Volvo S80

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Volvo S80 on Volvon vuosina 1998–2016 valmistama edustusluokan neliovinen sedan, joka korvasi Volvo S90:n. Volvo S80:n seuraajaksi esiteltiin tammikuussa 2016 Volvo S90.

Volvo S80 I (1998–2006)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Volvo S80 I

Volvo S80

Valmistustiedot
Valmistusmaa Belgian lippu Belgia
Kanada
Kiina
Malesian lippu Malesia
Ruotsin lippu Ruotsi
Valmistaja Volvo
Valmistusvuodet 1998–2006
Tuotantomäärä 243 000 kpl
Korimalli 4-ovinen sedan
Luokka E-segmentti
Edeltäjä Volvo S90
Seuraaja Volvo S80 II
Teknisesti samankaltaisia Volvo S60 I
Volvo V70 II
Volvo XC90 I
Pohjalevy Volvo P2
Iskutilavuus 2,0–2,9 l
Teho 140–272 hv
Polttoaine bensiini
diesel
Vetotapa etuveto
neliveto
Vaihteisto 5-vaihteinen manuaali
6-vaihteinen manuaali
4-vaihteinen automaatti
5-vaihteinen automaatti
Henkilöluku 4–5

Takavetoisten Volvojen historia päättyi keväällä 1998, kun S90:n seuraajaksi esiteltiin Volvo S80. Perusrakenteeltaan auto oli täysin uusi, mutta viisisylinteriset moottorit oli otettu suoraan 850:stä. S80 oli suunniteltu erityisesti Pohjois-Amerikan markkinoita varten. Ulkomuodon ohella myös sisätiloissa oli uudenlainen pyöreämpi tyylisuunta. Myöhemmin esitellyissä pienemmän kokoluokan S60- ja V70-malleissa on hyödynnetty samaa muotoilukieltä. Uusia Volvo S80:ssä esiteltyjä turvallisuusratkaisuja olivat peräänajosuoja WHIPS ja turvaverhot.[1]

Vuoden 2000 Euro NCAP -kolaritestistä S80 sai tulokseksi neljä tähteä viidestä.[2]

Suomen tuontiohjelmassa ei ollut turboahdettuja viisisylinterisiä, vaan perusmoottoreina olivat 2,4-litraiset (140/170 hv). Niiden yläpuolella oli vapaasti hengittävä kuusisylinterinen 2,9 (204 hv) ja malliston huipulla 2,8-litrainen (272 hv) T6. Dieselmoottoriksi tarjottiin Audin 2,5-litraista TDI:tä (140 hv). Kuusisylinteristen yhteydessä automaattivaihteistona oli jo vanhahtava General Motorsin neliportainen. Viisisylinterisissä bensiinimoottoreissa sen sijaan oli Aisin-Warnerin valmistama viisiportainen automaatti. Keväästä 2000 lähtien tarjolla oli myös 2,4 T (200 hv) -moottori.[1]

Vakiovarusteluun sisältyi viisi turvatyynyä (matkustajan etuturvatyyny lisävaruste), ABS-jarrut, turvavöiden esikiristimet ja voimanrajoittimet, kauko-ohjattava keskuslukitus, kaksiosainen takaselkänoja, automaattiset ajovalot, etuistuinten korkeus- ja ristiseläntuen säätö, ohjauspyörän korkeuden- ja etäisyyden säätö, lukuvalot edessä ja takana, lämmitettävät sähköpeilit, sähköikkunat edessä ja takana, lämmitettävät etuistuimet ja valonpesimet.

Comfort 1 -paketin mukana sai monitoimiohjauspyörän, vakionopeudensäätimen ja sumuvalot. Comfort 2:ssa oli lisäksi manuaali-ilmastointi. Comfort 3 lisäsi varusteluun vielä automaattilämmityksen.[1]

Syksyllä 2001 tulivat kaikkiin kolmeen mallisarjaan (S80/S60/V70) Volvon ensimmäiset omat dieselmoottorit 2,4 D (136 hv) ja D5 (163 hv). S80-malliston huipulle esiteltiin Executive, jossa oli takana kaksi erillisistuinta. Ylelliseen vakiovarusteluun kuului nahkaverhoilu, sähkötoiminen aurinkoverho ja lämmitettävät takaistuimet. Lisävarusteina sai myös DVD-soittimen, television ja jopa jääkaapin. Ainoa Executiven moottorivaihtoehto oli aluksi T6, mutta myöhemmin saataville tulivat myös 2,9 ja D5. Halutessaan Executiven sai kevyesti tai vaihtoehtoisesti raskaammin panssaroituna.[1]

Vuosimallin 2002 autoihin lisättiin vakiovarusteiksi ajotietokone, vakionopeudensäädin, luistonesto ja sumuvalot.

