Miinanraivaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Miinanraivauksessa käytettävä suoja-asu. Itävallan Bundesheerin näyttely.
Miinanraivausasun suojajalkineet. Bundesheer.

Miinanraivaus tarkoittaa meri- tai maamiinojen vaarattomaksi tekemistä. Ensin miinat on tarkalleen paikannettava ja sen jälkeen joko purettava, ammuttava tai räjäytettävä hallitusti. Miinanraivauksesta vastaa usein pioneeriaselaji.

Miinanraivaus on tärkeä vaihe sodan jälkeisen yhteiskunnan rakentamisessa. Ennen kuin laajamittainen jälleenrakennus voidaan aloittaa, on maa- ja merialueet saatettava turvallisiksi siviileille puhdistamalla ne miinoista. Miinanraivauksesta on tullut yksi YK:n rauhanturvaajien avaintehtävistä konfliktien jälkeisessä rauhanrakentamisessa.

Maamiinojen raivaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2. maailmansodan miinanraivauskalustolla varustettu Sherman M4A4 (flail), joka on varustettu "Rapu"-miinanraivauslaitteella.

Maamiinoja voidaan etsiä ja tehdä vaarattomaksi henkilövoimin, jolloin oletetulta miinakentältä etsitään miinoja metallinpaljastimen eli miinaharavan avulla tai mekaanisella koettimella. Kun paljastin antaa hälytyksen mahdollisesta kohteesta, se täytyy tarkistaa. Jos kyseessä on miina, koulutuksen saanut raivaaja tekee sen vaarattomaksi.

Toinen vaihtoehto on koneellinen miinanravausajoneuvo, joka laukaisee miinat mekaanisesti pyörivän varstan (raivausroottorin) avulla. Tällainen toiminta on parhaimmillaan tunnetuilla miinakentillä. Eräs tunnettu ja YK-tehtävissäkin käytetty raivausajoneuvo on suomalainen Raisu.

Merimiinojen raivaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merimiinojen raivaustapa riippuu niiden aktivointitavasta, jonka mukaan miinat jaetaan kosketusmiinoihin ja herätemiinoihin. Pinnan alla ankkurinsa pitelemänä odottava kosketusmiina laukeaa kohteen koskettaessa sen sarvia. Pohjassa makaava herätemiina puolestaan toimii monimutkaisemmin reagoiden läheltä kulkevan aluksen potkuriääniin, rungon magneettikenttään tai näiden yhdistelmiin.

Kosketusmiina voidaan tehdä vaarattomaksi räjäyttämällä, purkamalla tai upottamalla. Sodan jälkeisessä laajamittaisessa miinanraivauksessa käytettiin usein tykkitulella upottamista. Räjäyttäminen ja etenkin purkaminen tulivat kysymykseen lähinnä erityisolosuhteissa.

Herätemiinat raivataan aiheuttamalla raivauskalustolla tarvittava sähköinen tai akustinen ärsyke miinan räjäyttämiseksi turvallisen etäisyyden päässä raivaaja-aluksesta.

Nykyään tarkoitukseen käytetään myös ohjattavia vedenalaisia robotteja eli ROVeja.

Miinanraivaus Suomenlahdella toisen maailmansodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan rauhanehtojen mukaisesti Suomen tehtäväksi tuli suorittaa merimiinakenttien raivaus Suomenlahdella. Nämä miinat olivat Suomen, Saksan ja Neuvostoliiton laskemia. Vuosina 19441948 yli 2 000 miehen ja 200 aluksen voimin raivattiin laaja merialue Suomenlahden perukasta Ahvenanmaalle asti puhtaaksi sodan aikana lasketuista miinoista. Tässä työssä menetti henkensä 28 miestä. Kotkan Haapasaaressa sijaitsee raivaajamuistomerkki. Yksittäisiä miinoja on löytynyt Suomenlahden saaristoista vielä 2000-luvullakin.

1990-luvulla Turussa paljastettiin toinen raivaajamuistomerkki; se on alustalle asennettu tähysmiinan kuori. Paljastuspuheen piti jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth, joka sanoi puheessaan, että kauan unohdetuille ja ilman veteraanien tammenlehvää jääneille miinanraivaajille kuuluisi ehdottomasti huomattava osa hänen henkilökohtaisesta tammenlehvästään.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kämäräinen, Juha 2005. Pienet hinaajat Suomessa: M/S Alpo Normandiasta Ouluun ja takaisin (DR-luokan hinaajaraivaajista 1946-1950, sisältää kuvausta merimiinojen raivauksen periaatteista)
  • Salmelin, Pentti 1995. Henkensä kaupalla: miinanraivaajana Suomenlahdella 1945

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]