Wihuri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Wihuri-konsernista. Muista merkityksistä katso täsmennyssivu.
Wihuri-konserni
Wihurin logo.svg
Yritysmuoto osakeyhtiö
Osake 2 000 000
Perustettu 1901
Toimitusjohtaja Risto Aarnio-Wihuri
Kotipaikka Helsinki[1]
Toiminta-alue koko maailma
Toimiala teollisuus ja kauppa
Tuotteet tukkukauppa
tekninen kauppa
pakkaukset
liikelennot
Liikevaihto 1,99 mrd. euroa (2019)[1]
Liikevoitto 34,5 milj. euroa (2019)[1]
Henkilöstö 5 407 (2019)[1]
Emoyhtiö Wihuri International Oy
Kotisivu wihuri.fi

Wihuri on kauppaa ja teollisuutta harjoittava kansainvälinen suomalainen monialakonserni. Konsernin liikevaihto vuonna 2020 oli 1,8 miljardia euroa ja henkilöstön määrä noin 5 200.[2] Yhtiön pääkonttori sijaitsee Helsingin Kulosaaressa.

Wihuri-konsernin muodostavat emoyhtiö Wihuri International Oy ja sen alakonsernit Wihuri Oy sekä Wihuri Packaging Oy. Toimialoista Wihuri Oy Aarnio, Tekninen Kauppa ja Wihuri Aviation muodostavat Wihuri Oy:n pakkausteollisuuden toimiessa Wihuri Packaging Oy:n alla.[3]

Wihuri kuuluu Suomen suurimpiin listaamattomiin perheyrityksiin.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aarnio Oy (1901–1960)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wihuri-konsernin juuret perustuvat Turussa vuonna 1901 Hjalmar Aarnion perustamaan Aarnio Oy:hyn.[5] Aarnio oli yrityksen perustaessaan 22-vuotias, mutta hän oli ehtinyt kerätä jo yli kymmenen vuoden työkokemuksen, muun muassa liikeapulaisena ja merimiehenä. Hän oli joutunut jättämään koulun kesken jo 10-vuotiaana isänsä kuoleman vuoksi.[6]

Yhtiö toimi aluksi elintarvikkeiden vähittäiskauppana ja leipomona. Muutamassa vuodessa kummastakin liiketoiminnasta tuli paikkakunnan suurimpia. Aarnio osti myös kahvipaahtimon. Vuonna 1904 yhtiö aloitti tukkumyynnin siirtomaatavaroilla.[6]

Osakeyhtiöksi yritys muutettiin vuonna 1922. Vuonna 1923 yhtiö osti Humaliston- ja Puutarhakatujen kulmassa sijainneen liiketalon kaikki osakkeet ja muutti sinne. Vuonna 1925 Aarnion 23-vuotias poika Aarno Aarnio aloitti yhtiön apulaisjohtajana.[6]

Aarnio avioitui toisen kerran vuonna 1938 Rakel Aarnion kanssa. Heidän esikoispoikansa syntyi vuonna 1940.[6] Vuonna 1942 yhtiön nimi muuttui muotoon Aarnio Osakeyhtiö ja vähittäiskaupasta luovuttiin. Tukkukaupan pääartikkeleita olivat elintarvikkeet, kankaat ja lyhyttavarat. Yhtiön vuosimyynti oli noin 30 miljoonaa markkaa. Aarnio kuoli vuonna 1943 ja hänen seuraajanaan yhtiön toimitusjohtajana aloitti Artturi A. Akkola. [6] Rakel Aarnio oli toiminut yhtiön johtokunnan jäsenä ja miehensä kuoleman jälkeen hän otti liikkeen johtamisen omiin käsiinsä. Jatkosodan jälkeen hän tapasi Antti Wihurin, joka oli myös jäänyt leskeksi sota-aikana. Rakel Wihuri toimi sekä Aarniossa että uuden miehensä yhtiössä.[7]

Antti Wihurin liiketoiminta (1913–1960)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen Wihurin kivijaloista perustuu merenkulkuneuvos Antti Wihurin liiketoimintaan.

