Kääpiöauto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kolmipyöräinen Messerschmitt KR 200 oli Suomessakin hyvin suosittu 1960-luvulla.
BMW Isetta oli varsinaisesti nelipyöräinen, mutta luettiin Suomessa kolmipyöräiseksi, koska taka-akseli oli kapea.
Goggomobil TS 250 Coupé

Kääpiöauto on yleensä moottoripyöräksi rekisteröity kolmi- tai nelipyöräinen ajoneuvo, jonka suurin suosio koettiin toisen maailmansodan jälkeen 1950- ja 1960-luvulla. Tunnettuja kääpiöautomerkkejä olivat Messerschmitt KR 200 FMR, BMW Isetta, Goggomobil, Peel, Heinkel, Trojan, Velorex, Zündapp, Vespa 400 ja NSU Prinz. Nykyään kääpiöautoksi luetaan harrastajien piirissä kaikki alle 600-kuutioiset autot, kuten Fiat 500 ja 600 -mallit.lähde? Kääpiöautoihin mahtuu yksi, kaksi tai kolme aikuista henkilöä. Nykyään valmistetaan joitain kääpiöautoja, kuten Smartia.

Suomessa Wihuri Oy tutki mahdollisuuksia kotimaisen kääpiöauton valmistamiseksi rakentamalla Wiima-nimisen pikkuauton, joka esiteltiin vuoden 1957 lopulla. Autossa oli takaosaan sijoitettu kaksisylinterinen moottoripyörän moottori ja se muistutti ulkonäöltään saman ajan saksalaisia kääpiöautoja. Autoa pidettiin onnistuneena, mutta kaavailut sen sarjavalmistuksen aloittamiseksi osoittivat, että auton hinta tulisi nousemaan lähelle Volkswagen Kuplan hintaa, eikä sen kehitystyötä jatkettu. Tämä laatuaan ainoaksi jäänyt auto joutui myöhemmin kadoksiin.[1][2]

Vuonna 1994 valmistui kaksivuotisen projektin tuloksena pienen suomalaisen kolmipyöräisen kaupunkiauton prototyyppi, joka sai nimekseen Ibana. Auto oli kymmenen Helsingin teknillisen oppilaitoksen ja kolmen Taideteollisen korkeakoulun opiskelijan opinnäytetyö ja se esiteltiin samana vuonna Pariisin autonäyttelyssä.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jorma O. Tiainen (toim.): Vuosisatamme Kronikka, s. 818. Jyväskylä: Gummerus, 1987.
  2. Kimmo Levä (toim.): Made in Finland (Mobilia-vuosikirja 2002), s. 66. Kangasala: Mobilia-säätiö, 2002.
  3. Kimmo Levä (toim.): Tulevaisuuden teemat: Mobilia-vuosikirja 1995, s. 24. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1995.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä autoihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.