Autobahn

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Saksan moottoritieverkostoa. Kraftwerk-yhtyeen albumista on oma artikkelinsa.
Bundesautobahn 2 (E30), Lehrte, Saksa.
Autobahnia vuosien 1936–1939 paikkeilta.

Autobahnit muodostavat Saksan moottoritieverkoston. Autobahneilla ajonopeutta ei useimmiten ole rajoitettu, mutta suositeltu nopeus on 130 km/h. Huomattavasti tätä suurempien nopeuksien käyttö on kuitenkin erittäin yleistä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusi autobahn vuodelta 1943.

Autobahnien käsite syntyi 1920-luvulla Hampurin ja Baselin välisen nopean tieyhteyden rakentamista vaatineen HaFraBa-yhdistyksen käyttäessä termiä kuvaamaan rautatiehen (saks. Eisenbahn) verrattavissa olevaa autotietä. Yhdistyksen ehdottama mittava projekti ei kuitenkaan koskaan toteutunut, kansallissosialistien asetuttua hanketta vastaan valtion päättävissä elimissä. Ensimmäinen kaksi suurkaupunkia yhdistävä autobahn valmistui lopulta vuonna 1932 Kölnin ja Bonnin välisen nykyään nimellä A 555 tunnetun 20 km pitkän tien muodossa. Ensimmäisenä autobahnina pidetään kuitenkin Berliinissä sijaitsevaa vuonna 1921 julkiseen käyttöön avattua AVUS-moottorirataa.[1]

Vuonna 1933 valtaan noussut ja aiemmin autobahneja vastustanut Adolf Hitler näki suuren tieverkon rakentamisen olevan ratkaisu maata vaivanneeseen suurtyöttömyyteen. Autobahn-verkon rakentaminen liittyi toiseenkin Hitlerin suunnitelmaan, kansanauton tarjoamiseen jokaiseen työläisperheeseen vähitellen säästämällä.[2] Autobahnien rakentaminen oli päässyt ennen toista maailmansotaa hyvään vauhtiin, mutta työt keskeytettiin vuonna 1943 Saksan keskittäessä voimavaransa sotavarusteluun. Lukuisia tieosuuksia jäi kesken ja sodan jälkeen ne olivat kärsineet huomattavia vaurioita. Autobahnien merkitys sodankäynnissä osoittautui ennakoitua pienemmäksi, sillä teloilla varustetut ajoneuvot olisivat pilanneet ne nopeasti, ja jatkuva pula polttoaineista ja kuorma-autoista siirsi kuljetuksia rautateille.

Saksan autobahn-verkosto teki suuren vaikutuksen yhdysvaltalaiseen kenraaliin ja myöhempään presidenttiin Dwight D. Eisenhoweriin, joka palveli Euroopassa toisen maailmansodan aikana. Hänen aloitteestaan luotiin Yhdysvaltoihin 1950-luvulta lähtien koko maan kattava moottoritieverkosto, joka tunnetaan nimellä Interstate Highway System.

Vuonna 2005 Saksan autobahn-verkoston yhteispituus oli noin 12 200 kilometriä. Vertailun vuoksi Yhdysvalloissa on noin 75 000 kilometriä ja Kiinassa noin 60 000 kilometriä vastaavan tyyppisiä väyliä.

Saksan autobahnien numerointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autobahnien numerointi kartalla

Saksan autobahnien nykyinen numerointijärjestelmä on ollut käytössä vuodesta 1974, entisen Saksan demokraattisen tasavallan alueella Saksan jälleenyhdistymisestä alkaen vuodesta 1990. Autobahnien numeron edellä on tunnuskirjain A, esimerkiksi A 8. Saksan halki kulkevat pääreitit on numeroitu yksinumeroisesti niin, että itä–länsisuuntaiset ovat saaneet parillisen ja pohjois–eteläsuuntaiset parittoman numeron. Joidenkin teiden kohdalla tämä määritelmä ei ole aivan selkeä, sillä ne eivät välttämättä kulje kartalla vaaka- tai pystysuoraan. Lyhyemmät autobahnit, jotka ovat pääasiassa seudullisia yhteyksiä eli esimerkiksi kaksi kaupunkia toisiinsa yhdistäviä, on numeroitu kaksinumeroisella tunnuksella, kuten A 24 (Berliinistä Hampuriiin).

Teiden numerointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • A 10 – A 19 Itä-Saksa
  • A 20 – A 29 Pohjois-Saksa
  • A 30 – A 39 Luoteis-Saksa
  • A 40 – A 49 Länsi-Saksa
  • A 50 – A 59 Länsi-Saksa
  • A 60 – A 69 Lounais-Saksa
  • A 70 – A 79 Kaakkois-Saksa
  • A 80 – A 89 Etelä-Saksa
  • A 90 – A 99 Etelä-Saksa

Hyvin lyhyet, paikallista liikennettä välittävät autobahnit, kuten kehätiet tai Kölnin ja Bonnin välinen yhteys, ovat saaneet kolminumeroisen tunnuksen. Niiden alku on sama kuin alueen ylemmän tiestön numero.

