Inka (yritys)
| Inka Oy | |
|---|---|
| Yritysmuoto | Osakeyhtiö |
| Perustettu | 1898, 1967 (Inka Oy) |
| Perustaja | P. G. Holm |
| Toimitusjohtaja | Sirpa Heinämäki |
| Puheenjohtaja | Juha Heinämäki |
| Kotipaikka | Virrat[1] |
| Toimiala | tekstiiliteollisuus |
| Tuotteet | nauhat, nyörit, remmit yms. |
| Liikevaihto | 4,0 milj. € (2018/6) |
| Henkilöstö | 35 (2018/6) |
| Omistaja | toimiva johto |
| Kotisivu |
www |
Inka Oy on suomalainen tekstiilialan yritys, joka on erikoistunut nauhojen, hihnojen ja nyörien valmistamiseen. Inka valmistaa, jatkojalostaa ja myy kudottuja ja punottuja nauhatuotteita nykyisin etupäässä teollisiin tarpeisiin. Inkan tehdas sijaitsee Virtain Killinkoskella.[2]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Inka Oy:n juuret juontavat vuonna 1886 Killinkoskelle perustettuun Virtain Kehruu- ja Kutomotehtaaseen. Sen perustivat oululainen vuori-insinööri P. G. Holm ja kolholainen Matthias Bonn. P. G. Holm perusti vuonna 1898 sen oheen Suomen ensimmäisen nauhatehtaan, josta muodostettiin vuonna 1900 Ab P. G. Holm Oy.[3][4]
Inka Oy syntyi Lassila & Tikanojan yritysryhmään kuuluneen turkulaisen Kutomo & Punomo Oy:n ostettua P. G. Holmin yrityksen vuonna 1967. Vanhasta tuotemerkistä nimensä saaneen Inka Oy:n hallinto keskitettiin Kutomo & Punomon Turussa sijainneen tehtaan yhteyteen. P. G. Holmin tehdas Helsingissä, alun perin vuonna 1933 ostettu Ab Helsingfors Sidenväfveri Oy, lopetettiin keväällä 1968. Uuden Inka-yhtiön värjäämö ja kutomo sijaitsivat Turussa, kun taas punomo ja neulomo sekä jacquardkutomo Killinkoskella. Vuonna 1972 Inka Oy työllisti noin 550 henkeä.[3][4]
1990-luvulla suomalaisen vaatetusteollisuuden romahdettua idänkaupan loppumisen myötä Inka alkoi valmistaa ammattikäyttöön tarkoitettuja kuormansidontahihnoja ja muita järeitä ammattituotteita, joista muodostettiin joksikin aikaa erillinen Inka Sling Oy. Vuonna 1996 toiminnot palautettiin kuitenkin yhden yhtiön alle. Teknisten nauhojen kehittäminen ja valmistus oli alkanut jo 1960-luvulla ajoneuvojen turvavyöhihnoista.[4][3]
Vuonna 1993 ostettiin Pietarsaaresta kevyissä nauhoissa Inkan kanssa kilpaillut Anders Lassfolk Oy, jonka tehdas lakkautettiin ja koneet siirrettiin Killinkoskelle. Ammattituotteet toivat kotimarkkinavaltaiselle Inkalle uusia vientimarkkinoita Pohjoismaista, Keski-Euroopasta ja hiljattain avautuneista itäblokin maista, ja Inka oli yksi kannattavimmista Lassila & Tikanoja -konsernin osista.[3] Vuonna 1996 Killinkoskella alettiin valmistaa itse materiaalinkäsittelynauhojen materiaalia, polypropeenipohjaista Inkafil-kuitua.[4]
Kesällä 1998 alkanut Venäjän ruplakriisi heikensi kysyntää ja kannattavuutta, jotka alkoivat taas elpyä vuosituhannen vaihduttua. Lassila & Tikanojan laajoissa uudelleenjärjestelyissä vuosituhannen vaihteen jälkeen Inka Oy yhdistettiin Amerplastin kanssa Suominen-yhtiöön nimellä Suominen Nauhatuotteet Oy, kunnes vuonna 2005 Inkan omistajaksi tuli Midinvest Management Oy ja palattiin nimeen Inka. Samana vuonna Turussa toiminut tehdas lopetettiin ja toiminta keskitettiin Killinkoskelle. Vuonna 2015 Midinvest myi Inka Oy:n sen toimivalle johdolle.[5]
Killinkosken tehdasyhdyskunta kuuluu Museoviraston luokittelemiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Inka Oy Talousanomat. Viitattu 31.01.2018.
- ↑ Inka Oy Fonecta. Viitattu 31.01.2018.
- ↑ a b c d Koskivirta, Anu: Tarina arjesta, Lassila & Tikanoja 1905–2005, s. 151–152, 282–284. Lassila & Tikanoja Oyj, 2005. ISBN 952-91-8415-8.
- ↑ a b c d Historia (Arkistoitu – Internet Archive), Inka Oy. Viitattu 29.5.2016.
- ↑ Toimiva johto ostaa Inka Oy:n, Inka Oy 10.12.2015. Viitattu 29.5.2016.
- ↑ Museovirasto
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Käppi, Jyrki: Inka: sata vuotta suomalaista nauhateollisuutta 1898–1998. Virrat: Tampereen yliopiston Virtain kulttuurintutkimusasema, 1998. ISBN 951-44-4335-7.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Yhtiö- ja osakehistoriaa (porssitieto.fi)