Opel Vectra

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Opel Vectra on Opelin vuosina 1988–2008 valmistama ylemmän keskiluokan henkilöauto, joka tuli Asconan seuraajaksi. Nimi Vectra kehitettiin tietokoneella niin, ettei se merkitse mitään, mutta on helppo lausua kaikilla kielillä. Vuosina 1988–1995 Vectra tunnettiin Isossa-Britanniassa nimellä Vauxhall Cavalier, ja Australiassa autoa myytiin Holden-merkkisenä koko sen historian ajan. Vectran korvasi Opel Insignia.

Opel Vectra A (1988–1995)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opel Vectra A
Opel Vectra A
Valmistustiedot
Valmistusmaa Brasilian lippu Brasilia
Egyptin lippu Egypti
Iso-Britannia
Saksan lippu Saksa
Venezuelan lippu Venezuela
Valmistaja Opel
Konserni General Motors
Valmistusvuodet 1988–1995
Muut nimet Chevrolet Vectra
Holden Vectra
Vauxhall Cavalier
Tuotantomäärä 2 000 000 kpl
Korimalli 4-ovinen sedan
5-ovinen hatchback
Luokka C/D-segmentti
Edeltäjä Opel Ascona B
Seuraaja Opel Vectra B
Teknisesti samankaltaisia Opel Calibra
Opel Kadett E
Iskutilavuus 1,6–2,5 l
Polttoaine bensiini
diesel
Vetotapa etuveto
neliveto
Vaihteisto 5-vaihteinen manuaali
6-vaihteinen manuaali
4-vaihteinen automaatti
Henkilöluku 5

Opel Vectra esiteltiin syksyllä 1988 sedan- ja hatchback-korimalleina. Mallista pyrittiin tekemään edeltäjäänsä Asconaa mukavampi ja taloudellisempi. Vectran ilmanvastuskerroin (0,29) oli yksi luokkansa pienimpiä. Ajo-ominaisuudet eivät kuitenkaan olleet parhaimmasta päästä, ja laatumielikuvaa heikensi keskimääräistä suuremmat vikamäärät. Tunnetuin tyyppivika lienee jakohihna, joka kesti yleensä vain noin 30 000 ajokilometriä.[1] Ensimmäisen sukupolven Vectran alustaan ja tekniikaan perustui myös urheilumalli Opel Calibra.

Moottorivaihtoehdot Suomessa olivat aluksi 1,6S (82 hv), 2,0i (115 hv) ja 2,0i GT (130 hv). Keväällä 1989 valikoimaan lisättiin yksipistesuihkutuksella ja katalysaattorilla varustetut 1,6i (75 hv) ja 2,0i (115 hv).

Mallivalikoimaa täydennettiin vähitellen. Lähes alkuvaiheessa mallistoon tulivat Steyr-Puchin kanssa kehitetyt nelivetomallit, sekä 1,7-litrainen diesel (57 hv). Syksyllä 1989 esiteltiin Vectra 2000 16V, jossa oli Kadett GSi 16V -mallin 150-hevosvoimainen moottori.

Syksyllä 1990 Suomen mallistoa täydensi 1,8i (90 hv), joka oli ollut muualla myynnissä jo aikaisemmin. Pienitehoisen 57-hevosvoimaisen dieselin rinnalle saatiin myös tehokkaampi 82 hevosvoiman 1,7 TD.[1]

Perusmalli GL:ssä oli vakiovarusteina muun muassa lämmitettävät etuistuimet, radio, ohjaustehostin ja valonpesimet. 2,0-litraisissa oli lisäksi keskuslukitus ja sävylasit. GLS-malliin kuului vakiovarustuksen lisäksi korinväriset puskurit, pääntuet ja lämpösuuttimet takana, kaksiosainen takaselkänoja, kierroslukumittari ja parannettu äänieristys. CD:ssä oli ABS-jarrut ja säilytystaskut etuistuinten selkänojissa.

Opel Vectra A facelift

Alkuvuodesta 1989 esitellyssä GT-mallissa oli GLS-tasoa vastaava varustelu. Lisänä oli urheiluistuimet, mutta toisaalta takajalkatilan lämpösuuttimet puuttuivat. Rengaskoko oli 195/60R14, ja urheilullisilla välityksillä aikaansaatiin parempi suorituskyky. Puskureissa oli koristeena punainen raita. 2000 16V:ssa oli urheilullisemmin muotoiltu maski ja helmat, takaspoileri, 15” pyörät kevytmetallivantein, ABS-jarrut, ajotietokone, lämmitettävät sähköpeilit ja nahkaverhoiltu ohjauspyörä. Vuonna 1991 keskuslukitus tuli vakiovarusteeksi kaikkiin malleihin.

