Ford Mondeo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ford Mondeo on Fordin pääasiassa Euroopan markkinoille valmistama ylemmän keskiluokan automalli, joka esiteltiin vuonna 1993 menestyneen Sierran seuraajaksi. Nimi Mondeo tulee latinankielisestä sanasta mundus, joka tarkoittaa maailmaa. Mondeo on ollut ensiesittelystään lähtien suosittu auto poliisin käytössä.

Ford Mondeo 1. sukupolvi (1993–1996)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ford Mondeo (1. sukupolvi)
Ford Mondeo front 20071012.jpg
Valmistustiedot
Valmistusmaa Belgian lippu Belgia
Valmistaja Ford
Konserni Ford Motor Company
Valmistusvuodet 1993–1996
Muut nimet Ford Contour
Mercury Mystique
Korimalli 4-ovinen sedan
5-ovinen hatchback
5-ovinen farmari
Luokka C/D-segmentti
Edeltäjä Ford Sierra
Seuraaja Ford Mondeo (2. sukupolvi)
Teknisesti samankaltaisia Ford Escort Mk V
Iskutilavuus 1,6–2,5 l
Polttoaine bensiini
diesel
Vetotapa etuveto
neliveto
Vaihteisto 5-vaihteinen manuaali
4-vaihteinen automaatti
Henkilöluku 5

Mondeon ensimmäinen sukupolvi esiteltiin tammikuussa 1993. Mukana kehitystyössä oli Yhdysvaltojen Ford, joka myi autoa nimillä Ford Contour ja Mercury Mystique. Mallia valmistettiin edeltäjänsä Sierran tavoin Belgian Genkissä. Kooltaan auto ei ollut kasvanut Sierraan verrattuna, vaan takaistuintilat olivat jopa ahtaammat. Lisääntynyt leveys meni turvallisuuden parantamiseen, johon oli kiinnitetty uudessa mallissa paljon huomiota. Mondeo valittiin Vuoden Autoksi Euroopassa 1994.[1][2]

Korimallit olivat Sierran tapaan neliovinen sedan, viisiovinen hatchback ja farmari, jonka tavaratila oli luokkansa suurimpia. Mondeon bensiinimoottorit olivat Escortissa edellisvuonna esiteltyä Zetec-sarjaa. Aluksi saatavana oli 1,8- (115 hv) ja 2,0-litraiset (130 hv) versiot. Syksyllä 1993 tulivat 1,6-litrainen (90 hv) Zetec ja turbodiesel, joka oli 1,8-litrainen (90 hv) ja edusti ajanmukaista tekniikkaa. Automaattivaihteiston sai vain 2,0-litraiseen bensiinimoottoriin.[2]

Ford Mondeo Wagon

Mondeon perusmalli CLX oli melko hyvin varusteltu. Varusteina oli muun muassa tuolloin vielä harvinainen kuljettajan turvatyyny, turvavöiden esikiristimet, sivutörmäyssuojat, keskuslukitus, ohjauspyörän etäisyys- ja korkeussäätö, ohjaustehostin, sisävalon viive, plyysiverhoilu, kaksiosainen takaselkänoja ja sävylasit.[2]

GLX-mallissa oli lisäksi sähköikkunat edessä, lämmitettävät sähköpeilit, takaistuimen keskikyynärnoja, kuljettajan istuimen sähkötoiminen korkeussäätö ja säädettävä tihkukytkin.[2]

Paras varustelu oli Mondeo S:ssä. Siinä oli GLX:n lisäksi lämmitettävä tuulilasi sekä pesusuuttimet, urheilullinen jousitus ja takaspoileri. S-malli oli saatavana ainoastaan viisiovisena.[2]

Puskurin musta suojalista vaihtui korinväriseksi helmikuussa 1994.[2]

Syksyllä 1994 mallistoa täydensi Mondeo 24V, jonka 2,5 litran V6:ssa oli tehoa 170 hevosvoimaa. Vakiovarusteina 24V:ssä oli ABS-jarrut, luistonesto, nahkaverhoiltu ohjauspyörä, sähköikkunat edessä, urheilulliset istuimet, 15 tuuman pyörät ja sedanissa punainen paneeli takavalojen välissä. 24V-mallin sai myös uudella Ghia-varustelulla, jossa oli kromattu etusäleikön kehys ja puujäljitelmäkoristeet kojelaudassa. Ovenkahvat ja ulkopeilit olivat korinvärisiä. Varusteina oli vakionopeudensäädin, ilmastointi, ajotietokone ja sähköikkunat takana.[2]

