Peter Sagan
| Peter Sagan | |
|---|---|
 Peter Sagan vuonna 2013 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Peter Sagan |
| Syntynyt | 26. tammikuuta 1990 |
| Kansalaisuus |
 Slovakia |
| Pyöräilijä | |
| Pituus | 184 cm |
| Paino | 78 kg |
| Joukkue | RRK Group - Pierre Baguette - Benzinol |
| Laji | maantie |
| Rooli | ajaja |
| Ura | |
| Ammattilaisjoukkue(et) | |
| 2009 2010–2012 2013–2014 2015 2016 2017–2021 2022–2023 2024– |
Dukla Trencin Merida Liquigas Cannondale Pro Cycling Team Team Tinkoff-Saxo Tinkoff Bora-Hansgrohe Team TotalEnergies RRK Group - Pierre Baguette - Benzinol |
| Suurimmat voitot | |
|
|
|
Tiedot päivitetty: 28. kesäkuuta 2022 |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.petersagan.com | |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Slovakia
| |||
| Miesten pyöräily | |||
| Maantiepyöräilyn MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Richmond 2015 | maantieajo | |
| Kultaa |
Doha 2016 | maantieajo | |
| Kultaa |
Bergen 2017 | maantieajo | |
| Maantiepyöräilyn EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Plumelec 2016 | maantieajo | |
Peter Sagan (s. 26. tammikuuta 1990 Žilina, Tšekkoslovakia) on slovakialainen maantiepyöräilijä, joka edustaa UCI Continental -tasolla kilpailevaa slovakialaista RRK Group - Pierre Baguette - Benzinol -tallia.[1][2] Hän on maantieajon kolminkertainen maailmanmestari, Ranskan ympäriajon pistekilpailun seitsenkertainen voittaja, Italian ympäriajon pistekilpailun voittaja sekä Flanderin ympäriajon ja Pariisi–Roubaix'n voittaja.[2] Slovakian maantiepyöräilyn mestaruuden hän on voittanut kahdeksan kertaa.
Sagan on kilpaillut myös maastopyöräilyssä ja cyclocrossissa. Hän sai vuonna 2007 pronssia junioreiden maastoajon ja cyclocrossin EM-kilpailuissa ja voitti lisäksi Slovakian juniorimestaruuden niin maantie- kuin maastoajossakin. Vuonna 2008 hän voitti maastoajon junioreiden Euroopan- ja maailmanmestaruuden sekä sai hopeaa cyclocrossin junioreiden MM-kilpailussa.[1]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ammattilaisuran alku ja Liquigas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sagan aloitti maantiepyöräilyn ammattilaisuransa Dukla Trencin Merida -joukkueessa 2009. Hän voitti kotimaassaan ajetun GP Kooperativa -kilpailun sekä kaksi etappia Wyscig Dookola Mazowska -ajossa Puolassa. Kauden 2010 alusta hän edusti Liquigas-tallia. Hän sijoittui heti tammikuussa Tour Down Under -kilpailussa kahdella etapilla viiden parhaan joukkoon. Maaliskuisessa Pariisi–Nizza-ajossa hän sijoittui prologissa viidenneksi, toisella etapilla toiseksi sekä voitti kolmannen ja viidennen osuuden. Hän oli vielä kuudennella osuudella kolmas ja voitti lopulta pistekilpailun. Huhti-toukokuun vaihteessa ajetussa Tour de Romandiessa hän sijoittui prologissa toiseksi ja voitti ensimmäisen yhteislähtöetapin. Kalifornian ympäriajossa hän voitti viidennen ja kuudennen osuuden. Hän sijoittui toiseksi sekä Philadelphia International Championship -kilpailussa että UCI ProTour -sarjaan kuuluneessa Grand Prix Cycliste de Montréal -ajossa.[1]
Kaudella 2011 Sagan voitti Giro di Sardegna -etappikilpailun[1]. Hän voitti lisäksi pistekilpailun[3] sekä ensimmäisen, kolmannen ja neljännen etapin. Kalifornian ympäriajossa hän voitti viidennen etapin ja oli Philadelphia International Championshipissa toinen. Sveitsin ympäriajossa hän voitti kolmannen ja kahdeksannen etapin[1] sekä pistekilpailun[4]. Hän voitti kesäkuussa myös maantieajon Slovakian-mestaruuden. Hän voitti Puolan ympäriajon neljännen ja viidennen etapin[1], ja nousi kokonaiskilpailun voittajaksi viimeisen etapin kakkossijasta saamiensa aikahyvityssekuntien ansiosta. Hän voitti myös pistekilpailun.[5] Espanjan ympäriajossa hän voitti kuudennen, 12:nnen ja 21:nnen etapin ja oli seitsemännellä etapilla toinen. Kööpenhaminan MM-kilpailuissa hän oli maantieajossa kahdestoista.[1]
