Opel Zafira

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Opel Zafira A
Opel Zafira.JPG
Valmistustiedot
Valmistusmaa Brasilian lippu Brasilia
Indonesia
Saksan lippu Saksa
Thaimaan lippu Thaimaa
Valmistaja Opel
Konserni General Motors
Valmistusvuodet 1999–2005
Korimalli 5-ovinen tila-auto
Luokka tila-auto
Edeltäjä Opel Sintra
Seuraaja Opel Zafira B
Teknisesti samankaltaisia Opel Astra G
Iskutilavuus 1,6–2,2 l
Teho 80–200 hv
Polttoaine bensiini
diesel
maakaasu
Vetotapa etuveto
Henkilöluku 7

Opel Zafira on Opelin vuodesta 1999 valmistama tila-auto. Maasta riippuen Zafira-mallia myydään myös Vauxhallin, Holdenin tai Chevroletin merkillä. Japanissa ensimmäisen sukupolven Zafiraa myytiin nimellä Subaru Traviq.

Istuimet on jaettu Zafirassa kolmeen riviin, ja niitä voi järjestellä matkustaja- ja tavaramäärän mukaan. Opel kutsuu ratkaisua nimellä Flex7.

Opel Zafira A (1999–2005)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1999 esitelty ensimmäisen sukupolven Zafira perustui tekniikaltaan vuotta aiemmin esiteltyyn Astra G:hen. Se korvasi edeltäjänsä Opel Sintran, joka oli ehtinyt olla markkinoilla vain kolme vuotta. Yhtenä syynä mallin nopeaan korvaamiseen oli sen Euro NCAP -kolaritestissä saama ala-arvoinen tulos.[1] Zafirakaan ei luokkansa parhaimmistoon kolmen tähden tuloksellaan yltänyt, mutta parannus Sintraan verrattuna oli kuitenkin huomattava.[2]

Opel Zafira A facelift
Opel Zafira A OPC

Urheilullinen Zafira OPC esiteltiin vuonna 2001 Geneven autonäyttelyssä. Muotoilu on tavallista Zafiraa aggressiivisempi. Autossa on 2,0-litrainen 200-hevosvoimainen turbomoottori 5-vaihteisella manuaalivaihteistolla. OPC-malli kiihtyi nollasta sataan 8,2 sekunnissa, ja huippunopeus oli 220 km/h. Zafira OPC oli tuolloin nopein Euroopassa myytävä tila-auto.[3]

Bensiinimoottorit olivat aluksi 1,6- (100 hv), 1,8- (115 hv) ja 2,2-litraiset (147 hv), jotka kaikki olivat 16-venttiilisiä ja kuuluivat Ecotec-sarjaan. Dieseleinä olivat 2,0-litraiset DI (80 hv) ja DTI (100 hv). Saatavana oli myös 1,6-litrainen maakaasumoottori (90 hv). Vuoden 2002 tammikuussa 2,0-litraiset dieselmoottorit korvattiin uudella 125-hevosvoimaisella 2,2 DTI:llä.

Vuoden 2003 faceliftissä Zafira koki pieniä ulkonäöllisiä muutoksia, joista huomattavin oli poikittainen kromilista maskissa ja korinväriset ovenkahvat. Takavalojen vilkut olivat nyt kirkaslasiset. 1,8-litraisen bensiinimoottorin teho kasvoi 125 hevosvoimaan.

