Korppolaismäki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Korppolaismäki
Korppolaisbacken
Taloja mäen huipulla Maununtyttärenkadulla.
Taloja mäen huipulla Maununtyttärenkadulla.
Kaupungin kartta, jossa Korppolaismäki korostettuna. Turun kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Korppolaismäki korostettuna.
Turun kaupunginosat
Kaupunki Turku
Suuralue Keskusta ja Skanssi-Uittamo
Väkiluku 370 [1]  (31.12.2015)
Postinumerot 20810
Näkymä Korppolaismäen päältä Vähä-Heikkilän suuntaan, etualalla rintamamiestaloaluetta, vasemmalla Wärtsilän tehdas.
Korppolaismäkeen kuuluvat punaiset Etelärannan kerrostalot, kun taas valkoiset kuuluvat Pihlajaniemen Majakkarantaan.

Korppolaismäki (ruots. Korpolaisbacken) on kaupunginosa ja mäki Turussa, Aurajoen ja Pitkäsalmen yhtymäkohdassa Turun satamaa vastapäätä. Mäen huippu on 37 metriä merenpinnan yläpuolella.[2]

Korppolaismäki kuuluu keskustan suuralueeseen, ja naapurikaupunginosia ovat viides eli Itäranta pohjoisessa, Hirvensalon Lauttaranta lännessä, Pihlajaniemi etelässä ja Vähäheikkilä idässä. Mäellä on ollut asutusta jo esihistoriallisina aikoina, ja Ruotsin vallan aikana Turun linnan piirittäjät kaivoivat mäelle taisteluvarustuksia.

1800-luvun lopulla mäelle nousi kaavoittamaton työläiskaupunginosa, ja tältä ajalta peräisin olevat pientalot hallitsevat yhä mäen ilmettä. Mäen Aurajoen puoleinen ranta rakennettiin 1900-luvun alkupuolella telakka- ja laivateollisuusalueeksi. Laivanrakennusperinne katkesi vasta vuoden 2004 lopussa Wärtsilän siirrettyä Turun laivanmoottoritehtaansa Italian Triesteen.

Sotien jälkeen rakennettiin Korppolaismäen itäosiin rintamamiestaloalue. Uusinta rakennustoimintaa edustaa Turun Eteläranta, neljän korkealaatuisen kerrostalon ryhmä Korppolaismäen rinteessä. Tämän projektin yhteydessä Korppolaismäen kallioon louhittiin suuri parkkiluola. Tulevaisuudessa rakentaminen tulee keskittymään hylätylle telakka-alueelle Aurajoen rantaan.

Korppolaismäen tilastoalueen väkiluku vuonna 2004 oli 349 ja vuonna 2014 378.[1] Vuonna 2004 asukkaista 19,2 prosenttia oli alle 15-vuotiaita ja 12,3 prosenttia yli 65-vuotiaita. Äidinkielenään suomea puhui 87,7 prosenttia, ruotsia 10,3 ja muita kieliä 2 prosenttia asukkaista.lähde?

Miinanraivaajien muistomerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa 1997 Korppolaismäen Lyhytpuistossa paljastettiin suomalaisten miinanraivaajien 1945–1950 muistomerkki.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Väestö alueittain 31.12.2010–2015, Turun kaupungin tilastollinen vuosikirja. Viitattu 12.4.2017.
  2. Knuuti, Heikki; Merenkylä, Liisa; Nordling, Seija ja Soilamo, Arto: ”Erilaisia pikkutietoja Turusta”, Kotikaupunkini Suomen Turku, s. 165. Keuruu: Otava, 1989. ISBN 951-1-07684-1.
  3. Liuke, Jouni: Miinanraivaajien muistomerkki Korppolaismäessä, Martinranta-sivusto 11.1.2015. Viitattu 25.5.2017.