Waffen-SS
Waffen-SS | |
---|---|
Waffen-SS:n riimumerkit. |
|
Toiminnassa | 1935–1945 |
Valtio | Saksa |
Aselajit | Heer (maavoimat) |
Osa joukkoa | Schutzstaffel (SS) |
Koko | yli 950 000 |
Motto |
Meine Ehre heißt Treue (suom. Uskollisuus on kunniani) |
Värit | musta, harmaa / vihreä |
Sodat ja taistelut | |
Komentajat | |
Tunnettuja komentajia |
SS-Obergruppenführer Josef Dietrich SS-Obergruppenführer Felix Steiner SS-Obergruppenführer Theodor Eicke SS-Brigadeführer Wilhelm Monhke SS-Brigadeführer Otto Kumm SS-Brigadeführer Fritz Freitag SS-Brigadeführer Léon Degrelle |
Waffen-SS (suomeksi myös Ase-SS) oli natsi-Saksan Schutzstaffel-joukkojen (SS) aseistettu siipi. Sen juuret olivat erilaisissa radikaaleissa oikeistolaisissa maanpuolustusjärjestöissä kuten Freikorps ja Sturmabteilung (SA). Nämä järjestöt käytännössä sulautettiin vuonna 1934 SS-Verfügungstruppeksi (SS-VT) eli taistelutukijoukoiksi. Tämä yhdessä Adolf Hitlerin henkivartiokaartin Leibstandarte Adolf Hitlerin (LAH) kanssa olivat suoria Waffen-SS:n edeltäjiä. Waffen-SS:n tehtävä oli toimia Saksan eliittinä, ja saikin mainetta tehokkaana eliittisotilasjärjestönä. Waffen-SS sai hyvän aseistuksen, ja sen sotilaallinen johto oli komennettu Wehrmachtista. Waffen-SS oli myös ensimmäinen maastopukuja laajassa mittakaavassa käyttänyt sotilasorganisaatio.
Waffen-SS:n taisteluorganisaatio kasvoi sodan aikana 38 divisioonan vahvuiseksi ja käsitti yli 950 000 miestä.
Toinen maailmansota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisen maailmansodan alussa Waffen-SS-joukkoja halveksuttiin Wehrmachtin osalta ja monet Wehrmachtin vanhoista komentajista mielsivät Waffen-SS:n samanlaisiksi katutappelijoiksi Sturmabteilungin (SA) kanssa. Vaikka SS-upseereilta puuttuikin sotilaallista kokemusta sodan alussa, niin myöhemmin Waffen-SS:n miesten kovan kunnon ja kurin kautta he alkoivat saada Wehrmachtin hyväksynnän ja Waffen-SS liitettiin vuonna 1940 Wehrmachtin neljänneksi päähaaraksi. Tämä tarkoitti sitä, että Wehrmachtin ohjesäännöt alkoivat koskea myös Waffen-SS-miehiä, vaikkakin joukon poliittisten juurien takia sille annettiin erikoisoikeudeksi käyttää tervehdyksessä natsitervehdystä eikä SS-miesten tarvinnut osallistua sotilaskirkkoon.[1]
Suuri Waffen-SS-sotilaiden armeija taisteli muun muassa Kurskin ja Ardennien taisteluissa. Jotkin Waffen-SS-osastot syyllistyivät sotarikoksiin, pahimmat tapaukset olivat Oradourissa ja Marzabuttossa, sekä Malmedyn verilöyly.