Anton Jansson suomalaisti nimensä Antti Wihuriksi vuonna 1906 J.V. Snellmanin juhlavuoden kunniaksi. Vuonna 1908 hän suoritti merikapteenin tutkinnon ja toimi purserina ja perämiehenä Atlanttilla ja Välimerellä. Vuonna 1912 hänestä tuli oululaisen ahtaus- ja laivanselvitysliike Mohell & Co:n osakas. Vuonna 1913 hän muutti Raaheen ja perusti sinne oman satamayhtiön, jolla hän halusi purkaa ahtausalan kartellia. Vuonna 1916 hän aloitti laivanvarustajana ostettuaan ensimmäisen laivansa, 400 tonnin Anna-kuunarin. Myös puutavarakauppa aloitettiin.[8]

Ensimmäisen maailmansodan ja vapaussodan jälkeen Wihuri muutti Helsinkiin ja hänestä tuli laivaus- ja huolintayhtiö John Nurminen Oy:n huomattava osakas. Pulavuosina Wihuri lunasti yhtiön itselleen ja muutti sen nimeksi Merihuolto Oy. John Nurminen perusti uudestaan nimeään kantavan yrityksen ja uhkasi siten viedä Merihuollon asiakkaat. Wihuri haastoi Nurmisen oikeuteen ja tämä sai tuomion hyvän liikemiestavan vastaisesta toiminnasta.[8]

Merihuolto Oy aloitti ahtaus- ja huolintatöiden ohella laivanvarustamotoiminnan. Pula-ajan vuoksi laivojen hinnat olivat edullisia ja 1930-luvun alussa Wihuri osti useita laivoja. 1930-luvun loppupuoleen mennessä yrityksellä oli toistakymmentä laivaa, ja ne hoitivat merkittävää osuutta Itämeren rahtiliikenteestä.[8]

Talvisodan sytyttyä Wihuri myi yhden laivoistaan ja lahjoitti siitä saadut 10 miljoonaa markkaa maanpuolustukselle.[8] Koska sota ei ollut otollista aikaa merenkululle, Wihuri myi koko laivastonsa. Varat hän sijoitti ensimmmäisen vaimonsa kanssa perustamaansa Jenny ja Antti Wihurin rahastoon vuonna 1942. Sen alkuperäinen tavoite oli tukea Suomen jälleenrakentamista, mutta pian se alkoi rahoittaa tiedettä ja taidetta, merenkulkua ja harrasteilmailua. Jenny Wihuri toimi aktiivisesti yhtiössä ja vaikutti sen päätöksiin.[8] Pariskunnalla oli kaksi sota-aikana adoptoitua poikaa.[7]

Wihuri jäi leskeksi vuonna 1943. Rakel Wihurin kanssa hän avioitui vuonna 1945 ja tämä alkoi toimia yhtiössä.[8]

Sodan jälkeen Wihuri aloitti taas laivanvarustamisen keskittyen öljyn kuljetukseen. Toimintaa varten perustettiin Suomen Tankkilaiva Oy. Varustamolla oli myös kuivalastialuksia, ja se teki kuljetuksia ympäri maailmaa.[8]

Vuonna 1953 Wihuri perusti kansainvälisten palkintojen rahaston tukemaan ihmiskunnan henkistä ja taloudellista kehitystä. Rahasto jakaa Sibelius-palkintoa.[8]

1950-luvulla perustettiin Wihuri-yhtymä, johon kuului laivanvarustamo, Sanduddin tapettitehdas, Volkswagen-autoja markkinoinut yritys sekä muutamia metallialan yrityksiä.[8] Autola Oy -nimellä tuotiin ensimmäiset 12 Volkswagen Kuplaa.[9]

Vuosina 1956–1958 Wihuri tutki mahdollisuuksia kääpiöauton valmistamiseksi rakentamalla Wiima-nimisen auton. Kyseessä oli kahden hengen auto, jonka kori muistutti ulkonäöltään saman ajan saksalaisia kääpiöautoja. Autoa pidettiin onnistuneena, mutta siitä ei tullut kehitysversioita, sarjavalmistuksesta puhumattakaan. Tämä laatuaan ainoa auto joutui sittemmin kadoksiin.[10]

Vuosina 1958–1964 Wihurin Teijon tehtaassa Perniössä rakennettiin noin 120 kappaletta Wilke-merkkisiä kuorma-autoja, joissa käytettiin Volvo-kuorma-autojen tekniikkaa[11] ja vuosina 1975–1976 runsaat 100 kappaletta avolavaisia Volkswagenin tekniikkaan perustuvia Teijo-pakettiautoja.[12]

