Ranskan ympäriajo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tourdefrance.gif
Ranskan ympäriajo
Viimeisin kilpailu 2016
Paikalliset nimet Le Tour de France
Alue Ranskan lippu Ranska ja ympäröivät valtiot
Ajankohta heinäkuu
Tyyppi Suuri etappiajo (Grand Tour)
Johtaja Christian Prudhomme
Historia
Ensimmäinen 1903
Kilpailuja yht. 103 (2016)
Ensimmäinen voittaja Ranskan lippu Maurice Garin
Eniten voittoja Flag of France.svg Jacques Anquetil
Flag of France.svg Bernard Hinault
Flag of Belgium.svg Eddy Merckx
Flag of Spain.svg Miguel Induráin
(5 voittoa)
Viimeisin voittaja Chris Froome (2016)
Eniten päiviä keltapaidassa Belgian lippu Eddy Merckx (96)
Eniten etappivoittoja Belgian lippu Eddy Merckx (34)

Ranskan ympäriajo (ransk. Le Tour de France, puhekielessä usein pelkkä Tour) on maailman tunnetuin vuosittain järjestettävä pyöräilykilpailu. Se ajettiin ensimmäisen kerran vuonna 1903 ja on siitä lähtien järjestetty joka vuosi paitsi maailmansotien aikana 1915–1918 ja 1940–1946.[1] Ranskan ympäriajo on yksi kolmesta suuresta pyöräilyn kolmiviikkoisesta etappikilpailuista (kaksi muuta ovat Italian ympäriajo ja Espanjan ympäriajo).

Kilpailun reitti vaihtelee vuodesta toiseen; viime vuosina kilpailun kokonaispituus on ollut 3 000 ja 4 000 kilometrin välillä. Maaliin päässeiden ajajien keskinopeus koko kilpailun ajalta on noin 40 kilometriä tunnissa,lähde? eli ajassa mitattuna satulassa on viime vuosina istuttu lähes sata tuntia. Kilpailua pidetään yleisesti yhtenä maailman rankimpina yhtäjaksoisina urheilusuorituksina jo pelkästään vuoristo-osuuksiensa takia joita ovat Pyreneet ja Alpit. Valtaosa etapeista ajetaan yhteislähtönä, jolloin joukkuetaktiikka on tärkeässä roolissa. Muutama etappi ajetaan henkilökohtaisena aika-ajona yksin kelloa vastaan ja nimenomaan aika-ajoetapit ovat siivittäneet monet ajajat kokonaiskilpailun voittoon.

Ivan Basso ja Lance Armstrong vuoden 2004 Tourilla.

Kilpailun voittajan on kuitenkin oltava pyöräilyn varsinainen monilahjakkuus, sillä käytännössä voittajan on oltava vahva sekä vaativissa vuoristonousuissa että aika-ajossa. Moni vahva ajaja, jolla on heikkouksia joissakin näistä osa-alueista keskittyykin kokonaiskilpailun voiton sijasta yksittäisillä etapeilla pärjäämiseen mikä selittääkin sen että joidenkin ajajien unelmana on voittaa Tourilla pelkästään yksi etappi. Valtaosalla ajajista tehtävänä on kuitenkin ensisijaisesti oman tallin vahvimpien ajajien tukeminen.

Kokonaiskilpailun johtaja pitää yllään keltaista paitaa, maillot jaune'a. Parhaan mäkiajajan, vuorten valtiaan, päällä taas on maillot à pois rouges, punapilkkuinen valkoinen paita. Paras kirimies kantaa päällään vihreää paitaa, maillot vert ja kokonaiskilpailussa parhaiten sijoittuneella nuorella ajajalla on valkoinen paita, maillot blanc.

Pääjoukko eli peloton vuoden 2005 Tourin 8. etapilla Joukon keulassa T-Mobilen vaaleanpunaiset ja Discovery Channelin sini-musta-valkoiset värit.

Suomalaisista kilpailuun ovat ottaneet osaa Joona Laukka vuosina 1997–1998, Kjell Carlström vuosina 2005–2007 ja Jussi Veikkanen vuonna 2009.

Tourin menestynein kilpailija oli muutamien vuosien ajan seitsemään voittoon pyöräillyt yhdysvaltalainen Lance Armstrong. Vuonna 2012 USADA esitti kuitenkin yli tuhatsivuisessa raportissaan todisteita Armstrongin dopinginkäytöstä. Tämän perusteella Armstrongin kaikki voitot mitätöitiin. Vuosien 1998-2005 Toureille päätettiin olla nimeämättä uusia voittajia hänen tilalleen.[2][3] Nykyisin eniten voittoja, viisi kappaletta, on neljällä ajajalla: ranskalaisilla Jacques Anquetililla ja Bernard Hinaultilla, belgialaisella Eddy Merckxilla ja espanjalaisella Miguel Induráinilla.

