Opel Astra

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Opel Astra on Opelin vuodesta 1991 valmistama alemman keskiluokan henkilöautomalli, joka korvasi mallistossa Kadettin. E-mallin Kadettia myytiin jo aiemmin Isossa-Britanniassa nimellä Vauxhall Astra E, minkä takia Astran mallikirjaimet alkavat F:stä.

Astraa myydään Opelina Manner-Euroopassa ja suuressa osassa maailmaa, Vauxhallina Isossa-Britanniassa, Holdenina Australiassa, sekä aiemmin Chevroletina Latinalaisessa Amerikassa. Mallia vietiin myös Pohjois-Amerikkaan Saturn-merkkisenä, mutta General Motors päätti lopettaa merkin valmistuksen vuonna 2010. Nykyisin siellä myydään Astraa nimellä Buick Verano, jonka ulkonäkö poikkeaa jonkin verran eurooppalaisesta sisarmallista.

Muilla markkina-alueilla myydään myös pakettiautoversio Astravania. H-sukupolveen asti se oli farmari ilman takaikkunoita ja -istuimia, mutta nykyisin myytävä J-mallin Astravan on viisiovinen hatchback. Sen ulkonäköön on panostettu edellisiä malleja enemmän; autossa on takaikkunat, eikä eroa tavalliseen Astraan juuri huomaa.

Opel Astra F (1991–1998)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opel Astra F
Opel Astra
Valmistustiedot
Valmistusmaa Belgian lippu Belgia
Etelä-Afrikan lippu Etelä-Afrikka
Intia
Iso-Britannia
Italia
Puolan lippu Puola
Saksan lippu Saksa
Thaimaan lippu Thaimaa
Unkarin lippu Unkari
Valmistaja Opel
Konserni General Motors
Valmistusvuodet 1991–1998
Muut nimet Chevrolet Astra
Holden Astra
Opel Optima
Vauxhall Astra
Tuotantomäärä 5 000 000 kpl
Korimalli 2-ovinen cabriolet
3-ovinen hatchback
4-ovinen sedan
5-ovinen hatchback
5-ovinen farmari
Luokka C-segmentti
Muotoilija Bertone (cabriolet)
Edeltäjä Opel Kadett
Seuraaja Opel Astra G
Iskutilavuus 1,4–2,0 l
Polttoaine bensiini
diesel
Vetotapa etuveto
Vaihteisto 5-vaihteinen manuaali
6-vaihteinen manuaali
4-vaihteinen automaatti
Henkilöluku 4–5
Opel Astra GSi

Ensimmäisen sukupolven Astra tuli markkinoille vuonna 1991 Kadett E:n seuraajana. Korimalleina oli saatavana kolmi- ja viisioviset hatchbackit, neliovinen sedan (1992) ja farmarimalli Caravan. Mallistoon kuului myös Bertonen suunnittelema nelipaikkainen avomalli Cabriolet (1993). Astra sijoittui ominaisuuksiltaan luokkansa parhaimmistoon Volkswagen Golfin ja Renault 19:n ohella. Astra sai kiitosta taloudellisista moottoreistaan ja hyvistä sisätiloistaan. Suurimmat ongelmat liittyivät laatuun ja viimeistelyyn, jotka olivat kuitenkin parantuneet E-Kadettiin verrattuna.[1]

Bensiinimoottorit olivat 1,4i (60 hv), 1,6i (75 hv), 1,8i (90 hv), 2,0i (115 hv), 2,0i 16V (150 hv), ja dieselit 1,7 D (60 hv) ja 1,7 TD (82 hv). Syksyllä 1992 esiteltiin 1,4i (82 hv) ja 1,6i (100 hv), jotka korvasivat aiemmat 75- ja 90-hevosvoimaiset. Vuoden 1994 alussa tuli vielä 1,6 Eco (71 hv).

