Opel Vectra

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Opel Vectra oli Opelin valmistama ylemmän keskiluokan henkilöauto, joka esiteltiin vuonna 1988 Asconan seuraajaksi. Vectra A tunnettiin Isossa-Britanniassa nimellä Vauxhall Cavalier. Australiassa Vectraa myytiin Holden-merkkisenä. Vuonna 2008 Opel Insignia korvasi Vectran.

Opel Vectra A
Opel Vectra A facelift
Valmistustiedot
Valmistusmaa Iso-Britannia
Saksan lippu Saksa
Valmistaja Opel
Konserni General Motors
Valmistusvuodet 1988–1995
Tuotantomäärä 2000 000 kpl
Korimalli 4-ovinen sedan
5-ovinen hatchback
Luokka C/D-segmentti
Edeltäjä Opel Ascona B
Seuraaja Opel Vectra B
Iskutilavuus 1,6–2,5 l
Polttoaine bensiini
diesel
Vetotapa etuveto
neliveto
Henkilöluku 5


Opel Vectra B
Vectra B facelift
Valmistustiedot
Valmistusmaa Australian lippu Australia
Iso-Britannia
Saksan lippu Saksa
Valmistaja Opel
Konserni General Motors
Valmistusvuodet 1995–2002
Korimalli 4-ovinen sedan
5-ovinen hatchback
5-ovinen farmari
Luokka C/D-segmentti
Edeltäjä Opel Vectra A
Seuraaja Opel Vectra C
Iskutilavuus 1,6–2,6 l
Polttoaine bensiini
diesel
Vetotapa etuveto
Henkilöluku 5
Opel Vectra C
Vectra C
Valmistustiedot
Valmistusmaa Iso-Britannia
Saksan lippu Saksa
Valmistaja Opel
Konserni General Motors
Valmistusvuodet 2002–2008
Korimalli 4-ovinen sedan
5-ovinen hatchback
5-ovinen farmari
Luokka C/D-segmentti
Edeltäjä Opel Vectra B
Seuraaja Opel Insignia
Teknisesti samankaltaisia Saturn Aura
Iskutilavuus 1,6–3,2 l
Polttoaine bensiini
diesel
Vetotapa etuveto
Vaihteet 5–6
Henkilöluku 5

Opel Vectra A (1988–1995)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opel Vectra esiteltiin syksyllä 1988 sedan ja hatchback-korimalleina. Mallista pyrittiin tekemään edeltäjäänsä Asconaa mukavampi ja taloudellisempi. Ajo-ominaisuudet eivät kuitenkaan olleet luokan parhaimpia. Laatumielikuvaa heikensi vikojen suuri määrä.

Moottorivaihtoehdot Suomessa olivat aluksi 1,6S (82 hv), 2,0i (115 hv) ja 2,0i GT (130 hv). Keväällä 1989 valikoimaan lisättiin yksipistesuihkutuksella ja katalysaattorilla varustetut 1,6i (75 hv) ja 2,0i (115 hv).

Mallivalikoimaa täydennettiin vähitellen. Lähes alkuvaiheessa mallistoon tulivat Steyr-Puchin kanssa kehitetyt nelivetomallit, sekä 1,7-litrainen diesel (57 hv). Syksyllä 1989 esiteltiin Vectra 2000 16V, jossa oli Kadett GSi 16V:n 150-hevosvoimainen moottori.

Syksyllä 1990 Suomen mallistoa täydensi 1,8i (90 hv), joka oli ollut muualla myynnissä jo aikaisemmin. Pienitehoisen 57-hevosvoimaisen dieselin rinnalle saatiin myös tehokkaampi 82-hevosvoimainen 1,7 TD.[1]

Perusmalli GL:ssä oli vakiovarusteena oli muun muassa radio ja ohjaustehostin. 2,0-litraisissa oli lisäksi keskuslukitus. Puskurit olivat mustat muista poiketen. GLS-malliin kuului vakiovarustuksen lisäksi pääntuet ja lämpösuuttimet takana, 2-osainen takaselkänoja, kierroslukumittari ja parannettu äänieristys. CD:ssä oli ABS-jarrut ja säilytystaskut etuistuinten selkänojissa.

