Pariisi–Tours

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pariisi–Tours
Paris-Tours Map (M. Knapton).jpg
Tiedot
Ajankohta lokakuu
Alue  Ranska
Paikalliset nimet Paris-Tours (ranskaksi)
Laji maantie
Tyyppi yksipäiväinen
Historia
Ensimmäinen 1896
Kilpailuja yht. 113 (2019)
Ensimmäinen voittaja Ranska Eugène Prévost
Eniten voittoja 3 voittoa:
Belgia Gustave Danneels
Ranska Paul Maye
Belgia Guido Reybroeck
Saksa Erik Zabel
Viimeisin voittaja Belgia Jelle Wallays

Pariisi–Tours on yhden päivän mittainen pyöräilykilpailu, joka järjestetään lokakuussa. Varsin tasainen reitti kulkee Pariisin laitamilta Tours'iin seuraillen Chevreusen ja Loire'n laaksoja. Reitin korkein kohta on 200 m:n korkeudessa Gault-du-Perchessä. Kilpailu on tullut tunnetuksi kiriajajien suosikkina, koska kilpailu yleensä päättyy joukkokiriin 3 km:n mittaisella Avenue du Grammontilla. Kilpailu kuuluu UCI Europe Touriin ja on kategorialuokitukseltaan 1.HC. Vuosina 2005–2007 se kuului UCI ProTour -sarjaan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailu järjestettiin ensimmäisen kerran amatöörikilpailuna vuonna 1896 ja se on yksi vanhimmista pyöräilykilpailuista. Kilpailun järjestäjänä toimi Paris-Velo-lehti. Seuraavan kerran kilpailun järjesti aikakauslehti l'Auto vuonna 1906 ja siitä lähtien se on järjestetty vuosittain. l'Auto muutti kilpailun ammattilaisille tarkoitetuksi. Nykyään kilpailun järjestäjänä toimii Amaury Sport Organisation, joka vastaa myös Ranskan ympäriajon järjestämisestä.

Reitti ja olosuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailun reitti on muuttunut useasti vuosien saatossa kilpailun kokonaismatkan kuitenkin säilyessä noin 250 km. Varsin aikaisessa vaiheessa kilpailun lähtö siirrettiin pois Pariisista, ensin Versailles'hin ja myöhemmin nykyisen paikkaansa Saint Arnould en Yvelinesiin. Vuosina 19191926 kilpailun reitissä tapahtui suuria muutoksia, joiden tavoitteena oli tehdä kilpailun lopusta vaativampi. Reittiin lisättiin mutka Chinon kaupunkiin, minkä myötä Toursia lähestyttiin mäkisempää maastoa pitkin ja samalla kilpailun kokonaismitta kasvoi 342 kilometriin. Tästä huolimatta kiriajajat jatkoivat kilpailun dominointia ja vuonna 1959 järjestäjät päättivät lisätä loppuun kolme kierrosta, joiden aikana noustiin Aloutte-mäen päälle. Tämäkään ei kuitenkaan auttanut ja vuonna 1965 muutosta yritettiin jälleen. Tällä kertaa kiellettiin ulkopuolisten vaihtajien käyttö ja ajajat pakotettiin käyttämään vain kahta eri vaihdetta. Kilpailun voitti alankomaalainen, ensimmäistä vuottaan kilpaillut Gerben Karstens, joka oli valinnut käyttöönsä välitykset 53×16 ja 53×15. Karstensin keskinopeus 246 km reitillä oli 45,029 km/h, mikä tuohon aikaan oli kilpailun ennätys. Vaihteiden käytön rajoittaminen huomattiin kuitenkin varsin pian toimimattomaksi ratkaisuksi sillä vuoden 1966 kilpailu päättyi lähes vastaavanlaiseen massakiriin kuin vuonna 1964, joten vaihteiden rajoituksista luovuttiin, eikä niitä ole käytetty vuoden 1966 jälkeen.

Vuosina 19741987 reittiin tehtiin jälleen merkittäviä muutoksia, kun kilpailu ajettiin jopa päinvastaiseen suuntaan eli Toursista Pariisiin ja reittiä muutettiin muutenkin vuosittain. Tuohon aikaan kilpailu tunnettiin välillä nimellä Grand Prix d'Automne ja välillä se oli nimetty lähtö- ja maalipaikkoina toimineiden kaupunkien mukaan. Monien mielestä kilpailu menetti luonnettaan näiden vuosien aikana, jolloin kilpailu ajettiin välillä Toursista Versailles'hin (19741975), Bloista Chaville'en (19761977 ja 19791984) Bloista Autodrome de Montiéryyn (1978) ja Créteil'stä Chavilleen (19851987). Vuonna 1988 kilpailu ajettiin alkuperäistä reittiä päinvastaiseen suuntaan. Tuulella on merkittävä vaikutus kilpailussa ja erityisesti lounaanpuoleinen tuuli tekee kilpailusta raskaan. Vuonna 1988 Peter Pieters voitti vastatuuleen ajetun kilpailun vain 34 km/h keskinopeudella, joka oli hitain kilpailun historiassa 57 vuoteen. Toisaalta vuonna 2003 Erik Zabel voitti myötätuuleen ajetun kilpailun 47,550 km/h keskinopeudella, mistä hän sai Ruban Jaune eli "Keltaisen nauhan", joka annetaan korkeimmasta keskinopeudesta pyöräilyn klassikkokilpailussa.

Voittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2019 Belgia Jelle Wallays
2018 Tanska Søren Kragh Andersen
2017 Italia Matteo Trentin
2016 Kolumbia Fernando Gaviria
2015 Italia Matteo Trentin
2014 Belgia Jelle Wallays
2013 Saksa John Degenkolb
2012 Italia Marco Marcato
2011 Belgia Greg Van Avermaet
2010 Espanja Óscar Freire
2009 Belgia Philippe Gilbert
2008 Belgia Philippe Gilbert
2007 Italia Alessandro Petacchi
2006 Ranska Frédéric Guesdon
2005 Saksa Erik Zabel
2004 Alankomaat Erik Dekker
2003 Saksa Erik Zabel
2002 Tanska Jakob Piil
2001 Ranska Richard Virenque
2000 Italia Andrea Tafi
1999 Belgia Marc Wauters
1998 Ranska Jacky Durand
1997 Ukraina Andrei Tchmil
1996 Italia Nicola Minali
1995 Italia Nicola Minali
1994 Saksa Erik Zabel
1993 Belgia Johan Museeuw
1992 Belgia Hendrik Redant
1991 Belgia Johan Capiot
1990 Tanska Rolf Sørensen
1989 Alankomaat Jelle Nijdam
1988 Alankomaat Peter Pieters
1987 Alankomaat Adri van der Poel
1986 Australia Phil Anderson
1985 Belgia Ludo Peeters
1984 Irlanti Sean Kelly
1983 Belgia Ludo Peeters
1982 Belgia Jean-Luc Vandenbroucke
1981 Alankomaat Jan Raas

1980 Belgia Daniel Willems
1979 Alankomaat Joop Zoetemelk
1978 Alankomaat Jan Raas
1977 Alankomaat Joop Zoetemelk
1976 Belgia Ronald Dewitte
1975 Belgia Freddy Maertens
1974 Italia Francesco Moser
1973 Belgia Rik Van Linden
1972 Belgia Noël Van Tyghem
1971 Belgia Rik Van Linden
1970 Saksa Jürgen Tschan
1969 Belgia Herman Van Springel
1968 Belgia Guido Reybroeck
1967 Belgia Rik Van Looy
1966 Belgia Guido Reybroeck
1965 Alankomaat Gerben Karstens
1964 Belgia Guido Reybroeck
1963 Alankomaat Jo de Roo
1962 Alankomaat Jo de Roo
1961 Belgia Jos Wouters
1960 Alankomaat Jo de Haan
1959 Belgia Rik Van Looy
1958 Belgia Gilbert Desmet
1957 Belgia Fred De Bruyne
1956 Ranska Albert Bouvet
1955 Ranska Jacques Dupont
1954 Ranska Gilbert Scodeller
1953 Belgia Jos Schils
1952 Ranska Raymond Guegan
1951 Ranska Jacques Dupont
1950 Ranska André Mahé
1949 Belgia Albert Ramon
1948 Ranska Louis Caput
1947 Belgia Briek Schotte
1946 Belgia Briek Schotte
1945 Ranska Paul Maye
1944 Ranska Lucien Teisseire
1943 Ranska Gabriel Gaudin
1942 Ranska Paul Maye

1941 Ranska Paul Maye
1940 ei järjestetty
1939 Belgia Frans Bonduel
1938 Italia Jules Rossi
1937 Belgia Gustave Danneels
1936 Belgia Gustave Danneels
1935 Ranska René Le Grèves
1934 Belgia Gustave Danneels
1933 Ranska Jules Merviel
1932 Ranska Jules Moineau
1931 Ranska André Leducq
1930 Ranska Jean Marechal
1929 Luxemburg Nicolas Frantz
1928 Belgia Denis Verschueren
1927 Sveitsi Henri Suter
1926 Sveitsi Henri Suter
1925 Belgia Denis Verschueren
1924 Belgia Louis Mottiat
1923 Belgia Paul Deman
1922 Ranska Henri Pélissier
1921 Ranska Francis Pélissier
1920 Ranska Eugène Christophe
1919 Belgia Hector Tiberghien
1918 Ranska Charles Mantelet
1917 Belgia Philippe Thys
1915–1916 ei järjestetty
1914 Sveitsi Oscar Egg
1913 Ranska Charles Crupelandt
1912 Belgia Louis Heusghem
1911 Ranska Octave Lapize
1910 Luxemburg François Faber
1909 Luxemburg François Faber
1908 Ranska Omer Beaugendre
1907 Ranska Georges Passerieu
1906 Ranska Lucien Petit-Breton
1902–1905 ei järjestetty
1901 Ranska Jean Fischer
1897–1900 ei järjestetty
1896 Ranska Eugène Prévost

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Paris-Tours