Opel Astra F Cabriolet
Opel Astra F Caravan

Perusvarustetaso oli GL. Vuoden 1992 alusta lähtien GL:n alapuolella oli tarjolla myös säästömalli, jonka varustelusta oli karsittu radio, kuljettajan istuimen korkeussäätö ja ohjaustehostin farmaria lukuun ottamatta. Keväällä 1993 säästömalli sai merkinnäkseen Young, ja radio oli varusteena. GL:n yläpuolella oli GLS, jossa oli vakiovarusteena keskuslukitus, takaistuimen keskikyynärnoja, lämmitettävät sähköpeilit, sävylasit ja osittain maalatut puskurit GL:n mustien sijaan. Seuraava malli oli CD, jossa oli GLS:n lisäksi ABS-jarrut, pääntuet takaistuimilla ja sähköikkunat edessä.

Ainoastaan Caravaniin sai Club-varustelun, jossa oli GL-tason lisäksi erikoisverhoilu, urheiluistuimet ja lämmitettävät sähköpeilit. Sama verhoilu oli myös GT-versiossa, joka sisälsi Clubin lisäksi sumuvalot, takaspoilerin ja korinväriset peilit. Malli oli saatavissa vain viistoperämalliin. GT nimettiin Sportiksi syksyllä 1993.

Malliston huipulla oli 2,0i-moottorilla varustettu GSi, jonka tunnisti erilaisesta maskista sekä helmojen ja puskurien levikkeistä. Mallissa oli vakiona ABS-jarrut, ajotietokone, 15” kevytmetallivanteet ja keskuslukitus. 16-venttiilisellä moottorilla varustetuissa oli myös luistonesto.

Kuljettajan turvatyyny tuli vakiovarusteeksi kaikkiin malleihin kesällä 1994.

Syksyllä 1994 Astra koki faceliftin. Tekniset muutokset olivat vähäisiä, sen sijaan enemmän huomiota kiinnitettiin ulkonäön tuoreuttamiseen. Maski oli nyt Vectraa muistuttava ja vilkunlasit kirkkaat. Viistoperämalleihin lisättiin pieni takaspoileri, ja farmareihin tuli kattokaiteet vakiovarusteeksi. Alustassa uutta oli kaasuiskunvaimentimet. Uusia moottoreita olivat 1,7 DTL -dieselmoottori, sekä 1,6i 16V, 1,8i 16V ja 2,0i 16V Ecotec-bensiinimoottorit. Kaikkiin neli- ja viisiovisiin tuli vakiovarusteeksi keskuslukitus.

Vuoden 1996 alussa esiteltiin GL:n ja GLS:n väliin Comfort, jossa oli sähköikkunat edessä, lämmitettävät sähköpeilit ja takaistuimen keskikyynärnoja. Syyskuussa 1996 Sportin korvasi Sporty, jossa oli aikaisemman lisäksi metalliväri, sähköikkunat edessä ja nahkaverhoiltu ohjauspyörä. GL:n korvasi Merit, jossa oli muiden Astrojen tavoin korinväriset puskurit ja sumuvalot. Loppuvuodesta 1996 siihen tuli vakiovarusteeksi myös metalliväri. GSi 16V poistui, ja tehokkaimmaksi jäi 2,0i (136 hv). Vuosimallin 1997 Cabrioon tuli sähkötoiminen katto.[1]

Opel Astra G (1998–2004)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opel Astra G
Opel Astra
Valmistustiedot
Valmistusmaa Belgian lippu Belgia
Brasilian lippu Brasilia
Egyptin lippu Egypti
Etelä-Afrikan lippu Etelä-Afrikka
Iso-Britannia
Italia
Puolan lippu Puola
Saksan lippu Saksa
Ukrainan lippu Ukraina
Venäjän lippu Venäjä
Valmistaja Opel
Konserni General Motors
Valmistusvuodet 1998–2004
Muut nimet Chevrolet Astra
Chevrolet Viva
Holden Astra
Vauxhall Astra
Korimalli 2-ovinen coupé
2-ovinen cabriolet
3-ovinen hatchback
4-ovinen sedan
5-ovinen farmari
5-ovinen hatchback
Luokka C-segmentti
Muotoilija Bertone (coupé ja cabriolet)
Edeltäjä Opel Calibra (coupé ja cabriolet)
Opel Astra F
Seuraaja Opel Astra H
Teknisesti samankaltaisia Opel Zafira A
Iskutilavuus 1,6–2,4 l
Polttoaine bensiini
diesel
Vetotapa etuveto
Vaihteisto 5-vaihteinen manuaali
4-vaihteinen automaatti
5-vaihteinen automaatti
Henkilöluku 4–5