Opel Zafira B (2005–2014)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opel Zafira B
Opel Zafira B 1.9 CDTI front.JPG
Valmistustiedot
Valmistusmaa Puolan lippu Puola
Saksan lippu Saksa
Konserni General Motors
Valmistusvuodet 2005–2014
Korimalli 5-ovinen tila-auto
Luokka tila-auto
Edeltäjä Opel Zafira A
Seuraaja Opel Zafira Tourer C
Teknisesti samankaltaisia Opel Astra H
Iskutilavuus 1,6–2,2 l
Teho 105–240 hv
Polttoaine bensiini
diesel
maakaasu
Vetotapa etuveto
Vaihteet 4–6
Henkilöluku 7

Opel esitteli toisen sukupolven Zafiran vuoden 2005 Geneven autonäyttelyssä. Se perustuu edeltäjänsä tavoin Opel Astraan, tällä kertaa H-sukupolveen. Euro NCAP -kolaritestistä toisen sukupolven Zafira otti täydet viisi tähteä.[4]

Pian julkaistiin myös suorituskykyinen OPC-versio toisen sukupolven Zafirasta. 2,0-litraisessa turbomoottorissa oli tehoa 240 hevosvoimaa, ja huippunopeus oli 231 km/h. OPC-mallissa on urheilullisempi muotoilu, nahkaverhoillut Recaro-istuimet ja OPC-urheiluohjauspyörä.

Bensiinimoottorit olivat aluksi 1,6- (105 hv), 1,8- (140 hv) ja 2,2-litraiset (150 hv). Dieselvaihtoehtona oli 1,9-litrainen (120/150 hv) Fiatin valmistama Multijet. 1,8-litraisen bensiinimoottorin sai 5-vaihteisella Easytronic-robottivaihteistolla, ja molemmat dieselit 6-vaihteisella automaatilla. 2,2-litraisen yhteyteen sai puolestaan 4-portaisen automaatin. Saatavana oli myös 1,6-litrainen (94 hv) maakaasumoottori osana ecoFLEX-pakettia. Siihen kuului lisäksi vain kyseiseen malliin saatavana oleva vihreä Green Spirit -väri, sekä ecoFLEX-logot takaluukussa ja kojelaudassa.

Opel Zafira B OPC

Vuoden 2008 faceliftissä Zafira sai uudet muhkeammat puskurit. 1,6-litraisen bensiinimoottorin teho kasvoi 115 hevosvoimaan. Seuraavana vuonna moottorivalikoimaan saatiin Opelin 1,7-litrainen (110 hv) turbodiesel. Vuonna 2010 siitä tuli myös tehokkaampi 125-hevosvoimainen versio.

Perusmalli Advantageen kuului 4 turvatyynyä, ABS-jarrut hätäjarruassistentilla, ESP, aktiiviset pääntuet, 16” teräsvanteet pölykapselein, R10-radio, keskikonsolin alumiinikoristeet, kauko-ohjattu keskuslukitus, sähköpeilit, kuljettajan istuimen korkeussäätö ja sähköikkunat edessä.

Enjoyssa oli lisäksi turvaverhot (yht. 6 turvatyynyä), kuljettajan turvavyönmuistutin, korinväriset kylkilistat, peilien lämmitys, 16” kevytmetallivanteet, säilytystaskut etuistuinten selkänojissa, alumiinikoristeet myös ovissa ja ohjauspyörässä, kromikehyksiset mittarit, Radio/CD 30 -soitin, ilmastointi ja valaistuspaketti.

Ylellisimmässä Cosmossa oli Enjoyn lisäksi panoraamalasikatto, hopeiset kattokaiteet, sumuvalot, mustat koristeet keskikonsolissa ja ohjauspyörässä, alumiini- tai puujäljitelmäkoristus ovissa, osittain nahkaverhoillut urheiluistuimet, nahkaverhoiltu ohjauspyörä, tallelokerolla varustettu käsinoja edessä, valaistut meikkipeilit, kynnyslistat etuovissa ja sähköikkunat takana.[5]

Vuonna 2011 esiteltiin Zafiran rinnalle suurempaa kokoluokkaa edustava Zafira Tourer. Zafira B:n valmistus jatkui vuoteen 2014 saakka, jolloin Zafira Tourer virallisesti korvasi sen.

