Tuko

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo 1990-luvulle asti toimineesta keskusliikkeestä. Nykyään toimivasta yrityksestä kertoo artikkeli Tuko Logistics.
T-kaupan logo

Tuko Oy oli suomalainen kaupan alan keskusliike, jolla oli tukkuliikkeitä ja teollisuutta. Se oli aikoinaan yksi neljästä merkittävästä kaupan ryhmittymästä Suomessa (muut olivat E-liike sekä K- ja S-ryhmät), Keskon ohella toinen yksityinen. Vähittäiskauppatoimintaan kuuluivat itsenäisten kauppiaiden omistamat T-kaupat ja niiden lisäksi muun muassa Anttilat, Rautiat ja Carrolsit.

Alkuvaiheet yksityisenä tukkuliikkeenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1950–1975 Kesko kasvatti markkinaosuuttaan eniten, toisena SOK. Tukon osuus väheni.

Tukkukauppojen Oy eli Tuko (Tukku-Konttori) aloitti toimintansa vuonna 1942[1]. Liikeideana oli tuolloin yhdistää suhteellisen pienten tukkuliikkeiden toiminta keskusliikkeeseen. Kolmiportaisessa markkinointijärjestelmässä olivat mukana keskusliike, tukkuliikkeet ja näiden asiakasliikkeet.[2] Osakkaiksi kelpuutettiin tukkukauppaa harjoittavat yritykset[3].

1950- ja 1960-luvuilla tukolaiset vähittäiskauppiaat koettivat vastata kiristyvään kilpailuun perustamalla ketjuja[3]. Markkinointi keskitettiin kolmen ketjun alle: A & O, Spar ja TR[1]. Tuko liittyi kansainväliseen Spar-yhteistyöhön vuonna 1962, ja 1970-luvun alkuun asti Suomessa oli noin 500 Spar-kauppaa[4].

T-ryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Usean eri ketjun ja tunnuksen käyttö hankaloitti markkinointia. Vuonna 1973 Tukon kaupat yhdistettiin yhtenäisen T-liikemerkin alle, mutta se säilyi käytössä vanhojen liikemerkkien rinnalla vuoteen 1977. Toiminta jaettiin lähikauppoihin ja marketeihin.[3] 1970-luvun puolivälissä T-ryhmään kuului monia paikallisia lähikauppaketjuja, kuten franchising-periaatteella toiminut Kukkurakauppa, Oy Hallmanin Hallvax, Pajusen Alepa, Pohjanmaa Oy:n Prima, Saastamoinen-Yhtymän Pops, Stockmannin Sesto, Talous-Osakekaupan Halpis ja Wihurin Hansa.[5]

Tuko laajeni 1970-luvulla uusille toiminta-alueille. Vuonna 1975 perustettiin Carrols-hampurilaisravintolaketju. Vuonna 1976 ostettiin tavarataloyritys Anttila[3]. Seuraavana vuonna ostettiin Saastamoinen Oy:n Heps-tavaratalot, jotka liitettiin Anttila-ketjuun. Tuko hoiti näitä toimintoja suoraan eikä kauppiaidensa kautta[3].

T-kaupan tunnuslause oli "Hyvän ruoan puolesta". Sen televisiomainokset tulivat tutuksi 1980- ja 1990-luvun televisionkatsojille. T-kaupoilla oli myös oma merkkinsä, Sinivalkoiset, ja lisäksi pohjoismaisten tuontielintarvikkeiden merkkinä käytettiin Eldoradoa[3][6].

Vuonna 1987 Tuko osti itselleen Rautakonttori Oy:n, minkä yhteydessä sille tuli muun muassa Rautia-rautakauppaketju[3].

Tukon lakkauttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuko ajautui taloudellisiin vaikeuksiin vuonna 1992. Syinä olivat valtauksia vastaan tehdyt yritysjärjestelyt, hallitsematon laajentuminen ja raskas kolmiportainen yhteistyöjärjestelmä. Tuko ryhtyi uudistamaan itseään, ja organisaatiorakennetta yksinkertaistettiin. Konsernin emoyhtiönä aloitti Tuko Oy. [3]

Vuonna 1992 tuotiin Spar-tuotteet takaisin markkinoille. Näkyvin uudistus oli T-kauppojen muuttaminen Spar-kaupoiksi vuoden 1993 lopusta lähtien. Ne kauppiaat, jotka eivät halunneet siirtyä Spar-ketjun alle, saivat käyttää Lähikauppias-tunnusta. [3]

Kesko osti Tukosta osake-enemmistön vuonna 1996[3]. EU:n komissio ei kuitenkaan hyväksynyt kauppaa sellaisenaan, koska se olisi tuonut Keskolle kohtuuttoman vahvan markkina-aseman. Tämän johdosta Tuko pilkottiin useaan eri osaan. Keskolle jäivät Tukosta Anttila Oy ja Rautia Oy. Tukkuliiketoimintaa hoitava Tukospar, nykyinen Tuko Logistics, sai useita eri omistajia. Vähittäiskauppa siirtyi Suomen Spar Oyj:lle, jonka suurimpana omistajana oli ruotsalainen Axfood.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Toivo Sandkvist: Tukolaista tukkukauppaa vuodesta 1924 porstuakirjastot.fi. 30.6.1996. Keskipohjanmaa. Viitattu 8.3.2011.
  2. Tuomas Möttönen: Vuorineuvos Pentti Herkama (1924–2010). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2008. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 19.10.2010
  3. a b c d e f g h i j Jarmo Luoma-aho: Tuko Oy 1924–1997 Elinkeinoelämän keskusarkisto. Viitattu 8.3.2011.
  4. Spar Suomessa jo vuodesta 1962 S-kanava: Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta. Viitattu 8.3.2011.
  5. Calonius, Henrik: Kedjebildningarna i finländsk distribution, s. 55. Helsinki: Nordic Marketing & Consulting Grönroos Co., 1976. ISBN 951-9340-12-2.
  6. Merkittömät eivät uhkaa merkkituotteita Kauppa Käy: Kauppa Käy Sanomat Oy. Viitattu 8.3.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]