Sagan voitti 2012 Omanin ympäriajon toisen etapin.[1] Lisäksi hän voitti pistekilpailun.[6] Tirreno–Adriaticossa hän voitti neljännen etapin. Milano – San Remo -klassikossa hän sijoittui neljänneksi ja Gent–Wevelgemissä toiseksi. Hän voitti avausetapin De Pannen kolmen päivän ajossa. Flanderin ympäriajossa hän oli viides ja Amstel Gold Racessa kolmas. Kalifornian ympäriajossa hän voitti neljä ensimmäistä etappia, kahdeksannen etapin sekä pistekilpailun. Sveitsin ympäriajossa hän voitti ensimmäisenä etappina ajetun aika-ajon, kolmannen, neljännen ja kuudennen etapin sekä pistekilpailun. Hän voitti myös Slovakian maantieajomestaruuden. Ranskan ympäriajossa hän voitti pistekilpailun[7] sekä ensimmäisen, kolmannen ja kuudennen etapin, oli 13., 14. ja 20. etapilla toinen sekä 18. etapilla kolmas. Valkenburgin MM-kilpailuissa hän oli maantieajossa neljästoista.[1]
Cannondale Pro Cycling Team[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 2013 alusta Saganin edustaman Liquigas-tallin uudeksi nimeksi tuli Cannondale Pro Cycling Team. Hän voitti helmikuisessa Omanin ympäriajossa toisen ja kolmannen etapin. Hän voitti myös Gran Premio Città di Camaiore -kilpailun. Strade Bianche -kilpailussa hän sijoittui toiseksi. Maaliskuussa hän voitti Tirreno–Adriaticon kolmannen ja kuudennen etapin. Milano – San Remossa hän sijoittui Gerald Ciolekin jälkeen toiseksi. Hän oli toinen myös E3 Harelbeke -kilpailussa.[1] Hän voitti Gent–Wevelgem-klassikon karattuaan kärkiryhmästä noin neljä kilometriä ennen maalia[8]. De Pannen kolmen päivän ajossa hän voitti ensimmäisen etapin[1]. Flanderin ympäriajossa hän sijoittui toiseksi minuutin ja 26 sekuntia Fabian Cancellaralle hävinneenä[9]. Huhtikuussa hän voitti Brabantse Pijl -kilpailun. Toukokuisessa Kalifornian ympäriajossa hän voitti kolmannen ja kahdeksannen etapin[1] sekä pistekilpailun[10]. Kesäkuussa hän voitti Sveitsin ympäriajon kolmannen ja kahdeksannen etapin sekä pistekilpailun. Lisäksi hän voitti maantieajon Slovakian-mestaruuden. Ranskan ympäriajossa hän voitti pistekilpailun ja seitsemännen etapin, sijoittui toisella, kolmannella, kuudennella ja 13:nnella etapilla toiseksi sekä viidennellä ja 12:nnella etapilla kolmanneksi. Elokuisessa USA Pro Challenge -kilpailussa hän voitti ensimmäisen, kolmannen, kuudennen ja seitsemännen osuuden[1] sekä pistekilpailun[11]. Syyskuussa hän voitti Tour of Albertan prologin, ensimmäisen ja viidennen etapin[1] sekä pistekilpailun[12]. Hän voitti myös Grand Prix Cycliste de Montréal -kilpailun. MM-kilpailujen maantieajossa hän sijoittui kuudenneksi.[1]
Sagan voitti 2014 Omanin ympäriajon neljännen etapin. Strade Bianche -kilpailussa hän oli toinen. Tirreno–Adriaticossa hän voitti kolmannen etapin ja pistekilpailun. Hän voitti World Tour -sarjaan kuuluneen E3 Harelbeke -kilpailun ja oli kolmas Gent–Wevelgemissä. Hän voitti ensimmäisen etapin De Pannen kolmen päivän ajossa. Pariisi–Roubaix'ssa hän sijoittui kuudenneksi. Kalifornian ympäriajossa hän voitti seitsemännen etapin[1] ja pistekilpailun[13]. Sveitsin ympäriajossa hän voitti kolmannen etapin ja pistekilpailun. Hän voitti jälleen Slovakian maantieajomestaruuden. Ranskan ympäriajossa hän voitti pistekilpailun ja oli 1., 3., 7. ja 12. etapilla toinen sekä 15. etapilla kolmas. Espanjan ympäriajossa 2014 hän sijoittui kahdeksannella etapilla kolmanneksi.[1]