Toisen sukupolven Astra esiteltiin helmikuussa 1998, ja se tuli myyntiin Suomessa maaliskuussa. Astra oli kasvanut selvästi kooltaan, sillä esimerkiksi akseliväli oli 10 senttiä edellismallia pitempi. Alustarakenteet oli uusittu kokonaan, ja niissä käytettiin paljon kevytmetallia. Astra tuli aluksi markkinoille kolmi- ja viisiovisina hatchbackeina sekä Caravan-farmarina. Kolmiovinen oli muodoiltaan hieman coupémainen. Loppuvuodesta 1998 mallistoa täydennettiin jälleen sedanilla. Myöhemmin vuonna 1999 mallistoon tulivat myös kaksioviset, nelipaikkaiset Coupé ja Cabriolet, jotka olivat Bertonen suunnittelemia. Näiden toivottiin osaltaan korvaavan Calibra, joka oli poistunut mallistosta kahta vuotta aikaisemmin. Astra G:n alustaan ja tekniikkaan perustui myös tila-auto Opel Zafira.

Vuonna 1999 Astra saavutti neljä tähteä Euro NCAP -kolaritestissä sijoittuen hyvin luokassaan.[2]

Opel Astra G Cabriolet

Bensiinimoottorit olivat aluksi 1,6 Eco (75 hv), 1,6 16V (100 hv), 1,8 16V (115 hv) ja 2,0 16V (136 hv), sekä dieselit 1,7 DTL (68 hv) ja 2,0 DI 16V (82 hv).

Opel Astra G Caravan

Astran perusmalli oli Club, johon kuului kaksi turvatyynyä, ABS-jarrut, lämmitettävät sähköpeilit ja kauko-ohjattava keskuslukitus. CDX-mallissa vakiona oli Clubin lisäksi plyysiverhoilu,[3] sumuvalot, sähköikkunat edessä ja nahkaverhoiltu ohjauspyörä. Ulkoa CDX:n erotti kromireunaisesta etusäleiköstä. Sportissa oli urheiluistuimet, jäykempi jousitus, sumuvalot ja sähköikkunat edessä. Kaikkiaan varuste-erot CDX:ään verrattuna olivat hyvin vähäiset.

Opel Astra G OPC

Opelin 100-vuotisjuhlien kunniaksi esiteltiin maaliskuussa 1999 Edition 100 -erikoismallisto. Astran juhlamallissa oli ilmastointi, kevytmetallivanteet, sähköikkunat edessä ja erikoisverhous. Vuotta myöhemmin nimeksi vaihtui Edition 2000. Aikaisemman lisäksi siinä oli sivuturvatyynyt (yht. 4 turvatyynyä). Samalla CDX jäi pois Suomen tuontiohjelmasta. Vuonna 2001 nimeksi tuli Edition II.

Lokakuussa 2000 Club korvattiin Comfortilla, jossa oli samat varusteet ja uusi verhoilukangas. Tehokkaimmaksi dieselmoottoriksi tuli 2,0 DTI (100 hv). Keväällä 2001 korvattiin 2,0-litrainen bensiinimoottori 2,2-litraisella (147 hv). Lokakuussa 2001 Edition II muuttui Eleganceksi, jossa oli ilmastointi, kevytmetallivanteet, aktiiviset pääntuet ja kojelaudan puujäljitelmäkoristeet. Vuosimallin 2003 Elegancen varusteluun kuului lisäksi turvaverhot (yht. 6 turvatyynyä). Kesällä 2002 tehokkaimmaksi dieseliksi lisättiin 2,2 DTI (125 hv).