Mallivuoden 1992 aikana tarjottiin Diamond-erikoismallia, johon kuului nahkaverhoiltu ohjauspyörä, kevytmetallivanteet ja korinväriset ulkopeilit.

Vuoden 1992 lopussa Vectralle tehtiin facelift. Opelin logo sijaitsi nyt konepellin sijaan uudessa korinvärisessä maskissa. Puskurit olivat uudet, ja ne olivat korinväriset kaikissa malleissa. Turvallisuusvarusteisiin lisättiin sivutörmäyssuojat ja turvavöiden esikiristimet. Lisävarusteena sai lisäksi kuljettajan turvatyynyn. Perusmoottoriksi tuli 1,8-litrainen, mutta 1,6 palasi kuitenkin mallistoon kesällä 1993. Valikoima laajensivat Turbo (204 hv) ja keväällä 1993 2,5-litrainen V6 (170 hv). Vanhat dieselit korvasi uusi 60-hevosvoimainen turbodiesel, joka oli varustettu katalysaattorilla.[1]

Keväällä 1993 uudeksi perusmalliksi tuli Expression, jossa oli aikaisempien GL-varusteiden lisäksi kierroslukumittari, korinväriset peilit, ja sinipunaiset kylkiraidat. Verhoilussa oli samanlaiset kuviot. Vuoden 1994 uutuutena oli edullinen mutta hyvin varusteltu CDX, joka korvasi GLS:n ja CD:n. CDX-mallissa oli GLS-tason lisäksi ylellisempi verhoilu, puujäljitelmäkoristeet ovissa, nahkaverhoiltu ohjauspyörä, sähköantenni, metalliväri ja sumuvalot. Lisävarusteena sai kaksi turvatyynyä ja ABS-jarrut. 2,0-litraisen 16-venttiilisen moottorin teho putosi 150:stä 136 hevosvoimaan.

Vuosimallin 1995 Vectroissa GT:n korvasi Sport, jossa oli kevytmetallivanteet vakiona. Expressionista tuli Merit, josta oli karsittu kierroslukumittari, korinväriset ulkopeilit ja polttoaineen merkkivalo. Kuljettajan turvatyyny tuli kuitenkin vakiovarusteeksi kaikkiin malleihin. V6-mallien ainoa varustetaso oli CDX. V6-moottorilla varustetuissa CDX-malleissa oli normaalin varustuksen lisäksi luistonesto ja kevytmetallivanteet.[1]


Opel Vectra B (1995–2002)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opel Vectra B
Vectra B
Valmistustiedot
Valmistusmaa Australian lippu Australia
Belgian lippu Belgia
Brasilian lippu Brasilia
Egyptin lippu Egypti
Iso-Britannia
Saksan lippu Saksa
Turkin lippu Turkki
Valmistaja Opel
Konserni General Motors
Valmistusvuodet 1995–2002
Muut nimet Chevrolet Vectra
Holden Vectra
Vauxhall Vectra
Korimalli 4-ovinen sedan
5-ovinen hatchback
5-ovinen farmari
Luokka C/D-segmentti
Edeltäjä Opel Vectra A
Seuraaja Opel Vectra C
Iskutilavuus 1,6–2,6 l
Polttoaine bensiini
diesel
Vetotapa etuveto
Vaihteisto 5-vaihteinen manuaali
4-vaihteinen automaatti
Henkilöluku 5

Toisen sukupolven Vectra esiteltiin vuoden 1995 syksyllä, ja se ehti Suomeen jo lokakuussa. Vectra B oli koriltaan entistä jäykempi ja painavampi, mutta koko ei ollut kasvanut kuin tavaratilan osalta. Korimalleina olivat aluksi neliovinen sedan ja viisiovinen hatchback. Laatuongelmat oli otettu Opelilla tosissaan, ja Vectra B:ssä se oli jo hyvällä tasolla. Samaten ajo-ominaisuuksia pyrittiin parantamaan. Myös Isossa-Britanniassa malli tunnettiin nyt nimellä Vauxhall Vectra.

Euro NCAP -kolaritestin tulos vuonna 1997 oli ainoastaan kaksi ja puoli tähteä, erityisesti huonon sivutörmäyssuojan takia.[2]

Bensiinimoottorit olivat 1,6 16V (100 hv), 1,8 16V (115 hv), 2,0 16V (136 hv) ja 2,5 V6 (170 hv), sekä dieselit 2,0 DI (82 hv) ja 2,0 DTI (100 hv).

