Kärsämäki (Turku)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Kärsämäki
Kaupungin kartta, jossa Kärsämäki korostettuna. Turun kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Kärsämäki korostettuna.
Turun kaupunginosat
Kaupunki Turku
Suuralue Runosmäki-Raunistula
Pinta-ala km²
Väkiluku ? ?  (?)
Väestötiheys ? as./km²
Työpaikkoja ? kpl ?  (?)
Osa-alueet ?

Kärsämäki on kaupunginosa Turussa noin neljä kilometriä keskustasta pohjoiseen Vähäjoen länsirannalla. Siellä on noin 2 000 asukasta. Yleiskaavan mukaan alue on suurelta osin pientalovaltaista asuntoaluetta, minkä lisäksi Paltassa on pieni kerrostaloalue. Kärsämäessä on myös kaksi teollisuusaluetta: Orjasmäki sijaitsee ohikulkutien varrella Urusvuoren teollisuusalueen yhteydessä ja Hiidenvartin teollisuusalue radan varressa.[1]

Lännessä Kärsämäen rajana ovat Runosmäenkatu ja Tampereen valtatie, pohjoisessa ohitustie. Idässä rajana ovat Turku–Toijala-rata, Piipanoja ja Vähäjoki, ja etelässä raja kulkee Kaerlantietä pitkin.[2] Kärsämäkeä ympäröivät kaupunginosat ovat Runosmäki, Kaerla, Räntämäki, Oriketo ja Urusvuori.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa Kärsämäestä on pientaloaluetta.

Kärsämäessä asui 1 973 henkilöä vuonna 2007.[3] Vielä vuonna 2000 asukkaita oli 2 076.[4] Kartanon vanhoille maille ja päärakennuksen lähelle Hiidenvartin teollisuusalueelle on tehty kaavaluonnos,[5] joka toisi alueelle noin 300 asukasta.[6] Lisäksi Leafin autohuollon alueelle on hyväksytty 80–100 asukkaan kaavaluonnos.[7]

Asukkaista 0–14-vuotiaita on 14 %, 15–64-vuotiaita 66 % ja 65-vuotiaita 20 %. (Vastaavat luvut koko Turussa ovat 13 %, 70 % ja 17 %). Suomenkielisiä on 97 %, ruotsinkielisiä 1,6 % ja muunkielisiä 1,3 % (koko Turussa 88 %, 5,2 % ja 6,4 %).[8]

Kärsämäki on perinteisesti ollut työväestön asuinaluetta.[9] Nykyäänkin SDP:n ja Vasemmistoliiton kannatus on Kärsämäessä korkeampi kuin Turussa keskimäärin: eduskuntavaaleissa 2007 SDP sai 29 % ja Vasemmistoliitto 21 % Kärsämäen äänistä, kun koko Turussa ääniosuudet olivat 22 % ja 13 %.[10]

Kunnalliset palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kärsämäen koulu

Kärsämäessä on kaksi alakoulua. Näistä vanhempi on Kärsämäen koulu, jonka Maarian kunta perusti vuonna 1881[11]. Se yhdistettiin vuonna 2007 hallinnollisesti Pallivahan kouluun,[12] joka on perustettu vuonna 1959[13].

Kärsämäen ensimmäinen kirjasto sijaitsi Kärsämäen koulussa vuodesta 1885 vuoteen 1943, jolloin se siirtyi muutaman kymmenen metriä Kärsämäen kartanon porttia vastapäätä sijainneeseen rakennukseen. Kirjasto suljettiin 1990-luvulla,[14] ja nykyään kirjastoauto käy Kärsämäessä kahdesti viikossa.[15]

Päiväkodin perustamista alettiin suunnitella 1937, ja jo seuraavana vuonna sille oli luvattu tontti, rakennussuunnitelmat olivat valmiit ja merkittäviä rahalahjoituksia oli saatu. Päiväkoti aloitti toimintansa 1. marraskuuta 1938 Kärsämäen kartanossa 22 lapselle. Sodan aikana päiväkodin toiminta oli usein keskeytyksissä, mutta vuoden 1944 alusta se alkoi toimia vakituisesti uudessa kirjastotalossa, missä se pysyikin koko toimintansa ajan. Kärsämäen päiväkoti pysyi yksityisenä, mutta vuodesta 1984 alkaen sen ja Turun kaupungin välillä oli palvelusopimus.[16] Kärsämäen päiväkoti lopetti toimintansa vuonna 2004.[17] Nykyään alueen ainoa päiväkoti toimii Paltankatu 27:ssä.[18]

Kaupunginosassa on neljä pallokenttää.[19]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kärsämäen joukkoliikenneyhteydet perustuvat alueen läpi Kärsämäentietä pitkin kulkeviin bussilinjoihin 21, 211, 212, 222, 23, 231, 232 (Maarian ja Paattisten suuntaan) ja linjaan 1 (lentoasemalle) sekä linjaan 13, jonka päätepysäkki on Paltan alueella Kärsämäessä.[20] Kärsämäen kautta kulkee myös koululaislinja 73. Kärsämäen läpi kulkevan Turku–Toijala-radan varrella oleva Räntämäen rautatieasema lakkautettiin 1. marraskuuta 1987.

Teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Farmoksen tehtaat

Kärsämäessä on ollut teollisuutta ainakin vuodesta 1780, jolloin Vähäjoen rantaan lähelle nykyisen Puustellinkadun päätä perustettiin tiilitehdas, jonka tiilistä muurattiin Maarian pappila vuonna 1786. Tiilitehtaan toiminta päättyi konkurssiin vuonna 1930.[21][22] Makeistehdas Hellas aloitti toimintansa Kärsämäessä vuonna 1916.[22] Omistaja vaihtui myöhemmin Leafiksi, ja toiminta Kärsämäessä loppui vuoden 2007 tammikuussa.[23] Makeistehtaan tiloissa oli aiemmin toiminut Amalieborgin viinatehdas ja olutpanimo. Kutomo & Punomo Oy toimi Kärsämäentielle rakennetuissa tiloissa 1921–1974. Nykyään tiloissa toimii Turun aikuiskoulutuskeskus.[22][24] Kärsämäessä sijaitsevat myös Farmoksen Turun tehtaat[25], joiden tiloissa toimi Oy Tolfan Ab:n pommitehdas sotavuosina 1939–1945 ja metallipaja 1945–1950[22][24].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kärsämäestä on löytynyt merkkejä kivikautisesta asutuksesta Hiiden hiekkakuopan, vanhan kasarmin ja Kärsämäen hautausmaan reunoilta.[26] Seudun vanhin talonpoikaisasutus syntyi jokilaaksojen itään viettäville rinteille, kuten juuri Kärsämäkeen[27], joka on Maarian vanhimpia kyliä[28]. Kärsämäen rautakautinen kalmisto on yksi Suomen tunnetuimmista kalmistoista.[29] Arkeologisten tutkimusten mukaan siihen haudattiin poltettuja vainajia aseineen ja koruineen varsinkin roomalaisajalla noin vuosina 100–300 jaa.[28]

Kärsämäki mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1363 muodossa Kaersemaekj. Muita kirjoitusmuotoja ovat olleet Kozmike, Kiärsemaeki, Kursamäki ja Korsmäki. Nimimuoto Korsmäki ja viereisen Ristinpaltan nimi viittaavat siihen, että Kärsämäen nimi juontuu ruotsin sanasta Korsbacke, Ristinmäki.[30] Toisen näkemyksen mukaan nimi tulee siitä, että maanpinnan ollessa alempana Kärsämäen kylä on sijainnut niemellä, joka kärsän tapaan on pistänyt Vähäjoen rannasta.[28]

Keskiajalla Kärsämäki oli yksi Maarian pitäjän jakokunnista. Ennen 1400-lukua Kärsämäen jakokunta ulottui Ruskon rajalta Aurajokeen asti, ja siihen kuuluivat Räntämäen ja Koroisten kylien lisäksi Halinen, Piipanoja, Hamaro ja Niuskala. 1400-luvun jälkeen jakokunta käsitti alueita pääosin vain Vähäjoen länsirannalta kuten nykyäänkin.[31]

Vuoden 1363 kauppakirjan perusteella tiedetään, että Kärsämäessä on jo silloin ollut vähintään kolme taloa. Vuonna 1540 Kärsämäessä tiedetään olleen neljä taloa, joista yhden (Jaakkolan, myöhemmin nimellä Simola) omisti Turun tuomiokirkon Pyhän Yrjänän alttari. Kolme muuta (Marttila, Hiisi, Isotalo) olivat turkulaisten omistamia rälssi- tai lampuotitaloja. 1500-luvulla omistajat vaihtuivat muun muassa kirkkoreduktion vuoksi, mutta talojen omistajat olivat Kärsämäen ulkopuolelta ainakin 1600-luvun alkuun asti.[32] Kirkon ja turkulaisten porvarien omistamat tilat olivat noihin aikoihin yleisiä sydän-Maariassa, koska sekä kirkko että kaupunki olivat lähellä.[33]

Keskiajalla Kärsämäen kautta kulki kolme tietä: Turusta pohjoiseen Yläneen Pyhäjärvelle johtaneen Savojärventien läntinen ja keskimmäinen haara sekä samoin Yläneelle vienyt Airikintie eli Huovintie.[34]