Sport-mallissa oli nyt lisäksi vakiona kevytmetallivanteet. Kojelaudassa uutta oli valkopohjaiset mittarit ja alumiinikoristeet keskikonsolissa. Vuoden 2004 mallistossa oli tarjolla Enjoy, jossa oli Comfort-varusteiden lisäksi ilmastointi ja kromattu etusäleikkö.[4]

Astra OPC/VXR[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-sukupolvesta poiketen urheilullisempaa GSi-versiota ei ollut alkuun suunnitteilla Astra G:stä. Opel alkoi kehittää suorituskykyisempää mallia, joka olisi varteenotettava kilpailija esimerkiksi Volkswagen Golf GTI:lle. Vuoden kestäneen kehitysprojektin jälkeen vuonna 1999 esiteltiin ensimmäinen Astra OPC (Vauxhallina VXR). 2,0 litran 135-hevosvoimainen Ecotec-moottori oli saatu uusilla männillä, terävämmällä nokka-akselilla, parannetulla imusarjalla, urheilupakoputkistolla sekä moottorin kalibroinnilla tuottamaan 160 hevosvoiman tehon. Lisäksi autoon oli asennettu tehokkaampi öljynjäähdytin kasvaneen tehon vuoksi. Alustaa oli myös muutettu urheilullisemmaksi. Astra OPC:ssa on Bilsteinin iskunvaimentimet, suuremmat jarrulevyt ja tarkempi ohjaus. Vanteet ovat BBS:n 17-tuumaiset. Ulkonäköä on kohennettu aerodynaamisemmilla puskureilla ja takaspoilerilla. Sisällä on Recaron istuimet sekä urheilullinen ohjauspyörä ja mittarit. Myöhemmin saataville tuli myös 200-hevosvoimaisella turbomoottorilla varustettu versio. Astra OPC:n sai kolmiovisena tai farmarina.[5]

Opel Astra H (2004–2010)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opel Astra H
Opel Astra
Valmistustiedot
Valmistusmaa Belgian lippu Belgia
Brasilian lippu Brasilia
Egyptin lippu Egypti
Iso-Britannia
Puolan lippu Puola
Saksan lippu Saksa
Venäjän lippu Venäjä
Valmistaja Opel
Konserni General Motors
Valmistusvuodet 2004–2010
Muut nimet Chevrolet Astra
Chevrolet Vectra
Holden Astra
Saturn Astra
Vauxhall Astra
Korimalli 2-ovinen coupé-cabriolet
3-ovinen hatchback
4-ovinen sedan
5-ovinen hatchback
5-ovinen farmari
Luokka C-segmentti
Edeltäjä Opel Astra G
Seuraaja Opel Astra J
Teknisesti samankaltaisia Opel Zafira B
Iskutilavuus 1,3–2,0 l
Polttoaine bensiini
diesel
Vetotapa etuveto
Vaihteisto 5-vaihteinen manuaali
6-vaihteinen manuaali
5-vaihteinen robotti
4-vaihteinen automaatti
6-vaihteinen automaatti
Henkilöluku 4–5
Opel Astra H Wagon
Opel Astra Twin Top
Opel Astra H GTC

Opel Astran kolmas sukupolvi esiteltiin Frankfurtin autonäyttelyssä 2004, ja Suomessa se tuli myyntiin huhtikuussa. Aluksi tarjolla oli vain viisiovinen korimalli, ja edellinen mallisukupolvi säilyi hetken myynnissä uuden rinnalla. Edeltäjäänsä 23 senttiä pidempi Wagon esiteltiin marraskuussa 2004. Kolmiovinen GTC saapui Suomeen keväällä 2005 ja sedan vasta vuonna 2008.

Euro NCAP -kolaritestissä kolmannen sukupolven Astra saavutti täydet viisi tähteä vuonna 2004.[6]

Teknisissä ratkaisuissa ei ollut suuria muutoksia. Esimerkiksi akseliväli ja suurin osa moottoreista olivat ennallaan. Ulkonäkö sen sijaan oli huomattavasti nykyaikaisempi, ja värivalikoima[7] uudistettu.

Moottorivalikoiman muodostivat muutamaa vuotta aikaisemmin esitellyt Twinport-bensiinimoottorit. Uudessa 1,4-litraisessa oli tehoa 90 hevosvoimaa ja 1,6-litraisessa 105 hevosvoimaa. Niitä vanhempaa perua oli 1,8-litrainen (125 hv) Ecotec, jonka polttoaineenkulutus oli selvästi suurempi. Tehokkain bensiinivaihtoehto oli 2,0 Turbo (170 hv), joka oli kuusivaihteinen. Dieseleinä olivat Isuzu-sukuiset 1,7-litraiset (80/100 hv), sekä hieman myöhemmin tulleet Fiatin 1,9-litraiset (120/150 hv). 1,8-litraisen bensiinimoottorin yhteyteen sai neliportaisen automaatin ja 1,6-litraiseen viisiportaisen Easytronic-robottivaihteiston. GTC:n esittelyn yhteydessä mallistoon lisättiin tehokas 2,0 litran (200 hv) turbomoottori.

