Rakel Wihuri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rakel Wihuri
Rakel Wihuri.
Rakel Wihuri.
Henkilötiedot
Muut nimet Rakel Justiina Wihuri
Syntynyt10. kesäkuuta 1905
Porvoo
Kuollut15. marraskuuta 1987 (82 vuotta)
Helsinki
Arvonimikauppaneuvos
Muut tiedot
Yritys Wihuri

Rakel Justiina Wihuri (o.s. Hellberg, vuosina 1938–1945 Aarnio; 10. kesäkuuta 1905 Porvoo15. marraskuuta 1987 Helsinki) oli merkittävä kulttuurin tukija.

Rakel Wihuri toimi Wihuri-yhtymän hallituksen puheenjohtajana ja yhtymään liitettyjen yritysten johtoelimissä. Hänelle myönnettiin kauppaneuvoksen arvonimi 1963 ja Helsingin kauppakorkeakoulun kunniatohtorin arvo 1976.[1] Vuoden naiseksi hänet valittiin 1967.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakel Hellberg syntyi vuonna 1905 Porvoossa. Hänen vanhempansa olivat mekaanikko Edward Hellberg ja Emma Lahtinen. Rakel Hellbergin ura alkoi hänen veljensä Raulin omistamassa urheilukaupassa. Hellberg toimi tehtävässä toistakymmentä vuotta ja oppi omien sanojensa mukaan kaupantekoa ja työn merkitystä.[2]

Rakel Hellbert avioitui vuonna 1938 turkulaisen tukkukauppiaan Hjalmar Aarnion kanssa. Rakel ja Hjalmar Aarnio saivat liittonsa aikan kaksi lasta, Antin ja Riston. Rakelin ura yritysjohtajana alkoin avioliiton jälkeen, sillä hänestä tuli miehensä siirtomaatavaroiden ja maataloustuotteiden tukkukauppaa tekevän yrityksen johtokunnan jäsen. Rakel Aarniosta yrityksen ja Jullaksen kartanon johtaja ja onnistui tehtävässä jatkamaan yrityksen toimintaa jatkosodastakin huolimatta.[2]

Aarnio tapasi jatkosodan jälkeen toisen lesken, laivanvarustaja Antti Wihurin, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1945. Rakelista tuli samalla Antti Wihurin kahden sotaorpoina adotpoiman lapsen äitipuoli.[2]

Rakel Wihuri toimi toisen liittonsa jälkeen sekä ensimmäisen että uuden miehensä perustamissa liiketoimissa. Wihuri-yhtymän johtokunnan puheenjohtaja hän oli 1962–1978, Suomen Tankkilaivan johtokunnan puheenjohtaja 1963–1978 ja Merihuollon hallituksen puheenjohtaja 1964–1972. Yritysmaailman monipuolisen tuntemisen ansiosta Wihuri sai paikkoja myös monista oman yhtymän ulkopuolisista yrityksistä. Hän oli muun muassa Tuko]n, Stockmannin, Kansallis-Osake-Pankin ja Uuden Suomen hallintoelimen jäsen.[2]

Wihuri oli yritystoiminnan ohella merkittävä suomalaisen kulttuurin tukija. Hän toimi yli 40 vuotta Jenny ja Antti Wihurin rahaston ja Wihurin kansainvälisen rahaston varapuheenjohtajana. Wihurin rahaston taidehankintoja tehtiin vuoden 1956 jälkeen erityisesti Rakel Wihurin aloitteesta. Kokoelma lahjoitettiin Antti Wihurin satavuotispäivänä 1983 Rovaniemen taidemuseolle. Rakel Wihuri ohjasi rahaston apurahoja tieteen ja taiteen lisäksi muun muassa maanpuolustustyöhön, nuorisotyöhön ja merimieslähetykseen. Wihuri oli kiinnostunut maanpuolutuksesta ja kuului Laivastoliiton ja Suomen sotaveteraaniliiton valtuuskuntaan.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. HKK.[vanhentunut linkki] Luettu 24.8.3008.
  2. a b c d e Uola, Mikko: ”Wihuri, Rakel (1905–1987)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 499–500. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.3.2022).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]