André Greipel

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
André Greipel
André Gripel vuonna 2016
André Gripel vuonna 2016
Henkilötiedot
Syntynyt16. heinäkuuta 1982 (ikä 41)
Kansalaisuus  Saksa
Pyöräilijä
Pituus 184 cm
Paino 75 kg
Joukkue lopettanut
Laji maantie
Rooli ajaja
Ajajatyyppi kirimies
Ura
Ammattilaisjoukkue(et)
2005
2006-2007
2008–2010

2011
2012–2018
2019
2020−2021
Team Wiesenhof
T-Mobile Team
Team High Road / Team Columbia
Omega Pharma-Lotto
Lotto-Belisol / Lotto Soudal
Arkéa–Samsic
Israel Start-Up Nation
Suurimmat voitot

Tour Down Under 2008, 2010
Italian ympäriajo, 6 etappia
Ranskan ympäriajo, 11 etappia
Espanjan ympäriajo, pistekilpailu 2009, 4 etappia
Vattenfall Cyclassics 2015
Saksa Maantieajon Saksan-mestaruus 2013, 2014, 2016

Tiedot päivitetty: 18. tammikuuta 2022

Aiheesta muualla
www.andregreipel.com
Mitalit
Miesten pyöräily
Maa:  Saksa
Maantiepyöräilyn MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Kööpenhamina 2011 maantieajo

André Greipel (s. 16. heinäkuuta 1982 Rostock) on saksalainen maantiepyöräilijä, joka kilpaili ammattilaisena 2005–2021. Hän asuu Kritzmowissa, Mecklenburg-Etu-Pommerin osavaltiossa.

Kirimiehenä tunnettu Greipel aloitti ammattilaisuransa Team Wiesenhof -tallissa vuonna 2005, jolloin hän voitti kuudennen etapin Tanskan ympäriajossa sekä kirikilpailun Rheinland-Pfalzin ympäriajossa.

Greipel siirtyi T-Mobile-talliin (sittemmin nimeltään Team HTC) vuoden 2006 alussa. Tulokasvuonnaan saksalaistallissa hän voitti 1. ja 4. etapin Rheinland-Pfalzin ympäriajossa sekä sijoittui toiseksi Espanjan ympäriajon kuudennella osuudella. Vuonna 2007 hän voitti kaksi etappia Saksin ympäriajossa.

Vuonna 2008 Greipel ajoi ainakin voittojen määrässä mitattuna siihen mennessä parhaan ammattilaisvuotensa. Greipel voitti ProTour-sarjaan kuuluvan Tour Down Under -etappikilpailun. Kokonaiskilpailun lisäksi hän voitti pistekilpailun sekä 2., 4., 5. ja 6. etapin. Hän oli paras myös kilpailua edeltäneessä Down Under Classic -kilpailussa. Myöhemmin samana vuonna hän otti ensimmäisen etappivoittonsa suuressa ympäriajossa voittamalla Italian ympäriajon 17. etapin. Kauden edetessä Greipel saavutti useita voittoja myös muissa etappi- ja yhden päivän kilpailuissa.

Vuonna 2009 Greipel voitti Espanjan ympäriajossa pistekilpailun ja neljä etappia ja johti myös kokonaiskilpailua kahden etapin ajan.[1][2] Lisäksi hän voitti yhden etapin ProTour -kilpailuissa Tour Down Underissa ja Puolan ympäriajossa. Yhden päivän kilpailuista hän voitti 1.HC-kategoriaan (eli seuraavalle tasolle ProTourin jälkeen) luokitellun Philadelphia International Championship -kilpailun.

Vuonna 2010 Greipel voitti toistamiseen Tour Down Underin kokonaiskilpailun. Italian ympäriajossa hän voitti 18. etapin. Hän voitti kauden aikana yhteensä 21 kilpailua ja hänet nimettiin Saksan vuoden miespyöräilijäksi[3].

Kaudella 2011 Greipel edusti Omega Pharma-Lotto-joukkuetta. Ranskan ympäriajossa hän voitti 10. etapin. Kööpenhaminan MM-kilpailuissa hän sai maantieajon pronssia. Kausilla 2012−2018 hän kilpaili belgialaistallissa, nimeltään viimeksi Lotto Soudal. Tuon vuoden Ranskan ympäriajossa hän voitti 4., 5. ja 13. etapin. Vuonna 2013 hän voitti maantieajon Saksan-mestaruuden ja Ranskan ympäriajon kuudennen etapin. Hän voitti maansa maantieajomestaruuden myös 2014. Hän voitti samana vuonna yhden etapin Ranskan ympäriajossa.

Vuonna 2015 Greipel voitti neljä etappia Ranskan ympäriajossa. Lisäksi hän voitti Vattenfall Cyclassicsin. Hän voitti Italian ympäriajossa etapin 2015 ja kolme etappia 2016. Hän voitti maantieajon Saksan-mestaruuden jälleen 2016. Hän voitti saman vuoden Ranskan ympäriajon päätösetapin.