Autobahneja koskevat säädökset ja niiden valvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliisi partioi Saksan autobahneilla tunnuksettomilla autoilla ja moottoripyörillä jotka on varustettu videolaitteistoilla. Näin valvotaan muun muassa turvavälejä, ja videotallenteita kyetään käyttämään todisteaineistona. Tärkeimpiä valvottavia määräyksiä ovat:

  • Autobahneilla saa liikennöidä ainoastaan moottoriajoneuvoilla, jotka saavuttavat vähintään 61 km/h huippunopeuden.
  • Äärimmäisenä oikealla olevaa kaistaa on käytettävä, mikäli se on vapaa ja vasemmanpuoleinen kaista (kaistat) on varattu ainoastaan ohittamiseen. Kuljettajia, jotka käyttävät vasenta kaistaa pidemmän aikaa oikeanpuoleisen kaistan ollessa vapaa, sakotetaan.
  • Vasemman puoleista kaistaa ajavien hitaampien kuljettajien (vaikka olisivat sillä tarpeettomasti) pakottaminen pois edestä valoja välkyttelemällä tai ”perässä roikkumalla” katsotaan ahdisteluksi.
  • Ohittaminen oikealta on ehdottomasti kielletty, liikenteen ruuhkautuessa sivuuttaminen oikealta on sallittu, se tulee suorittaa varoen.
  • Ajonopeuden ollessa enintään 60 km/h on sallittua sivuuttaa toinen auto oikealta mikäli nopeusero autojen välillä on enintään 20 km/h tai sivuutettava auto seisoo täysin paikallaan. Vaikka edessä oleva hitaampi ajoneuvo olisi tarpeettomasti vasemman puoleisella kaistalla, sitä ei saa ohittaa oikealta puolelta, tällaisen ohituksen havaitessaan poliisi sakottaa aina kumpaakin kuljettajaa.
  • Liikenneruuhkan ilmaantuessa kuljettajien täytyy jättää vapaa kulkuväylä hälytysajoneuvoille, se muodostetaan äärimmäisenä vasemmalla olevan kaistan ja siitä seuraavana oikealla olevan kaistan väliin.
  • Ajoneuvon pysäyttäminen autobahneilla on kielletty, myös pientareella, lukuun ottamatta odottamatonta teknistä vikaa, liikenneruuhkaa tai onnettomuutta. Polttoaineen loppuminen ei ole odottamaton syy, ja poliisi sakottaa huomatessaan tällaisen ajoneuvon kuljettajaa. Mikäli aiheettomalla pysäyttämisellä autobahnilla aiheutetaan vaaraa esimerkiksi ihmishengille seurauksena voi olla enimmillään jopa viisi vuotta vankeutta.
  • Turvaväli edellä ajavaan tulee olla metreissä vähintään puolet ajonopeudesta eli esimerkiksi 60 metriä 120 km/h nopeudessa. Autobahnilla olevat musta-valkoiset heijastintolpat ovat 50 metrin etäisyydellä toisistaan.
  • ”Perässä roikkumisesta” määrättävien sakkojen suuruutta korotettiin toukokuussa 2006. Yli 100 km/h nopeudessa turvavälin ollessa alle 30 prosenttia suosituksesta kuljettajaa rangaistaan kolmen kuukauden ajokiellolla. Ulkomaalaisia kuljettajia voidaan sakottaa tien päällä, ajokortti saatetaan takavarikoida ja mahdollisen vuokratun auton vuokrasopimus päättää välittömästi.
  • Pitkien valojen vilkuttaminen on sallittua ilmoitettaessa edessä olevalle aikeesta ryhtyä ohitukseen, kun edellä mainittua etäisyyttä on riittävästi. Valojen vilkuttaminen lähempänä on kielletty. Tällaisessa tapauksessa kuljettajaa voidaan sakottaa pakottamisesta.
  • Renkaiden nopeusluokan tulee vastata ajoneuvon huippunopeutta. Talvirenkaita tai edullisempia alemman luokituksen renkaita käytettäessä, suurinta ajonopeutta on rajoitettava renkaiden luokitusta vastaavaksi. Ohjaamosta on löydyttävä tästä kertova tarra.

Tienvarsipalvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raststätte, A 13, Freienhufen, Saksa.

Saksassa levähdysalueita kutsutaan nimellä Raststätte. Näillä on yleensä ravintola, polttoainejakelu ja WC-tilat. Joillakin alueilla on myös motelli. Ne olivat aiemmin valtiollisessa omistuksessa vuoteen 1998 mutta ovat sittemmin yksityistetty. Levähdysalueita on yleensä 55 kilometrin välein. Polttoaineen riittäminen seuraavan levähdysalueen huoltoasemalle kannattaa varmistaa, sillä poliisi sakottaa polttoaineen loppumisen johdosta tielle jääneen auton kuljettajaa. Autobahnien varsilla on noin 720 levähdysaluetta, niitä arvioidaan käyttävän vuosittain 500 miljoonaa matkailijaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]