Alkuvuodesta 1989 esitellyssä GT-mallissa oli GLS-tasoa vastaava varustelu. Lisänä oli urheiluistuimet, mutta toisaalta takajalkatilan lämpösuuttimet puuttuivat. Rengaskoko oli 195/60R14, ja urheilullisten välityksien avulla saatiin parempi suorituskyky. Puskureissa oli koristeena punainen raita. 2000 16V:ssa oli urheilullisemmin muotoiltu maski ja helmat, takaspoileri, 15” pyörät kevytmetallivantein, ABS-jarrut, ajotietokone, lämmitettävät sähköpeilit ja nahkaverhoiltu ohjauspyörä. Vuonna 1991 keskuslukitus tuli vakiovarusteeksi kaikkiin malleihin.

Vuoden 1992 lopussa Vectralle tehtiin facelift. Opelin logo sijaitsi nyt konepellin sijaan uudessa korinvärisessä maskissa. Puskurit olivat uudet, ja ne olivat korinväriset kaikissa malleissa. 1,8-litrainen tuli perusmoottoriksi, mutta 1,6 palasi kuitenkin mallistoon kesällä 1993. Mallistoa laajensivat Turbo (204 hv) ja keväällä 1993 2,5-litrainen V6 (170 hv). Vanhat dieselit korvasi uusi 60-hevosvoimainen turbodiesel, joka oli varustettu katalysaattorilla.

Keväällä 1993 uudeksi perusmalliksi tuli Expression, jossa oli aikaisempien GL-varusteiden lisäksi kierroslukumittari, korinväriset peilit, ja sinipunaiset kylkiraidat. Verhoilussa oli samanlaiset kuviot. Vuoden 1994 uutuutena oli edullinen mutta hyvin varusteltu CDX, joka korvasi GLS:n ja CD:n. CDX-mallissa oli GLS-tason lisäksi ylellisempi verhoilu, puujäljitelmäkoristeet ovissa, nahkaverhoiltu ohjauspyörä, sähköantenni, metalliväri ja sumuvalot. Lisävarusteena sai 2 turvatyynyä ja ABS-jarrut. 2,0-litraisen 16-venttiilisen moottorin teho putosi 150:sta 136 hevosvoimaan.

Vuonna 1995 GT:n korvasi Sport, jossa oli kevytmetallivanteet vakiona. Expressionista tuli Merit, josta oli karsittu kierroslukumittari, korinväriset peilit ja polttoaineen merkkivalo. Kuljettajan turvatyyny tuli vakiovarusteeksi kaikkiin malleihin. V6-mallien ainoa varustetaso oli CDX. V6-moottorilla varustetuissa CDX-malleissa oli normaalin varustuksen lisäksi luistonesto ja kevytmetallivanteet.[2]

Opel Vectra B (1995–2002)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen sukupolven Vectra esiteltiin vuoden 1995 syksyllä, ja se ehti Suomeen jo lokakuussa. Vectra B oli koriltaan entistä jäykempi ja painavampi, mutta koko ei ollut kasvanut kuin tavaratilan osalta. Korimalleina olivat aluksi 4-ovinen sedan ja 5-ovinen hatchback. Laatuongelmat oli otettu Opelilla tosissaan, ja Vectra B:ssä se oli jo hyvällä tasolla. Myös ajo-ominaisuuksia pyrittiin parantamaan. Euro NCAP -kolaritestin tulos vuonna 1997 oli ainoastaan kaksi ja puoli tähteä, erityisesti huonon sivutörmäyssuojan takia.[3]

Bensiinimoottorit olivat 1,6 16V (100 hv), 1,8 16V (115 hv), 2,0 16V (136 hv) ja 2,5 V6 (170 hv), sekä dieselit 2,0 DI (82 hv) ja 2,0 DTI (100 hv).

