Kolho

Kolhon kirkko.

Kolhon rautatieasema.

Kolho on kylä ja taajama Mänttä-Vilppulan kaupungin pohjoisosissa Pirkanmaan maakunnassa lähellä Keski-Suomen maakuntarajaa. Sen asukasluku on noin 1 350 ja pinta-ala vesistöineen noin 80 km². Monipuolisesta puunjalostusteollisuudestaan tunnettu Kolho sijaitsee kahden järven, Ukonselän ja Kaijanselän välisellä maakannaksella. Kylän nimi on tullut kylässä sijainneesta Kolhon talosta. Kolhossa toimii Kolhon Kyläyhdistys.

Varhaisimmat tiedot Kolhosta ovat 1500-luvulta Kustaa Vaasan ajalta, jolloin Lempäälän, Sääksmäen ja Vesilahden seudulta tehtiin Kolhon seudulle säännöllisiä metsästys- ja kalastusretkiä ja rakennettiin niitä varten pysyviä eräsijoja. Perimätiedon mukaan kylä on saanut nimensä Sääksmäen Kolhon talosta alueelle 1600-luvun loppupuolella muuttaneista uudisasukkaista.

Kolhon seutu alkoi kehittyä, kun Tampereen–Vaasan rata otettiin käyttöön vuonna 1883. Keuruun kirkonkylän kauppiaille alettiin kuljettaa tavaraa Kolhon rautatieaseman kautta ja siitä edelleen vesireittejä perille. Keurusselän laivaliikenne loppui 1897, kun rata Haapamäeltä Jyväskylään valmistui.

Rautatieyhteydet paransivat merkittävästi alueen metsävarojen hyödyntämistä. Ensimmäisten joukossa puutavarakauppaa harjoitti Kolhon talon isänsä A. E. Kolho, mutta merkittäväksi alueen teollistajaksi tuli entinen asemapäällikkö Mathias Bonn, joka perusti Kolhon salmen eteläpuolelle Bonnäsin sahan 1898 ja tervatehtaan 1902. Saha tuhoutui tulipalossa 1908, mutta tervatehdas ja sen yhteyteen rakennettu tärpätin tislaamo toimivat vuoteen 1945 saakka.

Kolhon tehtaat

Liikemies Pekka Hyvärinen perusti Kaijanselän rantaan sahan vuonna 1910, mutta se ajautui pian konkurssiin ja siirtyi Ähtärin Inhan tehtaiden patruunalle August Nilsson Keirknerille. Uuden sahayhtiön vähemmistöosakkaiksi yhteensä 10 prosentin osuudella tulivat myös nimismies Volter Saxen ja isännöitsijä J. V. Rantahalme. Vuonna 1916 tappiollisena pysyneen kaksiraamisen sahan uudeksi omistajaksi tuli G. A. Serlachius Osakeyhtiö, joka lisäsi sahaan vuonna 1919 kolmannen raamin ja sähköisti sahan vuonna 1927. Yhtiö nimesi Kolhon tehtaat vuonna 1928 Kolho Oy:ksi ja vuonna 1959 G. A. Serlachius Oy Kolhoksi. Saha alkoi kannattaa muun muassa siksi, että puutavaraa saatiin sinne entistä edullisemmin samalla kun sitä ostettiin Serlachiuksen Mäntän tehtaiden paperi- ja energiapuuksi. Sahan ympärille alkoi kasvaa muutakin mekaanista puunjalostusta: Mäntästä Kolhoon siirretty, ovia, ikkunoita ja kiintokalusteita valmistava rakennuspuusepäntehdas, 1960-luvulle asti toiminut puutalotehdas (1941), kreosootti- ja suolakyllästykseen perustuvat puunkyllästämöt (1950) ja Mäntän tuottamaa paperia Iki-levyksi jalostava muovilaminaattitehdas (1953, nyk. Formica IKI Oy). Uusi saha Kolhoon valmistui 1963. Kolhon tuotanto laajentui 1970-luvun alussa muoviteollisuuteen, joka tei lastulevyn päällystykseen käytettyä HDP-muovikalvoa, PVC-koristekalvoa ja Seriste-nimellä rakennuseristeeksi myytyä fenolivaahtomuovia. Muoviteollisuuden kannattavuus romahti pian öljykriisiin ja tuotanto lopetettiin 1975.

