatyynyt.
Tyynyn täyttäminen toteutetaan räjähdyspanoksella, jonka laukeamista ohjaa elektroninen turvatyynyn ohjainlaite. Kun ohjainlaite saa tiedon törmäyksestä törmäysantureilta, se laukaisee turvatyynyn. Törmäysanturit reagoivat yleensä törmäyksessä esiintyviin erittäin suuriin kiihtyvyyksiin. Joidenkin antureiden toiminta perustuu myös paineen nousuun kolarissa, esimerkiksi sivutörmäystunnistin voi perustua paineen nousuun suljetun oven sisällä, jos oveen törmätään ulkopuolelta. Turvatyyny täyttyy muutamassa sadasosasekunnissa törmäyksen tapahduttua, ottaa vastaan eteenpäin sinkoutuvan matkustajan ja tyhjenee saman tien, noin 0,2 sekuntia törmäyksen jälkeen.
Monissa uusissa automalleissa ympäripyörähdyksen sattuessa anturi antaa käskyn täyttää sivuturvatyynyt parhaan suojauksen aikaansaamiseksi. Avoautoissa sama anturi myös aktivoi ympäriajosuojan, jonka avulla saadaan säilytettyä selviytymistila auton sisällä, eikä korirakenne pääse painumaan kasaan murskaten matkustajat ohjaamon ja maanpinnan väliin.
Yleensä matkustajan turvatyyny voidaan poistaa käytöstä esimerkiksi pienen lapsen kuljettamiseksi turvaistuimessa. Tämä on tärkeää siksi, että laukeava turvatyyny heittää lapsen istuimineen päin selkänojaa. Turvatyynyn deaktivointia varten on useissa automalleissa valmis kytkin kojelaudassa. Ellei kytkintä ole, voidaan poiskytkentä suorittaa asiantuntevassa korjaamossa elektronisesti.
Erilaisia turvatyynyjä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etuturvatyyny
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleisin ja ensimmäisenä markkinoille tullut turvatyynytyyppi on ohjauspyörän keskiöön sijoitettu kuljettajan turvatyyny. Etumatkustajan turvatyyny on puolestaan sijoitettu kojelaudan sisään.
Kuljettajan turvatyynyn tilavuus on yleensä noin 50 litraa. Matkustajan turvatyyny on noin 100-litrainen, koska etäisyys kojelautaan on suurempi kuin ohjauspyörään.
Sivuturvatyyny
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suurimmassa osassa uusista autoista on sivuturvatyynyt ja verhoturvatyynyt, jotka suojaavat matkustajia sivutörmäyksiltä ja läpäiseviltä iskuilta. Niillä on omat törmäysanturinsa tavallisesti keskipylvään alapäässä. Sivuturvatyynyt on sijoitettu istuimen selkänojan reunaan tai ovipaneeliin, ja niiden tilavuus on yleensä 10–15 litraa. Sivuturvatyynyn täytekaasuna käytetään usein argonia. Verhoturvatyynyt on sijoitettu katon reunoihin, ja niiden tarkoituksena on estää matkustajan päätä iskeytymästä sivuikkunaa tai auton ulkopuolista esinettä, kuten toista ajoneuvoa tai pylvästä vasten. Ne ovat pituudeltaan riittävän pitkiä suojaamaan sekä etu- , että takaistuimella istuvat matkustajat. Toinen ratkaisu on yhdistetty päätä ja rintakehää suojaava turvatyyny, joka laukeaa perinteisen sivuturvatyynyn tavoin istuimesta tai ovipaneelista. Tällainen turvatyyny löytyy useimmiten avoautoista, sillä katon ollessa auki verhoturvatyynyt eivät voisi toimia oikealla tavalla.
Polviturvatyyny
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jalkatilaan sijoitetut polviturvatyynyt ovat yleistymässä uusissa autoissa. Ne suojaavat kuljettajan ja etumatkustajan polvia, sääriä ja reisiä kojelaudan ja ohjauspylvään kovien rakenteiden iskuilta. Ensimmäisenä autonvalmistajana polviturvatyynyn otti käyttöön Kia, Sportage-mallissaan vuonna 1996.
Joistain automalleista löytyy myös turvavyön sisään sijoitettuja turvatyynyjä. Niiden tehtävänä on vähentää törmäyksessä turvavyön rintakehään kohdistavaa rasitusta.
Jalankulkijan turvatyyny
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joillain valmistajilla on jo jalankulkijoiden turvatyynyjä autoissaan.[2] Ne on sijoitettu konepellin alle, ja törmäyksen sattuessa tyyny tulee esiin estäen jalankulkijan päätä osumasta auton konepeltiin ja tuulilasiin. Samalla konepelti nousee hieman ylöspäin, mikä lieventää iskua.
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Fordin turvavyötyyny
-
Sivu- ja verhoturvatyyny
-
Turvatyynyn kytkin
Muissa kulkuneuvoissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Autojen lisäksi turvatyynyjä löytyy jo muistakin kulkuneuvoista, kuten moottoripyöristä ja lentokoneista. Lentokoneiden turvatyynyt on sijoitettu turvavyön sisälle, ja niitä voidaan käyttää niin pienkoneissa kuin suurissa matkustajakoneissakin.
-
Airbus A330:n turvatyyny
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tämä unohdus voi tehdä autosi turvatyynystä tappokoneen – ”Muukaan tekniikka ei toimi suunnitellusti” MTV Uutiset. 18.10.2021. Viitattu 21.6.2025.
- ↑ Turvatyynyt myös auton ulkopuolelle? Japanilainen autonvalmistaja: ”Suojaa jalankulkijoita” – Katso video Yle Uutiset. 24.5.2017. Viitattu 24.5.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Turvatyyny Wikimedia Commonsissa