Greipel voitti Italian ympäriajossa 2017 toisen etapin ja siirtyi kokonaiskilpailun johtoon yhden etapin ajaksi[4].

Greipel edusti Arkéa–Samsic-tallia vuonna 2019. Viimeisillä ammattilaiskausillaan 2020–2021 hän ajoi Israel Start-Up Nation -joukkueessa.[4]

Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2005
Tanskan ympäriajo, etapin 6 voitto
Rheinland-Pfalzin ympäriajo, kirikilpailun voitto
2006
Rheinland-Pfalzin ympäriajo, etappien 1 ja 4 voitto
Espanjan ympäriajo, 6. etapilla toinen
2007
Saksin ympäriajo, etappien 1 ja 2 voitto
2008
Down Under Classic, voitto
Tour Down Under, kokonaiskilpailun, pistekilpailun sekä etappien 2, 4, 5 ja 6 voitto
Italian ympäriajo, etapin 17 voitto
Itävallan ympäriajo, pistekilpailun ja etapin 4 voitto
Eneco Tour, etapin 2 voitto
Saksan ympäriajo, etapin 4 voitto
Saksin ympäriajo, etappien 1 ja 3 voitto
Rund um die Nürnberger Altstadt, voitto
Kampioenschap Van Vlaanderen, voitto
Münsterland Giro, voitto
2009
Tour Down Under, etapin 1 voitto
Dunkerquen neljän päivän ajo, etapin 6 voitto
Baijerin ympäriajo, pistekilpailun sekä etappien 1, 3 ja 5 voitto
Neuseen Classics – Rund um die Braunkohle, voitto
Philadelphia International Championship, voitto
Ster Elektrotoer, etappien 2, 3 ja 5 voitto
Itävallan ympäriajo, pistekilpailun[5] sekä etappien 1, 6 ja 8 voitto
Saksin ympäriajo, etapin 1 voitto
Puolan ympäriajo, etapin 7 voitto
Espanjan ympäriajo, pistekilpailun sekä etappien 4, 5, 16 ja 21 voitto, etapilla 17 kolmas
Pariisi–Bourges, voitto
2010
Tour Down Under, kokonaiskilpailun, pistekilpailun sekä etappien 1, 2 ja 4 voitto
Trofeo Magaluf – Palmanova, voitto
Volta ao Algarve, pistekilpailun sekä etapin 2 voitto
Presidential Tour of Turkey, pistekilpailun sekä etappien 1 (aika-ajo), 2, 5, 6 ja 8 voitto
Italian ympäriajo, etapin 18 voitto
Itävallan ympäriajo, pistekilpailun[6] sekä etappien 1 ja 6 voitto
Puolan ympäriajo, etappien 2 ja 7 voitto
Vattenfall Cyclassics, kolmas
Eneco Tour, etappien 2 ja 6 voitto
Britannian ympäriajo, etappien 1, 6 ja 8 voitto
2011
Volta ao Algarve, etapin 4 voitto
Gent–Wevelgem, neljäs
De Pannen kolmen päivän ajo, etapin 1 voitto
Presidential Tour of Turkey, etapin 6 voitto
Belgian ympäriajo, pistekilpailun[7] sekä etappien 1 ja 4 voitto
Ranskan ympäriajo, etapin 10 voitto, etapilla 11 toinen, etapeilla 7 ja 21 kolmas
Eneco Tour, etappien 1 ja 2 voitto
MM-kilpailut, maantieajon pronssia
2012
Down Under Classic, voitto
Tour Down Under, etappien 1, 3 ja 6 voitto
Omanin ympäriajo, etappien 1 ja 4 voitto
Presidential Tour of Turkey, etapin 2 voitto
Belgian ympäriajo, pistekilpailun[8] sekä etappien 1, 2 ja 3 voitto
Ster ZLM Toer, etapin 2 voitto
Ranskan ympäriajo, pistekilpailussa toinen, etappien 4, 5 ja 13 voitto, etapeilla 2 ja 6 toinen
Vattenfall Cyclassics, toinen
Tanskan ympäriajo, etappien 1 ja 2 voitto
2013
Down Under Classic, voitto
Tour Down Under, etappien 1 ja 4 voitto
Välimeren ajo, etapin 1 voitto
Presidential Tour of Turkey, pistekilpailun sekä etappien 4 ja 5 voitto
Rund um den Finanzplatz Eschborn–Frankfurt, kolmas
Belgian ympäriajo, pistekilpailun[9] sekä etappien 1 ja 2 voitto
Ronde van Zeeland Seaports, voitto
Ster ZLM Toer, pistekilpailun voitto[10]
Maantieajon Saksan-mestaruus
Ranskan ympäriajo, pistekilpailussa kolmas, etapin 6 voitto, etapeilla 10 ja 21 toinen
Eneco Tour, etapin 4 voitto
Vattenfall Cyclassics, toinen
Brussels Cycling Classic, voitto
GP Fourmies, toinen
2014
Tour Down Under, etappien 4 ja 6 voitto
Qatarin ympäriajo, etapin 5 voitto
Omanin ympäriajo, pistekilpailun[11] sekä etappien 1, 3 ja 6 voitto
World Ports Classic, etapin 1 voitto
Belgian ympäriajo, etapin 4 voitto
Luxemburgin ympäriajo, etappien 1 ja 4 voitto
Ster ZLM Toer, etapin 4 voitto
Maantieajon Saksan-mestaruus
Ranskan ympäriajo, etapin 6 voitto
Brussels Cycling Classic, voitto
GP Jef Scherens, voitto
Sparkassen Münsterland Giro, voitto
2015
Volta ao Algarve, etapin 5 voitto
Pariisi–Nizza, etapin 2 voitto
Presidential Tour of Turkey, etapin 4 voitto
Italian ympäriajo, etapin 6 voitto, etapilla 2 kolmas
Luxemburgin ympäriajo, pistekilpailun[4] sekä 1. ja 3. etapin voitto
Ster ZLM Toer, kokonais- ja pistekilpailun[4] sekä etappien 1 ja 2 voitto
Ranskan ympäriajo, pistekilpailussa toinen, etappien 2, 5, 15 ja 21 voitto, etapilla 7 toinen
Eneco Tour, pistekilpailun[4] ja etapin 2 voitto
Vattenfall Cyclassics, voitto[4]
Britannian ympäriajo, etapin 7 voitto
2016
Trofeo Ses Salines, voitto
Trofeo de Palma, voitto
Scheldeprijs, kolmas
Presidential Tour of Turkey, etapin 3 voitto
Italian ympäriajo, etappien 5, 7 ja 12 voitto
Luxemburgin ympäriajo, etapin 1 voitto
Maantieajon Saksan-mestaruus
Ranskan ympäriajo, etapin 21 voitto, etapilla 3 toinen
Britannian ympäriajo, etapin 1 voitto
2017
Trofeo Porreres-Felanitx-Ses Salines-Campos, voitto
Volta ao Algarve, pistekilpailun ja etapin 4 voitto
Pariisi–Nizza, etapin 5 voitto
Pariisi–Roubaix, seitsemäs
Italian ympäriajo, etapin 2 voitto, etapilla 1 kolmas
Ranskan ympäriajo, pistekilpailussa toinen, etapilla 21 toinen, etapeilla 2, 4 ja 6 kolmas
EuroEyes Cyclassics, viides
Brussels Cycling Classic, kolmas
Primus Classic, kolmas
Omloop Eurometropool, voitto
Sparkassen Münsterland Giro, kolmas
Pariisi–Tours, neljäs
2018
Tour Down Under, etappien 1 ja 6 voitto
Dunkerquen neljän päivän ajo, kokonaiskilpailussa toinen, etappien 2 ja 5 voitto
Belgian ympäriajo, pistekilpailun sekä 1. ja 2. etapin voitto
Ranskan ympäriajo, 4. etapilla kolmas
Britannian ympäriajo, 1. ja 4. etapin voitto
2019
La Tropicale Amissa Bongo, 6. etapin voitto
2021
Trofeo Alcudia-Port d'Alcudia, voitto
Vuelta a Andalucia, 4. etapin voitto