Opel Vectra Voyage

Perusmalli GL:n vakiovarusteluun sisältyi kaksi turvatyynyä, ABS-jarrut, kauko-ohjattava keskuslukitus, lämmitettävät peilit, radio erillisellä taajuusnäytöllä, ulkolämpömittari, sisävalon viive ja ajonestolaite. CD:ssä oli lisäksi sumuvalot, korinväriset ovenkahvat, kierroslukumittari, sähköikkunat edessä, nahkaverhoiltu ohjauspyörä, lukuvalot ja ristiseläntuen säätö. CD Sportin varuste-erot CD:hen olivat kevytmetallivanteet, ajotietokone, tummennetut takavalot ja sporttisempi verhoilu. Ylellisimmässä CDX:ssä oli kojelaudan puujäljitelmäkoristeet, ilmastointi, vakionopeudensäädin ja sähköikkunat takana.[3]

Vectra-malliston uutuus oli syksyllä 1996 esitelty farmarimalli Voyage. Vectra Voyage oli sporttinen niin sanottu ”elämäntapafarkku”, jonka tavaratila ei ollut juuri Astra Caravania suurempi.

Vuonna 1998 GL:n korvasi GL+, jossa oli aiemman lisäksi kierroslukumittari, sävylasit ja sähköikkunat edessä. Kaikissa vuoden 1998 malleissa oli ohjauspyörän korkeussäätö, takaistuimen keskipaikan kolmipisteturvavyö ja 15” pyörät vakiovarusteina.

Opel Vectra B facelift

Maaliskuussa 1999 esiteltiin uudet facelift-mallit. Ajovalot olivat nyt kirkaslasiset ja maskin reuna kromattu. Uudenmalliset puskurit olivat kokonaan korinväriset, ilman aiemmin ollutta mustaa listaa. Peilejä oli hieman suurennettu niiden saatua kritiikkiä pienestä koostaan johtuen. Jarrulevyjen halkaisija oli aikaisempaa suurempi, ja jarrutusmatkan luvattiin olevan viisi prosenttia lyhempi.[3] Turvallisuudessa oli tapahtunut parannusta, sillä Euro NCAP -kolaritestissä uudistunut Vectra saavutti kolme tähteä.[4]

CD:hen tuli puujäljitelmäkoristeet keskikonsoliin, sekä vakiovarusteiksi ilmastointi ja kevytmetallivanteet. CD Sport nimettiin pelkäksi Sportiksi. Siinä oli alumiinikoristeltu keskikonsoli ja kolmepuolainen nahkaverhoiltu ohjauspyörä. CDX:ssä oli nahkaverhoilu.

Lokakuussa 2000 moottorivalikoima koki uudistuksia: 1,8:n teho nousi 125 hevosvoimaan, 2,2 (147 hv) korvasi 2,0:n, 2,6 korvasi 2,5:n, ja dieselvalikoimaa täydensi 2,2 DTI. Aktiiviset pääntuet tulivat vakiovarusteeksi kaikkiin malleihin. GL:n korvasi Comfort, jossa oli vakiona ilmastointi. Sportiin lisättiin Xenon-valot vakiovarusteeksi. CD:stä tuli puolestaan Elegance, jossa oli aiemman lisäksi automaatti-ilmastointi.[3]


Opel Vectra C (2002–2008)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opel Vectra C
Vectra C
Valmistustiedot
Valmistusmaa Egyptin lippu Egypti
Iso-Britannia
Saksan lippu Saksa
Valmistaja Opel
Konserni General Motors
Valmistusvuodet 2002–2008
Muut nimet Chevrolet Vectra
Holden Vectra
Saturn Aura
Vauxhall Vectra
Korimalli 4-ovinen sedan
5-ovinen hatchback
5-ovinen farmari
Luokka C/D-segmentti
Edeltäjä Opel Omega B
Opel Vectra B
Seuraaja Opel Insignia
Teknisesti samankaltaisia Opel Signum
Iskutilavuus 1,6–3,2 l
Polttoaine bensiini
diesel
Vetotapa etuveto
Vaihteisto 5-vaihteinen manuaali
6-vaihteinen manuaali
5-vaihteinen robotti
6-vaihteinen automaatti
Henkilöluku 5

Vectran kolmas sukupolvi esiteltiin Geneven autonäyttelyssä keväällä 2002 neliovisena sedanina ja viisiovisena hatchbackina, jota kutsuttiin nimellä GTS[5]. Farmarimallin ensiesittely tapahtui seuraavana syksynä Frankfurtin autonäyttelyssä. Vectra C perustui GM:n Epsilon-pohjalevylle. Muita samaa alustaa käyttäviä autoja ovat muiden muassa Cadillac BLS, Chevrolet Malibu, Fiat Croma ja Saab 9-3. Yhdysvalloissa C-Vectraa myytiin Saturn Aura -nimisenä vuodesta 2006 vuoteen 2010, kunnes General Motors päätti lakkauttaa koko merkin valmistuksen. Sedan ja farmari valmistettiin Saksan Rüsselsheimissa ja GTS puolestaan Englannissa. Maaliskuusta 2003 lähtien saatavilla oli myös pitkäakselivälinen hatchback-versio Opel Signum, joka ei kuitenkaan menestynyt Suomessa korkean hintansa vuoksi.