Vuosina 1969–1970 Wihurin Heinolan tehtaassa koottiin 48 kappaletta Volkswagen Kuplaa. Autojen kotimaisuusaste jäi pieneksi, koska vain turvavyöt, akut, renkaat ja ikkunalasit olivat suomalaisia. Valmistuneista Volkswageneista kaksi luovutettiin Autoliitolle tiepalveluautoiksi ja muut toimitettiin piirimyyjille eri puolille maata. ”Wihurin Kuplat” tunnistaa polttoainesäiliön täyttöaukon kannessa olevasta Wihurin logosta.[13]

Wihuri-Yhtymä (1961–1974)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wihurin valmistama VW Kupla vuodelta 1969.

Vuonna 1961 Wihuri- ja Aarnio-yhtiöt yhdistettiin Wihuri-Yhtymä Oy:ksi.[7] Yhtiöön fuusioitiin myös Teijon Tehtaat Oy ja Porvoon Panimo Oy.[5] Antti Wihuri kuoli seuraavana vuonna ja kauppaneuvos Rakel Wihurista tuli yhtymän johtokunnan puheenjohtaja. Hän johti yhtiötä yhdessä veljensä Rudolf Hellbergin ja poikiensa kanssa.[7]

Rakel Wihurin ja Hjalmar Aarnion poika, Antti Aarnio-Wihuri, on ollut Wihurin pääomistaja 1960-luvulta lähtien.[14] Hän aloitti työn perheyrityksessä 18-vuotiaana.[15]

Vuonna 1966 yhtiö aloitti liiketoiminnan muovipakkausteollisuudessa.[5]

Vuonna 1968 Wihuri osti Curt Lincoln Motors Oy:n, joka oli rakentanut vuonna 1963 Keimolan moottoriradan Vantaalle.[5]

Vuonna 1969 Wihuri alkoi valmistaa Winha-moottorikelkkoja Teijon tehtaalla.[16]

Wihuri oli 1960- ja 1970-luvuilla suuri autojen maahantuoja. Sen edustamia automerkkejä olivat muun muassa Volkswagen, Porsche, DAF, Polski-Fiat ja Hillman.lähde?

Vuonna 1970 Wihuri osti Maamiesten Kauppa Oy:n.[5] Vuonna 1971 yhtiö työllisti 3035 henkilöä ja sen liikevaihto oli 424 miljoonaa markkaa.[5]

Wihuri Oy (1975–2013)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1975 yhtiön nimeksi tuli Wihuri Oy.[5]

Vuonna 1977 perustettiin Winpak Ltd Kanadaan,[5] Winnipegiin.[17] Autojen maahantuonti myytiin Keskolle, joka muutti sen nimeksi VV-Auto.[9]

Wihuri luopui Keimolan moottoriradasta vuonna 1982 ja myi alueen Sanoma Osakeyhtiölle.[18]

Vuonna 1983 Antti Wihurin syntymästä tuli kuluneeksi sata vuotta. Sen kunniaksi Wihurin rahaston taidehankinnat lahjoitettiin Rovaniemen taidemuseolle.[7]

Vuonna 1993 konsernin toimialoja olivat pakkausteollisuus, päivittäistavarakauppa ja tekninen kauppa. Pohjois-Amerikasta ostettiin Portion Packaging, jolla oli tehtaita Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Wihuri Oy Aarnion kauppiastukkutoiminta myytiin Tukolle. Konsernin tulos lähes kaksinkertaistui ja ytiön liikevaihto oli 3,1 miljardia markkaa. Yhtiön toimitusjohtajana toimi Juhani Leppänen. Yhtiön suurimmat omistajat olivat Antti Aarnio-Wihuri, Jenny ja Antti Wihurin rahasto sekä Tuko.[19]

Vuonna 1997 yhtiön liikevaihto oli 5424 miljoonaa markkaa ja sillä oli 3700 työntekijää.[5]

Vuonna 2001 Wihuri osti Seston Stockmannilta. Wihurin Ruokavarasto-ketjulla oli 140 myymälää.[17]

Vuonna 2003 ostettiin Vilakone Oy.[5]