Kevään 1995 uutuus oli nelivetoinen Mondeo 4×4, jossa oli 2,0 litran moottori. Nelivetojärjestelmä perustui viskokytkimeen. Vakiona oli ABS-jarrut, luistonesto ja 15-tuumaiset pyörät. Muilta osin varustelu oli CLX-tasoa vastaava. Samaan aikaan esiteltiin myös säästömalli Fashion, jonka erotti puuttuvista kylkilistoista. Varustelusta oli karsittu kierroslukumittari, kuljettajan istuimen kallistussäätö, tavaralokero ja etuistuinten selkänojien säilytystaskut. Muihin malleihin tuli samaan aikaan vakioksi sumuvalot ja ajonestolaite.[2]

Helmikuussa 1996 tulivat markkinoille Delta-mallit. Niissä oli uudet verhoilukankaat, ABS-jarrut, 15 tuuman pyörät ja korinväriset ulkopeilit. GLX:n varustukseen lisättiin nahkaverhoiltu ohjauspyörä ja keskuslukituksen kauko-ohjaus.[2]

Ford Mondeo 2. sukupolvi (1996–2000)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ford Mondeo (2. sukupolvi)
Axa9.jpg
Valmistustiedot
Valmistusmaa Belgian lippu Belgia
Valmistaja Ford
Konserni Ford Motor Company
Valmistusvuodet 1996–2000
Muut nimet Ford Contour
Mercury Mystique
Korimalli 4-ovinen sedan
5-ovinen hatchback
5-ovinen farmari
Luokka C/D-segmentti
Edeltäjä Ford Mondeo (1. sukupolvi)
Seuraaja Ford Mondeo (3. sukupolvi)
Teknisesti samankaltaisia Ford Cougar
Ford Focus
Iskutilavuus 1,6–2,5 l
Polttoaine bensiini
diesel
Vetotapa etuveto
Vaihteisto 5-vaihteinen manuaali
4-vaihteinen automaatti
Henkilöluku 5

Lokakuussa 1996 Mondeo koki perusteellisen faceliftin, ja voidaankin puhua jo täysin uudesta sukupolvesta. Teknisistä muutoksista tärkeimmät kohdistuivat alustaan, jonka myötä Mondeon ajo-ominaisuudet siirtyivät nyt luokan huipulle. Vaihteensiirto muuttui kaapelivälitteiseksi, välityssuhteita pidennettiin ja kytkin oli uusi. Turvallisuuden parantamiseksi koria jäykistettiin ja takaistuimen keskipaikalle tuli pääntuki ja kolmipisteturvavyö.[2] Vaikka turvallisuuteen oli selvästi haluttu panostaa, jäi vuoden 1997 Euro NCAP -kolaritestin tulos vaatimattomaan kahteen ja puoleen tähteen.[3]

Ahtaaksi moititulle takaistuimelle saatiin neljä senttimetriä lisää jalkatilaa ohentamalla etuistuinten selkänojia. Ulkonäöllisillä muutoksilla Mondeon ulkonäköä saatiin reilusti alkuperäistä tuoreemmaksi. Keulan uusi ovaalimainen ilme oli samanlainen kuin vuotta aiemmin uudistuneessa Escortissa. Mittaristoon lisättiin asiakkaiden toivoma polttoaineen merkkivalo. Sedanin ja viistoperän takavalot muuttuivat aiempaa suuremmiksi ja persoonallisemmiksi.[2]

Ford Mondeo Wagon

CLX:n verhoilu ei enää ollut plyysiä, mutta varustelua oli täydennetty radiolla. GLX-varustelu oli täysin entisellään. Uusi varustetaso oli GT, jossa oli muun muassa 16 tuuman kevytmetallivanteet, urheilullinen jousitus, osittain nahkaverhoillut istuimet, luistonesto ja kauko-ohjattu keskuslukitus. Ghian puujäljitelmäkoristeet olivat uudistuneessa kojelaudassa siirtyneet keskikonsolista ylemmäksi. Ilmastointi oli nyt automaattinen ja keskuslukitus kauko-ohjattava. GLX ja GT saivat ilmastoinnin vakiovarusteeksi maaliskuussa 1998.[2]