Opel Zafira Tourer C (2011–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opel Zafira Tourer C
Opel Zafira Tourer 2.0 CDTI Innovation (C) – Frontansicht, 23. Mai 2013, Heiligenhaus.jpg
Valmistustiedot
Valmistusmaa Saksan lippu Saksa
Konserni General Motors
Valmistusvuodet 2011–
Korimalli 5-ovinen tila-auto
Luokka tila-auto
Edeltäjä Opel Zafira B
Teknisesti samankaltaisia Opel Astra J
Iskutilavuus 1,4–2,0 l
Teho 110–190 hv
Polttoaine bensiini
diesel
maakaasu
Vetotapa etuveto
Henkilöluku 5–7

Kolmannen sukupolven Zafira esiteltiin Frankfurtin autonäyttelyssä vuonna 2011. Auton tekniikka pohjautuu pitkälti Astran J-sukupolveen. Zafira B jäi uuden mallin rinnalle vuoteen 2014 saakka. Vuoden 2011 Euro NCAP -kolaritestissä Zafira Tourer saavutti täyden viiden tähden tuloksen.[6]

Bensiinimoottorit olivat aluksi 1,4 Turbo (120/140 hv) ja vapaastihengittävä 1,8 (115/140 hv). Dieselinä oli 2,0-litrainen (110 hv) CDTI. Lisäksi saatavana on 1,6-litrainen (150 hv) CNG ecoFLEX -maakaasumoottori.

Vuonna 2012 valikoimaan lisättiin kolme uutta 2,0-litraista dieselmoottoria: 2,0 CDTI ecoFLEX (130 hv), 2,0 CDTI (165 hv) ja 2,0 CDTi BiTurbo (190 hv).

Vuoden 2013 mallisto täydentyi 1,6-litraisella (135 hv) CDTI:llä ja 1,6 Turbo SIDI (170 hv) -bensiinimoottorilla. Vuonna 2014 siitä tuli tarjolle myös 200-hevosvoimainen versio. Samaan aikaan 110 ja 163 hevosvoiman dieselit korvattiin uudella 1,6 CDTI:llä (120 hv).

Vuonna 2015 tuli tarjolle vielä 170-hevosvoimainen 2,0 CDTI ecoFLEX.

Kaikki moottorit 1,4 Turboa, 1,6 CNG:tä ja 1,6 Turbo SIDI:ä lukuun ottamatta on varustettu Start/Stop -järjestelmällä. 1,4 Turbo- ja 1,6 Turbo SIDI -moottoreissa on 6-portainen automaattivaihteisto.

ecoFLEX-malleissa on aina aktiivinen etusäleikön suljin, madallettu alusta, moottorin kalibrointi ja optimoidut välityssuhteet.[7]

Zafira Tourerin perusmalli on Pro. Siihen kuuluu 6 turvatyynyä, ESP, turvavyönmuistutin edessä ja takana, vakionopeudensäädin, manuaali-ilmastointi, lämmitettävät etuistuimet, 16” teräsvanteet pölykapselein, Radio/CD 300 -soitin, monitoimiohjauspyörä ja sähköikkunat edessä. Pro-malli on vakiona 5-paikkainen. Kolmannen rivin istuimet ovat saatavana lisävarusteena.

Drive-varustelussa on lisäksi kaksivyöhykkeinen automaatti-ilmastointi, Radio/CD 600 -soitin 6 kaiuttimella, IntelliLink-multimediajärjestelmä 7” värinäytöllä, Bluetooth-järjestelmä, nahkaverhoiltu ohjauspyörä, lattiakonsoli käsinojalla ja säilytyslokerolla, 17" kevytmetallivanteet, sähköikkunat takana, tummennetut takaikkunat ja kromikehyksiset ajovalot.

Cosmossa on lisäksi tuulilasinpyyhkijöiden sadetunnistin, osittain nahkaverhoillut istuimet, LED-takavalot, sumuvalot, lounge-istuimet toisella rivillä, panoraamatuulilasi, sähköinen käsijarru mäkilähtöavustimella ja automaattiset kaukovalot.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]