Keväällä 2005 alkoi OPC-mallin valmistus. Siinä 2,0-litraisen turbomoottorin teho oli nostettu 240 hevosvoimaan. Huippunopeus oli 244 km/h ja varusteluun kuului säädettävä FlexRide-alusta. Istuimet olivat Recaron valmistamat ja luonnollisesti ulkonäköä oli piristetty levikkeillä ja spoilereilla.

Kokoontaittuvalla kovakatolla varustettu nelipaikkainen avomalli Astra Twin Top esiteltiin syksyllä 2005, mutta Suomen tuontiohjelmaan se otettiin vasta keväällä 2008.

Opel Astra H OPC

Perusmalli Essentiassa oli kuusi turvatyynyä, ABS-jarrut hätäjarruassistentilla, aktiiviset pääntuet, 15” teräsvanteet pölykapselein, lämmitettävät etuistuimet, kauko-ohjattu keskuslukitus, keskikonsolin alumiinikoristeet, kuljettajan istuimen korkeussäätö ja Radio/CD 30 -soitin.

Enjoy-mallissa oli lisäksi 16” muotovanteet, kromatut mittarien kehykset, manuaali-ilmastointi, korinväriset lämmitettävät sähköpeilit, kylkilistat ja ovenkahvat, ohjauspyörän ja ovipaneelien alumiinikoristeet, turvavyönmuistutin (viisiovinen) ja säilytystaskut etuistuinten selkänojissa.

Sport-varusteluun sisältyi ESP, Bi-Xenon-ajovalot, sumuvalot ja madallettu alusta.

Ylellisin oli Cosmo, jossa oli Enjoyn lisäksi 16” kevytmetallivanteet, osittain nahkaverhoillut urheiluistuimet, sumuvalot ja nahkaverhoiltu ohjauspyörä.[8]

Syyskuussa 2005 ESP tuli vakiovarusteeksi Enjoy-mallista alkaen lukuun ottamatta 1,4-litraisia. Seuraavan vuoden syksyllä myös Essentiassa oli ESP. Lisävarusteina Astraan tarjottiin muun muassa panoraamalasikattoa (vain GTC), navigointijärjestelmää, kaarrevaloja ja säädettävää alustaa.

Kesällä 2006 esiteltiin mallivuoden 2007 autot. 1,7-litraiset dieselit jäivät pois ja tilalle tuli 1,3-litrainen Multijet, jossa oli tehoa 90 hevosvoimaa. Fiatin kehittämän moottorin voimavarat eivät kuitenkaan olleet riittävät Astran painoisen auton kuljettamiseen. 1,8-litraisen bensiinimoottorin rinnalle tuli uusi 140-hevosvoimainen.

Astran koki faceliftin keväällä 2007. Ulkomuodon muutokset olivat pieniä. Keulaan oli lisätty kromikoristuksia ja takavaloja oli muutettu hieman. Etupuskuri oli aikaisempaa pehmeämmin muotoiltu. GTC-korimalliin tuli musta maski kromatun sijaan, ja se erottui nyt entistä selkeämmin muista. 1,6-litrainen (180 hv) turboahdettu moottori korvasi aikaisemman vapaastihengittävän 2,0-litraisen. Kulutuksen luvattiin pudonneen 1,3 litralla. 1,6-litrainen Twinport oli nyt 10 hevosvoimaa tehokkaampi (115 hv). Varustelu oli ennallaan, mutta Sport jäi pois valikoimasta. ESP oli nyt vakiona kaikissa malleissa. Värivalikoima oli uudistettu lähes täysin. Seuraavana vuonna valikoimaan[9] lisättiin muutamia uusia vaihtoehtoja.