Vuonna 1999 verhoilukankaat uusittiin ja värivalikoima laajentui. Uutta oli myös CD-soitin GT- ja Ghia-malleissa. GLX:n kauko-ohjattava keskuslukitus karsittiin.[2]

Ford Mondeo ST200

Viimeiset ulkonäölliset uudistuksensa toisen sukupolven Mondeo koki elokuussa 1999, kun maskin kromikehys vaihtui korinväriseen Ghia-mallia lukuun ottamatta. Kaikkiin malleihin tuli sivuturvatyynyt ja 1,6-litraisia lukuun ottamatta luistonesto oli vakiovarusteena. 1,6 litran moottorin teho nousi 95 hevosvoimaan.[2]

Perusmalli oli nyt Ambiente, jossa oli muun muassa radio ja sähköikkunat edessä. Kilpailijoihin verrattuna varustelu oli melko niukka. Ambiente Plus -mallissa oli lisäksi manuaali-ilmastointi, lämmitettävät sähköpeilit, nahkaverhoiltu ohjauspyörä, korinväriset peilit ja kuljettajan istuimen sähkötoiminen korkeussäätö.[2]

Trend-varusteluun kuului 16 tuuman kevytmetallivanteet, kojelaudan alumiinikoristeet ja laadukkaammat stereot CD-soittimineen. Ghiassa oli ajotietokone, automaatti-ilmastointi, lämmitettävä tuulilasi, plyysiverhoilu ja sähköikkunat takana, muttei kuitenkaan kevytmetallivanteita.[2]

Kesäkuussa 1999 esiteltiin urheilullinen ST200. Sen 2,5-litraisessa moottorissa oli tehoa 205 hevosvoimaa. Myös alustaa ja ulkonäköä oli muutettu urheilullisemmaksi. Varusteina oli 17 tuuman kevytmetallivanteet, Recaron urheiluistuimet, murtohälytin, ajotietokone ja automaatti-ilmastointi.[2] Väriksi sai muun muassa Performance Blue -metallivärin, jota ei ollut saatavana muihin malleihin.

Ford Mondeo 3. sukupolvi (2000–2007)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ford Mondeo (3. sukupolvi)
Ford Mondeo
Valmistustiedot
Valmistusmaa Belgian lippu Belgia
Valmistaja Ford
Konserni Ford Motor Company
Valmistusvuodet 2000–2007
Muut nimet Ford Metrostar
Korimalli 4-ovinen sedan
5-ovinen hatchback
5-ovinen farmari
Luokka C/D-segmentti
Edeltäjä Ford Mondeo (2. sukupolvi)
Seuraaja Ford Mondeo (4. sukupolvi)
Teknisesti samankaltaisia Ford Transit
Jaguar X-Type
Iskutilavuus 1,8–3,0 l
Polttoaine bensiini
diesel
Vetotapa etuveto
Vaihteisto 5-vaihteinen manuaali
6-vaihteinen manuaali
4-vaihteinen automaatti
5-vaihteinen automaatti
Henkilöluku 5

Pariisin autonäyttelyssä syyskuussa 2000 esiteltiin Mondeon kolmas sukupolvi. Auto oli kasvanut selvästi kokoa, ja se sijoittuikin niin ulko- kuin sisämitoiltaan luokkansa suurimmaksi. Vain Citroën C5 pystyi tarjoamaan vastaavan kokoiset sisätilat. Muotokieli noudatteli jo aiemmin Focuksessa esiteltyä New Edge Designia. Varustelultaan Mondeo oli luokkansa suunnannäyttäjiä. Sen markkinoilletulon jälkeen moneen muuhunkin ylemmän keskiluokan autoon otettiin vakiovarusteeksi ilmastointilaite.[4] Taiwanissa Mondeota myytiin pienin eroavaisuuksin nimellä Ford Metrostar.