Tinkoff[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sagan siirtyi kaudelle 2015 Team Tinkoff-Saxo -talliin. Hän voitti 2015 Qatarin ympäriajon nuorten kilpailun. Tirreno–Adriaticossa hän voitti kuudennen etapin ja pistekilpailun. Milano – San Remossa ja Flanderin ympäriajossa hän oli neljäs. Kalifornian ympäriajossa hän voitti neljännen etapin sekä aika-ajona käydyn kuudennen etapin.[2] Hän voitti kokonaiskilpailun kolmen sekunnin erolla Julian Alaphilippeen saatuaan neljä hyvityssekuntia viimeisen etapin kolmannesta sijasta, jonka hän saavutti maalikuvatarkastuksen jälkeen ennen Tyler Farraria[14]. Sveitsin ympäriajossa hän voitti toisen ja viidennen etapin sekä pistekilpailun. Hän voitti Slovakian-mestaruuden sekä aika-ajossa että maantieajossa. Ranskan ympäriajossa hän oli toisella, viidennellä, kuudennella, 13:nnella ja 16:nnella etapilla toinen sekä neljännellä ja seitsemännellä etapilla kolmas. Hän voitti pistekilpailun neljäntenä vuonna peräkkäin.[2] Espanjan ympäriajossa hän voitti kolmannen etapin, oli toinen neljännellä etapilla ja kolmas viidennellä etapilla.[1] Hän voitti syyskuussa maailmanmestaruuden Richmondissa. Hän karkasi irtiottoon jyrkässä nousussa kolme kilometriä ennen maalia ja voitti kilpailun lopulta kolmen sekunnin erolla Michael Matthewsiin[15].
Sagan sijoittui 2016 Omloop Het Nieuwsblad -kilpailussa toiseksi[2]. Hän oli toinen myös Tirreno–Adriaticon kokonaiskilpailussa sekunnin Greg Van Avermaetille hävinneenä[16]. Lisäksi hän voitti pistekilpailun. E3 Harelbeke -kilpailussa hän sijoittui niin ikään toiseksi.[1][2] Hän voitti Gent–Wevelgem-klassikon oltuaan paras neljän miehen loppukirissä[17]. Viikkoa myöhemmin hän voitti Flanderin ympäriajon karattuaan irtiottokumppaniltaan Sep Vanmarckelta Paterbergin nousussa 13 kilometriä ennen maalia. Hän voitti kilpailun lopulta 25 sekunnin erolla Fabian Cancellaraan.[18]
Sagan voitti 2016 Kalifornian ympäriajon ensimmäisen ja neljännen etapin sekä pistekilpailun. Sveitsin ympäriajossa hän voitti toisen ja kolmannen etapin. Ranskan ympäriajossa hän voitti toisen, 11:nnen ja 16:nnen etapin, oli toinen kymmenennellä ja 21. etapilla sekä kolmas ensimmäisellä, neljännellä ja 14. etapilla.[1] Hän johti kokonaiskilpailua etappien 2–4 jälkeen ja voitti pistekilpailun viidettä kertaa peräkkäin.[2] Hän osallistui Rio de Janeiron olympialaisissa maastoajoon sijoittuen 35:nneksi[19]. Syyskuussa hän voitti Grand Prix Cycliste de Québec -kilpailun ja sijoittui toiseksi Grand Prix Cycliste de Montréal -ajossa. Hän voitti maantieajon Euroopan-mestaruuden Plumelecissa. Eneco Tourin kokonaiskilpailussa hän sijoittui kolmanneksi sekä voitti pistekilpailun ja kolmannen ja neljännen etapin.[2] Hän voitti UCI World Tourin kokonaiskilpailun 2016[20]. Lokakuussa Dohan MM-kilpailuissa hän puolusti menestyksekkäästi maantieajon maailmanmestaruuttaan oltuaan paras 12 ajajan loppukirissä.[21]