Wihuri ja Tradeka fuusioivat omistamansa päivittäistavaroita myyneet kaupat vuonna 2005. Yhtiöillä oli kummallakin yhtä suuri osuus uudesta yhteisyrityksestä, kolmas osakas oli Industri Kapital. Yhtiöllä oli 750 myymälää ja 6900 työntekijää. Tradekalta siihen siirtyivät Siwa-myymälät, Valintatalot ja Euromarketit. Yhteisyrityksestä puolet omistaneen Wihurin myymälöitä olivat Ruokavarastot, Sestot ja Etujätit. Yhtiön nimeksi tuli Tradeka,[20] myöhemmin Suomen Lähikauppa Oy.[21]

Vuonna 2007 yli puolet Wihurin liikevaihdosta tuli kansainvälisessä pakkausteollisuudessa toimivasta Winpakista ja Wipakista.[22]

Wihuri omisti 15,76 % vähittäiskauppayritys Suomen Lähikaupasta, mutta myi osuutensa 2012.[23]

Wihuri Oy (2014–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtiö jakaantui vuoden 2013 lopussa kahtia. Wihuri Packaging Oy toimi Pohjois-Amerikassa Winpak-brändillä ja Euroopassa Wipak-brändillä. Muu liiketoiminta jäi Wihuri Oy:lle. Kummallakin yhtiöllä oli samat omistajat.[5]

Wihuri oli vuosina 2013–2016 Formula 1 -sarjassa ajavan Williams F1 Teamin virallinen yhteistyökumppani.[24] Kaudella 2017 ja 2018 Wihuri oli F1-mestaritalli Mercedes Grand Prix'n yhteistyökumppani.[25]

Vuonna 2018 Wihuri perusti oman logistiikkakeskuksen Viinikkalaan ja lakkasi samalla käyttämästä Tukon hankinta- ja logistiikkapalveluja,[26] jonka osakas se oli ollut. Muutoksen taustalla oli Kesko, joka oli ostanut Suomen Lähikaupan vuonna 2015 ja siirtänyt sen oman logistiikkakeskuksen käyttäjäksi. Kun Tukon suurin asiakas lähti, Wihuri ei pitänyt sen toimintamallia enää kannattavana.[27]

Vuonna 2019 Antti Aarnio-Wihurin perhe yhdisti omistuksensa Wihuri Packaging Oy:ssä ja Wihuri Oy:ssä Wihuri International Services Oy:hyn, josta tuli konsernin emoyhtiö.[5] [28]

Wihuri edusti Suomessa Caterpillarin tuotteita, esimerkiksi maanrakennuskoneita ja merimoottoreita 72 vuoden ajan. 2020-luvulla se kuitenkin luopui yhdysvaltaisen Caterpillarin edustamisesta, kun sen kauppatavat muuttuivat, eli määräysvalta kasvoi ja marginaalit kaventuivat. Uudeksi päämieheksi tuli sveitsiläinen John Deere maatalouskoneineen.[29]

Marraskuussa 2021 Wihuri osti Lempäälästä maanrakennuskoneisiin myyntiin, vuokraukseen, korjaukseen ja varusteisiin keskittyneen Realmachinery Oy:n.[28]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2022 Wihurin neljä toimialaa työllistivät noin 30 maassa noin 5200 työntekijää. Yhtiön pääkonttori sijaitsee Helsingin Kulosaaressa Lars Sonckin suunnittelemassa talossa.[30]

Wihurin toimialat[30]:

  • Pakkausteollisuus
  • Metro-tukku,
  • Tekninen Kauppa ja
  • Jetflite.

Yhtiö on perustanut Jenny ja Antti Wihurin rahaston ja Wihurin kansainvälisen rahaston.[7]

Metro-tukku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravintola-alan Wihuri Metro-tukuilla on yli 20 000 tuotteen valikoima, johon sisältyvät tuoretuotteet, elintarvikkeet, pakasteet, päivittäiset käyttötavarat sekä alkoholijuomat. Wihurin Metro-pikatukkuja on yhteensä 18 ympäri Suomea.lähde?