Mukavuusvarusteiden ohella myös turvallisuusvarustelu Mondeossa oli luokan huipputasoa. Kaikissa malleissa oli vakiovarusteina ABS-jarrut, kuusi turvatyynyä ja aktiiviset pääntuet.[4] Vuoden 2002 Euro NCAP -kolaritestissä kolmannen sukupolven Mondeo saavuttikin neljän tähden tuloksen ja sijoittui luokassaan hyvin.[5]

Moottorivalikoimassa oli paljon uutta. Bensiinimoottorit perustuivat Mazdan tekniikkaan. 1,8-litraisissa oli tehoa 110 tai 125 hevosvoimaa, mutta niiden ero suorituskyvyssä oli minimaalinen. Tehokkaampi 2,0-litrainen oli 145-hevosvoimainen, ja suurin moottori oli 2,5-litrainen V6. Dieselmoottorit olivat myös uusia ja läheistä sukua Transitin moottoreille. Tehoa 2,0-litraisissa oli 90 ja 115 hevosvoimaa. Erona niiden välillä oli lähinnä ahdin. Vuodelle 2002 esiteltiin 130-hevosvoimainen yhteispaineruiskutteinen turbodiesel (TDCi), joka edusti ajanmukaisinta moottoritekniikkaa. Alkuvaiheessa ainoastaan 2,0-litraisen bensiinimoottorin yhteyteen sai neliportaisen automaattivaihteiston. Myöhemmin TDCi-malliin ja V6:een tuli uusi viisiportainen automaatti.[4]

Ford Mondeo ST220

Perusmalli Ambienten varusteluun kuului kuusi turvatyynyä, ABS-jarrut hätäjarruassistentilla, aktiiviset pääntuet, manuaali-ilmastointi, lämmitettävät etuistuimet ja kauko-ohjattu keskuslukitus.[4]

Trendissä oli lisäksi kojelaudan alumiinikoristeet, takaistuimen keskikyynärnoja, sumuvalot ja lämmitettävä tuulilasi.[4]

Ghia-varusteluun sisältyi kojelaudan puujäljitelmäkoristeet, beige tai harmaa plyysiverhoilu,[6] kevytmetallivanteet, puoliautomaattinen ilmastointi, vakionopeudensäädin, ajotietokone ja monitoimiohjauspyörä. V6:ssa oli myös ESP.[4]

Kolmannen sukupolven facelift-malli.

Syksyllä 2001 esiteltiin 3,0-litrainen 220-hevosvoimainen ST220, jonka alustaa oli madallettu 15 millimetrillä. ST-mallin sai nyt kaikkina korimalleina. Vakiovarusteina oli muun muassa nahkaverhoillut Recaro-urheiluistuimet, valkopohjaiset mittarit, 18 tuuman kevytmetallivanteet, automaatti-ilmastointi ja ajotietokone.[4] Aikaisemmasta ST200-mallista tuttu Performance Blue -metalliväri oli jälleen saatavana ainoastaan tähän malliin.

Vuonna 2003 tarjolle tulivat erikoisvarustellut Centennial-mallit Fordin 100-vuotisjuhlien kunniaksi. Vakiovarusteina oli 16 tuuman kevytmetallivanteet, metalliväri, puoliautomaattinen ilmastointi ja Ford 6000 -radio/CD-soitin.[4]

Vuosimallin 2004 autot esiteltiin Suomessa syyskuussa 2003. Uudistetun facelift-mallin tunnistaa parhaiten maskin kromireunuksesta. Etusäleikkö muuttui hunajakennotyyppiseksi ja etusumuvalot olivat nyt kulmikkaat pyöreiden sijaan. Ulkopeilit olivat entistä suuremmat ja myös takavaloja oli hieman muutettu. Sisällä keskikonsoli oli uusittu ja lisävarusteena sai kosketusnäytöllisen navigointijärjestelmän. Ford 6000 -radio/CD-soitin oli nyt vakiona ja paremman Sony-audiojärjestelmän sai lisämaksusta. Verhoilukankaat olivat uudet ja Ghiaan sai nyt myös mustan verhoilun harmaan ja beigen lisäksi.[4] Värivalikoimaan[7] oli myös tehty pieniä uudistuksia.