Kesällä 2009, ennen uuden sukupolven esittelyä, tuli viisiovisen ja Wagonin ainoaksi varustetasoksi erikoisvarusteltu Ultimate Edition, jossa oli Enjoyn lisäksi muun muassa automaatti-ilmastointi, ajotietokone, tuulilasinpyyhkijöiden sadetunnistin, Bi-Xenon-ajovalot, sähköikkunat takana ja kevytmetallivanteet. GTC:n ainoa varustetaso oli Sport, joka vastasi nyt suunnilleen Ultimate Editionia, mutta lisänä oli sumuvalot. Sedanissa säilyi Enjoy, johon lisättiin ajotietokone vakiovarusteeksi.

Uusi J-sukupolvi saapui Suomeen vuoden 2009 joulukuussa. Wagon jatkoi vielä jonkin aikaa uuden mallin rinnalla 1,6-litraisella bensiini- ja 1,7-litraisella dieselmoottorilla. Samoin GTC pysyi vielä mallistossa.[10]

Opel Astra J (2009–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opel Astra J
Opel Astra
Valmistustiedot
Valmistusmaa Iso-Britannia
Puolan lippu Puola
Saksan lippu Saksa
Venäjän lippu Venäjä
Valmistaja Opel
Konserni General Motors
Valmistusvuodet 2009–
Muut nimet Vauxhall Astra
Holden Astra
Korimalli 3-ovinen hatchback
4-ovinen sedan
5-ovinen hatchback
5-ovinen farmari
Luokka C-segmentti
Edeltäjä Opel Astra H
Seuraaja Opel Astra K
Teknisesti samankaltaisia Chevrolet Cruze
Opel Cascada
Opel Zafira Tourer C
Iskutilavuus 1,4–2,0 l
Polttoaine bensiini
diesel
Vetotapa etuveto
Vaihteisto 5-vaihteinen manuaali
6-vaihteinen manuaali
6-vaihteinen automaatti
Henkilöluku 5
Opel Astra J OPC

Astran neljännen sukupolven malli esiteltiin Frankfurtin autonäyttelyssä 2009 viisiovisena hatchbackina, ja sen valmistus alkoi saman vuoden syyskuussa. Uusi Astra suunniteltiin Rüsselsheimissa, ja sen muotokieli pohjautuu vuotta aiemmin esiteltyyn Opel Insigniaan. Värivalikoimassa[11] oli jonkin verran uudistuksia. Farmarimalli Sports Tourer esiteltiin vuoden 2010 Pariisin autonäyttelyssä, kolmiovinen GTC vuonna 2011 ja sedan 2012 Moskovassa.

Astraan tuli myös heti alusta alkaen saatavaksi aiemmin Insigniassa esitellyt, paljon kiitoksia saaneet Opel Eye- ja AFL-järjestelmät.

Turvallisuuden osalta Astra ansaitsi täyden viiden tähden tuloksen vuoden 2009 Euro NCAP -kolaritestissä.[12] Erikseen vuonna 2011 testattu GTC sai sekin viisi tähteä.[13]

Astra Twin Topin seuraajaksi esiteltiin vuonna 2013 J-Astraan perustuva kangaskattoinen ja nelipaikkainen avomalli Opel Cascada.

Suorituskykyinen OPC-malli esiteltiin vuonna 2012. Se on saatavana edeltäjästään poiketen ainoastaan kolmiovisena GTC-korimallina. Moottorina autossa on 2,0-litrainen 276 hevosvoimaa tehoa ja 400 Nm vääntöä tuottava turbomoottori. Sisustus on sporttinen nahkaverhoiltune Recaro-istuimineen ja -urheiluohjauspyörineen. Varustukseen kuuluu myös säädettävä FlexRide-alusta, jossa on kolme eri asetusta.

Moottorivaihtoehdot olivat aluksi bensiinimoottorien osalta vapaastihengittävät 1,4- (100 hv) ja 1,6-litraiset (115 hv) Ecotec-moottorit, sekä 1,6-litraisen turboahdettu versio (180 hv). Dieseleinä olivat 1,7- (110 hv) ja 2,0-litraiset (160 hv) CDTI-turbodieselit. Kaikissa dieselmoottoreissa käytetään Common Rail -tekniikkaa ja muuttuvageometrisia ahtimia. 2,0-litraiseen dieselmoottoriin ja kaikkiin bensiinimoottoreihin 1,4-litraista Ecotecia lukuun ottamatta oli saatavissa kuusiportainen ActiveSelect-automaattivaihteisto.