T-Mobilen saksalainen Andreas Klöden sijoittui vuoden 2004 kokonaiskilpailussa toiseksi, vaikkei ollut edes joukkueensa kapteeni.

Tourin viime vuosien voittajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Maillot jaune Kokonaiskilpailun voittaja 2. 3. Maillot à pois rouges Mäkikirikilpailu Maillot vert Pistekilpailu Maillot blanc Nuorten kilpailun voittaja
2016 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Christopher Froome (3.) Ranskan lippu Romain Bardet Kolumbian lippu Nairo Quintana Puolan lippu Rafał Majka (2.) Slovakian lippu Peter Sagan (5.) Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Adam Yates
2015 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Christopher Froome (2.) Kolumbian lippu Nairo Quintana Espanjan lippu Alejandro Valverde Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Christopher Froome Slovakian lippu Peter Sagan (4.) Kolumbian lippu Nairo Quintana
2014 Italian lippu Vincenzo Nibali Ranskan lippu Jean-Christophe Péraud Ranskan lippu Thibaut Pinot Puolan lippu Rafał Majka Slovakian lippu Peter Sagan (3.) Ranskan lippu Thibaut Pinot
2013 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Chris Froome Kolumbian lippu Nairo Quintana Espanjan lippu Joaquim Rodríguez Kolumbian lippu Nairo Quintana Slovakian lippu Peter Sagan (2.) Kolumbian lippu Nairo Quintana
2012 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Bradley Wiggins Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Chris Froome Italian lippu Vincenzo Nibali Ranskan lippu Thomas Voeckler Slovakian lippu Peter Sagan Yhdysvaltain lippu Tejay van Garderen
2011 Australian lippu Cadel Evans Luxemburgin lippu Andy Schleck Luxemburgin lippu Fränk Schleck Espanjan lippu Samuel Sánchez Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Mark Cavendish Ranskan lippu Pierre Rolland
2010 Espanjan lippu Alberto Contador
Luxemburgin lippu Andy Schleck
Venäjän lippu Denis Menšov Espanjan lippu Samuel Sánchez Ranskan lippu Anthony Charteau Italian lippu Alessandro Petacchi Luxemburgin lippu Andy Schleck
2009 Espanjan lippu Alberto Contador Luxemburgin lippu Andy Schleck Yhdysvaltain lippu Lance Armstrong Italian lippu Franco Pellizotti Norjan lippu Thor Hushovd Luxemburgin lippu Andy Schleck
2008 Espanjan lippu Carlos Sastre Australian lippu Cadel Evans Venäjän lippu Denis Menšov Espanjan lippu Carlos Sastre Espanjan lippu Óscar Freire Luxemburgin lippu Andy Schleck
2007 Espanjan lippu Alberto Contador Australian lippu Cadel Evans Yhdysvaltain lippu Levi Leipheimer Kolumbian lippu Mauricio Soler Belgian lippu Tom Boonen Espanjan lippu Alberto Contador

Tilastoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eddy Merckx on ainoa kilpailija, joka on voittanut mäkikilpailun, yhdistelmäkilpailun, pistekilpailun ja kokonaiskilpailun sekä aggressiivisimman ajajan palkinnon samana vuonna (1969).

Useimmin Ranskan ympäriajoon ovat osallistuneet George Hincapie, Stuart O'Grady ja Jens Voigt, 17 kertaa. Heistä Hincapie ajoi maaliin 16 kertaa peräkkäin. Joop Zoetemelk sallistui kilpailuun yhteensä 16 kertaa, voitti kokonaiskilpailun sekä yhdistelmäkilpailun kerran ja sijoittui 10 parhaan joukkoon 12 kertaa. Hän ei keskeyttänyt kilpailua kertaakaan. Myös Sylvain Chavanel on osallistunut Ranskan ympäriajoon 16 kertaa.

Ranskan ympäriajon alkuvuosina kilpailijat ajoivat yksinään ja säännöissä toisinaan kiellettiin ryhmässä ajaminen. Tämä johti suuriin aikaeroihin kilpailun voittajan ja toiseksi tulleen välillä. Nykyään kilpailijat ajavat ryhmässä, joten aikaerot ovat pienentyneet. Alla olevassa taulukossa on listattu kymmenen pienintä aikaeroa voittajan ja toiseksi tulleen välillä. Suurin aikaero oli vuoden 1903 Ranskan ympäriajossa, jolloin kilpailun voitti Maurice Garin 2h 49m 45s ennen Lucien Pothieriä.