Uusi moottorivaihtoehto oli suorasuihkutteinen bensiinimoottori 1,8 SCi, jossa oli tehoa 130 hevosvoimaa. Kulutuksen luvattiin pienentyneen 10 prosentilla. Auton hinta muodostui kuitenkin liian korkeaksi, ja malli poistui pian Suomen tuontiohjelmasta. Dieselvalikoimassa 115-hevosvoimainen versio oli jo hieman aikaisemmin korvattu samantehoisella TDCi:llä.[4]

Trend-mallissa oli vakiovarusteena puoliautomaattinen ilmastointi. Ghiassa uutuutena oli kromilistat ovenkahvoissa ja ikkunalinjassa, sekä tuulilasinpyyhkijöiden sadetunnistin. Elokuussa 2004 markkinoille tuli Titanium, jonka ainoat erot Ghiaan olivat sisustuksen värityksessä. Titaniumissa oli esimerkiksi alumiinikoristus puujäljitelmän sijasta. Uusia moottorivaihtoehtoja olivat 2,2 TDCi (115 hv) ja 3,0 V6 (200 hv). Samaan aikaan tarjotut S-mallit oli varustettu ESP:llä.[4]

Facelift-mallin Ford Mondeo Wagon.

Kesäkuussa 2005 tulivat Suomeen kertaalleen uudistetut Mondeot, joiden vuosimalliksi ilmoitettiin 2005.5. Kylkilistat oli jätetty pois vakiovarustelusta yleistyvän muodin mukaisesti, mutta ne sai halutessaan edelleen lisävarusteena. Takavaloissa oli uudet heijastinraidat ja sisällä kellon pohjaväri vaihtui valkoisesta mustaksi. ESP-ajonvakautus oli nyt vakiona Trendistä lähtien. Uusi lisävaruste oli Bluetooth, johon oli lisäksi integroitu puheohjausjärjestelmä.[4] Verhoilukankaissa ja värivaihtoehdoissa[8] oli jälleen pieniä muutoksia.

Keväällä 2006 markkinoille tuli erikoismalli Trend X, jossa oli vakiona Bluetooth-järjestelmä ääniohjauksella sekä vakionopeudensäädin. Ghian ja Titaniumin korvasi puolestaan Ghia X. Perusdiesel korvautui 2,0 TDCi:n 90-hevosvoimaisella versiolla.[4]

Marraskuussa 2006 mallistoa supistettiin ja tarjolle tulivat Limited-mallit. Niiden rinnalle jäivät vain Ghia X- ja ST220-varustetasot. 1,8 litran (110 hv) bensiini- ja 2,0 litran (90 hv) TDCi-moottoreilla varustetut Limitedit vastasivat aikaisempaa Ambiente-mallia ja muut olivat Trend-tasoa lisättynä vakionopeudensäätimellä. Värivalikoimaa oli taas päivitetty hieman.[4]


Ford Mondeo 4. sukupolvi (2007–2014)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ford Mondeo (4. sukupolvi)
Ford Mondeo 4.Generation Fließheck front.JPG
Valmistustiedot
Valmistusmaa Belgian lippu Belgia
Valmistaja Ford
Konserni Ford Motor Company
Valmistusvuodet 2007–2014
Korimalli 4-ovinen sedan
5-ovinen hatchback
5-ovinen farmari
Luokka C/D-segmentti
Edeltäjä Ford Mondeo (3. sukupolvi)
Seuraaja Ford Mondeo (5. sukupolvi)
Teknisesti samankaltaisia Ford Focus
Ford Galaxy
Ford S-Max
Volvo S80
Volvo V70
Iskutilavuus 1,6–2,5 l
Polttoaine bensiini
diesel
flexifuel
Vetotapa etuveto
Vaihteisto 5-vaihteinen manuaali
6-vaihteinen manuaali
6-vaihteinen automaatti
6-vaihteinen kaksoiskytkin
Henkilöluku 5

Neljännen sukupolven Mondeo esiteltiin keväällä 2007 Geneven autonäyttelyssä ja Suomeen se saapui kesällä. Auto edusti uutta Kinetic Design -muotokieltä, joka perustui vuoden 2005 Ford Iosis -konseptiautoon. Pohjalevy oli kehitetty yhteistyössä Volvon kanssa, ja sitä käyttivät myös tila-autot S-Max ja Galaxy sekä Volvon S80- ja V70-mallit. Mondeota valmistettiin jälleen Belgian Genkin tehtaalla, josta tulivat myös edellä mainitut tila-automallit. Kahdesta edellisestä sukupolvesta poiketen ST-mallia ei julkaistu neljännen sukupolven Mondeosta.