Keväällä 2010 valikoimaan lisättiin taloudellinen 1,3-litrainen 95-hevosvoimainen dieselmoottori. Sen yhteydessä tuli myös ilmanvastusta vähentävä etusäleikkö ja vaihteenvaihdon merkkivalo osana ecoFLEX-pakettia. Toinen uutuus oli 1,4-litraisen Ecotecin turboversio (140 hv).

Perusmalli Advantageen sisältyi kuusi turvatyynyä, ESP, turvavyönmuistutin edessä ja takana, aktiiviset pääntuet, 16” teräsvanteet pölykapselein, kauko-ohjattu keskuslukitus, kaksiosainen takaselkänoja, lämmitettävät sähköpeilit sekä lukuvalot ja sähköikkunat edessä.

Opel Astra J Sports Tourer

Enjoyssa oli vakio-ominaisuuksien lisäksi Radio/CD 400 -soitin seitsemällä kaiuttimella, manuaali-ilmastointi, vakionopeudensäädin, kromikoristeinen monitoimiohjauspyörä, lämmitettävät etuistuimet, tuulilasinpyyhkijöiden sadetunnistin, lukuvalot takana, kojelaudan alumiinikoristeet, säilytystaskut etuistuinten selkänojissa ja sisätilojen tunnelmavalaistus.

Ylellisimmät vaihtoehdot Sport ja Cosmo eivät eronneet varusteiltaan merkittävästi toisistaan. Sportia markkinoitiin urheilullisena, Cosmoa taas ylellisenä ja hienostuneena.

Opel Astra J facelift

Sport-varusteluun kuului Enjoyn lisäksi 17” kevytmetallivanteet, nahkaverhoiltu urheiluohjauspyörä, urheiluistuimet, kaksivyöhykkeinen automaatti-ilmastointi, sähköinen käsijarru mäkilähtöavustimella, ajotietokone, sumuvalot, kromikoristeet ovipaneeleissa ja etuovien kynnyslistat.

Cosmossa oli Enjoy-varusteiden lisäksi 17” kevytmetallivanteet, nahkaverhoiltu ohjauspyörä, kromikoristeet ovipaneeleissa, osittain nahkaverhoillut istuimet, kaksivyöhykkeinen automaatti-ilmastointi, sähköinen käsijarru mäkilähtöavustimella, ajotietokone, sumuvalot ja kromatut

Opel Astra BiTurbo

ajovalojen kehykset.[14]

Vuonna 2011 uudeksi perusmalliksi tuli Life, jossa oli aikaisemman Advantagen lisäksi Radio/CD 300 -soitin ja manuaali-ilmastointi. Enjoy-varustukseen lisättiin automaatti-ilmastointi ja ajotietokone.

Uusi moottorivaihtoehto oli 120-hevosvoimainen 1,4 Turbo Ecotec. 1,7-litraisessa CDTI:ssä oli nyt tehoa joko 125 tai 130 hevosvoimaa. Myös väri-[15] ja sisustusvalikoima[16] koki uudistuksia.

Opel Astra J Sedan

Vuoden 2012 faceliftissä Astran keulan ja perän ilmeet uudistuivat hieman. Samalla esiteltiin sedan-korimalli Moskovan autonäyttelyssä. Moottorivalikoima täydentyi suorasuihkutteisella 1,6-litraisella SIDI Turbo (168/197 hv) -bensiinimoottorilla ja 2,0-litraisella (192 hv) CDTI BiTurbo -dieselillä, jossa hyödynnetään kaksoisturbotekniikkaa.[17]

Uudet varustetasot viisiovisessa, sedanissa ja farmarissa ovat Life, Drive ja Sport. GTC:n mallivaihtoehdot ovat puolestaan Sport ja OPC.

Edullisimpaan Life-varusteluun kuuluu kuusi turvatyynyä, ESP, aktiiviset pääntuet, turvavyönmuistutin edessä ja takana, 16” teräsvanteet pölykapselein, sähköikkunat edessä, lämmitettävät sähköpeilit, Radio/CD 300 -soitin neljällä kaiuttimella, manuaali-ilmastointi, ajotietokone sekä lämmitettävät istuimet ja lukuvalot edessä.