Bora-Hansgrohe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sagan siirtyi Bora-Hansgrohe-talliin 2017. Hän sijoittui Omloop Het Nieuwsbladissa jälleen toiseksi. Seuraavana päivänä hän voitti Kuurne–Bryssel–Kuurne-kilpailun. Tirreno–Adriaticossa hän voitti kolmannen ja viidennen etapin sekä pistekilpailun. Milano – San Remossa hän oli toinen ja Gent–Wevelgemissä kolmas. Kalifornian ympäriajossa hän voitti kolmannen etapin ja pistekilpailun. Sveitsin ympäriajossa hän voitti viidennen ja kahdeksannen etapin sekä pistekilpailun. Ranskan ympäriajossa hän voitti kolmannen etapin.[1][2] Seuraavalla etapilla hän ylitti maalilinjan toisena, mutta tuomaristo katsoi hänen "taklanneen" Mark Cavendishia loppukirissä sen verran vakavasti, että sulki hänet kilpailusta[22]. Muutamaa viikkoa myöhemmin hän voitti Puolan ympäriajon ensimmäisen etapin ja pistekilpailun. BinckBank Tourilla hän voitti ensimmäisen ja kolmannen etapin sekä pistekilpailun. Syyskuussa hän voitti toistamiseen Grand Prix Cycliste de Québec -kilpailun.[2] Bergenin MM-kilpailuissa hän voitti kolmannen perättäisen maantieajon maailmanmestaruutensa loppukirissä ennen Alexander Kristoffia.[1]
Sagan voitti tammikuussa 2018 People's Choice Classicin sekä Tour Down Underin pistekilpailun ja neljännen etapin. Maaliskuussa hän oli kuudes Milano – San Remo -suurklassikossa.[1] Hän voitti Gent–Wevelgemin ennätystä sivunneen kolmannen kerran[23]. Flanderin ympäriajossa hän oli kuudes[2]. Hän voitti Pariisi–Roubaix'n kukistettuaan loppukirissä irtiottokumppaninsa Silvan Dillierin[24]. Amstel Gold Racessa hän oli neljäs. Hän voitti Sveitsin ympäriajon toisen etapin sekä jo seitsemännen kerran pistekilpailun. Hän voitti samana vuonna maantieajon Slovakian-mestaruuden.[2] Ranskan ympäriajossa hän voitti pistekilpailun Erik Zabelin ennätystä sivunneen kuudennen kerran vaikka loukkasikin itseään rajussa kaatumisessa 17. etapilla.[25] Hän voitti kilpailun toisen, viidennen ja 13:nnen etapin, oli toinen ensimmäisellä, neljännella ja kahdeksannellä etapilla sekä kolmas seitsemännellä etapilla. Hän johti kokonaiskilpailua toisen etapin jälkeen. Saman vuoden Espanjan ympäriajossa hän oli seitsemännellä, kahdeksannella, kymmenennellä ja 21. etapilla toinen sekä kolmannella ja 18. etapilla kolmas. Pistekilpailussa hän sijoittui toiseksi.[2] UCI World Tourin kokonaiskilpailussa hän oli toinen[26].
Sagan voitti 2019 Tour Down Underin kolmannen etapin. Milano – San Remossa hän sijoittui neljänneksi ja Pariisi−Roubaix'ssa viidenneksi. Kalifornian ympäriajossa hän voitti ensimmäisen etapin. Sveitsin ympäriajossa hän voitti kolmannen etapin sekä jo kahdeksannen kerran pistekilpailun. Ranskan ympäriajossa hän voitti viidennen etapin, oli ensimmäisellä etapilla toinen ja seitsemännellä osuudella kolmas. Hän voitti pistekilpailun jo seitsemännen kerran. EuroEyes Cyclassicsissa hän oli kuudes ja Grand Prix Cycliste de Québecissä toinen. MM-kilpailujen maantieajossa hän sijoittui viidenneksi.[2]
Sagan sijoittui 2020 Milano – San Remossa neljänneksi. Ranskan ympäriajossa hän oli pistekilpailussa toinen sekä kymmenennellä ja 21:nnella etapilla kolmas. Saman vuoden Italian ympäriajossa hän sijoittui toisella etapilla toiseksi ja nousi yhdeksi päiväksi mäkikirikilpailun kärkeen. Hän voitti kymmenennen etapin sekä sijoittui toiseksi myös neljännellä, seitsemännellä ja 11:nnellä etapilla. Pistekilpailussa hän oli toinen.[2]
Sagan sijoittui 2021 Milano – San Remossa neljänneksi. Katalonian ympäriajossa hän voitti kuudennen ja Tour de Romandiessa ensimmäisen etapin. Italian ympäriajossa hän voitti pistekilpailun ja kymmenennen etapin sekä sijoittui kolmannella ja 13:nnella etapilla kolmanneksi. Hän voitti maantieajon Slovakian-mestaruuden sekä Slovakian ympäriajon kokonais- ja pistekilpailun.[2]