Euro NCAP -kolaritestissä neljännen sukupolven Mondeo ansaitsi täydet viisi tähteä vuonna 2007.[9]

Moottorivaihtoehdot olivat 1,6- (125 hv), 2,0- (145 hv) ja 2,3-litraiset (161 hv) Duratec-bensiinimoottorit sekä 1,8- (125 hv) ja 2,0-litraiset (115/140 hv) Duratorq TDCi -dieselit. Myöhemmin mallistoon lisättiin myös 2,0-litrainen (145 hv) Duratec Flexifuel -moottori, joka toimii sekä etanolilla että bensiinillä, ja 2,2 litran (175 hv) TDCi. Saataville tuli lisäksi myös Volvon viisisylinterinen 2,5-litrainen (220 hv) turboahdettu bensiinimoottori, joka oli Ford-mallistossa aiemmin nähty Focus ST -mallissa.

Ford Mondeo Wagon

Perusmalli Ambientea ei tuotu Suomeen. Edullisin varustetaso oli Trend, sitä seurasivat Ghia ja Titanium Business.

Trend-varusteluun kuului seitsemän turvatyynyä, ESP, 16 tuuman teräsvanteet pölykapselein, Ford 6000 -radio/CD-soitin kahdeksalla kaiuttimella, kauko-ohjattu keskuslukitus, kuljettajan istuimen sähkötoiminen korkeussäätö, ajotietokone, nahkaverhoiltu ohjauspyörä ja vaihteenvalitsimen nuppi, kojelaudan alumiinikoristeet, sähköikkunat edessä ja takana, lämmitettävät sähköpeilit, sumuvalot, kaksivyöhykkeinen automaatti-ilmastointi ja lämmitettävä tuulilasi.[10]

Neljännen sukupolven facelift-malli.

Ghiassa oli lisäksi 16 tuuman kevytmetallivanteet, kromatut ovenkahvat, kojelaudan puujäljitelmäkoristeet, kromilista ikkunalinjassa ja alasäleikössä, vakionopeudensäädin, valaistu jalkatila, tuulilasinpyyhkijöiden sadetunnistin, nahkaverhoiltu käsijarrukahva, matkustajan istuimen korkeussäätö, sivupeilien lähestymisvalot sekä etuovien kynnyslevyt.[11]

Titanium Businessissa oli Ghian lisäksi Alcantara-verhoilu (vaihtoehtona myös kangasverhous), urheiluistuimet ja digitaalimittaristo.[12]

Vuonna 2009 mallistoa täydensi ECOnetic, jossa oli kiinnitetty erityistä huomiota ympäristöystävällisyyteen. Trend-varusteiden lisäksi mallissa oli etusäleikön ilmanohjain, takaspoileri (hatchback), urheilullinen jousitus, vakionopeudensäädin ja optimaalisen vaihteenvaihtohetken merkkivalo. Korimalleina oli valittavissa viisiovinen tai farmari, ja moottoreina 1,8- ja 2,0-litraiset dieselit.[13]

Saatavilla oli myös urheilullinen Individual-varustepaketti, johon kuului korinmuotoilusarja, hunajakennomaski, 18 tuuman Individual-kevytmetallivanteet ja kromatut pakoputkien päät.[14] Individual-sisätilapaketit eivät kuuluneet Suomen tuontiohjelmaan. Niihin sisältyi muun muassa korkealaatuiset täysnahkaiset istuimet ja Individual-logoilla koristellut matot.[15]

Vuonna 2010 esiteltiin uudistunut facelift-malli. Ulkonäöllisistä muutoksista huomattavimmat olivat uudelleenmuotoillut säleiköt ja sumuvalot sekä uudet LED-päiväajovalot. Sisällä uutta oli entistä selkeämpi keskikonsoli. Uusia turvavarusteita olivat kaistavahti, kuljettajan vireystilan valvonta ja automaattiset kaukovalot. Varustetasoiksi jäivät Trend ja Titanium.[16]

Uusia moottoreita olivat 2,0-litraiset (203/240 hv) EcoBoost-bensiinimoottorit sekä 165-hevosvoimainen 2,0 TDCi. Samalla 2,2-litraisen dieselmoottorin teho nousi 200 hevosvoimaan. Vanhasta mallistosta tarjolle jäivät 1,6- ja 2,0-litraiset Duratec-moottorit.[16]