Wihuri kuuluu Suomen suurimpiin food service -tukkureihin. Sen asiakkaita ovat päivittäistavarakauppiaat, hotellit ja ravintolat. Sen asiakkaita ovat esimerkiksi R-kioski ja M-kauppiasketju.[31]

Tekninen Kauppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wihurin Tekninen Kauppa toimii Suomessa, Virossa ja Venäjällä, ja se edustaa John Deeren maatalous-, ympäristöhoito-, golf ja urheilu- sekä piha- ja puutarhatuotteita. Teknisen Kaupan tuotevalikoimaan kuuluvat myös muun muassa Linde-trukit ja sisälogistiikkaratkaisut, Mazak-työstökoneet sekä Bobcat-rakennuskoneet. Lisäksi Tekninen Kauppa maahantuo työkaluja ja korjaamolaitteita, Eberspächer-ajoneuvolämmittimiä sekä valmistaa Finnklima-ilmastointi- ja lämmityslaitteita. Wihuri Oy Teknisen Kaupan ryhmään kuuluu myös Vilakone Oy Loimaalla, joka suunnittelee ja valmistaa Wille-ympäristönhoitokoneita sekä työlaitteita. Liedossa toimiva Marine Diesel Finland Oy on laivadieseleiden huolto- ja korjausyhtiö. RealMachinery Oy myy, vuokraa, huoltaa ja korjaa maanrakennusalan koneita ja nostolaitteita.[32]

Pakkausteollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wihuri valmistaa kalvopakkauksia elintarvike- ja lääketeollisuuteen. Sen valmistamia pakkauksia on käytetty esimerkiksi HK:n Sinisen ja Valion Oltermanni-juuston pakkaamiseen.[21]

Wihurin pakkausteollidetta edustavat Wipak Euroopassa ja Aasiassa sekä Winpak Pohjois-Amerikassa. Ne tarjoavat valikoiman pakkausmateriaaleja ja -ratkaisuja sekä pakkaamiseen liittyviä palveluita pääasiassa elintarviketeollisuudelle ja terveydenhoitoon. Ryhmään kuuluu 21 tuotantolaitosta kolmella mantereella ja lisäksi myynti- ja asiakaspalvelukonttoreita Aasiassa, Euroopassa ja Etelä-Amerikassa.lähde?

Pakkausteollisuudessa työskentelee kolme neljäsosaa Wihurin henkilöstöstä. Vuoden 2014 alusta pakkausteollisuus on erotettu omaksi yhtiöksi Wihuri Packaging Oy.[33]

Aviation[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jetflite Oy on lentokoneiden liikennöinti- ja huoltopalveluita tarjoava yritys. Jetfliten toisen tärkeän toimintamuodon muodostavat ambulanssi- ja evakuointilennot.lähde?