Opel Vectra Voyage

Perusmalli GL:n vakiovarusteluun sisältyi 2 turvatyynyä, ABS-jarrut, kauko-ohjattava keskuslukitus, lämmitettävät peilit, radio erillisellä taajuusnäytöllä, ulkolämpömittari, sisävalon viive ja ajonestolaite. CD:ssä oli lisäksi sumuvalot, korinväriset ovenkahvat, kierroslukumittari, sähköikkunat edessä, nahkaverhoiltu ohjauspyörä, lukuvalot ja ristiseläntuen säätö. CD Sportin varuste-erot CD:hen olivat kevytmetallivanteet, ajotietokone, tummennetut takavalot ja sporttisempi verhoilu. Ylellisimmässä CDX:ssä oli kojelaudan puujäljitelmäkoristeet, ilmastointi, vakionopeudensäädin ja sähköikkunat takana.[4]

Vectra-malliston uutuus oli syksyllä 1996 esitelty farmarimalli Voyage. Vectra Voyage oli sporttinen ns. elämäntapafarkku, jonka tavaratila ei ollut juuri Astra Caravania suurempi.

Vuonna 1998 GL:n korvasi GL+, jossa oli aiemman lisäksi kierroslukumittari, sävylasit ja sähköikkunat edessä. Kaikissa vuoden 1998 malleissa oli ohjauspyörän korkeussäätö, takaistuimen keskipaikan 3-pisteturvavyö ja 15” pyörät vakiovarusteina.

Maaliskuussa 1999 esiteltiin uudet facelift-mallit. Ajovalot olivat nyt kirkaslasiset ja maskin reuna kromattu. Uudenmalliset puskurit olivat kokonaan korinväriset, ilman aiemmin ollutta mustaa listaa. Peilejä oli hieman suurennettu niiden saatua kritiikkiä pienestä koostaan johtuen. Jarrulevyjen halkaisija oli aikaisempaa suurempi, ja jarrutusmatkan luvattiin olevan 5% lyhempi. Turvallisuudessa oli tapahtunut parannusta, sillä Euro NCAP -kolaritestissä uudistunut Vectra saavutti kolme tähteä.[5]

CD:hen tuli puujäljitelmäkoristeet keskikonsoliin, sekä vakiovarusteiksi ilmastointi ja kevytmetallivanteet. CD Sport nimettiin pelkäksi Sportiksi. Siinä oli alumiinikoristeltu keskikonsoli ja 3-puolainen nahkaverhoiltu ohjauspyörä. CDX:ssä oli nahkaverhoilu.

Lokakuussa 2000 moottorivalikoima koki uudistuksia: 1,8:n teho nousi 125 hv:aan, 2,2 (147 hv) korvasi 2,0:n, 2,6 korvasi 2,5:n, ja dieselvalikoimaa täydensi 2,2 DTI. Aktiiviset pääntuet tulivat vakiovarusteeksi kaikkiin malleihin. GL:n korvasi Comfort, jossa oli vakiona ilmastointi. Sportiin lisättiin Xenon-valot vakiovarusteeksi. CD:stä tuli puolestaan Elegance, jossa oli aiemman lisäksi automaatti-ilmastointi.[6]

Opel Vectra C (2002–2008)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vectran kolmas sukupolvi esiteltiin Geneven autonäyttelyssä keväällä 2002 4-ovisena sedanina ja 5-ovisena hatchbackina, jota kutsuttiin nimellä GTS. Farmarimallin ensiesittely tapahtui seuraavana syksynä Frankfurtin autonäyttelyssä. Vectra C perustui GM:n Epsilon-pohjalevylle. Muita samaa alustaa käyttäviä autoja ovat mm. Cadillac BLS, Chevrolet Malibu, Fiat Croma ja Saab 9-3. Vectrasta oli saatavana maaliskuusta 2003 lähtien myös Opel Signum -niminen pitkäakselivälinen hatchback-versio. Yhdysvalloissa C-Vectraa myytiin Saturn Aura -nimisenä vuodesta 2006 vuoteen 2010, kunnes General Motors päätti lakkauttaa koko merkin valmistuksen. Sedan ja farmari valmistettiin Saksan Rüsselsheimissä ja GTS puolestaan Englannissa.