Ford Mondeo 5. sukupolvi (2014–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ford Mondeo (5. sukupolvi)
Ford Mondeo
Valmistustiedot
Valmistusmaa Espanjan lippu Espanja
Valmistaja Ford
Konserni Ford Motor Company
Valmistusvuodet 2014–
Muut nimet Ford Fusion
Korimalli 4-ovinen sedan
5-ovinen hatchback
5-ovinen farmari
Luokka C/D-segmentti
Edeltäjä Ford Mondeo (4. sukupolvi)
Teknisesti samankaltaisia Ford Edge
Ford Galaxy
Ford S-Max
Iskutilavuus 1,0–2,0 l
Polttoaine bensiini
diesel
Vetotapa etuveto
neliveto
Vaihteisto 6-vaihteinen manuaali
6-vaihteinen automaatti
Henkilöluku 5

Viidennen sukupolven Mondeo esiteltiin Detroitin autonäyttelyssä 2012. Se tuli myyntiin Pohjois-Amerikassa jo samana vuonna Ford Fusion -nimisenä. Pohjois-Amerikassa myytävä, aiemmin Mondeoon vain osittain perustunut Fusion on nyt ensi kertaa täysin sama malli kuin Euroopan markkinoilla. Euroopassa Mondeon lanseeraus viivästyi suunnitellusta vuoden 2013 kesästä syksyyn 2014 tuotannon siirryttyä Belgiasta Espanjaan.

Koko Mondeo-mallistossa on Start/Stop-järjestelmä vakiovarusteena, ja se on ensimmäistä kertaa saatavana myös automaattivaihteistoihin. Myös mukautuva nelivetojärjestelmä tuli saataville. Nelivetoa ei ole ollut Mondeossa sitten ensimmäisen sukupolven. Uusina turvavarusteina on saatavilla automaattinen hätäjarrutus ja onnettomuudessa kaasulla täyttyvät takaturvavyöt, jotka vähentävät rintakehään kohdistuvaa rasitusta.

Kolariturvallisuuden osalta Mondeo saavutti täyden viiden tähden tuloksen vuoden 2014 Euro NCAP -kolaritestissä.[17]

Ford Mondeo Vignale

Uuden Mondeon yhteydessä esiteltiin Vignale-konsepti, joka laajeni myöhemmin myös muihinkin malleihin.[18] Kyseessä ei ole ainoastaan autoon saatavana oleva erikoisvarustepaketti, vaan kokonainen tuote- ja palvelukonsepti. Auton tunnusmerkkejä ovat erilainen etusäleikkö, 20 tuuman erikoisvanteet, runsas kromiosien määrä, ylellinen käsintehty nahkasisustus ja Vignale-logot. Äänieristystä on paranneltu eristävämmillä ikkunoilla ja aktiivisella vastamelujärjestelmällä. Omistajan apuna on henkilökohtainen palveluneuvoja, auto noudetaan ja palautetaan huoltojen yhteydessä ja jopa ilmainen autonpesu kuuluu Vignale-malliin koko sen omistusiän ajan.[19] Omistajille järjestetään myös erilaisia kutsuvierastilaisuuksia ja jatkossa on mahdollista esimerkiksi yhteistyö lentoyhtiöiden tai hotellien kanssa.[20]

Bensiinimoottoreina ovat täysin uudet 1,0- (125 hv) ja 1,5-litraiset (160 hv) EcoBoost-moottorit ja niiden edellisestä sukupolvesta periytyvät 2,0-litraiset (203/240 hv) versiot. Dieselvaihtoehdot ovat 1,6- (115 hv) ja 2,0-litraiset (150/180 hv) Duratorq TDCi:t. Nelivetoisena AWD-versiona saa kummankin 2,0-litraisen dieselin.[21]

Varustetasot ovat Suomessa Trend ja Titanium.

Turvavyö täyttyy onnettomuudessa kaasulla turvatyynyn tavoin (lisävaruste).