Ensimmäisen sukupolven facelift-malli.

Volvo S80:n uudistetut facelift-mallit saapuivat Suomeen toukokuussa 2003. Suurimpia muutoksia olivat uudet sivupeilit ja etusäleikkö sekä kylkilistojen muuttuminen korinvärisiksi. Sisällä uudistuivat mittaristo ja ovipaneelit. 2,4 T:n korvasi 210-hevosvoimainen 2,5 T. Executiveen oli nyt saatavilla kaikki moottorit. Uusi lisävaruste oli mukautuva Four-C-alustajärjestelmä, jossa oli kaksi eri asetusta: Comfort ja Sport.[1]

Uusiksi varustepaketeiksi tulivat Concept, Symphony ja Selective.

Concept-paketin mukana sai automaatti-ilmastoinnin, 16 tuuman kevytmetallivanteet ja osittain nahkaverhoillut istuimet. Symphonyssa oli lisäksi tuulilasinpyyhkijöiden sadetunnistin, täysnahkaverhoilu ja ulkopeilien maavalot. Selective tarjosi 17 tuuman kevytmetallivanteet, bi-xenon-ajovalot, sähkötoimisen kuljettajan istuimen muistilla sekä urheiluistuimet.[1]

Elokuussa 2004 nimet muuttuivat seuraaviksi: Kinetic, Momentum ja Summum. Varustelu oli lähes ennallaan, mutta ESP oli nyt vakiovarusteena koko mallistossa.

Kesäkuussa 2005 markkinoille tulivat mallisarjan päättävät Classic-mallit, joiden rinnalle jäi ainoastaan Executive. Classic-varustelu vastasi suunnilleen aiempaa Summumia, mutta lisänä oli radio/CD-soitin.[1]

Volvon tapaan mallisarjasta oli vuosien varrella lukuisia erikoismalleja ja -varustepaketteja. Näissä oli tyypillisesti Comfort-varustepakettien ja myöhemmin Summum-tason mukainen varustus sekä ulkonäöllisiä erikoisuuksia.[3]

  • Premium-paketti: sähkösäätöinen kuljettajan istuin, sähköisesti taittuvat ulkopeilit maavaloin.
  • Design-paketti (useita erilaisia): verhoiluna nahka/kangas, nahka, softnahka/alcantara tai softnahka, 15/16/17 tuuman kevytmetallivanteet. Kaikissa nahka- tai nahka/puujäljitelmäohjauspyörä sekä alumiini- tai puujäljitelmäkoristelu.
  • Graphite Edition (11/04): 16/17 tuuman kevytmetallivanteet, bi-xenon-ajovalot, tuulilasinpyyhkijöiden sadetunnistin, CD-vaihtaja ja yhdeksän kaiutinta, nahkaverhoillut urheiluistuimet sekä automaattivaihteisto.

Volvo S80 II (2006–2016)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Volvo S80 II

Volvo S80

Valmistustiedot
Valmistusmaa Ruotsin lippu Ruotsi
Valmistaja Volvo
Valmistusvuodet 2006–2016
Korimalli 4-ovinen sedan
Luokka E-segmentti
Edeltäjä Volvo S80 I
Seuraaja Volvo S90
Teknisesti samankaltaisia Ford Galaxy II
Ford Mondeo III
Ford S-Max I
Land Rover Freeland 2
Volvo S60 II
Volvo V60 I
Volvo V70 III
Volvo XC90 I
Pohjalevy Volvo P3
Iskutilavuus 1,6–4,4 l
Teho 109–315 hv
Polttoaine bensiini
diesel
flexifuel
Vetotapa etuveto
neliveto
Vaihteisto 6-vaihteinen manuaali
6-vaihteinen automaatti
8-vaihteinen automaatti
Henkilöluku 4–5

Toisen sukupolven S80 esiteltiin Geneven autonäyttelyssä helmikuussa 2006, ja se tuli markkinoille saman vuoden kesäkuussa. Tasan vuotta myöhemmin farmarikoriseksi rinnakkaismalliksi esiteltiin kolmannen sukupolven V70. Valmistaja kuvaili mallia sanoilla Scandinavian luxury (suom. skandinaavinen ylellisyys)[4]. S80 oli Suomen EU-puheenjohtajuuskauden virallinen ajoneuvo, ja Volvo luovutti puheenjohtajiston käyttöön 82 uutta autoa. Pohjalevy oli kehitetty yhteistyössä Fordin kanssa, ja sille perustuivat myös kyseisen valmistajan Mondeo- S-Max- ja Galaxy-mallit.