Aikaero Vuosi Kilpailijat
8s 1989 Greg LeMond – Laurent Fignon
23s 2007 Alberto Contador – Cadel Evans
32s 2006 Óscar Pereiro – Andreas Klöden
38s 1968 Jan Janssen – Herman Van Springel
39s 2010 Alberto Contador – Andy Schleck
40s 1987 Stephen Roche – Pedro Delgado
48s 1977 Bernard Thévenet – Hennie Kuiper
55s 1964 Jacques Anquetil – Raymond Poulidor
58s 2008 Carlos Sastre – Cadel Evans

Etappivoitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

32 ajajaa on voittanut vähintään 10 etappia (mukaan lukien puolitetut etapit ja pois lukien joukkueaika-ajot). Vielä aktiivisten ajajien nimet on lihavoitu.

Sija Nimi Maa Etappivoitot
1 Eddy Merckx Belgian lippu Belgia 34
2 Mark Cavendish Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta 30
3 Bernard Hinault Ranskan lippu Ranska 28
4 André Leducq Ranskan lippu Ranska 25
5 André Darrigade Ranskan lippu Ranska 22
6 Nicolas Frantz Luxemburg 20
7 François Faber Luxemburg 19
8 Jean Alavoine Ranskan lippu Ranska 17
9 Jacques Anquetil Ranskan lippu Ranska 16
René Le Greves Ranskan lippu Ranska 16
Charles Pelissier Ranskan lippu Ranska 16
12 Freddy Maertens Belgian lippu Belgia 15
13 Philippe Thys Belgian lippu Belgia 13
Louis Trousselier Belgian lippu Belgia 13
15 Gino Bartali Italia 12
Mario Cipollini Italia 12
Robbie McEwen Australian lippu Australia 12
Miguel Indurain Espanjan lippu Espanja 12
Erik Zabel Saksan lippu Saksa 12
20 Jean Aerts Belgian lippu Belgia 11
Louison Bobet Ranskan lippu Ranska 11
Raffaele Di Paco Italia 11
André Greipel Saksan lippu Saksa 11
24 Jan Raas Alankomaiden lippu Alankomaat 10
Gerrie Knetemann Alankomaiden lippu Alankomaat 10
Joop Zoetemelk Alankomaiden lippu Alankomaat 10
Walter Godefroot Belgian lippu Belgia 10
Charly Gaul Luxemburg 10
Maurice Archambaud Ranskan lippu Ranska 10
Antonin Magne Ranskan lippu Ranska 10
Henri Pelissier Ranskan lippu Ranska 10
Thor Hushovd Norjan lippu Norja 10

Kolme ajajaa on yhtenä vuonna voittanut vähintään 8 etappia:

Etappivoitot maittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Määrä Maa
697 Ranskan lippu Ranska
471 Belgian lippu Belgia
265 Italia
170 Alankomaiden lippu Alankomaat
127 Espanjan lippu Espanja

Nopeimmat etapit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan ympäriajon nopein etappi ajettiin vuoden 1999 kipailussa Lavalista Blois'in. Etapin pituus oli 194,5 km ja sen voitti Mario Cipollini ajalla 3h 51m 45s. Cipollinin keskinopeus oli 50,34 km/h.[4] Nopein täysymittainen aika-ajoetappi oli vuoden 2005 avausetappi Fromentinesta Noirmantier-en-l'lle (19 km). Sen voitti David Zabriskie, jonka keskinopeus nopeus oli 54,676 km/h. Chris Boardman ajoi vuoden 1994 prologissa tätäkin nopeammin. Hänen keskinopeutensa 7,2 kilometrin mittaisella etapilla oli 55,152 km/h. Kaikkein nopein etappi Ranskan ympäriajossa on ollut vuoden 2005 67,5 kilometrin mittainen kilpailun joukkueaika-ajo. Etapin voitti Discovery Channel -joukkue, jonka keskinopeus oli 57,32 km/h.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lazell, Marguerite: Tour De France - The Story of the World's Greatest Cycle Race [2009]
Le Tour de France

1903 | 1904 | 1905 | 1906 | 1907 | 1908 | 1909 | 1910 | 1911 | 1912 | 1913 | 1914 | 1915 | 1916 | 1917 | 1918 | 1919 | 1920 | 1921 | 1922 | 1923 | 1924 | 1925 | 1926 | 1927 | 1928 | 1929 | 1930 | 1931 | 1932 | 1933 | 1934 | 1935 | 1936 | 1937 | 1938 | 1939 | 1940 | 1941 | 1942 | 1943 | 1944 | 1945 | 1946 | 1947 | 1948 | 1949 | 1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016

Jersey yellow.svg Maillot jaune | Jersey green.svg Maillot vert | Jersey polkadot.svg Maillot à pois rouges | Jersey white.svg Maillot blanc