Trend-varusteluun kuuluu seitsemän turvatyynyä, ESP, sähköikkunat edessä ja takana, kaksivyöhykkeinen automaatti-ilmastointi, 16 tuuman teräsvanteet pölykapselein, lämmitettävät sähköpeilit ja etuistuimet, radio/CD-soitin neljän tuuman näytöllä, nahkaverhoiltu ohjauspyörä ja vaihteenvalitsimen nuppi sekä lämmitettävä tuulilasi.[22]

Titaniumissa on lisäksi digitaalimittaristo, Ford SYNC -järjestelmä ja Bluetooth, 17 tuuman kevytmetallivanteet, kromilista ikkunalinjassa, automaattiset kaukovalot, tuulilasinpyyhkijöiden sadetunnistin, nahkaverhoiltu käsijarrukahva, LED-sisävalaistus, urheiluistuimet, vakionopeudensäädin, kaistavahti, avaimeton käynnistys ja liikennemerkkientunnistusjärjestelmä.[23]

Kesällä 2015 tuotiin Suomeen pieni erä erikoisvarusteltuja Trend Style -malleja 1,5-litraisella EcoBoost-bensiinimoottorilla. Varustukseen sisältyi 16 tuuman kevytmetallivanteet, Ford SYNC -järjestelmä ja Bluetooth, pysäköintitutka edessä ja takana, sähkötoimisesti taittuvat sivupeilit, vakionopeudensäädin ja kromilista ikkunalinjassa. Auton väri oli valkoinen.[24]

Tammikuussa 2016 esiteltiin Detroitin autonäyttelyssä kevyesti uudistetut Mondeo- ja Fusion-mallit. Ulkomuotoja hiottiin enemmän Focusta muistuttaviksi ja sisällä keskikonsoli sai uuden käyttöliittymän. Myös fyysisten painikkeiden määrää vähennettiin ja sisustusmateriaalien laatua parannettiin.[25]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mondeo-esite. Ford Motor Company Limited, 2/2009.
  • Mondeo-esite. Ford Motor Company Limited, 8/2015.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1994 – Ford Mondeo Car of the Year. Viitattu 12.10.2015. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q Autoesittely Ford Mondeo 1993–2000 Ajovalo.net. Viitattu 27.6.2015.
  3. Ford Mondeo 1997 Euro NCAP. Viitattu 27.6.2015. (englanniksi)
  4. a b c d e f g h i j k l m n Autoesittely Ford Mondeo 2000–2007 Ajovalo.net. Viitattu 27.6.2015.
  5. Ford Mondeo 2002 Euro NCAP. Viitattu 27.6.2015. (englanniksi)
  6. Mondeo 2001 – ulkovärit ja sisustusvaihtoehdot Ajovalo.net. Viitattu 27.6.2015.
  7. Mondeo 2004 – ulkovärit ja sisustusvaihtoehdot Ajovalo.net. Viitattu 27.6.2015.
  8. Mondeo 2005.5 – ulkovärit ja sisustusvaihtoehdot Ajovalo.net. Viitattu 27.6.2015.
  9. Ford Mondeo 2007 Euro NCAP. Viitattu 27.6.2015. (englanniksi)
  10. Esite 2/2009, s. 23.
  11. Esite 2/2009, s. 27.
  12. Esite 2/2009, s. 29.
  13. Esite 2/2009, s. 25.
  14. Esite 2/2009, s. 35.
  15. Esite 2/2009, s. 33.
  16. a b Autoesittely Ford Mondeo 2010 Autotalli.com. Viitattu 27.6.2015.
  17. Ford Mondeo 2014 Euro NCAP. Viitattu 27.6.2015. (englanniksi)
  18. Fordin Vignale-perhe kasvaa Kuga-katumaasturilla Tekniikan Maailma. 26.6.2016. Viitattu 26.6.2016.
  19. IS koeajoi uuden Mondeo Vignalen – Tässä on Fordin uusi idea luksuksesta, tavallista parempi palvelukin kuuluu nyt hintaan Ilta-Sanomat. 30.1.2016. Viitattu 30.1.2016.
  20. Uusi Mondeo-mallisto Ford.fi. Viitattu 27.6.2015.
  21. Esite 8/2015, s. 56.
  22. Esite 8/2015, s. 23, 28.
  23. Esite 8/2015, s. 25, 29.
  24. Mondeo Trend Style Ford.fi. Viitattu 1.7.2015. [vanhentunut linkki]
  25. Salakuvissa Ford Mondeo Tekniikan Maailma. 10.1.2016. Viitattu 14.1.2016.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mauno, Esko: Ford Mondeo 1993–1999. Englanninkielinen lähdeteksti A.K. Legg & R.M. Jex. Alfamer Kustannus Oy, 2000. ISBN 952-5089-49-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]