Ford Mondeo (2000)
| Ford Mondeo II | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Belgia Kiina Taiwan Vietnam |
| Valmistaja | Ford |
| Konserni | Ford Motor Company |
| Valmistusvuodet | 2000–2007 |
| Muut nimet | Ford Metrostar |
| Korimalli |
4-ovinen sedan 5-ovinen hatchback 5-ovinen farmari |
| Luokka | D-segmentti |
| Edeltäjä | Ford Mondeo I |
| Seuraaja | Ford Mondeo III |
| Teknisesti samankaltaisia | Jaguar X-Type |
| Tekniset tiedot | |
| Moottori |
R4 V6 |
| Iskutilavuus | 1,8–3,0 l |
| Polttoaine |
bensiini diesel |
| Vetotapa | etuveto |
| Vaihteisto |
5-vaihteinen manuaali 6-vaihteinen manuaali 4-vaihteinen automaatti 5-vaihteinen automaatti |
Ford Mondeo II on Ford Mondeon toinen sukupolvi, jota valmistettiin vuosina 2000–2007. Taiwanissa autoa myytiin pienin eroavaisuuksin nimellä Ford Metrostar.
Ford Mondeo II (2000–2007)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen sukupolven Mondeo esiteltiin Pariisin autonäyttelyssä syyskuussa 2000. Auto oli kasvanut selvästi kokoa, ja se sijoittuikin niin ulko- kuin sisämitoiltaan luokkansa suurimmaksi. Vain Citroën C5 pystyi tarjoamaan vastaavan kokoiset sisätilat. Muotokieli noudatteli jo aiemmin Focuksessa esiteltyä New Edge Designia. Varustelultaan Mondeo oli luokkansa suunnannäyttäjiä. Sen markkinoilletulon jälkeen moneen muuhunkin ylemmän keskiluokan autoon otettiin vakiovarusteeksi ilmastointilaite.[1]
Mukavuusvarusteiden ohella myös turvallisuusvarustelu Mondeossa oli luokan huipputasoa. Kaikissa malleissa oli vakiovarusteina ABS-jarrut, kuusi turvatyynyä ja aktiiviset pääntuet.[1] Vuoden 2002 Euro NCAP -kolaritestistä toisen sukupolven Mondeo saikin tulokseksi neljä tähteä viidestä ja sijoittui luokassaan hyvin.[2]
Moottorivalikoimassa oli paljon uutta. Bensiinimoottorit perustuivat Mazdan tekniikkaan. 1,8-litraisissa oli tehoa 110 tai 125 hevosvoimaa, mutta niiden ero suorituskyvyssä oli minimaalinen. Tehokkaampi 2,0-litrainen oli 145-hevosvoimainen, ja suurin moottori oli 2,5-litrainen V6. Dieselmoottorit olivat myös uusia ja läheistä sukua Transitin moottoreille. Tehoa 2,0-litraisissa oli 90 ja 115 hevosvoimaa. Erona niiden välillä oli lähinnä ahdin. Vuodelle 2002 esiteltiin 130-hevosvoimainen yhteispaineruiskutteinen turbodiesel (TDCi), joka edusti ajanmukaisinta moottoritekniikkaa. Alkuvaiheessa ainoastaan 2,0-litraisen bensiinimoottorin yhteyteen sai neliportaisen automaattivaihteiston. Myöhemmin TDCi-malliin ja V6:een tuli uusi viisiportainen automaatti.[1]
Perusmalli Ambienten varusteluun kuului kuusi turvatyynyä, ABS-jarrut hätäjarruassistentilla, aktiiviset pääntuet, manuaali-ilmastointi, lämmitettävät etuistuimet ja kauko-ohjattu keskuslukitus.[1]
Trendissä oli lisäksi kojelaudan alumiinikoristeet, takaistuimen keskikyynärnoja, etusumuvalot ja lämmitettävä tuulilasi.[1]
Ghia-varusteluun sisältyi kojelaudan puujäljitelmäkoristeet, beige tai harmaa plyysiverhoilu, kevytmetallivanteet, puoliautomaattinen ilmastointi, vakionopeudensäädin, ajotietokone ja monitoimiohjauspyörä. V6:ssa oli myös ESP.[1]
Syksyllä 2001 esiteltiin 3,0-litrainen 220-hevosvoimainen ST220, jonka alustaa oli madallettu 15 millimetrillä. ST-mallin sai nyt kaikkina korimalleina. Vakiovarusteina oli muun muassa nahkaverhoillut Recaro-urheiluistuimet, valkopohjaiset mittarit, 18 tuuman kevytmetallivanteet, automaatti-ilmastointi ja ajotietokone.[1] Aikaisemmasta ST200-mallista tuttu Performance Blue -metalliväri oli jälleen saatavana ainoastaan tähän malliin.