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Keltainen paita vaihtoon Vueltan helteessä mtv3.fi. 3.9.3009. Viitattu 6.9.2009.
  2. Cancellara otti kärkipaikan Vueltalla mtv3.fi. 5.9.3009. Viitattu 6.9.2009.
  3. Andre Greipel and Charlotte Becker voted top German cyclists for 2010 velonation.com. 27.12.2010. Viitattu 11.1.2011. (englanniksi)
  4. a b c d e f André Greipel procyclingstats.com. Viitattu 18.1.2022. (englanniksi)
  5. 61. Internationale Österreich Rundfahrt 2009 Gesamt Sprint Wertung www.mikro-funk-timing.de. 12.7.2009. Viitattu 14.7.2009. (saksaksi)
  6. Sprint classification cyclingnews.com. 11.7.2010. Viitattu 11.7.2010. (englanniksi)
  7. Points classification cyclingnews.com. 29.5.2011. Viitattu 31.5.2011. (englanniksi)
  8. Sprint classification cyclingnews.com. 27.5.2012. Viitattu 27.5.2012. (englanniksi)
  9. Points classification cyclingnews.com. 26.5.2013. Viitattu 29.5.2013. (englanniksi)
  10. Points Classification cyclingnews.com. 16.6.2013. Viitattu 18.6.2013. (englanniksi)
  11. Points classification cyclingnews.com. 23.2.2014. (englanniksi)