Ulkomaalaiset vapaaehtoiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wehrmacht ei halunnut SS:stä kilpailijaa, joten varsinaisia Saksan kansalaisia ei voitu ottaa asevelvollisina SS:ään. Valloitussotien alettua Waffen-SS värväsi paljon ulkomaiden kansalaisia, koska sitä ei tämä rajoitus koskenut. Alkuvaiheessa SS värväsi lähinnä etnisiä saksalaisia (Volksdeutsche). Sodan laajentuessa ja SS:n vallan kasvaessa nämä etniset kriteerit vähitellen hävisivät ja Waffen-SS:ään päätyi lopulta lähes kaikkien valloitettujen ja liittolaismaiden kansalaisia. Virossa SS:ään pakotettiin jopa pakko-otettuja virolaisasevelvollisia.[2]
Sama rajoitus koski aseita; sodan alussa Wehrmacht piti SS:ää lähinnä viidennen tason nostoväkenä, ja SS:lle annettiin esimerkiksi tšekkiläisiltä sotasaaliina saatuja kiväärejä. Myöhemmin Waffen-SS sai hankittua yhä enemmän tavallista maavoimien kalustoa, ja sodan lopussa Waffen-SS:llä oli jopa omia panssariyksiköitä. Leibstandarte SS Adolf Hitler oli kuitenkin aina poikkeus: se sai nopeasti haluamansa varustuksen.[2] Lisäksi SS:n riveissä palveli tuntematon määrä vapaaehtoisia Neuvostoliiton alueelta.
Waffen-SS:ssä palveli 1 207 suomalaissotilasta SS-vapaaehtoispataljoona Nordostissa vuosina 1941–1943.
Ulkomaalaisten vapaaehtoisten kokonaismäärät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Alankomaiden valtakunnankomissariaatti 60 000
- Unkarin kuningaskunta 50 000
- Belgian valtakunnankomissariaatti 43 000
- Ukrainan valtakunnankomissariaatti 40 000
- Latvia (Ostlandin valtakunnankomissariaatti) 32 000
- Itsenäinen Kroatian valtio 25 000
- Ranska 20 000
- Viro (Ostlandin valtakunnankomissariaatti) 20 000
- Italian kuningaskunta 19 000
- Luxemburg 10 211
- Tanskan protektoraatti 9 000
- Norjan valtakunnankomissariaatti 6 000
- Albanian protektoraatti 5 500
- Romanian kuningaskunta 4 000
- Suomi 1 406
- Brittiläinen Intia 1 150
- Sveitsi 800
- Bulgarian kuningaskunta 550
- Espanjan valtio 300
- Ruotsi 180
- Liechtenstein 80
- Yhdistynyt kuningaskunta 75
- Japanin keisarikunta 10
- Yhdysvallat 8
- Thaimaa 3
- Irlanti 2
Sodan jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sodan jälkeen Waffen-SS tuomittiin Nürnbergin oikeudenkäynneissä rikollisjärjestöksi, lukuun ottamatta vuodesta 1943 eteenpäin värvättyjä asevelvollisia, joiden katsottiin olleen pakotettuja liittymään. Useissa maissa rivijäsenetkin tuomittiin vuosien vankeusrangaistuksiin.
Waffen-SS aiheuttaa yhä sisä- ja ulkopoliittista keskustelua erityisesti Virossa ja Latviassa, missä neuvostoaikana Waffen-SS:ssä palvelu oli tuomittua. Veteraanien itsensä mielestä he puolustivat maataan yhdessä saksalaisten kanssa loppukesästä 1944 hyökkäävää puna-armeijaa vastaan. Samankaltainen keskustelu koskee Ukrainaa, missä perustettiin galitsialainen Waffen-SS:n yksikkö Saksan jo ollessa häviämässä toisen maailmansodan peräytyessään Neuvostoliitosta.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Guerra, Nicola (2012) I volontari italiani nelle Waffen-SS. Il pensiero politico, la formazione culturale e le motivazioni al volontariato. Una storia orale. Annales Universitatis Turkuensis.*[1]
- Munoz, Antonio J. (1991). Forgotten Legions: Obscure Combat Formations of the Waffen-SS. Axis Europa, Inc. ISBN 0-7394-0817-8.
- Quarrie, Bruce (1983). Hitler's samurai: The Waffen-SS in action. Arco Pub. ISBN 0-668-05805-6.
- Stein, George H. (suom. 2004) Waffen-SS. Hitlerin eliittikaarti sodassa 1939-1945. Ajatus Kirjat. ISBN 978-951-20-7807-3.
- Williamson, Gordon (1995). Loyalty is my Honor. Motorbooks International. ISBN 0-7603-0012-7.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Waffen-SS Wikimedia Commonsissa