Automaattivaihteisto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lexuksen kahdeksanvaihteinen automaattivaihteisto aukileikattuna.

Automaattivaihteistolla tarkoitetaan ajoneuvoissa olevaa vaihteistojärjestelmää, jossa kuljettajan ei tarvitse itse vaihtaa manuaalisesti vaihdetta, vaan automaattivaihteisto tekee sen hänen puolestaan. Automaattivaihteisto on useimmiten lisävaruste, joka lisää auton ostohintaa. Ensimmäiset automaattivaihteistot esitteli Oldsmobile vuoden 1940 malleissaan. Tämä Hydra-Matic-nimellä kutsuttu vaihteisto oli ensimmäinen massatuotannossa valmistettu täysautomaattinen vaihteisto. Automaattivaihteiston voiteluöljynä käytettiin muun muassa valaanöljyä.[1]

Pohjois-Amerikassa valtaosa autoista myydään automaattivaihteisina, ja manuaalivaihteiset autot ovat harvinaisia. Myös muualla maailmassa manuaalivaihteistojen suosio on laskussa.[2][3]

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisessä automaattivaihteistossa moottorin tuottama voima välitetään momentinmuuntimen pumppupyörältä nesteen välityksellä turbiinipyörälle, mistä voima siirtyy eteenpäin hammaspyörävaihteistolle.

Automaattivaihteiston ohjaukseen on jatkuvasti lisätty elektroniikkaa. Uudet vaihteistot muun muassa oppivat kuljettajan ajotavasta ja tekevät vaihteiden vaihtoja automaattisesti keräämänsä tiedon perusteella. Alemman hintaluokan autoissa viisivaihteiset automaatit ovat hyvää vauhtia syrjäyttämässä perinteiset nelivaihteiset mallit. Kuusi- ja seitsemänvaihteiset hallitsevat yläluokkaa. Ensimmäisen kuusivaihteisen automaatin tarjosi BMW vuonna 2001 esitellyssä 7-sarjassa. Muutamaa vuotta myöhemmin Mercedes-Benzin S-sarjassa nähtiin seitsemänvaihteinen automaatti. Lexus ja BMW ottivat myöhemmin käyttöön kahdeksanvaihteisen vaihteiston. Vaihteistovalmistaja ZF kehitti yhdeksänportaisen automaattivaihteiston, joka tuli ensimmäisenä käyttöön Jeep Cherokeessa ja Land Rover Evoquessa vuonna 2013.[4] B-segmentissä eli ”pikkuautoluokassa” ensimmäinen kuusivaihteinen automaatti esiteltiin Opel Corsassa loppuvuodesta 2014.[5]

Yleisesti automaattivaihteisto kuluttaa enemmän polttoainetta paljon kiihdytyksiä ja hidastuksia sisältävässä ajossa verrattuna manuaalivaihteistoon, öljyvälitteisen momentinmuuntimen takia. Matka-ajossa eroa ei juurikaan ole, etenkään tasaisella nopeudella ajettaessa, kiinteäksi lukittuvalla turbiinilla varustetuissa autoissa. Poikkeus on CVT-automaattivaihteisto, jonka kulutus on manuaalivaihteiston tasoa. Rakenteellisesti automaattivaihteisto on yleensä manuaalivaihteistoa painavampi. Perinteisesti se on myös ollut kalliimpi valmistaa.

Myös kaksoiskytkinvaihteistossa vaihtaminen tapahtuu automaattisesti. Teknisesti vaihteisto on kuitenkin perinteisestä automaattivaihteistosta poiketen toteutettu useamman rinnakkaisen vaihdelaatikon ja niin sanotun kaksoiskytkimen avulla. Tunnetuin kaksoiskytkinvaihteisto on Volkswagen-konsernin käyttämä DSG. Koska tässä vaihteistossa seuraava vaihde on aina valmiiksi kytkettynä toisella vaihteiston akselilla päällä, ei vaihtamisessa ole vaihtamisviivettä, eikä veto katkea vaihtamisen aikana. Uusi vaihde kytketään samanaikaisesti, kun toinen vaihteiston puoli irrotetaan. Kaksoiskytkinvaihteistossa ei käytetä momentinmuuntajaa, vaan voima välittyy nimensä mukaisesti suoraan moottorista vaihteistoon. Tämän vuoksi polttoaineenkulutus on uusimmilla vaihteistoilla jopa pienempi kuin manuaalivaihteistolla. Näistä eduista huolimatta eräät autovalmistajat ovat hylänneet kaksoiskytkinvaihteistot, ja ovat panostaneet perinteisen automaattivaihteiston paranteluun.[6][7][8]

Automaattivaihteiston vaihteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Škoda Fabian lattialle sijoitettu vaihteenvalitsin.

Autonvalmistajat käyttävät yleisesti automaattivaihteiston vaihteenvalitsimessa seuraavia merkintöjä:

  • P (Park) – pysäköintivaihde, jolloin vaihteisto on lukittuna
  • R (Reverse) – peruutusvaihde
  • N (Neutral) – vapaavaihde
  • D (Drive) – ajovaihde, jolloin vaihtaminen tapahtuu automaattisesti
  • O (Overdrive) – ylivaihde alhaisilla nopeuksilla
  • Pakkovaihteet: (Vaihteisto käyttää vain valittua vaihdetta. Jos vaihteisto on esimerkiksi 4-vaihteinen, pakkovaihteita ovat 3–1, 3-vaihteisessa 2 ja 1.)
    • 3 – kolmas vaihde
    • 2 – toinen vaihde
    • 1 tai L – ykkösvaihde esimerkiksi ylämäkeen ajettaessa
  • S (Sport) – käyttää maksimaalisen tehon saamiseksi moottorin koko kierrosalueen hyväksi
  • M (+, −) – käsivalintatila
  • Off – suurimman vaihteen kytkeminen pois käytöstä (O/D)

Kaikissa vaihteistoissa ei välttämättä ole jokaista toimintoa. Niin sanotut pakkovaihteet ja ylivaihde (O) ovat uusissa automalleissa harvinaisia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Almost Burned Machinery Lubrication. Viitattu 27.8.2016. (englanniksi)
  2. Jäähyväiset manuaaleille? Ilta-Sanomat. 14.7.2015. Viitattu 27.8.2016.
  3. Uusi auto ostetaan automaatilla: Katso, millä tahdilla manuaalivaihteistot ovat katoamassa Ilta-Sanomat. 28.4.2016. Viitattu 27.8.2016.
  4. Holy Shift: ZF 9-speed Automatic Problems Mount, Chrysler Releases Third Software Update for Jeep Cherokee Car and Driver. 4.2.2015. Viitattu 27.8.2016. (englanniksi)
  5. Uusi Opel Corsa Suomeen – tällainen se on 10.1.2015. TopGear Suomi. Viitattu 11.9.2015.
  6. Halvorson, Bengt: Mazda Rejects DSGs, Redefines Automatic Transmissions Instead MotorAuthority. 10.8.2011. High Gear Media. Viitattu 27.1.2015. (englanniksi)
  7. Mazda: Skyactiv-Drive Mazda Motor Corporation. Viitattu 27.1.2015. (englanniksi)
  8. Halvorson, Bengt: GM 8-Speed In Corvette Z06 Shifts Faster Than Porsche PDK; Here’s How MotorAuthority. 18.1.2014. High Gear Media. Viitattu 27.1.2015. (englanniksi)