Vuonna 2003 tarjolle tulivat erikoisvarustellut Centennial-mallit Fordin satavuotisjuhlien kunniaksi. Vakiovarusteina oli 16 tuuman kevytmetallivanteet, metalliväri, puoliautomaattinen ilmastointi ja Ford 6000 -radio/CD-soitin.[1]
Vuosimallin 2004 autot esiteltiin Suomessa syyskuussa 2003. Uudistetun facelift-mallin tunnistaa parhaiten etusäleikön kromireunuksesta. Etusäleikkö muuttui hunajakennotyyppiseksi ja etusumuvalot olivat nyt kulmikkaat pyöreiden sijaan. Ulkopeilit olivat entistä suuremmat ja myös takavaloja oli hieman muutettu. Sisällä keskikonsoli oli uusittu ja lisävarusteena sai kosketusnäytöllisen navigointijärjestelmän. Ford 6000 -radio/CD-soitin oli nyt vakiona ja paremman Sony-audiojärjestelmän sai lisämaksusta. Verhoilukankaat olivat uudet ja Ghiaan sai nyt myös mustan verhoilun harmaan ja beigen lisäksi.[1]
Uusi moottorivaihtoehto oli suorasuihkutteinen bensiinimoottori 1,8 SCi, jossa oli tehoa 130 hevosvoimaa. Kulutuksen luvattiin pienentyneen 10 prosentilla. Auton hinta muodostui kuitenkin liian korkeaksi, ja malli poistui pian Suomen tuontiohjelmasta. Dieselvalikoimassa 115-hevosvoimainen versio oli jo hieman aikaisemmin korvattu samantehoisella TDCi:llä.[1]
Trend-mallissa oli vakiovarusteena puoliautomaattinen ilmastointi. Ghiassa uutuutena oli kromilistat ovenkahvoissa ja ikkunalinjassa sekä tuulilasinpyyhinten sadetunnistin. Elokuussa 2004 markkinoille tuli Titanium, jonka ainoat erot Ghiaan olivat sisustuksen värityksessä. Titaniumissa oli esimerkiksi alumiinikoristus puujäljitelmän sijasta. Uusia moottorivaihtoehtoja olivat 2,2 TDCi (115 hv) ja 3,0 V6 (200 hv). Samaan aikaan tarjotut S-mallit oli varustettu ESP-ajonvakautusjärjestelmällä.[1]
Kesäkuussa 2005 tulivat Suomeen kertaalleen uudistetut Mondeot, joiden vuosimalliksi ilmoitettiin 2005.5. Kylkilistat oli jätetty pois vakiovarustelusta yleistyvän muodin mukaisesti, mutta ne sai halutessaan edelleen lisävarusteena. Takavaloissa oli uudet heijastinraidat ja sisällä kellon pohjaväri vaihtui valkoisesta mustaksi. ESP oli nyt vakiona Trendistä lähtien. Uusi lisävaruste oli Bluetooth, johon oli lisäksi integroitu puheohjausjärjestelmä.[1]
Keväällä 2006 markkinoille tuli erikoismalli Trend X, jossa oli vakiona Bluetooth-järjestelmä ääniohjauksella sekä vakionopeudensäädin. Ghian ja Titaniumin korvasi puolestaan Ghia X. Perusdiesel korvautui 2,0 TDCi:n 90-hevosvoimaisella versiolla.[1]
Marraskuussa 2006 mallistoa supistettiin ja tarjolle tulivat Limited-mallit. Niiden rinnalle jäivät vain Ghia X- ja ST220-varustetasot. 1,8 litran (110 hv) bensiini- ja 2,0 litran (90 hv) TDCi-moottoreilla varustetut Limitedit vastasivat aikaisempaa Ambiente-mallia ja muut olivat Trend-tasoa lisättynä vakionopeudensäätimellä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ford Mondeo (2000) Wikimedia Commonsissa
