Ajonvakautusjärjestelmä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ajonvakautusjärjestelmä tai ajovakauden hallintajärjestelmä, ESC (engl. electronic stability control), on ajoneuvoissa oleva järjestelmä, joka korjaa kuljettajan tekemiä ohjausvirheitä elektroniikan ja fysiikan lakien mahdollistamissa tapauksissa. Tyypillisiä ohjausvirheitä ovat liian suuri tilannenopeus, yli- tai aliohjautuminen tai auton lähteminen heittelehtimään. Järjestelmä pyrkii palauttamaan auton kuljettajan valitsemalle ajolinjalle käyttämällä yksittäisten pyörien jarrutusta ja/tai säätelemällä moottorin vääntömomenttia (muuttamalla sytytysennakkoa ja/tai polttoaineen syöttöä). Järjestelmä on usein kytköksissä lukkiutumattomiin jarruihin ja luistonestojärjestelmään. Se tarkkailee olosuhteita nopeusanturin, ohjauspyöräanturin ja kiihtyvyysantureiden perusteella. Esimerkiksi jos vasemmalle kaartuvassa mutkassa auton perä liukuu oikealle, järjestelmä jarruttaa oikeanpuoleista etupyörää. Useissa autoissa ajanvakautuksessa on myös ns. ”Sport-tila”, joka sallii pientä luistoa.

Ajonvakautusjärjestelmiä alkoi tulla lähinnä lisävarusteisena kalliisiin automalleihin 1990-luvulla. Ajonvakautusjärjestelmä tuli vakiovarusteeksi Mercedes-Benzin A-sarjaan sen jälkeen, kun autotoimittajat olivat vuonna 1997 kaataneet auton testiradalla tekemässään väistökokeessa (ns. hirvikokeessa). Valmistaja päätti sen seurauksena varustaa kyseisen mallin jatkossa valmistuvat yksilöt ajonvakautuksella.[1] Järjestelmä yleistyi eurooppalaisissa ylemmän keskiluokan ja sitä kalliimmissa autoissa 2000-luvun alussa, ja vuosikymmenen loppupuolella se oli vakiovarusteena lähes kaikissa eurooppalaisissa alemman keskiluokankin autoissa. Ajovakausjärjestelmä tuli pakolliseksi kaikkiin uusiin automalleihin vuonna 2011.

Eri valmistajien käyttämiä nimityksiä ajonvakautusjärjestelmästä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]