Vuonna 2009 testattu V70 sai Euro NCAP -kolaritestistä tulokseksi täydet viisi tähteä.[5]

Bensiinimoottoreiksi olivat aluksi tarjolla 2,5 T (200 hv), 3,2-litrainen (238 hv) vapaasti hengittävä sekä 4,4-litrainen (315 hv) V8, joka oli saatavana ainoastaan nelivetoisena. Dieseleitä oli kolme: 2,0 D (136 hv) sekä 2,4-litraiset D (163 hv) ja D5 (185 hv), johon sai halutessaan nelivedon.

Vuonna 2007 moottorivalikoimaan tehtiin useita muutoksia. Uutuuksina oli aina nelivetoinen 3,0 T6 (285 hv), nelisylinterinen 2,0-litrainen (145 hv) ja sen flexifuel-versio 2,0 F. Nyt myös 3,2 litran moottori oli saatavana nelivetoversiona. Vuonna 2008 esiteltiin turboahdettu flexifuel, 2,5 FT (200 hv).

Seuraavat suuret moottoriuudistukset tulivat mallivuodelle 2009. 2,5 T:n teho kasvoi 231 hevosvoimaan, samoin kuin FT-version. Samoin D5 kehittyi 205-, ja 2,4 D 175-hevosvoimaiseksi. Täysin uusi dieselmoottori oli 1,6 D DRIVe (109 hv).

Toisen sukupolven facelift-malli (2010).

Eniten uudistuksia tuli mallivuoden 2010 aikana. 1,6 D, 2,0 D ja 2,4 D korvattiin uudella D3-moottorilla (163 hv) ja D5 kasvoi 215-hevosvoimaiseksi. Bensiinimoottoripuolella T6:n teho nousi 304 hevosvoimaan ja 3,2-litraisen 243 hevosvoimaan. 2,0-litraisen korvasi turboversio 2,0 T (203 hv) ja V8 poistui valikoimasta. 3,2-litraisesta ei ollut enää nelivetomallia. Flexifuel-mallistoa supistettiin poistamalla 2,0 litran versio. Ulkonäköä piristettiin muun muassa kromikoristeilla.

Vuosimallin 2011 moottorivalikoimaan tuli kaksi uutta bensiiniturboa: 1,6-litrainen T4 (180 hv) ja 2,0-litrainen T5 (204 hv).

Toisen sukupolven facelift-malli (2013).

Geneven autonäyttelyssä keväällä 2013 esiteltiin kertaalleen uudistetut S80- ja V70-mallit. S80 sai kasvojenkohotuksessa uudelleenmuotoillut puskurit ja etusäleikön, jossa oli uusi aiempaa suurempi Volvon logo. Tarjolle tuli uusia sisustuspaketteja sekä V40-mallissa esitelty mukautuva digitaalinäyttö. 50 km/h asti toimiva City Safety -järjestelmä kuului vakiovarustukseen. Saatavilla oli myös jalankulkijoiden havaitsemistoiminto automaattisella täysjarrutuksella, joka tarkkailee auton reitille kulkevia ihmisiä.

Mallivuodelle 2014 S80-mallit toimitettiin D4-turbodiesel- tai T5-turbobensiinimoottorilla. Uuden D4-moottorin teho oli 181 hevosvoimaa ja T5:n 245. Moottoreiden polttoaineensyöttöjärjestelmässä käytettiin uutta i-Art-teknologiaa, jonka avulla polttoaineenkulutusta saatiin pudotettua. Järjestelmän ominaisuuksiin kuuluu muun muassa polttoainepainetiedon mittaaminen jokaiselta suuttimelta erikseen, perinteisen yhden polttoainekiskolta painetta mittaavan tunnistimen sijaan. Näin i-Art mahdollistaa polttoainepaineen tarkemman suihkutuksen sylintereihin.

Vuonna 2015 tarjolle tulivat perinteen mukaan erikoisvarustellut mallisarjan päättävät Classic-mallit. Classicin varustukseen S80:ssä sisältyivät muun muassa mukautuvat bi-xenon-ajovalot, nahkaverhoilu, sähkötoiminen kuljettajan istuin, Sensus Audio High Performance -äänentoistojärjestelmä ja pysäköintiapu taakse.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Volvo S60 (2000–), V70 (2000–07), S80 (1998–2006) Ajovalo.net. Viitattu 22.2.2018.
  2. Volvo S80 2000 Euro NCAP. Viitattu 25.7.2015. (englanniksi)
  3. S80 – vakiovarusteet malleittain Ajovalo.net. Viitattu 25.7.2015.
  4. Volvo S80 2.5T: Tyynen arvokkaasti Ilta-Sanomat. 5.12.2006. Viitattu 26.7.2015.
  5. Volvo V70 2009 Euro NCAP. Viitattu 26.7.2015. (englanniksi)
  6. S80 Classic -mallisto Volvocars.com. Viitattu 26.7.2015. [vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]