Opel Signum
Opel Vectra C facelift
Opel Vectra OPC

Vectra C kasvoi etenkin farmarimallin osalta tuntuvasti edeltäjäänsä verrattuna, sillä sen toivottiin osaltaan korvaavan luokkaa suuremman Omegan farmariversio, jonka valmistus lopetettiin. Kolariturvallisuudessa uusin Vectra oli luokkansa kärjessä. Vuoden 2002 Euro NCAP -kolaritestissä se sai hyvän neljän tähden tuloksen.[7] Uusi turvavaruste oli mukautuvat Bi-Xenon -ajovalot (AFS), jotka sai lisävarusteena.

Opel Vectra C Wagon facelift

Bensiinimoottorit olivat aluksi 1,8- (122 hv) ja 2,2-litraiset (147 hv) Ecotecit. Tehokkain vaihtoehto oli 3,2 V6 (211 hv). Dieselmoottorit olivat 2,0- (100 hv) ja 2,2-litraiset (125 hv) DTI-turbodieselit.[8]

Vuonna 2003 mallistoon lisättiin 2,0-litrainen (175 hv) turboahdettu Ecotec ja 3,0-litrainen (177 hv) CDTI V6 -diesel.

Perusmoottoriksi tuli 1,6 litran (100 hv) bensiinimoottori vuonna 2004, ja aiemmat DTI-dieselit korvattiin uusilla 1,9-litraisilla (100/150 hv) CDTI-moottoreilla. 2,2-litrainen Ecotec muuttui suorasuihkutustyyppiseksi, ja teho kasvoi 155 hevosvoimaan.

Vuoden 2005 faceliftissä Vectran ja Signumin keulan ilmettä uudistettiin uudella maskilla, puskureilla ja ajovaloilla. 1,6-litraisen teho kasvoi 105 hevosvoimaan ja 1,8-litraisen 140:een. Uusi moottori oli 2,8-litrainen V6 Turbo (230 hv), joka korvasi 3,2-litraisen vapaastihengittävän V6:n. 3,0 litran dieselin teho nousi 184 hv:aan.

Samalla esiteltiin suorituskykyinen Vectra OPC, jossa oli turboahdettu 2,8-litrainen V6-moottori. Tehoa oli 255 hevosvoimaa ja vääntöä 355 Nm. Huippunopeus oli rajoitettu 250 km/h. OPC-mallissa oli tavallista Vectraa urheilullisempi ulkonäkö erilaisten puskurien ja helmalevikkeiden ansiosta. AFS-valot sisältyivät vakiovarusteisiin. Sisällä oli nahkaverhoillut Recaron urheiluistuimet. Vuoden 2007 malleissa moottorin teho oli nostettu 280 hevosvoimaan.

Varustetasot olivat Comfort ja Elegance. Kaikissa malleissa oli vakiovarusteina 6 turvatyynyä, ABS-jarrut hätäjarruassistentilla sekä ilmastointi.[9] Faceliftin yhteydessä uusiksi mallivaihtoehdoiksi tulivat Essentia, Enjoy ja Sport, joissa kaikissa oli myös ESP vakiona. Esimerkiksi Saksassa on vielä ollut näiden kolmen yläpuolella ylellinen Cosmo, jota ei tuotu Suomeen.

Vuonna 2008 ennen Insignian esittelyä ainoaksi varustetasoksi Vectraan tuli erikoisvarusteltu Ultimate Edition. Samalla OPC:n sai nyt myös automaattivaihteistolla varustettuna.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Opel Vectra.
  1. Autoesittely Opel Vectra 1988–1995 Ajovalo.net. Viitattu 27.6.2015.
  2. Autoesittely Opel Vectra 1988–1995 Ajovalo.net. Viitattu 27.6.2015.
  3. Vectra 1997 Euro NCAP Euro NCAP. Viitattu 27.6.2015.
  4. Autoesittely Opel Vectra 1995–2002 Ajovalo.net. Viitattu 27.6.2015.
  5. Vectra 2001 Euro NCAP Euro NCAP. Viitattu 27.6.2015.
  6. Autoesittely Opel Vectra 1995–2002 Ajovalo.net. Viitattu 27.6.2015.
  7. Vectra 2002 Euro NCAP Euro NCAP. Viitattu 27.6.2015.
  8. Autoesittely Opel Vectra 2002 Autotalli.com. Viitattu 27.6.2015.
  9. Autoesittely Opel Vectra 2002 Autotalli.com. Viitattu 27.6.2015.