Kärsämäen kartano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kärsämäen kartano

Hiidenvartin teollisuusalueen ja Kärsämäentien välissä sijaitsee Kärsämäen kartano (Hiiden kartano), jonka päärakennus on rakennettu pääasiassa 1800-luvulla, vaikkakin jotkut rakenteet ovat jo 1700-luvulta.[35] Kartano on yksikerroksinen empiretyylinen rakennus, joka on rakennettu puusta ja tiilestä ja rapattu valkoiseksi. Kartanon eteläpääty on korotettu kaksikerroksiseksi.[36] Kartanon viimeiset omistajat ennen sen siirtymistä kaupungin omistukseen olivat Räntämäen asemanhoitaja Karl Lagerstam ja hänen vaimonsa, Maarian kunnanlääkäri Helvi Lagerstam. He omistivat kartanon 19401968. Karl Lagerstam kuoli vuonna 1940, mutta Helvi Lagerstam asui siinä kuolemaansa asti vuoteen 1977. 1980-luvulla kaupunki remontoi kartanon. Se annettiin mielenterveyskuntoutujien käyttöön, ja alueen yhdistyksetkin saivat järjestää kartanossa kokouksia ja juhlatilaisuuksia.[36] Kaupunki myi kartanon rakennukset 2000-luvun alussa, ja päärakennus on nyt asuinkäytössä.[6]

Kärsämäen kasarmi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kärsämäkeen perustettiin vuonna 1882 Turun tarkk'ampujapataljoonan alaisuudessa toimineen 5. reservikomppanian kasarmi paikalle, jossa on nykyään Paltan kerrostaloalueen ja Hellaksen tehtaan välinen hiekkakuoppa. Reservikomppania harjoitteli kasarmilla kesäisin vuoteen 1899 asti, kunnes ensimmäinen sortokausi ja helmikuun manifesti lakkautti Suomen suuriruhtinaskunnan armeijan. Kasarmi lienee ollut venäläisten käytössä vuosina 1900–1918. Sen jälkeen kasarmialue oli Puolustusvoimien käytössä 1960-luvulle asti, kunnes aluetta alettiin käyttää hiekanottoon.[37]

Viheralueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kärsämäen metsät sijaitsevat lähinnä neljän mäen ympärillä, jotka ovat Orjasmäki, Munttismäki, Pallivahanmäki ja Runosmäki (mäki, ei kaupunginosa). Kärsämäen luontoaarre on Orjasmäki, jonka männikköisellä alueella on Itämeren litorina-vaiheen rantakivikkoja ja siirtolohkareita. Orjasmäen metsän pohjoisosasta löytyy jopa kuusimetrinen siirtolohkare.[19] Toinen merkittävä siirtolohkare on Pallivaha eli pallin muotoinen siirtolohkare[38]. Alueen asukkaat pitävät myös hiekkakuopan kohdalle muodostettua Paltanpuistoa tärkeänä virkistysalueena[19].

Kärsämäki rajautuu idässä Piipanojaan ja Vähäjokeen. Vähäjoen ympäristön pellot ja avoimet maisema-alueet ovat arvokasta kulttuurimaisemaa. Vähäjoen rannoille on levinnyt jättiputkea, jota pyritään poistamaan alueelta.[19] Hiidenvartin teollisuusalueen vieressä on pieni lampi, Aalloppi, joka laskee Piipanojaan ja johon Hellaksen tehdas on laskenut jätevetensä.

Kärsämäen hautausmaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kärsämäen hautausmaan siunauskappeli