Opel Vectra C facelift
Opel Vectra OPC

Vectra C kasvoi etenkin farmarimallin osalta tuntuvasti edeltäjäänsä verrattuna, sillä sen toivottiin osaltaan korvaavan luokkaa suuremman Omegan farmariversio, jonka valmistus lopetettiin. Uusi turvavaruste oli mukautuvat Bi-Xenon-ajovalot (AFS), jotka sai lisävarusteena.

Vuoden 2002 Euro NCAP -kolaritestissä Vectra C ansaitsi hyvän neljän tähden tuloksen.[6]

Bensiinimoottorit olivat aluksi 1,8- (122 hv) ja 2,2-litraiset (147 hv) Ecotecit. Tehokkain vaihtoehto oli 3,2 V6 (211 hv). Dieselmoottorit olivat 2,0- (100 hv) ja 2,2-litraiset (125 hv) DTI-turbodieselit.[7]

Vuonna 2003 mallistoon lisättiin 2,0-litrainen (175 hv) turboahdettu Ecotec ja 3,0-litrainen (177 hv) CDTI V6 -diesel.

Perusmoottoriksi tuli 1,6 litran (100 hv) bensiinimoottori vuonna 2004, ja aiemmat DTI-dieselit korvattiin uusilla 1,9-litraisilla (100/150 hv) CDTI-moottoreilla. 2,2-litrainen Ecotec muuttui suorasuihkutustyyppiseksi, ja teho kasvoi 155 hevosvoimaan.

Vuoden 2005 faceliftissä Vectran ja Signumin keulan ilmettä uudistettiin uudella maskilla, puskureilla ja ajovaloilla. 1,6-litraisen teho kasvoi 105 hevosvoimaan ja 1,8-litraisen 140:een. Uusi moottori oli 2,8-litrainen V6 Turbo (230 hv), joka korvasi 3,2-litraisen vapaastihengittävän V6:n. 3,0 litran dieselin teho nousi 184 hv:aan.

Opel Vectra C Wagon facelift

Samalla esiteltiin suorituskykyinen Vectra OPC, jossa oli turboahdettu 2,8-litrainen V6-moottori. Tehoa oli 255 hevosvoimaa ja vääntöä 355 Nm. Huippunopeus oli rajoitettu 250 km/h. OPC-mallissa oli tavallista Vectraa urheilullisempi ulkonäkö erilaisten puskurien ja helmalevikkeiden ansiosta. AFS-valot sisältyivät vakiovarusteisiin. Sisällä oli nahkaverhoillut Recaron urheiluistuimet. Vuoden 2007 malleissa moottorin teho oli nostettu 280 hevosvoimaan.

Varustetasot olivat Comfort ja Elegance. Kaikissa malleissa oli vakiovarusteina kuusi turvatyynyä, ABS-jarrut hätäjarruassistentilla sekä ilmastointi.[7] Faceliftin yhteydessä uusiksi mallivaihtoehdoiksi tulivat Essentia, Enjoy ja Sport, joissa kaikissa oli myös ESP vakiona. Esimerkiksi Saksassa on vielä ollut näiden kolmen yläpuolella ylellinen Cosmo, jota ei tuotu Suomeen.

Vuonna 2008 ennen Insignian esittelyä ainoaksi varustetasoksi Vectraan tuli erikoisvarusteltu Ultimate Edition. Samalla OPC:n sai nyt myös automaattivaihteistolla varustettuna.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Opel Vectra.
  1. a b c d Autoesittely Opel Vectra 1988–1995 Ajovalo.net. Viitattu 27.6.2015.
  2. Vectra 1997 Euro NCAP Euro NCAP. Viitattu 27.6.2015.
  3. a b c Autoesittely Opel Vectra 1995–2002 Ajovalo.net. Viitattu 27.6.2015.
  4. Vectra 2001 Euro NCAP Euro NCAP. Viitattu 27.6.2015.
  5. Pistokoeajo: Opel Vectra (2002–2009) Tekniikan Maailma. 19.3.2009. Viitattu 27.8.2015.
  6. Vectra 2002 Euro NCAP Euro NCAP. Viitattu 27.6.2015.
  7. a b Autoesittely Opel Vectra 2002 Autotalli.com. Viitattu 27.6.2015.