Team TotalEnergies[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuussa 2021 Sagan solmi kahden vuoden sopimuksen Team TotalEnergies-tallin kanssa kaudesta 2022 eteenpäin. Sagan voitti vuonna 2022 kolmannen etapin Sveitsin ympäriajossa. Hän voitti kahdeksannen kerran maantieajon Slovakian-mestaruuden. Saman vuoden MM-kilpailuissa hän oli maantieajossa seitsemäs.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w Peter Sagan cyclingarchives.com. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Peter Sagan procyclingstats.com. Viitattu 5.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Sagan secures Sardegna success cyclingnews.com. 26.2.2011. Viitattu 27.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Leipheimer erases deficit to Cunego, wins overall cyclingnews.com. 19.6.2011. Arkistoitu 17.10.2011. Viitattu 19.6.2011. (englanniksi)
- ↑ Sagan secures time bonus, wins overall cyclingnews.com. 6.8.2011. Viitattu 7.8.2011. (englanniksi)
- ↑ Points classification after stage six cyclingnews.com. 19.2.2011. Viitattu 23.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Bradley Wiggins wins 2012 Tour de France cyclingnews.com. 22.7.2012. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Sagan solos away for crafty Gent-Wevelgem victory cyclingnews.com. 24.3.2013. Viitattu 24.3.2013. (englanniksi)
- ↑ Cancellara wins Tour of Flanders cyclingnews.com. 31.3.2013. (englanniksi)
- ↑ Points classification cyclingnews.com. 20.5.2013. Viitattu 25.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Points classification cyclingnews.com. 26.8.2013. Viitattu 29.8.2013. (englanniksi)
- ↑ Sprint classification cyclingnews.com. 9.9.2013. Viitattu 14.9.2013. (englanniksi)
- ↑ Points classification cyclingnews.com. 19.5.2014. Arkistoitu 21.5.2014. Viitattu 21.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Peter Sagan comes from behind to win the Amgen Tour of California velonews.com. 17.5.2015. Arkistoitu 20.5.2015. Viitattu 18.5.2015. (englanniksi)
- ↑ Sagan storms to solo victory at the World Championships cyclingnews.com. 27.9.2015. Arkistoitu 28.9.2015. Viitattu 27.9.2015. (englanniksi)
- ↑ 2016 » 51st Tirreno - Adriatico (2.UWT) General Classification procyclingstats.com. Viitattu 17.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Sagan wins Gent-Wevelgem cyclingnews.com. 27.3.2016. Arkistoitu 16.4.2016. Viitattu 28.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Peter Sagan wins the Tour of Flanders velonews.com. 3.4.2016. Arkistoitu 7.4.2016. Viitattu 3.4.2016. (englanniksi)
- ↑ Cycling: Sagan deflated as hopes of cross-country medal vanish reuters.com. 21.8.2016. Viitattu 13.9.2016. (englanniksi)
- ↑ Peter Sagan confirmed as 2016 WorldTour champion after Il Lombardia cyclingweekly.co.uk. 1.10.2016. Viitattu 2.10.2016. (englanniksi)
- ↑ World Championships: Sagan beats Cavendish to defend elite men's world title in Doha cyclingnews.com. 16.10.2016. Viitattu 16.10.2016. (englanniksi)
- ↑ Tourin neljäs etappi päättyi kammottavaan kolariin – yksi kaikkien aikojen sprinttereistä taklattiin päin aitaa yle.fi. 4.7.2017. Viitattu 4.7.2017.
- ↑ Gent-Wevelgem: Peter Sagan claims record-equalling third title in Belgian race bbc.com. 25.3.2018. Viitattu 1.4.2018. (englanniksi)
- ↑ Peter Saganin täydellinen pelisilmä toi Paris-Roubaix'n voiton kestavyysurheilu.fi. 8.4.2017. Arkistoitu 12.6.2018. Viitattu 8.4.2018.
- ↑ Peter Sagan toughs it out to win his sixth green jersey in Paris cyclingnews.com. 30.7.2018. Viitattu 1.8.2018. (englanniksi)
- ↑ 2018 UCI WORLDTOUR uci.org. Viitattu 1.11.2018. (englanniksi)
| ||||||||||||||