Drivessa on lisäksi Radio/CD 600 -soitin 7” värinäytöllä ja kuudella kaiuttimella, lukuvalot takana, nahkaverhoiltu monitoimiohjauspyörä, 16” kevytmetallivanteet, rengaspaineidenvalvonta, säilytystaskut etuistuinten selkänojissa, kaksivyöhykkeinen automaatti-ilmastointi ja osittain nahkaverhoillut istuimet.

Sport-malliin kuuluu Drive-varusteiden lisäksi 17” kevytmetallivanteet, mäkilähtöavustin, sumuvalot, LED-päiväajovalot, sisätilojen tunnelmavalaistus, sähköikkunat takana, tummennetut takaikkunat ja urheiluistuimet.

Viisiovisen ja farmarin BiTurbo-versioissa oli normaalin varustuksen lisäksi 18” kevytmetallivanteet, madallettu alusta, dynaamiset sivuhelmat ja kromatut pakoputken päät.[18]

Mallivuodelle 2014 moottoreita uudistettiin jälleen. Uuden valikoiman muodostavat 1,4 Ecotec (100 hv), 1,4 Turbo Ecotec (140 hv), 1,6 SIDI Turbo (170 hv), 1,6 CDTI (110/136 hv) ja 2,0 CDTI (165 hv).[19] GTC:n vaihtoehdot ovat 1,4 Turbo Ecotec (140 hv) ja 1,6 SIDI Turbo (170/200 hv).

Opel Astra K (2016)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opel Astra K
Valmistustiedot
Valmistaja Opel
Konserni General Motors
Luokka C-segmentti
Edeltäjä Opel Astra J
Teknisesti samankaltaisia Opel Corsa E
Polttoaine bensiini
diesel
Henkilöluku 5

Opel ilmoitti kesäkuussa 2015, että viidennen sukupolven Astra tullaan esittelemään Frankfurtin autonäyttelyssä syksyllä 2015. Malli tulee olemaan edeltäjäänsä viisi senttimetriä lyhyempi pituudeltaan ja kaksi millimetriä akseliväliltään, mutta Opel on luvannut sisätilojen olevan entistä suuremmat. Uudeksi moottorivaihtoehdoksi valmistaja on kertonut kolmesylinterisen 1,0-litraisen bensiiniturbomoottorin, jota on aiemmin käytetty Opel Corsassa.[20]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Autoesittely Opel Astra 1991–1998 Ajovalo.net. Viitattu 27.6.2015.
  2. Astra 1999 Euro NCAP Euro NCAP. Viitattu 27.6.2015.
  3. Astra 1998 – ulkovärit ja sisustusvaihtoehdot Ajovalo.net. Viitattu 27.6.2015.
  4. Autoesittely Opel Astra 1998–2004 Ajovalo.net. Viitattu 27.6.2015.
  5. Astra G OPC General Motors. Viitattu 27.6.2015.
  6. Astra 2004 Euro NCAP Euro NCAP. Viitattu 27.6.2015.
  7. Astra 2004 – ulkovärit Ajovalo.net. Viitattu 27.6.2015.
  8. Astra-esite 2/2007. ADAM OPEL GmbH.
  9. Astra 2008 – ulkovärit Ajovalo.net. Viitattu 27.6.2015.
  10. Autoesittely Opel Astra 2004–2010 Ajovalo.net. Viitattu 27.6.2015.
  11. Astra 7/2009 – ulkovärit Viitattu 10.7.2015.
  12. Astra 2009 Euro NCAP Euro NCAP. Viitattu 27.6.2015.
  13. Astra GTC 2011 Euro NCAP Euro NCAP. Viitattu 27.6.2015.
  14. Astra-esite 7/2009. ADAM OPEL GmbH.
  15. Astra 4/2011 – ulkovärit Viitattu 7.7.2015.
  16. Astra 4/2011 – sisustusvaihtoehdot Viitattu 7.7.2015.
  17. Uusi Astra-mallisto Opel.fi. Viitattu 27.6.2015.
  18. Astra-esite 9/2014. ADAM OPEL AG.
  19. Astra-esite 2/2015. ADAM OPEL AG.
  20. 2016 Opel Astra revealed 2.6.2015. Carsguide.com. Viitattu 28.7.2015.