Kärsämäen hautausmaa sijaitsee Tampereen valtatien ja Vahdontien risteyksessä kaupunginosan rajalla, Runosmäen puolella. Hautausmaa on perustettu 1913 Kärsämäen kartanon alueelle, ja se kuului alkuaan Maarian seurakunnalle. Aluksi hautausmaan pinta-ala oli 1,5 hehtaaria, mutta nykyään se on jo 8,9 hehtaarin laajuinen ja Turun toiseksi suurin hautausmaa. Hautausmaalla oli noin 4 000 hautaa vuonna 2001. Hautausmaan nykyinen siunauskappeli on valmistunut 1980, ja sen on suunnitellut Heikki Sarainmaa, joka on suunnitellut myös muistolehdon. Alkuperäinen, pieni kappeli ei ole enää siunauskäytössä.[39]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • A. M. Tallgren, Aulis Oja: Maarian pitäjän historia, I osa. Maaria: Maarian seurakunta ja kunta, 1944.
  • Pavén, Pekka: Kotikyläni Kärsämäki : historiaa ja tarinoita. Turku: Turun Painopiste, 2000.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Turun yleiskaava 2020 Luettu 16.7.2008.
  2. Turun seudun karttapalvelu. <http://opaskartta.turku.fi/>. Haettu 10.4.2009.
  3. Turun kaupungin tilastollinen vuosikirja. Väestö alueittain (PDF) (Kärsämäki sisältää Kärsämäki eteläisen ja Orjasmäen tilastoalueet) Viitattu 16.7.2008.
  4. Turun kaupungin tilastollinen vuosikirja. Väestö alueittain 31.12.2000-2004 (PDF) (Kärsämäki sisältää Kärsämäki eteläisen ja Orjasmäen tilastoalueet) Viitattu 6.8.2008.
  5. Turun kaupunki, ympäristö- ja kaavoituslautakunta, § 707/2004 Viitattu 20.7.2008.
  6. a b Ritva Setälä: Henkiin herännyt Kärsämäen kartano on pian saamassa uusia naapureita. Turun Sanomat, 30.11.2005. Artikkelin verkkoversio Viitattu 20.7.2008.
  7. Turun kaupunki, ympäristö- ja kaavoituslautakunta, § 749/2008 Viitattu 10.4.2009.
  8. Turun kaupungin tilastollinen vuosikirja. Väestö iän ja kielen mukaan alueittain 31.12.2007 (PDF) (Kärsämäki sisältää Kärsämäki eteläisen ja Orjasmäen tilastoalueet) Viitattu 6.8.2008.
  9. Pavén (2000). s. 53
  10. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat: Eduskuntavaalit 2007, puolueiden kannatus. Luettu 24.7.2008.
  11. Pavén (2000). s. 36
  12. Turun opetuslautakunta §112 31.5.2006 31.5.2006. Viitattu 11.7.2008.
  13. Veikko Laakso: Turun kaupungin historia 1918–1970 (Nide 1), s. 314. Turku: Turun Sanomat, 1980.
  14. Pavén (2000). s. 38–39
  15. Turun kaupunginkirjasto: Kirjastoautojen aikataulut 1.3.2008 alkaen 13.6.2008. Viitattu 7.8.2008.
  16. Pavén (2000). s. 39–42.
  17. Turun sosiaalitoimen päivähoito-osasto: Turun päivähoitopaikkoja koskeva selvitys ja suunnitelma 28.2.2006. Viitattu 7.8.2008.
  18. Runosmäki-Raunistulan palvelualue 11.7.2007. Viitattu 7.8.2008.
  19. a b c d Turun kiinteistölaitos. Turun viheralueohjelma 2006–2015. s. 58–59
  20. Turun seudun karttapalvelu Luettu 16.7.2008
  21. Maarian pitäjän historia, osa II. 1949.
  22. a b c d Pavén (2000). s. 42–49.
  23. Jukka Vehmanen: Leafin Turun tehtaan sulkeminen venyy. Turun Sanomat, 13.2.2006.
  24. a b Veikko Laakso: Turun kaupungin historia 1918–1970 (Nide 1), s. 33. Turku: Turun Sanomat, 1980.
  25. Farmos tuotantolaitokset. Luettu 11.7.2008
  26. Tallgren, Oja (1944). s. 14
  27. Tallgren, Oja (1944). s. 21
  28. a b c Tallgren, Oja (1944). s. 28
  29. http://www.nba.fi/fi/mjhkohteetvarssuomi#turku%20k%E4rs%E4m%E4ki
  30. Sirkka Rantanen, Harri Kumpulainen (toim.): Sää ja mää ja meidän Kärsämäki, s. 161. Turku: Pelipeitto kustannus, 2007. ISBN 978-952-5666-06-9.
  31. Tallgren, Oja (1944). s. 94–95
  32. Tallgren, Oja (1944). s. 324–328
  33. Tallgren, Oja (1944). s. 358–359
  34. Tallgren, Oja (1944). s. 191–193
  35. Ossi Rajala: Hovioikeus velvoittaa Turun myymään Kärsämäen kartanon sivurakennukset. Turun Sanomat, 1.12.2007. Artikkelin verkkoversio Viitattu 19.7.2008.
  36. a b Pavén (2000). s. 23–25.
  37. Pavén (2000). s. 17–22.
  38. Paula Hätönen: Kivenlohkareesta nimi koko alueelle. Turun Sanomat, 12.5.2007. Artikkelin verkkoversio.
  39. Riikka Kaisti, Markku Mannerkorpi: Turun ja Kaarinan hautausmaat, s. 24–27. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä, 2001. ISBN 951-95604-4-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kärsämäki.

Koordinaatit: 60°29′15″N, 22°17′15″E