Kolhon tehtaiden isännöitsijänä toimi 1911–1921 J. V. Rantahalme, 1921–1931 Arthur Lindroos, 1931–1956 Lauri Snellman, 1957–1973 Heikki Lano ja 1973–1976 Olavi Tuovinen.

Maalitehdas

Maalarimestari Joonas Järvelän omistama Järvelän Tehtaat Oy rakensi sotien jälkeen Kolhoon maalitehtaan, mutta yhtiö meni konkurssiin pian tehtaan käynnistyttyä 1949. Tehtaan osti Tuko, joka piti siellä Maaliteollisuus Oy -nimistä, kolmisenkymmentä ihmistä työllistänyttä maali- ja maaliöljytehdasta. Se myytiin vuonna 1965 Winter Oy:lle, joka lopetti tehtaan 1967.

Ilmailuhistoriaa

Itsenäisen Suomen ensimmäinen lentoasema sijaitsi Kolhossa sahan rannassa.^lähde? Sinne rakennettiin vaja kolmea lentokonetta varten. Ensimmäinen lentokone tuotiin Kolhoon rautateitse 7. maaliskuuta 1918, ja ensimmäisen kerran lentokone nousi Kaijanselän jäältä ilmaan 17. maaliskuuta. Suomen ilmavoimat sai vuonna 1918 käyttöönsä yhdeksän venäläisten jättämää Stetinin M-9-lentokonetta.

Ensimmäinen sotalento suoritettiin Lylyn suuntaan, jossa lentotähystyksen avulla saatiin tietoja punaisten liikkeistä. Taisteluiden siirtyessä kohti Tamperetta siirtyi lentoasema ensin Orivedelle ja sitten Tampereen Kaukajärvelle. Ilma-aseen merkitys sisällissodassa oli olematon. Toki saksalaisilla oli käytössään ”runsaasti” lentokoneita, joita käytettiin myös taistelulentoihin Suomessa.^lähde?

Tunnustus

Kolho äänestettiin vuonna 2010 Yle TV1:n Puoli seitsemän -ohjelmassa Suomen parhaimmaksi paikaksi 2010.

Liikenne

Kolhon kylän läpi kulkee Vilppulan ja Keuruun välinen seututie 348. Kyseiseltä tieltä erkanee myös yhdystie Haapamäelle noin 3,5 kilometrin päässä kylän keskustasta pohjoiseen päin. Kylän läpi kulkee myös Tampere–Haapamäki-rautatie, jonka varrella sijaitsee yksi radan alkuperäisistä asemista, Kolhon rautatieasema.

Kolhossa on ollut myös oma sivuraide, joka johti maalitehdas Järvelän Tehtaat Oy:n tehdasalueelle.^lähde?

Palvelut

Kolhon palveluita ovat muun muassa ala-aste, kauppa, apteekki, paloasema, kirjasto, pankki, neuvola, nuorisotilat, kuntosali, ravintola (suljettu), kukkakauppa, parturi-kampaamo, palvelukoti ja lääkäripalvelu. Kolhossa suurimpia työllistäjiä ovat Finnforest Oyj (nyk. Aureskoski Oy), Formica IKI Oy ja Runtech Systems Oy. Kolhossa sijaitsee myös evankelis-luterilainen Kolhon kirkko sekä ortodoksinen kirkko.

Tapahtumat

Kolhossa järjestettäviä tapahtumia ovat muun muassa Kolho viikko, Kolhon Vihurin Winter Classic, Kolhon kesätori ja Kolhon Rantateatteri. Joka vuosi kylässä myös valitaan Kolhon Kulkuri.^lähde?

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kolho Wikimedia Commonsissa

• Kolhon kylän kotisivut
• Roine, Maija-Stiina: Kolhon kylän tarina. Omakustanne 1998, lisäpainos 2014. ISBN 952-91-0431-6.
• Roine, Maija-Stiina: Kolhon kylä – muutosten aikaa. Omakustanne, 2000. ISBN 952-91-1989-5.