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yhtymän johtajana toiminut Rakel Wihuri oli kauppaneuvos ja kauppatieteen kunniatohtori[7]
  • Kulosaareen perustettiin Wihurinaukio vuonna 1972,[34]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d https://www.is.fi/yritys/wihuri-international-oy/helsinki/0237502-5/
  2. 120-vuotias Wihuri laajenee jälleen ostamalla RealMachineryn | Wihuri Tekninen Kauppa www.tekninenkauppa.fi. Viitattu 1.1.2022.
  3. Tietoa meistä wihuri.fi. Viitattu 3.11.2020.
  4. Historiallinen saavutus: Listaamaton perheyhtiö nousi suuryritysselvityksen kymmenen kärkeen – kasvatti viime vuonna liikevaihtoaan viisi prosenttia mtvuutiset.fi. 12.6.2019. Viitattu 28.6.2022.
  5. a b c d e f g h i j k l Wihuri Oy (konserni) — Historia www.porssitieto.fi. Viitattu 28.6.2022.
  6. a b c d e Aarnio, Hjalmar (1880 - 1943) kansallisbiografia.fi. Viitattu 28.6.2022.
  7. a b c d e f g Wihuri, Rakel (1905 - 1987) kansallisbiografia.fi. Viitattu 28.6.2022.
  8. a b c d e f g h i Wihuri, Antti(1883 - 1962) kansallisbiografia.fi. Viitattu 28.6.2022.
  9. a b VV-Auto Group Oy on jatkossa K Auto Oy | ammattilehti.fi www.ammattilehti.fi. Viitattu 28.6.2022.
  10. Kimmo Levä (toim.): Made in Finland (Mobilia-vuosikirja 2002), s. 66. Kangasala: Mobilia-säätiö, 2002.
  11. Levä (toim.), 2002, s. 20.
  12. Levä (toim.), 2002, s. 23.
  13. Levä (toim.), 2002, s. 50.
  14. Wihurin historia Wihuri.fi. 2009. Wihuri Oy. Viitattu 31.7.2009.
  15. Rita Tainola, Abu Dhabi: Liki 50 vuotta perheyritystä luotsannut teollisuuspohatta Antti Aarnio-Wihuri: ”Lapseni eivät saaneet erityiskohtelua” Ilta-Sanomat. 12.12.2015. Viitattu 28.6.2022.
  16. Janne Tervola: Ruotsalaiset kopioivat härskisti suomalaista moottorikelkkaa – korvaussumma vastasi koko tehtaan arvoa Tekniikka&Talous. Viitattu 28.6.2022.
  17. a b Päivi Vihma: Wihuri: Isän perintö jalostuu Talouselämä. Viitattu 28.6.2022.
  18. LEGENDAARISET URHEILUPAIKAT | Moottorirata, jonka metsä nieli Helsingin Sanomat. 18.7.2006. Viitattu 28.6.2022.
  19. Ennakkotiedot | Pakkauskauppa nosti Wihurin liikevaihtoa Liikevaihdosta nyt yli puolet pakkauksista Helsingin Sanomat. 8.5.1994. Viitattu 28.6.2022.
  20. Wihuri-yhtymä ja Tradeka yhdistävät vähittäiskauppansa mtvuutiset.fi. 24.5.2005. Viitattu 28.6.2022.
  21. a b Wihuri palaa Jyväskylään Keskisuomalainen. 27.5.2010. Viitattu 28.6.2022.
  22. Risto Malin: Wihuri ja muut taalan lyömät Talouselämä. Viitattu 28.6.2022.
  23. Suomen Lähikaupan omistaja vaihtuu, Tradeka ja Wihuri luopuvat Talouselämä. 20.12.2012. Viitattu 21.2.2016.
  24. Wihuri Williams F1 Team. Viitattu 6.8.2013.
  25. Suuri suomalaisyritys teki historiaa - teki diilin F1-jätti Mercedeksen kanssa! iltalehti.fi. Viitattu 21.1.2017.
  26. Logistiikkayritys Tukolta synkät näkymät: Liiketoiminnat alas, tuloksena voi olla kaikkien työntekijöiden irtisanominen Keskisuomalainen. 7.8.2018. Viitattu 28.6.2022.
  27. Tukut irtautuvat Tukosta – Finnfrost lopettaa Aromi. Viitattu 28.6.2022.
  28. a b Tuomas Kangasniemi: Wihuri osti 60 miljoonan euron liikevaihtoa tehneen kotimaisen konetalon Tekniikka&Talous. Viitattu 28.6.2022.
  29. Antti Aarnio-Wihuri halusi kaataa 280 hirveä ennen kasikymppisiään: "Ammuin kymmenpiikkisen uudenvuoden aattona" Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 28.6.2022.
  30. a b Kansainvälinen Suomalainen Monialakonserni www.wihuri.fi. Viitattu 28.6.2022.
  31. Pirkko Tammilehto: Kaupan murros teki lopun Tukosta - Tukkukaupan kasvaja on ­Wihuri Kauppalehti. Viitattu 28.6.2022.
  32. 120-vuotias Wihuri laajenee jälleen ostamalla RealMachineryn | Wihuri Tekninen Kauppa www.tekninenkauppa.fi. Viitattu 1.1.2022.
  33. Mikkonen, Antti: Oliko huippu siinä, Aarnio-Wihuri?. Talouselämä, 29/2013, s. 29. Talentum Oyj.
  34. KENEN KADULLA ASUT? OSA 148 Wihurinaukio | Laivanvarustaja Antti Wihurista tuli tieteen ja taiteen suurlahjoittaja Helsingin Sanomat. 25.5.2008. Viitattu 28.6.2022.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Olavi Bäckström: Leivintuvasta monipalveluun. Wihuri Oy:n päivittäistavarakauppa 1901–2001. Wihuri 2002.
  • Hannu Laukkarinen & Heikki Parkkonen. Kaksi askelta edellä: kertomus luovuudesta ja kovasta työstä. Wihurin pakkausteollisuus 1966–2006. Wihuri 2006. ISBN 9789529943128.
  • Olli Tapanainen: Wihuri Oy Witraktor: 50-vuotisjuhlajulkaisu. Vantaa: Wihuri Oy Witraktor, 1997.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]